Olen parin viikon ajan vellonut syvissä vesissä pieleen menneen rakkauden vuoksi… Ulospäin sitä ei kai kaukaa näe, koska tällaiset hetket laittavat panostamaan paljon kaikkeen muuhun. Olen harrastanut liikuntaa melkein päivittäin, siivonnut kaappeja, tavannut ystäviä, kokkaillut uusia ruokia, värjännyt hiukseni jne. Tajusin vasta asian, samoin sen, että se on itselleni varmasti iso apu selviytymiseen…
Miten muut? Miten sydänsurut vaikuttavat arkeenne? Haluisitteko muuttaa sitä?
Miten muut? Miten sydänsurut vaikuttavat arkeenne? Haluisitteko muuttaa sitä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihan vaan elämällä. Nyt alkanut nousta inho ja viha. Kaiken muun oisin kestänyt mut tunteista valehtelu oli liikaa.
Niitäkin taitaa hieman tarvita irti päästämisen… Huomaan itselläni vastaavaa, vaikka oikeasti en vihaa enkä inhoa, enemmänkin olen pohjimmiltani surullinen, mutta jostain olen jonkun fiksun kuullut sanoneen että eron hetkillä sitä kiukkua tarvitsee edes ripauksen tai muuten ei pääse eteenpäin.
Olin päästänyt irti jo. Jäljellä oli lempeät muistot. Mut nyt hän sitte pilasi kaikki hyvät muistot minulta. En enää usko edes että kukaan minua rakastaa tai ikinä on rakastanut. Kaikki vaan aina valehdelleet. Olen aina epäillyt sitä.
Leikkasin tomaattia kuvittekin hänet siihen. Kastelin letkulla kukkia. Kuvittelin että se ruoska millä häntä lyön. En ole koskaan tuntenut tämmöistä vihaa ketään kohtaan.
Miten hän ne muistot pilasi? Oletko ihan varma ettei kyse ole vaikka siitä, että hänkin tunsi vihaa ja sanoi pahemmin kuin mitä tarkoitti? Mikä hänen motiivinsa olisi ollut sille että vain esittäisi tunteita?
Hän on läpeensä mätä pska. Mitään normaalia siinä ihmisessä. Ihan vaan siksi että voi.
En hae mitään selitystä hänen sanomisilleen. Vaikka ei oli tarkoittanut. Se ei minua liikutta enkä anna ikinä anteeksi. Enkä usko enää mitään muuta.
Sekä mulla oli jo valmiiksi trauma kiusaamisesta/ tunteilla leikkimisestä kirjoitin siitä joskus tänne. Luulen et luki siitä täältä ja ymmärsi et nyt voi iskeä minua johonkin mistä en tule selviämään. Ihan pelkää pahuutta.
Nyt sitte hän laukaisi minun traumani ja itseinhon, pelot. Kaiken. Eikä minulla ole keinoja käsitellä näitä. En ole varma selviänkö tästä. Mut sehän on vaan hyvä.
Luulee voivansa tehdä mitä haluaa, mutta niinhän se ei todellakaan ole!
Ei sinun hänen vuokseen tarvitse antaa anteeksi, mutta itsesi vuoksi voisi olla tärkeää ymmärtää että elämä on ristiriitaista, rakkautta on voinut olla vaikka lopputulos on mitä on, sinua on voitu rakastaa.
Haaveilethan sinäkin nyt väkivallasta häntä kohtaan, vaikka ilmeisesti hetkeä aiemmin rakastit?
Minä en esitä tunteita, koska niitä minulla ei ole niitä ollut ketään kohtaan!
Miksi. En näe mitään tarvetta.Minä vihaan niin kauan kun kuolen häntä. Olen antanut hänellle elämässäni anteeksi enemmän kuin kellekää. Itkenyt ja ymmärtänyt. Pitänyt hyvänä ihmisenä. Luottanut, arvostanut rakastanutkin. Mut nyt riitti. Kaikki oli valhetta hänen puolelta. Minun tahallaan satuttaminen kertoo ettei mitään välittämistä ikinä ollut.
Niin minäkin ajatelin mit eihän se ollut totta hänhän todisti sen mulle. Ei sitä minun eritavalla ajatelu muuta todeksi.
Enemmänkin on ollut kyse siitä, että olen kokenut hänen olevan liian erilainen kuin mitä minä olen. Ja se liian kauan jatkunut maalittaminen on saanut minut voimaan todella huonosti jo vuosien ajan!
Kuka sinä olet. Älä tule väliin sotkemaan. Mikään maalittaminen liity tähän mitenkään.
Tämähän ei koske sinua. Hän sanonut rakastavansa minua useita useita kertoja irl.
En ole kokenut sydänsuruja enää koskaan eroni jälkeen!
Kun pakolliset osuudet on hoidettu, kaivaudun sänkyyni peiton alle. Viime perjantaina tapasin ystävääni ja kului alkoholijuomia. Sehän ei oloa helpottanut. Minut jätettiin testarilla. Värjäsin tukan ja kävin ulkoilemassa. En ole viitsinyt hirveästi edes puhua kaikille, kun tämä oli alkava suhde.