Kuvittellinen tarina siirtyy omaan ketjuunsa ja jatkuu täällä lukijoiden iloksi. Tarinan alku on luettavissa täällä https://keskustelu.suomi24.fi/t/19511906/ei-jumakema--muija-valkaisi-hiuksensa-kesamokilla-ja----
Lavian musta kulta – Luvian vihreä öljy
Luvian rannikko oli alkanut merkitä Antille enemmän kuin mikään muu paikka maailmassa.
Vanha mökkikompleksi oli laajentunut vuosien mittaan lähes pieneksi kartanoksi, ja läheisen metsälammen ympärille rakennettu öljyntuotantoalue oli muuttanut koko perheen elämän. Emma ja Olivia omistivat nyt sisartensa kanssa merkittävän osuuden yhtiöstä, jonka tuotanto oli kasvanut nopeasti.
Rahaa tuli paljon. Antti olisi voinut tyytyä siihen. Mutta Emma ja Olivia olivat alkaneet kysellä vaikeampia kysymyksiä.
— Jos me kerran tuotamme öljyä, Emma sanoi eräänä iltana ruokapöydässä, niin miksi meidän pitäisi tehdä se samalla tavalla kuin kaikki muut?
Antti kohotti kulmiaan.
— Mitä tarkoitat?
— Öljyn pumppaaminen, käsittely ja kuljettaminen kuluttavat valtavasti energiaa. Miksi emme yrittäisi tehdä koko tuotantoketjusta mahdollisimman vähäpäästöistä?
Olivia nyökkäsi.
— Ei meidän tarvitse teeskennellä, ettei öljyä ole olemassa. Mutta voimme ainakin yrittää tehdä tuotannosta mahdollisimman tehokasta.
Antti jäi miettimään asiaa. Lopulta hän sanoi:
— Sitten meidän täytyy ensin oppia, miten se kaikki tehdään. Syysloman lähestyessä Antti sai ajatuksen.
— Lähdetään Texasiin.
Emma nosti katseensa puhelimestaan.
— Ihan oikeasti?
— Ihan oikeasti. Dallas on hyvä paikka aloittaa. Siellä on valtavasti öljy- ja energiasektorin osaamista. Tutustutaan tuotantoon, jalostukseen, varastointiin ja kuljetuksiin.
Mukaan lähtivät myös Olivian ja Emman kolme koulukaveria, jotka olivat olleet mukana alkuperäisellä mönkijäsafarilla ja saaneet sittemmin pienet omistusosuudet öljy-yhtiöstä.
Antin yksityiskone nousi Porin seudulta ja suuntasi Atlantin yli kohti Yhdysvaltoja. Lennolla Porista Texasin Dallasiin Antin nykyinen pieni Embraer Phenom 300 -yksityiskone jouduttiin välitankkaamaan 3 kertaa epäsuotuisten tuulien vuoksi.
Lennon aikana tytöt perehtyivät ennakkoon öljyteollisuuden tuotantoketjuun. He tekivät itselleen muistiinpanoja.
Poraus.
Tuotanto.
Erottelu.
Putkistot.
Välivarastointi.
Jalostus.
Kuljetus.
Ja lopulta:
Asiakas.
Emma piirsi vihkoonsa nuolilla koko ketjun.
— Jos yksi kohta kuluttaa valtavasti energiaa, se vaikuttaa koko järjestelmän päästöihin.
— Siksi pitää tarkastella koko ketjua, Olivia totesi.
Antti kuunteli keskustelua sivusta. Hän oli tottunut ajattelemaan öljyä lähinnä raaka-aineena ja liiketoimintana. Tytöt ajattelivat sitä järjestelmänä.
