Ei jumakema. Muija valkaisi hiuksensa kesämökillä ja ...

Miettikääs, kun saatais kutsu aloittajan mökille! Saunottais muijan kanssa sekasaunassa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Miettikääs, kun saatais kutsu aloittajan mökille! Saunottais muijan kanssa sekasaunassa.

Voitais myös ottaa pituushyppykisa mökin pihassa. Tähän tapaan:
https://www.youtube.com/watch?v=gd_bdQxaf7k

Aloittajan muija hyppää kuulemma "koska tahansa" päälle 6 metriä. Vartalo samaa tyyppiä kuin videon hyppääjällä, muta hiukset valkaistu, kuten aloituksessa mainitaan.

Heitetään vähän bensaa liekkeihin: Ketjun aloittaja on kovan luokan menestyjä. Hänen firmansa takoo miljoonatulosta vuosittain, miehellä on huomattavia kiinteistöomistuksia ja hänen vaimonsa.. Niin, muija on sellainen, josta nuorukaiset ja vähän vanhemmatkin haaveilevat, kun illalla nettiä selaavat. Huomiota herättävän kaunis seurapiirinainen. Nyt vaaleinen, palaneine hiuksineen.

Siinä on muskeliveneen remmiahdetut V8-koneet huudahtaneet, kun mies poimi muijansa vedestä 50 metrin ilmalennon päätepisteestä. Aloittaja elää unelmaa, jollaisen murto-osasta minäkin päivittäin haaveilen. Huomenna muuten taitaa taas olla Lottoarvonta?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Heitetään vähän bensaa liekkeihin: Ketjun aloittaja on kovan luokan menestyjä. Hänen firmansa takoo miljoonatulosta vuosittain, miehellä on huomattavia kiinteistöomistuksia ja hänen vaimonsa.. Niin, muija on sellainen, josta nuorukaiset ja vähän vanhemmatkin haaveilevat, kun illalla nettiä selaavat. Huomiota herättävän kaunis seurapiirinainen. Nyt vaaleinen, palaneine hiuksineen.

Siinä on muskeliveneen remmiahdetut V8-koneet huudahtaneet, kun mies poimi muijansa vedestä 50 metrin ilmalennon päätepisteestä. Aloittaja elää unelmaa, jollaisen murto-osasta minäkin päivittäin haaveilen. Huomenna muuten taitaa taas olla Lottoarvonta?

Lue lisää

... ja äänestelee päänaukomisliike Persuja!

Anonyymi00004 kirjoitti:

Heitetään vähän bensaa liekkeihin: Ketjun aloittaja on kovan luokan menestyjä. Hänen firmansa takoo miljoonatulosta vuosittain, miehellä on huomattavia kiinteistöomistuksia ja hänen vaimonsa.. Niin, muija on sellainen, josta nuorukaiset ja vähän vanhemmatkin haaveilevat, kun illalla nettiä selaavat. Huomiota herättävän kaunis seurapiirinainen. Nyt vaaleinen, palaneine hiuksineen.

Siinä on muskeliveneen remmiahdetut V8-koneet huudahtaneet, kun mies poimi muijansa vedestä 50 metrin ilmalennon päätepisteestä. Aloittaja elää unelmaa, jollaisen murto-osasta minäkin päivittäin haaveilen. Huomenna muuten taitaa taas olla Lottoarvonta?

Lue lisää

Ja sitten totuutta väliin: Ketjun aloittaja kirjoittelee kirjaston tietokoneelta kun oma kone on myyty että on saatu ostettua peukkua.Vanhat, kirpputorilta varastetut pasgaiset vaatteet päällä ja pari viikkoa on ollut suihkussa käymättä. Skuutilla ajellaan pitkin katua sosiaalitoimiston ja sampolan sossuyksiön väliä.Prismasta varastetut valkoiset kuulokkeet päässä joista soi taukoamatta reggaemusiikkia.äänestää vasemmistoliittoa koska häntä painaa alas rasistit/natsit/persut ja tottakai porvarit.

Porvari on sana jota hän ei osaa selittää mitä se tarkoittaa mutta jokainen eri mieltä hänen kanssaan on porvari tai lahtari silti.Pilveä poltellaan ja peukkua vedetään heti kun korvaukset on tilillä. Viimeinen työpaikka oli 4 vuotta sitten Mcdonaldsin tiskillä mutta tuli potkut ekana päivänä kun varasti peukkurahat kassasta.
Mielestään hänellä on valtavasti lahjoja, mutta kun ne hiton persut painaa häntä alas niin ei saa töitä (ei edes hae) eikä koulutuskaan kiinnosta tai ylipäätänsä mikään muu kuin huumeet ja rikostelu.Varastetuilla spraymaaleilla kirjoitellaan aforismeja vuokrakämpän seinille ja tekstejä kuten kyttä on natsisika eri puolille poria laitosten seinille jne.
Kaikki on muiden (persunatsilahtariporvarien) syytä ja omassa toiminnassa ei mitään vikaa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ja sitten totuutta väliin: Ketjun aloittaja kirjoittelee kirjaston tietokoneelta kun oma kone on myyty että on saatu ostettua peukkua.Vanhat, kirpputorilta varastetut pasgaiset vaatteet päällä ja pari viikkoa on ollut suihkussa käymättä. Skuutilla ajellaan pitkin katua sosiaalitoimiston ja sampolan sossuyksiön väliä.Prismasta varastetut valkoiset kuulokkeet päässä joista soi taukoamatta reggaemusiikkia.äänestää vasemmistoliittoa koska häntä painaa alas rasistit/natsit/persut ja tottakai porvarit.

Porvari on sana jota hän ei osaa selittää mitä se tarkoittaa mutta jokainen eri mieltä hänen kanssaan on porvari tai lahtari silti.Pilveä poltellaan ja peukkua vedetään heti kun korvaukset on tilillä. Viimeinen työpaikka oli 4 vuotta sitten Mcdonaldsin tiskillä mutta tuli potkut ekana päivänä kun varasti peukkurahat kassasta.
Mielestään hänellä on valtavasti lahjoja, mutta kun ne hiton persut painaa häntä alas niin ei saa töitä (ei edes hae) eikä koulutuskaan kiinnosta tai ylipäätänsä mikään muu kuin huumeet ja rikostelu.Varastetuilla spraymaaleilla kirjoitellaan aforismeja vuokrakämpän seinille ja tekstejä kuten kyttä on natsisika eri puolille poria laitosten seinille jne.
Kaikki on muiden (persunatsilahtariporvarien) syytä ja omassa toiminnassa ei mitään vikaa.

Lue lisää

Käppärän Ärrällä on kuvaukseesi sopiva naaras hommissa, tosin siis työelämässä mutta muuten samankaltainen otus ja lisäbonuksena peliriippuvuus.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ja sitten totuutta väliin: Ketjun aloittaja kirjoittelee kirjaston tietokoneelta kun oma kone on myyty että on saatu ostettua peukkua.Vanhat, kirpputorilta varastetut pasgaiset vaatteet päällä ja pari viikkoa on ollut suihkussa käymättä. Skuutilla ajellaan pitkin katua sosiaalitoimiston ja sampolan sossuyksiön väliä.Prismasta varastetut valkoiset kuulokkeet päässä joista soi taukoamatta reggaemusiikkia.äänestää vasemmistoliittoa koska häntä painaa alas rasistit/natsit/persut ja tottakai porvarit.

Porvari on sana jota hän ei osaa selittää mitä se tarkoittaa mutta jokainen eri mieltä hänen kanssaan on porvari tai lahtari silti.Pilveä poltellaan ja peukkua vedetään heti kun korvaukset on tilillä. Viimeinen työpaikka oli 4 vuotta sitten Mcdonaldsin tiskillä mutta tuli potkut ekana päivänä kun varasti peukkurahat kassasta.
Mielestään hänellä on valtavasti lahjoja, mutta kun ne hiton persut painaa häntä alas niin ei saa töitä (ei edes hae) eikä koulutuskaan kiinnosta tai ylipäätänsä mikään muu kuin huumeet ja rikostelu.Varastetuilla spraymaaleilla kirjoitellaan aforismeja vuokrakämpän seinille ja tekstejä kuten kyttä on natsisika eri puolille poria laitosten seinille jne.
Kaikki on muiden (persunatsilahtariporvarien) syytä ja omassa toiminnassa ei mitään vikaa.

Lue lisää

Haisevat persut kuvittelevat Esson baareissa olevansa PORVAREITA🤣

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ja sitten totuutta väliin: Ketjun aloittaja kirjoittelee kirjaston tietokoneelta kun oma kone on myyty että on saatu ostettua peukkua.Vanhat, kirpputorilta varastetut pasgaiset vaatteet päällä ja pari viikkoa on ollut suihkussa käymättä. Skuutilla ajellaan pitkin katua sosiaalitoimiston ja sampolan sossuyksiön väliä.Prismasta varastetut valkoiset kuulokkeet päässä joista soi taukoamatta reggaemusiikkia.äänestää vasemmistoliittoa koska häntä painaa alas rasistit/natsit/persut ja tottakai porvarit.

