Siitä on nyt suunnilleen puolisen vuotta, kun aloin tutkimaan erään Viroon muuttaneen suomalaistaustaisen naisen kenneltoimintaa.
Kaikki lähti liikkeelle Mäntsälässä huostaanotetusta nälkiintyneestä cane corso emosta ja sen kymmenestä pennusta. Koirat löydettiin ulosteen keskeltä pimeästä vessasta elokuussa 2025.
Sittemmin kuvioihin tuli potentiaalinen pahoinpitely Etelä-Suomen alueella, auton mahdollinen tuhopoltto Pohjois-Karjalan alueella sekä omaisuuteen kohdistuva kirvesisku Virossa. Jossain välissä samaiselle tontille ilmestyi myös sisäelin ja hautakynttilä. Juhannusaattoaamuna kello seitsemän maissa juttelin pitkään puhelimessa muun muassa taposta tuomitun miehen kanssa. Hän oli istunut linnassa palttiarallaa yli 25 vuotta, mutta tässä koira-asiassa olimme niin sanotusti samalla sivulla.
Näitä kaikkia kirjavia tapahtumia yhdistää yksi ja sama kennel, jonka pääjehu tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa vuonna 2016 salakuljetuksesta, eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisesta, väärennyksestä ja petoksesta. Rikostaustaa löytyy myös kasvattajan miesystävältä.
Monet haastateltavat puhuvat puuttuvista papereista, epämääräisistä ja nopeista kaupoista, riidoista ja uhkailusta. Vaikuttaa siltä, että kenneliä pyörittävä nainen yrittää pelotella hiljaiseksi ne, jotka tahtovat nostaa epäkohtia esiin. Kimurantiksi kuvion tekee se, että lukuisat osapuolet tekevät toisistaan rikosilmoituksia niin Suomessa kuin Virossa. Kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa, ellei ryhdy oman elämänsä Philip Marloweksi.
Iskin lapioni tähän tunkioon, koska kyse ei ole pelkästään koirista tai yksityishenkilöiden yksittäisestä riidasta. Kyse on harmaasta taloudesta, rajat ylittävästä rikollisuudesta, ihmisten pahoinvoinnista ja siitä, miten viattomia eläimiä hyväksikäytetään. Tältä pohjalta lähdin työstämään Koira haudattuna -podcastiin pidempää tutkivaa Corsoruletti-sarjaa, jonka neljäs osa julkaistiin toissapäivänä, eli 15. elokuuta Spotifyssa.
Kaiken myötä sain tänään kuulla, että minusta on tehty kiusaamistili Tiktokin uumeniin. Kaikista härskeintä on, että tekoälyllä luotuihin kuviin on napattu mukaan koko perheeni. Enkä suinkaan ole ensimmäinen tällaisen kiusan kohteeksi joutunut henkilö. Meitä on monta muutakin.
Toivon tulevaisuudelta sellaista Suomea, jossa eläinsuojelurikoksista joutuisi maksamaan enemmän kuin niiden selvittämisestä.
Kun viime kesänä pengoin Sahalahden kultaisiinnoutajiin liittyvää tapausta, tietopyyntöni julkisista asiakirjoista maksoi yli 500 euroa. Pimeää kultsubisnestä pyörittänyt nainen sai neljä kuukautta ehdollista vankeutta ja eläintenpitokiellon. Suomen valtion varoista maksettiin hänen avustajalleen 5776 euroa ja 77 senttiä. Kultsukasvattaja velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannukset, eli 109 euroa ja 10 senttiä.
Tulee useampikin muuan Koiviston lausahdus mieleen. Päällimmäisenä kuitenkin: ”Tarttis tehrä jotain!”
Kaikki lähti liikkeelle Mäntsälässä huostaanotetusta nälkiintyneestä cane corso emosta ja sen kymmenestä pennusta. Koirat löydettiin ulosteen keskeltä pimeästä vessasta elokuussa 2025.
Sittemmin kuvioihin tuli potentiaalinen pahoinpitely Etelä-Suomen alueella, auton mahdollinen tuhopoltto Pohjois-Karjalan alueella sekä omaisuuteen kohdistuva kirvesisku Virossa. Jossain välissä samaiselle tontille ilmestyi myös sisäelin ja hautakynttilä. Juhannusaattoaamuna kello seitsemän maissa juttelin pitkään puhelimessa muun muassa taposta tuomitun miehen kanssa. Hän oli istunut linnassa palttiarallaa yli 25 vuotta, mutta tässä koira-asiassa olimme niin sanotusti samalla sivulla.
Näitä kaikkia kirjavia tapahtumia yhdistää yksi ja sama kennel, jonka pääjehu tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa vuonna 2016 salakuljetuksesta, eläintaudin leviämisvaaran aiheuttamisesta, väärennyksestä ja petoksesta. Rikostaustaa löytyy myös kasvattajan miesystävältä.
Monet haastateltavat puhuvat puuttuvista papereista, epämääräisistä ja nopeista kaupoista, riidoista ja uhkailusta. Vaikuttaa siltä, että kenneliä pyörittävä nainen yrittää pelotella hiljaiseksi ne, jotka tahtovat nostaa epäkohtia esiin. Kimurantiksi kuvion tekee se, että lukuisat osapuolet tekevät toisistaan rikosilmoituksia niin Suomessa kuin Virossa. Kokonaiskuvaa on vaikea hahmottaa, ellei ryhdy oman elämänsä Philip Marloweksi.
Iskin lapioni tähän tunkioon, koska kyse ei ole pelkästään koirista tai yksityishenkilöiden yksittäisestä riidasta. Kyse on harmaasta taloudesta, rajat ylittävästä rikollisuudesta, ihmisten pahoinvoinnista ja siitä, miten viattomia eläimiä hyväksikäytetään. Tältä pohjalta lähdin työstämään Koira haudattuna -podcastiin pidempää tutkivaa Corsoruletti-sarjaa, jonka neljäs osa julkaistiin toissapäivänä, eli 15. elokuuta Spotifyssa.
Kaiken myötä sain tänään kuulla, että minusta on tehty kiusaamistili Tiktokin uumeniin. Kaikista härskeintä on, että tekoälyllä luotuihin kuviin on napattu mukaan koko perheeni. Enkä suinkaan ole ensimmäinen tällaisen kiusan kohteeksi joutunut henkilö. Meitä on monta muutakin.
Toivon tulevaisuudelta sellaista Suomea, jossa eläinsuojelurikoksista joutuisi maksamaan enemmän kuin niiden selvittämisestä.
Kun viime kesänä pengoin Sahalahden kultaisiinnoutajiin liittyvää tapausta, tietopyyntöni julkisista asiakirjoista maksoi yli 500 euroa. Pimeää kultsubisnestä pyörittänyt nainen sai neljä kuukautta ehdollista vankeutta ja eläintenpitokiellon. Suomen valtion varoista maksettiin hänen avustajalleen 5776 euroa ja 77 senttiä. Kultsukasvattaja velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannukset, eli 109 euroa ja 10 senttiä.
Tulee useampikin muuan Koiviston lausahdus mieleen. Päällimmäisenä kuitenkin: ”Tarttis tehrä jotain!”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.