Luvian musta kulta - Tarina saa oman ketjunsa
8
56
Vastaukset 8
- Anonyymi00001
Pitkän lennon ja välitankkausten aikana Antti ehti harmitella Gulfstream G550 suihkarin vaihtamista takaisin pieneen jettiin. Phenom 300 oli näppärä Euroopassa. Huollot, vakuutukset ja ylläpito halpaa, tyyppikoulutettuja lentäjiä löytyi jopa Porista ja kone on sertifioitu lennettäväksi vain yhdellä pilotilla. Se oli kaikki säästöä. Mutta nyt matka oli pitkä ja kaksi lentäjää vuorottelivat. Tyttöjä välitankkaukset eivät haitanneet. He ottivat kuvia joka kentältä ja jakoivat niitä sosiaalisessa mediassa. Poseerasivat vuoron perään lentokoneen ovella ja vieressä. Nauttivat elämästään tavalla, johon alle yksi promille ihmisistä koskaan yltää. Mutta Antti oli tarkka yksityisyydestään eikä häntä saanut kuvata.
Dallas, TX
Dallasissa ryhmä majoittui suureen viiden tähden hotelliin kaupungin keskustassa. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli tapaaminen energiasektorin asiantuntijoiden kanssa. Suomalaisille esiteltiin, miten modernit öljykentät toimivat. Porausreiän ympärillä oli kokonainen tekninen järjestelmä. Pumput, venttiilit, mittauslaitteet, säiliöt, putkistot ja valvontajärjestelmät muodostivat verkoston, jonka avulla maan alta tuleva neste voitiin erotella, mitata ja siirtää eteenpäin.
Emma teki jatkuvasti muistiinpanoja.
— Eli kaikkea ei voi vain pumpata suoraan putkeen?
Asiantuntija pudisti päätään.
— Ei. Raakaöljy voi sisältää vettä, kaasua ja muita yhdisteitä. Tuotantokentällä tarvitaan käsittelyä ennen kuin raaka-aine voidaan toimittaa seuraavaan vaiheeseen.
Olivia kysyi puolestaan energiankulutuksesta.
— Kuinka paljon sähköä koko järjestelmä käyttää?
Tästä kysymyksestä syntyi pitkä keskustelu. Heille esiteltiin myös automaattisia valvontajärjestelmiä, etäohjattavia venttiilejä ja erilaisia tapoja seurata tuotantoa reaaliajassa.
Emma innostui erityisesti siitä, kuinka paljon tuotantoa voitiin optimoida tiedon ja tekoälyn avulla.
— Jos tiedetään tarkasti, mitä jokaisessa kohdassa tapahtuu, energiaa ei tarvitse käyttää turhaan.
— Juuri näin, asiantuntija vastasi.
Öljykentällä Texasin auringossa
Seuraavana päivänä ryhmä pääsi tutustumaan paikalliseen tuotantoalueeseen. Metsälammen rauhallinen ympäristö Luvialla tuntui yhtäkkiä hyvin kaukaiselta.
Texasilainen öljykenttä oli valtava. Autot olivat isoja lava-autoja. Ihmiset yli 100 kiloisia. Tai yli 200 kiloisia. Normi-ihmiset puuttuivat kokonaan. Oli laihoja, treenattuja salilla käyviä ihmisiä ja roimasti ylipainoisia ihmisiä. Normaalius loisti poissaolollaan. Tytöt ihmettelivät, mutta nyt kaikki huomio kiinnittyi öljyyn ja tekniikkaan sen ympärillä.
Pumpjackit liikkuivat tasaisessa rytmissä. Putkistoja kulki alueella ristiin rastiin. Antti katseli ympärilleen.
— Tätäkö me rakennamme Luvialle?
Emma pudisti päätään.
— Ei.
Antti hymyili.
— Mitä tarkoitat?
— Me rakennamme paremman version, sanoi Emma. Nuoresta iästään huolimatta hän oli visionääri. Vihreä visionääri, mutta ei liian vihreä, vaan juuri sopivasti.
Tytöt olivat kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka paljon energiaa pumpuille, käsittelylaitteille, kompressoreille ja muille järjestelmille tarvittiin. He alkoivat hahmotella omaa suunnitelmaansa.
Luvialla tuotantoalueen yhteyteen rakennettaisiin suuri aurinkovoimapuisto. Lisäksi hyödynnettäisiin mahdollisimman paljon uusiutuvaa sähköä verkosta silloin, kun sitä oli saatavilla.
Tuotantolaitteiden sähkömoottorit valittaisiin energiatehokkuuden perusteella saksalaisen Siemensin mallistosta. Hukkalämpöä otettaisiin talteen. Prosesseja automatisoitaisiin ja hyödynnettäisiin tekoälyä. Ja ennen kaikkea kulutusta mitattaisiin jatkuvasti.