Porvari on sana jota hän ei osaa selittää mitä se tarkoittaa mutta jokainen eri mieltä hänen kanssaan on porvari tai lahtari silti.Pilveä poltellaan ja peukkua vedetään heti kun korvaukset on tilillä. Viimeinen työpaikka oli 4 vuotta sitten Mcdonaldsin tiskillä mutta tuli potkut ekana päivänä kun varasti peukkurahat kassasta.
Mielestään hänellä on valtavasti lahjoja, mutta kun ne hiton persut painaa häntä alas niin ei saa töitä (ei edes hae) eikä koulutuskaan kiinnosta tai ylipäätänsä mikään muu kuin huumeet ja rikostelu.Varastetuilla spraymaaleilla kirjoitellaan aforismeja vuokrakämpän seinille ja tekstejä kuten kyttä on natsisika eri puolille poria laitosten seinille jne.
Kaikki on muiden (persunatsilahtariporvarien) syytä ja omassa toiminnassa ei mitään vikaa.

Lue lisää

Totuus on, että aloittajan muija on tämän näköinen:
https://www.youtube.com/watch?v=nJeTvGEeTsc

Hiukset toki nyt vaaleat, kun ne valkaistiin. Beba on samaa laatuluokkaa kuin italialaisilla. Huh huh.

Pillerit otetaan illalla ennen nukkumaan menoa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Pillerit otetaan illalla ennen nukkumaan menoa.

Ei läheskään kaikkia lääkkeitä. Ehkä sun psyykelääkkeesi lääkäri on määrännyt otettaviksi ennen nukkumaanmenoa.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Ei läheskään kaikkia lääkkeitä. Ehkä sun psyykelääkkeesi lääkäri on määrännyt otettaviksi ennen nukkumaanmenoa.

En tiedä enää, kenestä puhutaan. Ainut tabletti-muotoinen lääke jota minä käytän tällä hetkellä on Ursochol eli ursodeoksikoolihappo. Se on luonnollinen sappihappo, jota käytetään lääkkeenä kolesterolisappikivien liuottamiseen, sappirefluksigastriittiin, primaariseen biliaariseen kolangiittiin (PBC) sekä muihin pitkäaikaisiin maksasairauksiin. Se suojaa maksaa ja parantaa sapen virtausta.

Anonyymi00013 kirjoitti:

En tiedä enää, kenestä puhutaan. Ainut tabletti-muotoinen lääke jota minä käytän tällä hetkellä on Ursochol eli ursodeoksikoolihappo. Se on luonnollinen sappihappo, jota käytetään lääkkeenä kolesterolisappikivien liuottamiseen, sappirefluksigastriittiin, primaariseen biliaariseen kolangiittiin (PBC) sekä muihin pitkäaikaisiin maksasairauksiin. Se suojaa maksaa ja parantaa sapen virtausta.

Lue lisää

Laita oheen vielä labra-arvosikin ja linkitä tähän potilaskertomuksesikin.

Anonyymi00013 kirjoitti:

En tiedä enää, kenestä puhutaan. Ainut tabletti-muotoinen lääke jota minä käytän tällä hetkellä on Ursochol eli ursodeoksikoolihappo. Se on luonnollinen sappihappo, jota käytetään lääkkeenä kolesterolisappikivien liuottamiseen, sappirefluksigastriittiin, primaariseen biliaariseen kolangiittiin (PBC) sekä muihin pitkäaikaisiin maksasairauksiin. Se suojaa maksaa ja parantaa sapen virtausta.

Lue lisää

älä selitä. Ureahappoa sinä juot suoraan tuopista kuitenkin.

Anonyymi00013 kirjoitti:

En tiedä enää, kenestä puhutaan. Ainut tabletti-muotoinen lääke jota minä käytän tällä hetkellä on Ursochol eli ursodeoksikoolihappo. Se on luonnollinen sappihappo, jota käytetään lääkkeenä kolesterolisappikivien liuottamiseen, sappirefluksigastriittiin, primaariseen biliaariseen kolangiittiin (PBC) sekä muihin pitkäaikaisiin maksasairauksiin. Se suojaa maksaa ja parantaa sapen virtausta.

Lue lisää

Auttaisiko jos vähentää sitä päävirtausta?

Anonyymi00016 kirjoitti:

Laita oheen vielä labra-arvosikin ja linkitä tähän potilaskertomuksesikin.

🤣🤣🤣🤣

Anonyymi00016 kirjoitti:

Laita oheen vielä labra-arvosikin ja linkitä tähän potilaskertomuksesikin.

Mitä labra-arvoja kaipaat?

Anonyymi00018 kirjoitti:

Auttaisiko jos vähentää sitä päävirtausta?

Miten vähennät?

Anonyymi00017 kirjoitti:

älä selitä. Ureahappoa sinä juot suoraan tuopista kuitenkin.

Paljon mahdollista.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Mitä labra-arvoja kaipaat?

Älyäisit jo ihan ite vaihtaa virttä.

Kuten jo edellä vihjasin. Aloittajalla ei ole pulaa pikkurahasta. On moottorivene, kesämökki ja sen luokan dronet, että jaksaa kuljettaa pelastusliivit 300 metrin päähän.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Kuten jo edellä vihjasin. Aloittajalla ei ole pulaa pikkurahasta. On moottorivene, kesämökki ja sen luokan dronet, että jaksaa kuljettaa pelastusliivit 300 metrin päähän.

Itsensä kanssa on kiva keskustella, niin ei tule mitään ristiriitoja.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Itsensä kanssa on kiva keskustella, niin ei tule mitään ristiriitoja.

Minä en ole aloittaja. Olen se "bensaa liekkeihin" heittävä tarinankertoja, joka laittaa taas linkin Youtube-videoon. Tällä videolla
https://www.youtube.com/watch?v=w8IgjykMg24

kohdassa 10:16 näet aloittajan tyttären. Kamerat tallensivät hänen muotonsa Monacon reissulla. Kuten vihjasin, ja vihjaan taas, aloittajalla on pelimerkit lompsassa.

Tää ketju on tosiaan ihan liekeissä. Hyvää settiä. Hauska lukea.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Tää ketju on tosiaan ihan liekeissä. Hyvää settiä. Hauska lukea.

Keskimääräinen Pori-palstalla kävijä ei kuitenkaan taida kaivata hyviä tarinoita. Jaksetaan lukea jokin järjetön ja lapsellinen kahden lauseen kommentti. Se kerää peukutuksia ja paljon yhden lauseen mittaisia vastauksia.

Sitten kun on 3 kpl 5000 kirjainmerkin eli yhteensä 15000 kirjaimen mittainen tarina, joka sinällään on lyhyt, se on liian pitkä keskimääräiselle palstalaiselle.

15000 kirjainmerkkiä välilyönteineen on keskimäärin 7-9 A4 sivullista tekstiä normaalilla fonttikoolla ja 1,5 rivivälillä. Respektiä siitä, että joku jaksaa vääntää tänne ihan kunnolla tarinaa eikä mitään kahden lauseen väkellyksiä tomaateista tai Porkan pillereistä.

7 kpl A4 sivullista tekstiä eli 3 kpl täysiä 5000 kirjainmerkin kommentteja tälle palstalle on melkein yhden työpäivän tuotos, jos tekstiä vääntää laskennallisesti yhden A4 sivullisen tunnissa, mukaan lukien lepo- ja miettimistauot. EI tekstiä voi vain koko ajan hakata ilman järjenkäyttöä.

Itseäni kehuen, kun kukaan muukaan ei kehu, mutta kehuja on kiva saada, tästä ketjusta alkaa viihdyttävä tarina. Tarina Antista ja hänen öljylöydöstään. Ei mitään laatukirjallisuutta, mutta iltasatuna on kiva lukea päättömiä tarinoita. Joku (eli minä) on naputtanut tekstiä tuntitolkulla ilman palkkaa. Hämmentävää.

Siis se, että joku tekee tuntikausia töitä ilmaiseksi ja työn tuloksen saa luettavakseen ilmaiseksi. Toki sekin on järjetöntä ahneutta kuvitella, että tarinoita kirjoittamalla voisi tienata laskennallisesti vaikkapa brutto 10 euron tuntipalkkaa. Ei tämä maailma niin toimi, että kirjoitat tekstiä kahdeksan tuntia ja siitä pitäisi saada euronkaan rahallista korvausta. Tai että lataat videoita Youtubeen ja niistä kuuluisi tienata rahaa. Ei, ei ja ei. Ei tämä niin mene.

Mutta tarina Antista on silti hyvä, vaikka mielipidekysymys onkin. Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, mitä mieltä muut ovat. Jos maalaat taulun ja se on omasta mielestä hieno, ei millään muulla tai kenenkään mielipiteellä ole mitään väliä.

Kirjoita tarina. Jos itse pidät siitä, se on hyvä tarina, sanoipa kuka tahansa jotain muuta. Mistä tiedät onnistuneesi? Et elä miellyttääksesi muita, eikä muiden mielipiteillä ole sinulle kovinkaan suurta merkitystä: tiedostat ne, mutta sinulla ei ole tarvetta näyttää tai miellyttää.

Itserakkaus ei merkitse itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä tai kyynistä asennetta; se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että on kiinnostunut omasta elämästään ja omista tarpeistaan sen sijaan, että eläisi muiden kautta. Kun ihminen on oman elämänsä tärkein henkilö, hän ei sano ”kyllä”, vaikka tarkoittaa "ei".

Hyvä Antti!

Kuten tässä kohtaa totean: AP:llä ei ole pulaa pikkurahasta. Hän hallinnoi Suomen suurinta öljylähdettä, jonka reservit ovat laajat. Minulla on kytköksiä mallimaailmaan, siis nuoriin naisiin, joten sanoin AP:lle, että nyt kutsutaan ranskalaiset tutkimaan öljylähdettä.