— Meidän pitää tietää jokaisen öljytynnyrin todellinen energiankulutus, Emma sanoi.
Antti katsoi tytärtään ylpeänä.
— Sinusta taitaa tulla insinööri.
— Ei välttämättä, sanoi Emma.
— Mikä sitten?
Emma kohautti olkapäitään.
— Jotain, missä voin tehdä asioita paremmin.
Jalostamo
Vierailu jalostamolla oli matkan näyttävin osa. Ryhmä sai seurata tuotantoprosessia turvalliselta tarkkailualueelta ja kuulla asiantuntijoilta, miten raakaöljystä valmistetaan erilaisia tuotteita.
Heille selitettiin, kuinka jalostamolla raakaöljy erotellaan ja käsitellään useissa vaiheissa. Samalla keskusteltiin energian käytöstä, päästöistä, vedenkulutuksesta, sivutuotteista ja turvallisuudesta.
Olivia kuunteli tarkasti.
— Jos jalostus on näin energiaintensiivistä, voisiko uusiutuva sähkö kattaa siitä merkittävän osan?
Asiantuntija vastasi, että sähköistäminen oli monissa prosesseissa mahdollista, mutta kaikki lämpöä vaativat prosessit eivät olleet helposti korvattavissa pelkällä sähköllä.
Se oli juuri sellainen vastaus, jonka Olivia halusi kuulla.
— Eli ratkaisu ei ole yksi taikatemppu.
— Ei ole.
— Vaan monta pientä parannusta?
— Aivan.
Tytöt kirjoittivat asian muistiin.- Anonyymi00002
Vihreä Luvia
Matkan viimeisenä iltana ryhmä kokoontui hotellin neuvotteluhuoneeseen. Antti oli varannut sinne suuren näytön. Emma avasi esityksen. Ensimmäiselle dialle ilmestyi:
LUVIA OIL RESOURCES – LOW CARBON PRODUCTION PLAN
— Jos aiomme jatkaa öljyn tuotantoa, Emma aloitti, meidän täytyy hyväksyä se tosiasia, että öljyn tuotanto ei muutu itsestään vihreäksi.
Olivia jatkoi:
— Mutta tuotantoketjun energiankulutusta ja päästöjä voidaan vähentää merkittävästi.
Suunnitelma sisälsi aurinkovoimaa, energiatehokkaita pumppuja, sähköistettyjä tuotantolaitteita, hukkalämmön talteenottoa, digitaalista prosessien optimointia ja mahdollisimman tehokasta logistiikkaa.
Tietotaitoa hankkeelle tarjosi Ranskan ylpeys TotalEnergies. Antti oli vieraillut sen Pariisin pääkonttorilla moneen kertaan. TotalEnergies on sekä öljyn että uusiutuvan energian tuottaja. Yhtiö on muuttunut perinteisestä öljyjätistä (entinen Total) monialaiseksi energiayhtiöksi, joka panostaa voimakkaasti energiamuunrokseen. Yhtiö investoi merkittävästi aurinko- ja tuulivoimaan. Sen tavoitteena on saavuttaa 100 gigawatin (GW) uusiutuvan energian tuotantokapasiteetti vuoteen 2030 mennessä. TotalEnergies tuottaa myös biokaasua, uusiutuvaa vetyä ja biomassapohjaisia polttoaineita.
Yksi kohta herätti erityisesti Antin kiinnostuksen.
— Säiliöautot.
Emma vaihtoi seuraavaan diaan. Näytölle ilmestyi kuva futuristisesta täyssähköisestä raskaasta ajoneuvosta.
— Öljy kuljetetaan Luvialta Mäntyluodon satamaan sähköisillä säiliöautoilla.
Antti katsoi kuvaa.
— Ja akut?
— Ladataan mahdollisimman pitkälle Luvian tuotantoalueen aurinkovoimalla.
— Kuinka monta autoa?
Emma hymyili.
— Riippuu tuotannosta.
Olivia lisäsi:
— Mutta tavoite on, että kuljetusketjun fossiiliset päästöt saadaan mahdollisimman lähelle nollaa.
Antti nojautui taaksepäin. Hän alkoi nähdä asian uudessa valossa. Luvialla ei ehkä koskaan voitaisi tehdä täysin päästötöntä öljyä. Mutta siellä voitaisiin tehdä jotain muuta.
Voitaisiin rakentaa öljyntuotantoyhtiö, joka mittaisi päästönsä tarkasti, vähentäisi niitä järjestelmällisesti ja käyttäisi uusiutuvaa energiaa aina kun se oli teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.
Takaisin Luvialle
Pieni Phenom 300 oli juuri tankattu ja pilotit syöttäneet lentoreitin tietokoneille, kun musta Suburban kurvasi Dallas Love Fieldin lentoasemalle. Kenttää ei yksikään suomalainen turisti näe, koska sieltä operoidaan vain yksityissuihkukoneilla. Siellä haisee raha. Öljyraha.
Matkalaiset nousivat autosta ja katsoivat viereiselle kiitotielle, miten Gulfstream G700 jyrisi taivaalle. Suurin ja kallein liikesuihkukone, minkä rahalla voi ostaa. Moottoreissa voimaa kuin isossa matkustajakoneessa. Suorituskykyä, jota voi automaailmassa verrata vain Bugattin ja Köenigseggin hyperautoihin.
Antti liikuttui G700:n noustessa taivaalle. Hän oli aina ihaillut teknisesti täysin ylivertaisia koneita ja laitteita. Sellainen G70 oli, mutta heidän matkansa taittuisi Suomeen paljon pienemmässä lentokoneessa.
Kun Antin yksityiskone myötäisten suihkuvirtausten ja vain yhden välitankkauksen ansiosta 12 tuntia myöhemmin laskeutui Porin lentoasemalle, tytöt eivät olleet enää samalla tavalla innostuneita pelkästään rahasta. He olivat saaneet ajatuksen. Antin yhtiön seuraava suuri investointi ei ollut uusi huvijahti tai helikopteri. Se oli Luvian energiakeskus.
Metsän keskelle rakennettaisiin aurinkovoimakenttiä, akkuvarastoja ja tuotannon sähköjärjestelmiä. Mäntyluodon suuntaan suunniteltiin latausverkostoa sähköiselle kuljetuskalustolle. Ensimmäiset sähköiset säiliöautot saapuivat seuraavana kesänä.
Kun niiden akut olivat täynnä, ne lähtivät hiljalleen kohti satamaa. Emma seisoi Luvian tuotantoalueen laidalla ja seurasi ensimmäisen auton lähtöä.
— Ajattele, hän sanoi Olivialle.
— Mitä?
— Kaikki tämä alkoi siitä, että me menimme uimaan.
Olivia nauroi.
— Ja löysimme öljyä ja sun bikinit meni pilalle.
Emma katsoi aurinkopaneelikenttää.
— Älä aina muistuta niistä biksuista. Nyt meidän pitää yrittää tehdä tällä löydöllä jotain järkevää.
Antti kuuli keskustelun vierestä. Hän hymyili. Hän tiesi, että tyttärien ajatusmaailma oli muuttanut koko yrityksen suunnan. Ja ehkä juuri siinä piili Luvian öljyn todellinen arvo. Ei siinä, kuinka paljon sitä voitaisiin pumpata maan alta. Vaan siinä, kuinka paljon paremmin koko tuotantoketju voitaisiin rakentaa kuin ennen. Mutta se on seuraavan tarinan paikka. - Anonyymi00003
Anonyymi00002 kirjoitti:
Vihreä Luvia
Matkan viimeisenä iltana ryhmä kokoontui hotellin neuvotteluhuoneeseen. Antti oli varannut sinne suuren näytön. Emma avasi esityksen. Ensimmäiselle dialle ilmestyi:
LUVIA OIL RESOURCES – LOW CARBON PRODUCTION PLAN
— Jos aiomme jatkaa öljyn tuotantoa, Emma aloitti, meidän täytyy hyväksyä se tosiasia, että öljyn tuotanto ei muutu itsestään vihreäksi.