TotalEnergies vastasi Pariisin pääkonttoristaan tänään, että lähettävät pari ranskatarta tutkimaan tarkemmin öljylähdettä Lavian suunnalle. AP:n määräyksestä he lentävät yksityiskoneella suoraan Pariisista Porin lentokentälle. Nyt ei ole pulaa påikkurahasta.

Tällä viikolla asennetaan anturit ja tutkimussondit öljylähteeseen. Loppuviikon vietämme Ranskasta tulleiden naisten seurassa AP:n mökillä. Mahtaa tulla ikimuistoinen viikonloppu.

Kuka olisi uskonut, että Porin kupeesta löytyy lähes valmista täyssynteettistä, jota voi pienen jalostuksen jälkeen laittaa kannuihin ja myydä ylihintaan bansa-autoilijoille?

Anonyymi00030 kirjoitti:

Kuten tässä kohtaa totean: AP:llä ei ole pulaa pikkurahasta. Hän hallinnoi Suomen suurinta öljylähdettä, jonka reservit ovat laajat. Minulla on kytköksiä mallimaailmaan, siis nuoriin naisiin, joten sanoin AP:lle, että nyt kutsutaan ranskalaiset tutkimaan öljylähdettä.

TotalEnergies vastasi Pariisin pääkonttoristaan tänään, että lähettävät pari ranskatarta tutkimaan tarkemmin öljylähdettä Lavian suunnalle. AP:n määräyksestä he lentävät yksityiskoneella suoraan Pariisista Porin lentokentälle. Nyt ei ole pulaa påikkurahasta.

Tällä viikolla asennetaan anturit ja tutkimussondit öljylähteeseen. Loppuviikon vietämme Ranskasta tulleiden naisten seurassa AP:n mökillä. Mahtaa tulla ikimuistoinen viikonloppu.

Kuka olisi uskonut, että Porin kupeesta löytyy lähes valmista täyssynteettistä, jota voi pienen jalostuksen jälkeen laittaa kannuihin ja myydä ylihintaan bansa-autoilijoille?

Lue lisää

Kerrataanpa, miten kaikki meni: Lavian musta kulta

Kun Antti oli ensimmäisen kerran ehdottanut vaimolleen Marjalle, että heidän kesämökkinsä läheisyydessä voisi olla jotain tavallista kiinnostavampaa maan alla, Marja oli vain nauranut.

— Siellä on savea, kiviä ja ehkä muutama mato. Ei siellä mitään öljyä ole.

Antti ei ollut vakuuttunut.

Mökki sijaitsi rauhallisella paikalla Lavian lähistöllä, metsien, kallioiden ja pienten järvien keskellä. He viettivät siellä suuren osan kesistään. Antti oli vuosien mittaan innostunut kaikenlaisista rakennus- ja kaivuprojekteista, ja lopulta hän oli hankkinut käyttöönsä kaivosporan, jolla oli tarkoitus tehdä sadan metrin tutkimusreikä.

Porauksen viimeisenä päivänä tapahtui jotakin odottamatonta.

Ensin kuului syvä, pulputtava ääni.

Sitten reiästä nousi tummaa, hieman vihertävänruskeaa nestettä.

— Marja! Antti huusi.

Marja tuli juosten paikalle.

— Mitä nyt?

Antti osoitti reikää.

— Katso.

Nestettä pulppusi maan pinnalle tasaisena norona. Se haisi oudosti öljyltä, mutta siinä oli metallinen ja mineraalinen vivahde.

Parin viikon päästä paikalle saapui joukko tutkijoita. Näytteitä lähetettiin VTT, jossa niiden koostumus tutkittiin perusteellisesti. Analyysitulokset olivat niin erikoisia, että tutkijat eivät ensin tahtoneet uskoa niitä.

Öljyssä oli poikkeuksellinen mineraalikoostumus.

Mutta vielä kummallisempaa oli toinen havainto.

Kun tutkimuksissa öljyä levitettiin iholle ja sen päälle puettiin tavalliset, normaalipaksuiset vaatteet, henkilön lämpöjälki lämpökamerassa muuttui huomattavasti vaikeammin havaittavaksi. Myös öljyllä käsitelty kangas käyttäytyi erikoisesti pimeänäkölaitteiden kuvassa.

Tutkijat olivat ymmärrettävästi kiinnostuneita.

Antti oli puolestaan kiinnostunut siitä, kuinka paljon tällaisesta löydöstä voisi tienata.

Marja suhtautui kaikkeen hieman epäilevästi.

— Minä tiesin, että siitä reiästä tulee vielä ongelmia.

Hän oli oikeassa.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Kerrataanpa, miten kaikki meni: Lavian musta kulta

Kun Antti oli ensimmäisen kerran ehdottanut vaimolleen Marjalle, että heidän kesämökkinsä läheisyydessä voisi olla jotain tavallista kiinnostavampaa maan alla, Marja oli vain nauranut.

— Siellä on savea, kiviä ja ehkä muutama mato. Ei siellä mitään öljyä ole.

Antti ei ollut vakuuttunut.

Mökki sijaitsi rauhallisella paikalla Lavian lähistöllä, metsien, kallioiden ja pienten järvien keskellä. He viettivät siellä suuren osan kesistään. Antti oli vuosien mittaan innostunut kaikenlaisista rakennus- ja kaivuprojekteista, ja lopulta hän oli hankkinut käyttöönsä kaivosporan, jolla oli tarkoitus tehdä sadan metrin tutkimusreikä.

Porauksen viimeisenä päivänä tapahtui jotakin odottamatonta.

Ensin kuului syvä, pulputtava ääni.

Sitten reiästä nousi tummaa, hieman vihertävänruskeaa nestettä.

— Marja! Antti huusi.

Marja tuli juosten paikalle.

— Mitä nyt?

Antti osoitti reikää.

— Katso.

Nestettä pulppusi maan pinnalle tasaisena norona. Se haisi oudosti öljyltä, mutta siinä oli metallinen ja mineraalinen vivahde.

Parin viikon päästä paikalle saapui joukko tutkijoita. Näytteitä lähetettiin VTT, jossa niiden koostumus tutkittiin perusteellisesti. Analyysitulokset olivat niin erikoisia, että tutkijat eivät ensin tahtoneet uskoa niitä.

Öljyssä oli poikkeuksellinen mineraalikoostumus.

Mutta vielä kummallisempaa oli toinen havainto.

Kun tutkimuksissa öljyä levitettiin iholle ja sen päälle puettiin tavalliset, normaalipaksuiset vaatteet, henkilön lämpöjälki lämpökamerassa muuttui huomattavasti vaikeammin havaittavaksi. Myös öljyllä käsitelty kangas käyttäytyi erikoisesti pimeänäkölaitteiden kuvassa.

Tutkijat olivat ymmärrettävästi kiinnostuneita.

Antti oli puolestaan kiinnostunut siitä, kuinka paljon tällaisesta löydöstä voisi tienata.

Marja suhtautui kaikkeen hieman epäilevästi.

— Minä tiesin, että siitä reiästä tulee vielä ongelmia.

Hän oli oikeassa.

Lue lisää

Ranskalainen viikonloppu

Eräänä torstaina Antti sai puhelun. Tutkimusryhmä halusi järjestää käytännön kokeita mökillä. Mukaan oli tulossa myös joukko ranskalaisia muoti- ja materiaalialan asiantuntijoita sekä nuoria malleja, joiden oli tarkoitus toimia koehenkilöinä vaatetustesteissä.

Antti kuunteli puhelua suu auki.

— Ranskasta asti?

— Kyllä.

— Ja Poriin?

— Yksityiskoneella.

Antti päätti saman tien, että mökkiviikonlopusta tehtäisiin ikimuistoinen.

Mökille tilattiin kuorma-autollinen hienoa hiekkaa. Kukaan ei oikein tiennyt miksi, mutta eräs tutkija oli maininnut ohimennen, että kontrolloiduissa olosuhteissa tarvittaisiin erilaisia pintamateriaaleja.

Sitten joku sai vielä loistavan ajatuksen. Paikalle hankittiin kameli. Kukaan ei myöhemmin pystynyt selittämään, miksi.

Perjantaina Embraerin pieni yksityiskone laskeutui Poriin. Seurue saapui mökille illansuussa. Mukana oli tutkijoita, materiaaliasiantuntijoita, kuvaajia ja joukko ranskalaisia malleja, jotka suhtautuivat suomalaisen metsän keskellä sijaitsevaan öljylähteeseen lähinnä huvittuneen uteliaasti.
— C'est incroyable! yksi heistä totesi nähdessään kamelin.

Antti nyökkäsi vakavana.
— Tämä on Suomi.

Viikonlopun aikana tehtiin mittauksia, kuvattiin kangasmateriaaleja, tutkittiin öljyn mineraalikoostumusta ja käytiin läpi mahdollisia kaupallisia sovelluksia. Hiekallekin lopulta löytyi käyttöä: yksi tutkijoista tarvitsi sitä kokeessa, jossa verrattiin öljyn vaikutusta erilaisiin ympäristöolosuhteisiin.

Kameli puolestaan vietti suurimman osan ajasta katselemalla metsää.

Lauantai-iltana kaikki saunoivat. Perinteinen suomalainen sekasauna. Kaikki olivat alasti.

Antti tarjosi grilliruokaa, ranskalaiset toivat viiniä ja juustoja, mallitoimiston nuoret naiset olivat pakanneet string-bikinit Vuittonin laukkuihinsa ja tutkijat väittelivät kiivaasti öljyn ominaisuuksista. Yksi heistä oli sitä mieltä, että kyseessä saattoi olla kokonaan uudenlainen luonnonmateriaali. Toinen puolestaan huomautti, että ennen kaupallistamista tarvittaisiin vuosien turvallisuus- ja ympäristöselvitykset.