Olivia jatkoi:
— Mutta tuotantoketjun energiankulutusta ja päästöjä voidaan vähentää merkittävästi.
Suunnitelma sisälsi aurinkovoimaa, energiatehokkaita pumppuja, sähköistettyjä tuotantolaitteita, hukkalämmön talteenottoa, digitaalista prosessien optimointia ja mahdollisimman tehokasta logistiikkaa.
Tietotaitoa hankkeelle tarjosi Ranskan ylpeys TotalEnergies. Antti oli vieraillut sen Pariisin pääkonttorilla moneen kertaan. TotalEnergies on sekä öljyn että uusiutuvan energian tuottaja. Yhtiö on muuttunut perinteisestä öljyjätistä (entinen Total) monialaiseksi energiayhtiöksi, joka panostaa voimakkaasti energiamuunrokseen. Yhtiö investoi merkittävästi aurinko- ja tuulivoimaan. Sen tavoitteena on saavuttaa 100 gigawatin (GW) uusiutuvan energian tuotantokapasiteetti vuoteen 2030 mennessä. TotalEnergies tuottaa myös biokaasua, uusiutuvaa vetyä ja biomassapohjaisia polttoaineita.
Yksi kohta herätti erityisesti Antin kiinnostuksen.
— Säiliöautot.
Emma vaihtoi seuraavaan diaan. Näytölle ilmestyi kuva futuristisesta täyssähköisestä raskaasta ajoneuvosta.
— Öljy kuljetetaan Luvialta Mäntyluodon satamaan sähköisillä säiliöautoilla.
Antti katsoi kuvaa.
— Ja akut?
— Ladataan mahdollisimman pitkälle Luvian tuotantoalueen aurinkovoimalla.
— Kuinka monta autoa?
Emma hymyili.
— Riippuu tuotannosta.
Olivia lisäsi:
— Mutta tavoite on, että kuljetusketjun fossiiliset päästöt saadaan mahdollisimman lähelle nollaa.
Antti nojautui taaksepäin. Hän alkoi nähdä asian uudessa valossa. Luvialla ei ehkä koskaan voitaisi tehdä täysin päästötöntä öljyä. Mutta siellä voitaisiin tehdä jotain muuta.
Voitaisiin rakentaa öljyntuotantoyhtiö, joka mittaisi päästönsä tarkasti, vähentäisi niitä järjestelmällisesti ja käyttäisi uusiutuvaa energiaa aina kun se oli teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.
Takaisin Luvialle
Pieni Phenom 300 oli juuri tankattu ja pilotit syöttäneet lentoreitin tietokoneille, kun musta Suburban kurvasi Dallas Love Fieldin lentoasemalle. Kenttää ei yksikään suomalainen turisti näe, koska sieltä operoidaan vain yksityissuihkukoneilla. Siellä haisee raha. Öljyraha.
Matkalaiset nousivat autosta ja katsoivat viereiselle kiitotielle, miten Gulfstream G700 jyrisi taivaalle. Suurin ja kallein liikesuihkukone, minkä rahalla voi ostaa. Moottoreissa voimaa kuin isossa matkustajakoneessa. Suorituskykyä, jota voi automaailmassa verrata vain Bugattin ja Köenigseggin hyperautoihin.
Antti liikuttui G700:n noustessa taivaalle. Hän oli aina ihaillut teknisesti täysin ylivertaisia koneita ja laitteita. Sellainen G70 oli, mutta heidän matkansa taittuisi Suomeen paljon pienemmässä lentokoneessa.
Kun Antin yksityiskone myötäisten suihkuvirtausten ja vain yhden välitankkauksen ansiosta 12 tuntia myöhemmin laskeutui Porin lentoasemalle, tytöt eivät olleet enää samalla tavalla innostuneita pelkästään rahasta. He olivat saaneet ajatuksen. Antin yhtiön seuraava suuri investointi ei ollut uusi huvijahti tai helikopteri. Se oli Luvian energiakeskus.
Metsän keskelle rakennettaisiin aurinkovoimakenttiä, akkuvarastoja ja tuotannon sähköjärjestelmiä. Mäntyluodon suuntaan suunniteltiin latausverkostoa sähköiselle kuljetuskalustolle. Ensimmäiset sähköiset säiliöautot saapuivat seuraavana kesänä.
Kun niiden akut olivat täynnä, ne lähtivät hiljalleen kohti satamaa. Emma seisoi Luvian tuotantoalueen laidalla ja seurasi ensimmäisen auton lähtöä.
— Ajattele, hän sanoi Olivialle.
— Mitä?
— Kaikki tämä alkoi siitä, että me menimme uimaan.
Olivia nauroi.
— Ja löysimme öljyä ja sun bikinit meni pilalle.
Emma katsoi aurinkopaneelikenttää.
— Älä aina muistuta niistä biksuista. Nyt meidän pitää yrittää tehdä tällä löydöllä jotain järkevää.
Antti kuuli keskustelun vierestä. Hän hymyili. Hän tiesi, että tyttärien ajatusmaailma oli muuttanut koko yrityksen suunnan. Ja ehkä juuri siinä piili Luvian öljyn todellinen arvo. Ei siinä, kuinka paljon sitä voitaisiin pumpata maan alta. Vaan siinä, kuinka paljon paremmin koko tuotantoketju voitaisiin rakentaa kuin ennen. Mutta se on seuraavan tarinan paikka.... ja lopulta seura teki kaltaisekseen ja kaikki päätyivät kiertämään Laitakarin Kiveä.
- Anonyymi00006
Anonyymi00003 kirjoitti:
... ja lopulta seura teki kaltaisekseen ja kaikki päätyivät kiertämään Laitakarin Kiveä.
Lyhyt ja ytimekäs loppu.
- Anonyymi00004
.. ja sitten Antti heräsi äitinsä ullakolta, jossa asui, vaikka oli jo 46-vuotias eikä itsenäistyminen ollut tullut kysymykseenkään. Hän haaveili seurustelusta, mutta kukapa huolisi omituisen nörtin. Naapurin sedän kanssa tuli saunottua nuorempana, mutta siihen me emme nyt mene.
Antti läpsäytti kevyesti katosta riippuvaa lentokoneen pienoismallia ja meni alakertaan aamupalalle, jossa hänen iäkkäät vanhempansa jo odottelivatkin aikamiespoikaansa.
Pokemon-muki oli jo valmiina Anttia varten pöydän päässä. Hän oli kova Pokemon-fani, vaikka itse sarja olikin suunnattu alle 12-vuotiaille, mutta sehän ei Anttia haitannut, kuten vanhempien siivellä eläminen.
78-vuotias äiti huokaisee syvään ja katsoo entisestään tukevoitunutta poikaansa..- Anonyymi00005
Kieltämättä tarina lähti täysin lapasesta, mutta viihde yleensäkin (mm. elokuvat, tietokonepelit jne.) on täysin lapasesta lähtenyttä ja niin kaukana arjen realiteeteista, ettei mitään rajaa. Eihän se muutoin viihdettä olisikaan eikä toimisi vastapainona arjelle.
Kävin viikko sitten leffassa katsomassa Jason Statham -elokuvan Mutiny - Lavastettu syylliseksi. Se oli niin päätöntä toimintaa, ettei mitään rajaa. Elokuvissa saa lailisesti näyttää käsittämättömän raakaa väkivaltaa. Sitä jaksan aina ihmetellä uudelleen ja uudelleen. Ammutaan, puukotetaan, tapetaan. Tehdään iso pino ruumiita. Järjetöntä viihdettä. Eikö viihde voi viihdyttää ilman, että se sisältää silmitöntä ja raakaa, graafista väkivaltaa?
Antin tarina ei sisällä silmitöntä eikä raakaa välivaltaa. Tarina soveltuu kaiken ikäisille lukijoille. Kaikkein tylsintä on, että tarina voisi olla totta. Ei Luvialla, mutta jossain muualla. Laajat öljy- tai jalometallilöydöt voivat tehdä kenestä tahansa upporikkaan.