Antti kuunteli keskustelua ja ajatteli vain yhtä asiaa. Minusta tulee rikas.

Muija raivostuu

Marja ei ollut mukana viikonlopun kaikissa vaiheissa. Hän oli lähtenyt kaupunkiin muutamaksi päiväksi. Sunnuntai-iltana hän palasi mökille. Hän näki ensimmäisenä kamelin. — Mikä tuo on?

Antti ilmestyi ovesta. — Se kuuluu tutkimuksiin.

Marja katsoi kamelia. Sitten hiekkaa. Sitten vieraita autoja. Sitten mökkiä, jossa näytti olevan enemmän ihmisiä kuin juhannuksena. — Ketä täällä on ollut?

Antti epäröi sekunnin murto-osan liian kauan. — Tutkijoita.

— Ja?

— Ranskalaisia asiantuntijoita.

— Ja?

Antti katsoi järvelle.

— Muutama malli.

Hiljaisuus.

— Malleja?

Antti yritti selittää.

— Ne olivat koehenkilöitä.

— NUORIA NAISIA?

Kameli päätti tässä vaiheessa siirtyä hieman kauemmas. Seuraavat kaksi viikkoa olivat Antin elämän pisimmät. Muija muutti väliaikaisesti kaupunkiasuntoon eikä vastannut Antin puheluihin. Antti puolestaan yritti vakuuttaa kaikille, että kyse oli ollut puhtaasti tieteellisestä tutkimuksesta.

Sitten tapahtui jotakin, mitä kumpikaan ei ollut odottanut. Ensimmäinen sijoittaja soitti. Sen jälkeen toinen. Sitten kolmas. Total Energies oli vuotanut tiedon öljylöydöstä Pariisin La Defencen yritysalueen kaikkiin firmoihin, joita öljylöytö voisi vähääkään kiinnostaa. Kilpaileva mallitoimiston soitti ja tarjosi rikkauksia löytäneelle Antille lisää naisseuraa. Mallitoimiston listoilla oli venäläisiä, italialaisia, kreikkalaisia ja ruotsalaisia malleja. Minskistä löydettyjen herkkujen lisäksi. Antti ei ollut uskoa silmiään, kun katseli essitettä ja seuralaisten hintalappuja. "En tiennyt kuinka köyhä olin kunnes rahaa tuli näköpiiriin paljoa enemmän."

Öljylähteen kaupallinen potentiaali alkoi hahmottua. Materiaaliteollisuus, rakennusala, erityiset suojamateriaalit ja lukuisat muut yritykset osoittivat kiinnostusta. Antti sai ensimmäisen ostotarjouksen. Se oli niin suuri, että hän tarkisti sähköpostin kolme kertaa. Marja kuuli summasta. Hän soitti Antille.

— Paljonko sanoitkaan?

— Mitä?

— Se tarjous.

Antti kertoi summan. Puhelimen toisessa päässä oli pitkä hiljaisuus.

— No... ehkä me voitaisiin keskustella asioista.

Antti hymyili.

— Tiesin, että raha ratkaisee.

— Älä nyt luule liikoja, Marja vastasi. — Mutta voisit ainakin ostaa meille paremman mökin. Siis paljon paremman.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Ranskalainen viikonloppu

Eräänä torstaina Antti sai puhelun. Tutkimusryhmä halusi järjestää käytännön kokeita mökillä. Mukaan oli tulossa myös joukko ranskalaisia muoti- ja materiaalialan asiantuntijoita sekä nuoria malleja, joiden oli tarkoitus toimia koehenkilöinä vaatetustesteissä.

Antti kuunteli puhelua suu auki.

— Ranskasta asti?

— Kyllä.

— Ja Poriin?

— Yksityiskoneella.

Antti päätti saman tien, että mökkiviikonlopusta tehtäisiin ikimuistoinen.

Mökille tilattiin kuorma-autollinen hienoa hiekkaa. Kukaan ei oikein tiennyt miksi, mutta eräs tutkija oli maininnut ohimennen, että kontrolloiduissa olosuhteissa tarvittaisiin erilaisia pintamateriaaleja.

Sitten joku sai vielä loistavan ajatuksen. Paikalle hankittiin kameli. Kukaan ei myöhemmin pystynyt selittämään, miksi.

Perjantaina Embraerin pieni yksityiskone laskeutui Poriin. Seurue saapui mökille illansuussa. Mukana oli tutkijoita, materiaaliasiantuntijoita, kuvaajia ja joukko ranskalaisia malleja, jotka suhtautuivat suomalaisen metsän keskellä sijaitsevaan öljylähteeseen lähinnä huvittuneen uteliaasti.
— C'est incroyable! yksi heistä totesi nähdessään kamelin.

Antti nyökkäsi vakavana.
— Tämä on Suomi.

Viikonlopun aikana tehtiin mittauksia, kuvattiin kangasmateriaaleja, tutkittiin öljyn mineraalikoostumusta ja käytiin läpi mahdollisia kaupallisia sovelluksia. Hiekallekin lopulta löytyi käyttöä: yksi tutkijoista tarvitsi sitä kokeessa, jossa verrattiin öljyn vaikutusta erilaisiin ympäristöolosuhteisiin.

Kameli puolestaan vietti suurimman osan ajasta katselemalla metsää.

Lauantai-iltana kaikki saunoivat. Perinteinen suomalainen sekasauna. Kaikki olivat alasti.

Antti tarjosi grilliruokaa, ranskalaiset toivat viiniä ja juustoja, mallitoimiston nuoret naiset olivat pakanneet string-bikinit Vuittonin laukkuihinsa ja tutkijat väittelivät kiivaasti öljyn ominaisuuksista. Yksi heistä oli sitä mieltä, että kyseessä saattoi olla kokonaan uudenlainen luonnonmateriaali. Toinen puolestaan huomautti, että ennen kaupallistamista tarvittaisiin vuosien turvallisuus- ja ympäristöselvitykset.

Antti kuunteli keskustelua ja ajatteli vain yhtä asiaa. Minusta tulee rikas.

Muija raivostuu

Marja ei ollut mukana viikonlopun kaikissa vaiheissa. Hän oli lähtenyt kaupunkiin muutamaksi päiväksi. Sunnuntai-iltana hän palasi mökille. Hän näki ensimmäisenä kamelin. — Mikä tuo on?

Antti ilmestyi ovesta. — Se kuuluu tutkimuksiin.

Marja katsoi kamelia. Sitten hiekkaa. Sitten vieraita autoja. Sitten mökkiä, jossa näytti olevan enemmän ihmisiä kuin juhannuksena. — Ketä täällä on ollut?

Antti epäröi sekunnin murto-osan liian kauan. — Tutkijoita.

— Ja?

— Ranskalaisia asiantuntijoita.

— Ja?

Antti katsoi järvelle.

— Muutama malli.

Hiljaisuus.

— Malleja?

Antti yritti selittää.

— Ne olivat koehenkilöitä.

— NUORIA NAISIA?

Kameli päätti tässä vaiheessa siirtyä hieman kauemmas. Seuraavat kaksi viikkoa olivat Antin elämän pisimmät. Muija muutti väliaikaisesti kaupunkiasuntoon eikä vastannut Antin puheluihin. Antti puolestaan yritti vakuuttaa kaikille, että kyse oli ollut puhtaasti tieteellisestä tutkimuksesta.

Sitten tapahtui jotakin, mitä kumpikaan ei ollut odottanut. Ensimmäinen sijoittaja soitti. Sen jälkeen toinen. Sitten kolmas. Total Energies oli vuotanut tiedon öljylöydöstä Pariisin La Defencen yritysalueen kaikkiin firmoihin, joita öljylöytö voisi vähääkään kiinnostaa. Kilpaileva mallitoimiston soitti ja tarjosi rikkauksia löytäneelle Antille lisää naisseuraa. Mallitoimiston listoilla oli venäläisiä, italialaisia, kreikkalaisia ja ruotsalaisia malleja. Minskistä löydettyjen herkkujen lisäksi. Antti ei ollut uskoa silmiään, kun katseli essitettä ja seuralaisten hintalappuja. "En tiennyt kuinka köyhä olin kunnes rahaa tuli näköpiiriin paljoa enemmän."

Öljylähteen kaupallinen potentiaali alkoi hahmottua. Materiaaliteollisuus, rakennusala, erityiset suojamateriaalit ja lukuisat muut yritykset osoittivat kiinnostusta. Antti sai ensimmäisen ostotarjouksen. Se oli niin suuri, että hän tarkisti sähköpostin kolme kertaa. Marja kuuli summasta. Hän soitti Antille.

— Paljonko sanoitkaan?

— Mitä?

— Se tarjous.

Antti kertoi summan. Puhelimen toisessa päässä oli pitkä hiljaisuus.

— No... ehkä me voitaisiin keskustella asioista.

Antti hymyili.

— Tiesin, että raha ratkaisee.

— Älä nyt luule liikoja, Marja vastasi. — Mutta voisit ainakin ostaa meille paremman mökin. Siis paljon paremman.

Lue lisää

Lavian öljyimperiumi

Muutaman vuoden kuluttua mökki ei enää ollut oikeastaan mökki. Alkuperäisen rakennuksen ympärille nousi suuri moderni huvila. Sen ympärille rakennettiin vierasmajoja, saunaosasto, lämmitetty uima-allas ja suuri lasitettu terassi.