- Anonyymi00007
Luvian venetsialaiset
Kesän viimeinen lämmin viikonloppu saapui Luvialle kuin tilauksesta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, meri hohti sinisenä ja mökkikompleksin pihapiiri oli täynnä kesän viimeisiä kukkia. Emma ja Olivia olivat kutsuneet ystäviään viettämään venetsialaisia. Mukaan oli tullut myös kolme kaveria, jotka olivat olleet mukana legendaarisella mönkijäsafarilla ja sittemmin rikastuneet sisarusten kanssa öljy-yhtiön menestyksen myötä.
Päivä alkoi rauhallisesti. Antin huippukokki oli valmistellut valtavan kesälounaan. Terassille katettiin salaatteja, grillattuja kasviksia, tuoretta kalaa ja erilaisia grilliruokia. Jälkiruoaksi tarjoiltiin marjoja, vähäsokerista jäätelöä ja hedelmiä. Oli mansikoita ja kermavaahtoa.
Nuorten siiven sisäuima-altaalla järjestettiin epävirallinen uimakilpailu, jonka jälkeen kaikki siirtyivät järveen. Nuoret viettivät suurimman osan päivästä rannassa. Musiikki soi, ihmiset uivat ja aurinkotuoleja siirrettiin vähitellen varjoon sitä mukaa kun iltapäivän aurinko nousi korkealle. Antin palkkaama uimavalvoja varmisti kaikkien turvallisuuden. Olivia kavereineen ottivat aurinkoa ja polskivat vedessä. Emma ui tavaramerkikseen muodostuneissa valkoisissa Roxyn bikineissään laiturilta kauemmas ja palasi takaisin.
— Tällaisen kesän voisi ottaa uudestaan, hän sanoi.
Olivia nyökkäsi.
— Mutta ei puhuta vielä ensi kesästä. Syksy ei saa alkaa. Annetaan kesän jatkua, hän jatkoi.
Iltapäivällä nuoret huomasivat jotakin outoa. Mökkikompleksin suurelle nurmialueelle oli rakennettu esiintymislava. Sen ympärillä oli äänentoistolaitteita, valoja ja valtavia kaiuttimia.
— Mitä täällä tapahtuu? yksi kavereista kysyi.
Emma meni kysymään Antilta.
— Isä, miksi täällä on konserttilava?
Antti joi espressoa ja näytti täysin viattomalta.
— Ajattelin, että venetsialaisissa voisi olla vähän musiikkia.
— Kuka esiintyy?
— Se on yllätys.
Emma siristi silmiään.
— Kun sinä sanot yllätys, siitä voi seurata ihan mitä tahansa.
Antti vain hymyili. Kukaan nuorista ei saanut hänestä enempää irti. Auringon laskiessa pöydät siirrettiin lähemmäs lavaa. Grilli kuumeni. Antin kokki ryhtyi valmistamaan illan viimeistä suurta ateriaa. Ilmassa tuoksuivat grillatut lihat ja kasvikset, tuoreet yrtit sekä savustetut lisukkeet. Musiikki soi taustalla.
Kaikki olivat varmoja, että illan suurin yllätys olisi joku paikallinen esiintyjä tai vaikka Mirella. Sitten helikopterikentän suunnasta taivaalta alkoi kuulua ääntä. Ensin kaukainen jyrinä. Sitten valot näkyivät metsän takaa.
— Mikä tuo on? Olivia kysyi.
Kaikki kääntyivät katsomaan. Antin Bell 525 Relentless -helikopteri lähestyi kenttää ja laskeutui pehmeästi. Tässäkin hankinnassa mopo oli keulinut, mutta Antti oli saanut hyvin diilin listahinnaltaan 18 miljoonan euron kopteriin.
Kun roottori pysähtyi, helikopterin ovi avautui. Ensimmäinen vieras astui ulos. Nuoret tuijottivat.
— Ei voi olla totta...
Antti seisoi muutaman metrin päässä ja nautti tilanteesta. Toinen henkilö astui ulos. Hetken kuluttua kaikki ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa.
Antti oli järjestänyt paikalle Ellie Gouldingin ja Taylor Swiftin. Emma löi kädet suulleen.
— Isä!
Antti vain nauroi.
— Pieni yllätys.