Vanha hiekkatie päällystettiin. Pihalle rakennettiin tenniskenttä.

Ja koska Antti ei koskaan ollut pitänyt puolivillaisista ratkaisuista, hän rakennutti myös helikopterikentän. Marja hyväksyi sen. Marja hyväksyi myös silloin tällöin Antin seurana vierailevat nuoret naiset.

— Kun kerran rakennetaan, rakennetaan kunnolla.

Laituriakaan ei enää voinut kutsua laituriksi. Järven rantaa ruopattiin niin, että suuremmat veneet pääsivät lähemmäksi. Antti puhui jo megajahdeista.

— Kuvittele, Marja. Vieraat voivat tulla suoraan jahdilla tänne.

Marja katsoi järveä.

— Lavian metsän keskelle?

— Juuri niin.

Ensimmäinen suuri huvijahti saapui seuraavana kesänä. Naapurit katselivat tapahtumaa uskomatta silmiään.

Antin ja Marjan elämä muuttui muutenkin. He ostivat taloja ulkomailta, matkustivat yksityiskoneella, järjestivät juhlia ja ilmestyivät lehtien talouspalstoille. Vanha porausreikä aidattiin ja sen ympärille rakennettiin pieni tutkimusasema.

Öljylähde tuotti tasaisesti. Ja tuotti. Ja tuotti. Antti ei enää puhunut miljoonista. Hän puhui miljardeista. Hän puhui ökyautoista, helikoptereista, huvijahdeista ja samppanjasta. Hänelle eivät riittäneet kalleimmat autokaupasta saatavat autot. Hän rakennutti itselleen ainutkertaisia autoharvinaisuuksia Saksassa, jossa Brabuksen ja Mansoryn käsityöammattilaiset tikkaisivat nappanahkaa ja laittoivat alcantaaraa.

Eräänä kesäiltana Antti ja Marja istuivat valtavan merenrantamökkinsä terassilla. Laiturissa kellui heidän uusi veneensä. Tenniskentän valot paloivat, helikopteri seisoi laskeutumisalustalla ja kauempana laituriin oli kiinnittynyt vieraan megajahdin valtava siluetti.

Marja nojasi tuolissaan ja katsoi miestään.

— Muistatko, kun sanoit, että tuolla metsässä on ehkä jotain kiinnostavaa?

— Muistan.

— Ja minä sanoin, ettei siellä ole mitään.

Antti nauroi.

— Olit väärässä.

Marja mietti hetken.

— Olin.

Sitten hän katsoi järvelle.

— Mutta yksi asia minua edelleen häiritsee.

— Mikä?

— Se kameli.

Antti vaikeni. He eivät koskaan saaneet selville, kuka sen alun perin tilasi. Kameli oli kuitenkin jäänyt heidän omistukseensa. Se eli edelleen mökin takana sijaitsevalla aidatulla hiekka-alueella, jossa se vietti päivänsä rauhallisesti katsellen metsää.

Ja aina kun Antti järjesti suuren juhlan, joku kysyi:

— Miksi teillä on kameli Lavialla?

Antti vastasi joka kerta samalla tavalla:

— Se on pitkä tarina.

Ja tavallaan se oli koko öljylähteen tarina. Kaikki alkoi yhdestä reiästä. Ei siitä reiästä, vaan maaperään Antin poraamasta reiästä. Ja yhdestä erittäin oudosta viikonlopusta. Kuten toi yksi tyypi tänne aina kirjoittaa: aloittajalla ei tosiaan ole pulaa pikkurahasta. Ei ollut, eikä ole enää. Antti elää unelmaa muijansa kanssa.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Lavian öljyimperiumi

Muutaman vuoden kuluttua mökki ei enää ollut oikeastaan mökki. Alkuperäisen rakennuksen ympärille nousi suuri moderni huvila. Sen ympärille rakennettiin vierasmajoja, saunaosasto, lämmitetty uima-allas ja suuri lasitettu terassi.

Vanha hiekkatie päällystettiin. Pihalle rakennettiin tenniskenttä.

Ja koska Antti ei koskaan ollut pitänyt puolivillaisista ratkaisuista, hän rakennutti myös helikopterikentän. Marja hyväksyi sen. Marja hyväksyi myös silloin tällöin Antin seurana vierailevat nuoret naiset.

— Kun kerran rakennetaan, rakennetaan kunnolla.

Laituriakaan ei enää voinut kutsua laituriksi. Järven rantaa ruopattiin niin, että suuremmat veneet pääsivät lähemmäksi. Antti puhui jo megajahdeista.

— Kuvittele, Marja. Vieraat voivat tulla suoraan jahdilla tänne.

Marja katsoi järveä.

— Lavian metsän keskelle?

— Juuri niin.

Ensimmäinen suuri huvijahti saapui seuraavana kesänä. Naapurit katselivat tapahtumaa uskomatta silmiään.

Antin ja Marjan elämä muuttui muutenkin. He ostivat taloja ulkomailta, matkustivat yksityiskoneella, järjestivät juhlia ja ilmestyivät lehtien talouspalstoille. Vanha porausreikä aidattiin ja sen ympärille rakennettiin pieni tutkimusasema.

Öljylähde tuotti tasaisesti. Ja tuotti. Ja tuotti. Antti ei enää puhunut miljoonista. Hän puhui miljardeista. Hän puhui ökyautoista, helikoptereista, huvijahdeista ja samppanjasta. Hänelle eivät riittäneet kalleimmat autokaupasta saatavat autot. Hän rakennutti itselleen ainutkertaisia autoharvinaisuuksia Saksassa, jossa Brabuksen ja Mansoryn käsityöammattilaiset tikkaisivat nappanahkaa ja laittoivat alcantaaraa.

Eräänä kesäiltana Antti ja Marja istuivat valtavan merenrantamökkinsä terassilla. Laiturissa kellui heidän uusi veneensä. Tenniskentän valot paloivat, helikopteri seisoi laskeutumisalustalla ja kauempana laituriin oli kiinnittynyt vieraan megajahdin valtava siluetti.

Marja nojasi tuolissaan ja katsoi miestään.

— Muistatko, kun sanoit, että tuolla metsässä on ehkä jotain kiinnostavaa?

— Muistan.

— Ja minä sanoin, ettei siellä ole mitään.

Antti nauroi.

— Olit väärässä.

Marja mietti hetken.

— Olin.

Sitten hän katsoi järvelle.

— Mutta yksi asia minua edelleen häiritsee.

— Mikä?

— Se kameli.

Antti vaikeni. He eivät koskaan saaneet selville, kuka sen alun perin tilasi. Kameli oli kuitenkin jäänyt heidän omistukseensa. Se eli edelleen mökin takana sijaitsevalla aidatulla hiekka-alueella, jossa se vietti päivänsä rauhallisesti katsellen metsää.

Ja aina kun Antti järjesti suuren juhlan, joku kysyi:

— Miksi teillä on kameli Lavialla?

Antti vastasi joka kerta samalla tavalla:

— Se on pitkä tarina.

Ja tavallaan se oli koko öljylähteen tarina. Kaikki alkoi yhdestä reiästä. Ei siitä reiästä, vaan maaperään Antin poraamasta reiästä. Ja yhdestä erittäin oudosta viikonlopusta. Kuten toi yksi tyypi tänne aina kirjoittaa: aloittajalla ei tosiaan ole pulaa pikkurahasta. Ei ollut, eikä ole enää. Antti elää unelmaa muijansa kanssa.

Lue lisää

Tarina ei tosiaan pääty tähän. Tarina menestyksestä on vasta alkamassa. Tästä voisi kirjoittaa kirjan. Saako heittää bensaa liekkeihin? Let's go.

A-1 jettikerosiinia palaa ja niin palaavat tyttäretkin

Antin elämässä oli ollut viime vuosina paljon muutoksia. Rahaa oli enemmän kuin hän olisi koskaan osannut kuvitella. Hän eli kuin mies, joka oli päättänyt ottaa takaisin kaikki ne vuodet, jolloin hän oli joutunut laskemaan, mihin seuraava palkka riittäisi. Pienessä Porissa ei oltu koskaan nähty vastaavaa.

Rahallinen menestys oli samaa luokkaa kuin Lontoon pankkimaailman pyramidipelin huipulla. Tai jos rehellisiä ollaan, investointipankkiriitkin olivat kateellisia Antin menestyksesä. Fiksummat porilaiset ohjasivat Antin varallisuuden tuottavaan hoitoon ranskalaisen varainhoitajan salkkuun ja Antti vierailikin usein Lontoossa varainhoitajan Carlton House Terracen toimipisteessä ökykaupunginosassa SW1. Antti ihastui Lontooseen niin paljon, että osti sieltä asunnon itselleen ja muijalleen.

Mökillä järjestettiin juhlia. Antti matkusti, osti autoja ja veneitä, lensi ympäri Eurooppaa ja kutsui mökilleen ihmisiä, joiden kanssa oli aikaisemmin vain nähnyt lehtijutuissa. Hän osti oman pienen Embraer Phenom 300 -suihkukoneen, mutta se osoittautui nopeasti liian pieneksi ja Antti vaihtoi sen 15 vuoden ikäiseen, käytettyyn Gulfstream G550:een. Koneen avioniikka ja sisustus meni täysin uusiksi, mutta mitä pari miljoonaa sinne tai tänne tuntuu missään? Porin lentoasemalle jouduttiin palkkaamaan lisää henkilökuntaa hoitamaan tullimuodollisuuksia. Yksityiskone sahasi Porin ja Pariisin väliä viikoittain. Se lennätti Antille seuralaisia tusina toisensa jälkeen. Välillä Antti reissasi muijansa kanssa Välimeren rannalle Puerto Banukseen. Porin Alkot nousivat samppanjan myynnissä koko suomen piikkipaikalle. Antti ja seuralaiset joivat ja juhlivat.

Silti kaikkein tärkeimmäksi asiaksi osoittautui lopulta jokin aivan muu. Hänen tyttärensä.

Emma oli kuusitoistavuotias ja Olivia neljätoista. Tytöt asuivat Mikkelissä äitinsä ja isäpuolensa kanssa, ja Antin suhde heihin oli vuosien mittaan jäänyt etäiseksi. Yhteydenpitoa oli ollut, mutta elämä oli vienyt kaikkia eri suuntiin. Sitten tytöt alkoivat kuulla uutisia isästään. Ensin Emma näki internetissä jutun Antin öljylähteestä. Sitten Olivia näki somessa kuvan valtavasta mökkikompleksista.

— Onko tuo oikeasti isin paikka? Olivia kysyi.

Emma zoomasi kuvaa.

— Voi vi***. On näköjään. Sata kertaa suurempi kuin silloin joskus.

— Mikä tuo rakennus on?

— En tiedä.

Viikonloppuna tytöt kysyivät äidiltään, voisivatko he mennä tapaamaan Anttia. Ensimmäinen vierailu oli hieman jäykkä. Antti oli valmistellut kaiken täydellisesti. Hän oli jopa pyytänyt kokkia valmistamaan erityisen illallisen.

Mutta kun Emma astui sisään suureen huvilarakennukseen, hän unohti hetkeksi kaiken muun.

— Isä... tämä on ihan järjetön.

Antti nauroi.

— Hyvällä vai huonolla tavalla?

— Ehdottomasti hyvällä.

Olivia puolestaan kiinnostui enemmän järvestä, veneistä ja valtavasta autotallista. Muutaman tunnin kuluttua tytöt olivat jo paljon rennompia. Vaikka tytöt olivat alaikäisiä, Antti oli tarjonnut kummallekin puoli lasillista samppanjaa. Italiassa ikärajat ovat veteen piirretty viiva, tiesi Antti. Mutta nyt hän huomasi jotakin, mitä raha ei ollut hänelle koskaan pystynyt ostamaan. Hän sai olla jälleen isä.

Nuorten siipi

Antti oli rakennuttanut mökkikompleksiin erillisen nuorten siiven. Alun perin sen piti olla vierasmajoitusta, mutta Emma keksi sille paremman käyttötarkoituksen.

Rakennuksessa oli suuri sisäuima-allas, poreallas ja tilava saunaosasto. Oleskelutilassa oli valtava 130 tuumianen taulutelevisio, joka ei ollut vielä julkisesti myynnissä. Antti oli ostanut sen messuilta valmistajan esittelykappaleen. Lisäksi oli pelikoneita, biljardipöytä ja mukavat sohvat. Makuuhuoneissa oli yhteensä kymmenen vuodepaikkaa. Vuodevaatteet olivat Ranskalaisen Hermésin mallistosta.

Emma rakastui paikkaan välittömästi.

— Täällä voisi järjestää vaikka koko luokan viikonlopun.

Antti katsoi tytärtään.

— Älä nyt kuitenkaan koko koulua tuo tänne.

Emma virnisti.

— En lupaa mitään.

Ensimmäisenä kesänä mökillä kävi muutamia Emman luokkakavereita. He uivat, pelasivat pelejä, saunoivat, söivät kokin valmistamia ruokia ja viettivät kesäiltoja järven rannalla.

Antti teki kuitenkin yhden asian hyvin selväksi.

— Tämä on teidän paikkanne, mutta täällä on myös säännöt. Turvallisuus ensin.

Nuorten siivelle laadittiin omat selkeät säännöt, ja aikuiset huolehtivat siitä, että kaikki sujui turvallisesti. Antti ei halunnut rahansa muuttavan paikkaa holtittomaksi huvipuistoksi. Emma puolestaan oli ylpeä siitä, että hänen isänsä luotti häneen.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Tarina ei tosiaan pääty tähän. Tarina menestyksestä on vasta alkamassa. Tästä voisi kirjoittaa kirjan. Saako heittää bensaa liekkeihin? Let's go.

A-1 jettikerosiinia palaa ja niin palaavat tyttäretkin

Antin elämässä oli ollut viime vuosina paljon muutoksia. Rahaa oli enemmän kuin hän olisi koskaan osannut kuvitella. Hän eli kuin mies, joka oli päättänyt ottaa takaisin kaikki ne vuodet, jolloin hän oli joutunut laskemaan, mihin seuraava palkka riittäisi. Pienessä Porissa ei oltu koskaan nähty vastaavaa.

Rahallinen menestys oli samaa luokkaa kuin Lontoon pankkimaailman pyramidipelin huipulla. Tai jos rehellisiä ollaan, investointipankkiriitkin olivat kateellisia Antin menestyksesä. Fiksummat porilaiset ohjasivat Antin varallisuuden tuottavaan hoitoon ranskalaisen varainhoitajan salkkuun ja Antti vierailikin usein Lontoossa varainhoitajan Carlton House Terracen toimipisteessä ökykaupunginosassa SW1. Antti ihastui Lontooseen niin paljon, että osti sieltä asunnon itselleen ja muijalleen.

Mökillä järjestettiin juhlia. Antti matkusti, osti autoja ja veneitä, lensi ympäri Eurooppaa ja kutsui mökilleen ihmisiä, joiden kanssa oli aikaisemmin vain nähnyt lehtijutuissa. Hän osti oman pienen Embraer Phenom 300 -suihkukoneen, mutta se osoittautui nopeasti liian pieneksi ja Antti vaihtoi sen 15 vuoden ikäiseen, käytettyyn Gulfstream G550:een. Koneen avioniikka ja sisustus meni täysin uusiksi, mutta mitä pari miljoonaa sinne tai tänne tuntuu missään? Porin lentoasemalle jouduttiin palkkaamaan lisää henkilökuntaa hoitamaan tullimuodollisuuksia. Yksityiskone sahasi Porin ja Pariisin väliä viikoittain. Se lennätti Antille seuralaisia tusina toisensa jälkeen. Välillä Antti reissasi muijansa kanssa Välimeren rannalle Puerto Banukseen. Porin Alkot nousivat samppanjan myynnissä koko suomen piikkipaikalle. Antti ja seuralaiset joivat ja juhlivat.

Silti kaikkein tärkeimmäksi asiaksi osoittautui lopulta jokin aivan muu. Hänen tyttärensä.

Emma oli kuusitoistavuotias ja Olivia neljätoista. Tytöt asuivat Mikkelissä äitinsä ja isäpuolensa kanssa, ja Antin suhde heihin oli vuosien mittaan jäänyt etäiseksi. Yhteydenpitoa oli ollut, mutta elämä oli vienyt kaikkia eri suuntiin. Sitten tytöt alkoivat kuulla uutisia isästään. Ensin Emma näki internetissä jutun Antin öljylähteestä. Sitten Olivia näki somessa kuvan valtavasta mökkikompleksista.

— Onko tuo oikeasti isin paikka? Olivia kysyi.

Emma zoomasi kuvaa.

— Voi vi***. On näköjään. Sata kertaa suurempi kuin silloin joskus.

— Mikä tuo rakennus on?

— En tiedä.

Viikonloppuna tytöt kysyivät äidiltään, voisivatko he mennä tapaamaan Anttia. Ensimmäinen vierailu oli hieman jäykkä. Antti oli valmistellut kaiken täydellisesti. Hän oli jopa pyytänyt kokkia valmistamaan erityisen illallisen.

Mutta kun Emma astui sisään suureen huvilarakennukseen, hän unohti hetkeksi kaiken muun.

— Isä... tämä on ihan järjetön.

Antti nauroi.

— Hyvällä vai huonolla tavalla?

— Ehdottomasti hyvällä.

Olivia puolestaan kiinnostui enemmän järvestä, veneistä ja valtavasta autotallista. Muutaman tunnin kuluttua tytöt olivat jo paljon rennompia. Vaikka tytöt olivat alaikäisiä, Antti oli tarjonnut kummallekin puoli lasillista samppanjaa. Italiassa ikärajat ovat veteen piirretty viiva, tiesi Antti. Mutta nyt hän huomasi jotakin, mitä raha ei ollut hänelle koskaan pystynyt ostamaan. Hän sai olla jälleen isä.

Nuorten siipi

Antti oli rakennuttanut mökkikompleksiin erillisen nuorten siiven. Alun perin sen piti olla vierasmajoitusta, mutta Emma keksi sille paremman käyttötarkoituksen.

Rakennuksessa oli suuri sisäuima-allas, poreallas ja tilava saunaosasto. Oleskelutilassa oli valtava 130 tuumianen taulutelevisio, joka ei ollut vielä julkisesti myynnissä. Antti oli ostanut sen messuilta valmistajan esittelykappaleen. Lisäksi oli pelikoneita, biljardipöytä ja mukavat sohvat. Makuuhuoneissa oli yhteensä kymmenen vuodepaikkaa. Vuodevaatteet olivat Ranskalaisen Hermésin mallistosta.

Emma rakastui paikkaan välittömästi.

— Täällä voisi järjestää vaikka koko luokan viikonlopun.

Antti katsoi tytärtään.

— Älä nyt kuitenkaan koko koulua tuo tänne.

Emma virnisti.

— En lupaa mitään.

Ensimmäisenä kesänä mökillä kävi muutamia Emman luokkakavereita. He uivat, pelasivat pelejä, saunoivat, söivät kokin valmistamia ruokia ja viettivät kesäiltoja järven rannalla.

Antti teki kuitenkin yhden asian hyvin selväksi.

— Tämä on teidän paikkanne, mutta täällä on myös säännöt. Turvallisuus ensin.

Nuorten siivelle laadittiin omat selkeät säännöt, ja aikuiset huolehtivat siitä, että kaikki sujui turvallisesti. Antti ei halunnut rahansa muuttavan paikkaa holtittomaksi huvipuistoksi. Emma puolestaan oli ylpeä siitä, että hänen isänsä luotti häneen.

Lue lisää

Uusi henkilökunta

Mökkikompleksin kasvaessa Antti tajusi nopeasti, ettei sitä pystynyt enää pyörittämään yhden perheen voimin. Hän palkkasi puutarhurin, joka otti vastuulleen valtavan piha-alueen, istutukset, nurmikot ja kasvihuoneet.

Kiinteistöpäälliköksi palkattiin kokenut ammattilainen, jonka tehtävänä oli huolehtia kaikesta talotekniikasta, rakennusten kunnossapidosta ja jatkuvista huolloista.

Keittiöön Antti puolestaan palkkasi Michelin-ravintolasta lähteneen huippukokin. Kokin ensimmäinen illallinen muutti perheen käsityksen mökkiruoasta lopullisesti.

Pöytään kannettiin toinen toistaan hienompia annoksia, mutta Emma katseli lopulta isäänsä huvittuneena.

— Isä.

— Niin?

— Voitaisiinko joskus syödä ihan tavallisia hampurilaisia?

Antti purskahti nauruun.

— Tottakai.

Seuraavana lauantaina kokki teki hampurilaisia. Pihvit oli jauhettu parhaasta sisäfileestä. Niistä tuli niin suosittuja, että ne päätyivät lopulta mökin kesämenun vakioannokseksi.

Kahdeksan auton talli

Antin autoharrastus oli lähtenyt jo aikaisemmin käsistä. Brabuksen 1000 hevosvoimainen BODO. Mansoryn rakentama Lambo ja G-sarjan Mercedes. Bentley sekä muutama 200 000 euron käyttöauto, klassikko Porsche 911 ja muijan auto siihen päälle. Lopulta autot eivät enää mahtuneet vanhaan halliin.

— Rakennetaan kunnollinen autotalli, Antti päätti.

Tuloksena syntyi kahdeksan auton lämmin autotalli, jossa oli oma pesupaikka, työtila ja latauspisteet. Emma ja Olivia eivät kuitenkaan olleet erityisen kiinnostuneita autoista. He kiinnostuivat paljon enemmän siitä, mitä Antti suunnitteli seuraavaksi.

— Mitä nuo ovat? Olivia kysyi eräänä päivänä nähdessään viisi uutta mönkijää.

Antti hymyili.

— Teidän käyttöönne.

Tytöt katsoivat toisiaan.

— Viisi?

— Ajattelin, että jos kavereita tulee mukaan, kaikille ei tarvitse tehdä vuoroa yhdellä mönkijällä ajamisesta.

Tällä kertaa Antti oli varautunut paremmin. Mönkijöiden käyttöön järjestettiin asianmukaiset turvallisuusohjeet ja varusteet, ja ajoalueet määriteltiin etukäteen.

Ensimmäinen ajopäivä oli Emman mielestä täydellinen. Hän kurvaili kesähelteessä valkoisissa bikineissään, kypärä päässä ja ajohanskat kädessä. Olivia yritti pysyä perässä vaihtelevalla menestyksellä.

Isä ja tyttäret

Kesän edetessä tapahtui jotain, mitä Antti ei ollut osannut odottaa. Emma ja Olivia eivät enää tulleet mökille vain siksi, että siellä oli hienoa. He tulivat tapaamaan isäänsä. He istuivat iltaisin Antin kanssa terassilla silloin, kun mukana ei ollut luokkakavereita.

He kävivät veneellä järvellä ja ajoivat merellä. He pelasivat tennistä. He kilpailivat siitä, kumpi uskaltaa ensin hypätä laiturilta veteen. Joskus he vain makasivat nuorten siiven sohvilla ja katselivat elokuvia.

Antti alkoi huomata, kuinka paljon hän oli jäänyt paitsi heidän elämästään. Eräänä iltana hän istui Emman kanssa laiturilla.

— Tiedätkö, mikä tässä kaikessa on hassua? Antti sanoi.

— Mikä?

— Minulla on nyt enemmän rahaa kuin osasin koskaan uneksia.

Emma katsoi häntä.

— Niin?

— Ja silti se, että te kaksi käytte täällä, tuntuu paljon suuremmalta asialta.

Emma hymyili.

— Ehkä meidän olisi pitänyt käydä täällä jo aikaisemmin.

Antti nyökkäsi.

— Ehkä.

Hetken he olivat hiljaa.

Sitten Emma tönäisi isäänsä olkapäällä.

— Mutta yksi asia.

— Mikä?

— Jos kerran olet näin rikas, niin miksi meidän pitää edelleen tiskata omat lasimme?

Antti nauroi.

— Koska muuten teistä tulee hemmoteltuja.

— Myöhäistä, Emma vastasi.

Laiturilta kuului naurua.

Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Antti ei ajatellut öljylähdettä, osakkeita, sijoittajia, jahteja tai seuraavaa miljardikauppaa. Hän ajatteli vain kahta tytärtään.

Rahalla oli saanut rakennettua Luvian rantamaisemiin kokonaisen luksusmaailman. Mutta vasta Emman ja Olivian paluu oli tehnyt siitä Antille oikean kodin. Antti ei osannut kaivata jatkuvaa juhlaa ja joka viikko vaihtuvia vieraita. Hän vaihtoi suihkukoneensa pienempään. Sellaiseen johon hän muijansa ja tyttöriensä kanssa mahtuu.

Mutta se riitti. Antti oli viimein oppinut, mikä on tarpeeksi. Hän oli oppinut, mikä on elämän tarkeintä sisältöä. Hän oli jälleen isä, jonka pankkitilin saldo oli muutaman nollan normi-isää pidempi. Ei sen kummempaa. Palstalaiset voivat ihailla satelliittikuvista Antin kesämökkiä ja nähdä hänen autojaan silloin tällöin Porin kaduilla. Mitä jos tarina Antista ei olekaan keksitty tarina, vaan totisinta totta?

Anonyymi00031 kirjoitti:

Kerrataanpa, miten kaikki meni: Lavian musta kulta

Kun Antti oli ensimmäisen kerran ehdottanut vaimolleen Marjalle, että heidän kesämökkinsä läheisyydessä voisi olla jotain tavallista kiinnostavampaa maan alla, Marja oli vain nauranut.

— Siellä on savea, kiviä ja ehkä muutama mato. Ei siellä mitään öljyä ole.

Antti ei ollut vakuuttunut.

Mökki sijaitsi rauhallisella paikalla Lavian lähistöllä, metsien, kallioiden ja pienten järvien keskellä. He viettivät siellä suuren osan kesistään. Antti oli vuosien mittaan innostunut kaikenlaisista rakennus- ja kaivuprojekteista, ja lopulta hän oli hankkinut käyttöönsä kaivosporan, jolla oli tarkoitus tehdä sadan metrin tutkimusreikä.

Porauksen viimeisenä päivänä tapahtui jotakin odottamatonta.

Ensin kuului syvä, pulputtava ääni.

Sitten reiästä nousi tummaa, hieman vihertävänruskeaa nestettä.

— Marja! Antti huusi.

Marja tuli juosten paikalle.

— Mitä nyt?

Antti osoitti reikää.

— Katso.

Nestettä pulppusi maan pinnalle tasaisena norona. Se haisi oudosti öljyltä, mutta siinä oli metallinen ja mineraalinen vivahde.

Parin viikon päästä paikalle saapui joukko tutkijoita. Näytteitä lähetettiin VTT, jossa niiden koostumus tutkittiin perusteellisesti. Analyysitulokset olivat niin erikoisia, että tutkijat eivät ensin tahtoneet uskoa niitä.

Öljyssä oli poikkeuksellinen mineraalikoostumus.

Mutta vielä kummallisempaa oli toinen havainto.

Kun tutkimuksissa öljyä levitettiin iholle ja sen päälle puettiin tavalliset, normaalipaksuiset vaatteet, henkilön lämpöjälki lämpökamerassa muuttui huomattavasti vaikeammin havaittavaksi. Myös öljyllä käsitelty kangas käyttäytyi erikoisesti pimeänäkölaitteiden kuvassa.

Tutkijat olivat ymmärrettävästi kiinnostuneita.

Antti oli puolestaan kiinnostunut siitä, kuinka paljon tällaisesta löydöstä voisi tienata.

Marja suhtautui kaikkeen hieman epäilevästi.

— Minä tiesin, että siitä reiästä tulee vielä ongelmia.

Hän oli oikeassa.

Lue lisää

Olet porannut kämppäsi lämmitysöljyputkeen reiän.Dääääämmm!

Anonyymi00037 kirjoitti:

Olet porannut kämppäsi lämmitysöljyputkeen reiän.Dääääämmm!

Mahdollisesti, mutta vuoto on korjattu. Kuulemma elämä Antin mökillä jatkuu ennallaan ja perhe nauttii viimeisistä kesäpäivistä kauniissa rantamaisemissa. Antille perusasiat ovat tärkeintä. Raha ei tuonut onnea, vaan rakkaat tyttäret ja heidän kanssaan vietetty aika.

Antti on vuokrannut yksityiskoneelleen hallipaikan ja jatkuva lentäminen Porista Eurooppaan on vähentynyt. Porin lentoaseman lennonjohtajien työpäivät ovat aikaisempaa tyhjempiä. Tullilla ei ole tarkastettavaa kuin silloin tällöin. A-1 jettikerosiinia ei tarvitse ajaa säiliöautoilla enää viikoittain lentokentälle. Ilmassa ei ole sellaista jännitystä kuin joskus. Poriin on laskeutunut harmaampi arki.

Antti myi Mansoryn rakentaman Lambonsa Dubaihin. Hän keskittyy elämän perusasioihin. Niihin, joita ei saa rahalla. Emma ja Olivia muuttivat Poriin elokuun puolivälissä ja aloittivat lukuvuotensa pari päivää myöhässä PSYL:ssä.

Autonkuljettaja vie ja tuo tytöt kouluun päivittäin. Maanantaista torstaihin se tapahtuu huomiota herättämättömällä S-sarjan Mercedeksellä. Perjantaisin tytöt haluavat kyytinsä kouluun ja takaisin kotiin Mansoryn rakentaman Mercedes-AMG G63:n takapenkillä. Näin he päättivät heti Poriin muutettuaan.

Me palstalaiset näemme Anttia ja hänen muijaansa Porin keskustassa silloin tällöin, mutta emme me heitä tunnista. Antti on yksityinen ihminen, jota ei somesta löydä eikä lehtien palstoilta. Vain autoista voimme tunnistaa, että "tuossa hän menee". Joskus yksin, joskus muijansa kanssa ja joskus koko perheen voimin. Hän nauttii hiljaisesti öljylöydön tuomasta menestyksestä.

Antti on mies, joka nosti Porin maailmankartalle ja öljybuumin oltua kuumimmillaan uutisten otsikoihin. Kuumimman buumin hellitettyä eletään nyt rauhallista arkea.

Uusi öljykenttä

Muutamassa kuukaudessa metsämaisema muuttui. Alueelle rakennettiin tuotantolaitteistoa, putkistoja ja huoltotietä. Rekkaliikenne lisääntyi, ja metsäautotiet joutuivat kovalle käytölle. Öljyä alkoi virrata. Ja sitä oli paljon.

Antin aikaisempi öljylähde oli ollut jo valtava taloudellinen menestys, mutta uusi esiintymä osoittautui vielä merkittävämmäksi. Antti päätti tällä kertaa tehdä jotakin toisin. Hän perusti uuden yhtiön hallinnoimaan esiintymää.

Yrityksen nimeksi tuli Luvia Oil Resources Oy. Antti halusi, että hänen tyttärensä saisivat aidosti hyötyä löydöstä. Emma ja Olivia saivat merkittävän omistusosuuden yhtiöstä. Kolme mönkijäsafarilla mukana ollutta ystävää eivät myöskään unohtuneet. Antti järjesti heille pienemmät vähemmistöosuudet.

— Te löysitte tämän yhdessä, Antti sanoi. Minusta on oikein, että myös te hyödytte siitä.

Tytöt eivät aluksi ymmärtäneet, kuinka suuri asia oli kyseessä. Kun heidän talousneuvonantajansa lopulta selitti, mitä yhtiön omistus voisi tulevina vuosina tarkoittaa, Emma katsoi Oliviaa.

— Tämä kaikki alkoi siitä, että haluttiin mennä uimaan.

Olivia nauroi.

— Ja siitä, että sun bikinit meni pilalle.

Emma pyöräytti silmiään.

— Älä aloita.

Antti seurasi sisartensa väittelyä vierestä ja hymyili. Hänellä oli nyt jälleen yksi öljylähde. Mutta tällä kertaa löydön suurin merkitys ei ollut öljyssä.
Hän oli saanut tyttärilleen mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

Ja nyt heidän elämänsä oli muuttumassa tavalla, jota kukaan heistä ei osannut vielä kuvitella. Mikkelistä, Porista ja Lavian metsistä oli yhtäkkiä tullut nuorten tyttöjen elämän keskipiste.

Öljy toi mukanaan rahaa. Raha toi mukanaan mahdollisuuksia. Ja mahdollisuudet toivat mukanaan kokonaan uudenlaisia ongelmia.

Ensimmäinen niistä ilmestyi jo seuraavana syksynä, kun koulun käytävillä alettiin ihmetellä, miksi Emma ja Olivia olivat yhtäkkiä kiinnostuneita sijoittamisesta ja yrityksistä. Toinen ongelma odotti Antin toimistolla. Öljylähteen ensimmäinen kansainvälinen ostotarjous oli juuri saapunut. Ja sen suuruus sai jopa Antin hetkeksi sanattomaksi. Mutta se on jo toinen tarina.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Uusi öljykenttä

Muutamassa kuukaudessa metsämaisema muuttui. Alueelle rakennettiin tuotantolaitteistoa, putkistoja ja huoltotietä. Rekkaliikenne lisääntyi, ja metsäautotiet joutuivat kovalle käytölle. Öljyä alkoi virrata. Ja sitä oli paljon.

Antin aikaisempi öljylähde oli ollut jo valtava taloudellinen menestys, mutta uusi esiintymä osoittautui vielä merkittävämmäksi. Antti päätti tällä kertaa tehdä jotakin toisin. Hän perusti uuden yhtiön hallinnoimaan esiintymää.

Yrityksen nimeksi tuli Luvia Oil Resources Oy. Antti halusi, että hänen tyttärensä saisivat aidosti hyötyä löydöstä. Emma ja Olivia saivat merkittävän omistusosuuden yhtiöstä. Kolme mönkijäsafarilla mukana ollutta ystävää eivät myöskään unohtuneet. Antti järjesti heille pienemmät vähemmistöosuudet.

— Te löysitte tämän yhdessä, Antti sanoi. Minusta on oikein, että myös te hyödytte siitä.

Tytöt eivät aluksi ymmärtäneet, kuinka suuri asia oli kyseessä. Kun heidän talousneuvonantajansa lopulta selitti, mitä yhtiön omistus voisi tulevina vuosina tarkoittaa, Emma katsoi Oliviaa.

— Tämä kaikki alkoi siitä, että haluttiin mennä uimaan.

Olivia nauroi.

— Ja siitä, että sun bikinit meni pilalle.

Emma pyöräytti silmiään.

— Älä aloita.

Antti seurasi sisartensa väittelyä vierestä ja hymyili. Hänellä oli nyt jälleen yksi öljylähde. Mutta tällä kertaa löydön suurin merkitys ei ollut öljyssä.
Hän oli saanut tyttärilleen mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

Ja nyt heidän elämänsä oli muuttumassa tavalla, jota kukaan heistä ei osannut vielä kuvitella. Mikkelistä, Porista ja Lavian metsistä oli yhtäkkiä tullut nuorten tyttöjen elämän keskipiste.

Öljy toi mukanaan rahaa. Raha toi mukanaan mahdollisuuksia. Ja mahdollisuudet toivat mukanaan kokonaan uudenlaisia ongelmia.

Ensimmäinen niistä ilmestyi jo seuraavana syksynä, kun koulun käytävillä alettiin ihmetellä, miksi Emma ja Olivia olivat yhtäkkiä kiinnostuneita sijoittamisesta ja yrityksistä. Toinen ongelma odotti Antin toimistolla. Öljylähteen ensimmäinen kansainvälinen ostotarjous oli juuri saapunut. Ja sen suuruus sai jopa Antin hetkeksi sanattomaksi. Mutta se on jo toinen tarina.

Lue lisää

Tarina jatkuu omassa ketjussaan
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19521699/luvian-musta-kulta---tarina-saa-oman-ketjunsa

Uskomatonta, miten tarinoita näitä saa lukea ilmaiseksi. Kirjoittaaja ei saa euroakaan palkkaa. Kirjoitat kolme tuntia, palkka nolla euroa. Lukijan ei tarvitse maksaa mitään. Ei tämä näin voi mennä, jos joku tienaa rahaa tekemällä videoita TikTokiin tai Youtubeen.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Tarina jatkuu omassa ketjussaan
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19521699/luvian-musta-kulta---tarina-saa-oman-ketjunsa

Uskomatonta, miten tarinoita näitä saa lukea ilmaiseksi. Kirjoittaaja ei saa euroakaan palkkaa. Kirjoitat kolme tuntia, palkka nolla euroa. Lukijan ei tarvitse maksaa mitään. Ei tämä näin voi mennä, jos joku tienaa rahaa tekemällä videoita TikTokiin tai Youtubeen.

Lue lisää

Tarinan paikka siirrettiin Lavialta Luvialle uskottavuussyistä. Ei kukaan ruoppaa Lavialla megajahdille sopivaa laituripaikkaa. Näitä juttuja kannattaa miettiä eikä julkaista tekstiä reaaliajassa. Pitää toimia, kuten oikea kirjailija. Kirjoittaa tarinan valmiiksi, lukea se monta kertaa, tehdä muutoksia ja vasta joskus myöhemmin julkaista.

Upea tarinantynkä silti, vaikka omaa tekstiäni kehunkin.