Kun artistit nousivat lavalle, tunnelma muuttui hetkessä. Valot syttyivät ja ensimmäiset sävelet kaikuivat yli Luvian rannan. Ellie Goulding esiintyi ensin, ja nuoret tanssivat lavan edessä. Hetken päästä lavalle nousi Taylor Swift, jolloin meteli oli niin valtava, että Antti epäili lähimmän naapurinkin kuulleen sen.
Ilta jatkui musiikin, tanssin ja naurun merkeissä. Kukaan ei ollut enää kiinnostunut siitä, että koulu jatkuisi taas maanantaina. Nyt nautittiin kesäillasta ilman huolta huomisesta. Venetsialaiset olivat muuttuneet yksityiseksi jättikonsertiksi.
Kesän viimeinen ilta
Myöhemmin illalla musiikki hiljeni. Grillistä tarjoiltiin viimeiset ruoat ja ihmiset istuivat pitkissä pöydissä järven rannalla. Taylor ja Ellie jäivät viettämään iltaa seurueen kanssa. Emma ja Olivia olivat edelleen hieman epäuskoisia.
— Sinä oikeasti järjestit tämän? Emma kysyi isältään.
— Ajattelin, että ansaitsitte hyvän päätöksen kesälle, isä sanoi.
Olivia katsoi ympärilleen. Järvi oli tyyni. Taivaalle syttyi ensimmäisiä tähtiä. Laiturin ympärillä kellui pieniä valoja ja kauempana näkyi helikopterikentän himmeä valaistus. Ilmassa oleva usva lisäsi tunnelman dramaattisuutta.
— Tämä on ollut paras kesä ikinä, Olivia sanoi.
Antti hymyili.
— Sitten tavoite on saavutettu.- Anonyymi00008
Yön pimetessä sytytettiin kokko rantaan. Juhannuksena se ei ollut ollut mahdollista metsäpalovaroituksen takia. Nuoret istuivat sen ympärillä peittoihin kääriytyneinä, vaikka päivä oli ollut lämmin. Musiikki soi hiljaisella äänenvoimakkuudella taustalla.
Kesä oli päättymässä. Mutta kukaan ei tuntunut olevan siitä erityisen surullinen. Kaikki tiesivät, että Luvialla seuraavakin kesä tulisi olemaan jotain aivan muuta kuin tavallinen.
Ja Antti?
Hän istui hieman sivummalla, katseli tyttäriään ystävineen ja hymyili itsekseen. Hän oli rakentanut valtavan omaisuuden öljylähteidensä ympärille. Mutta juuri tällaisina iltoina hän ymmärsi, ettei kaikkein arvokkainta ollut mikään, mitä hänen yrityksensä taseessa tai tuloslaskelmassa luki.
Se oli se, että Emma ja Olivia olivat onnellisia. Ja että he halusivat viettää kesän viimeisen illan juuri hänen kanssaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 51871
Haluatko mies mennä naimisiin melko pian, ku ollaan kohdattu?
Mä haluaisin mennä mahdollisimman nopeesti....💍92838Martina Aitolehti veti kohtalokkaat hääkännit - Alttarilla ikävä temppu Esko Eerikäiselle
Ex-pariskunta Aitolehti ja Eerikäinen pitävät yhdessä Martina & Esko podcastia. He ovat kertoneet kansalle mm. hääaamust15726Vappu Pimiä lataa suorat sanat TTK-lähdöstään - Yksi asia elämässä muuttui pysyvästi
Vappu Pimiä astui pois Tanssii Tähtien Kanssa -juontajan pallilta viime syksynä. Pimiällä oli pitkät perinteet TTK:ssa,3670Vain elämää: Silmiinpistävä muutos heti ekassa jaksossa - Onko tämä hulppeampi kuin entinen?
Vain elämää on totuttu näkemään Hirvensalmella sijaitseva Satulinna. Uudella kaudella kuvauspaikka muuttuu Calliolaksi.1564- 56551
Onko naisten "ahdisteluhysterian" kulttuuria kritisoivat miehet itse ahdistelijoita?
Tällaisen kuvan saa, kun tästä aiheesta tekee aloituksia: aina luullaan, että "ahdisteluhysteriaa" kritisoiva mies on it184539- 61533
- 70533
Sinulle jota kaipaan!
Tunnen sinua kohtaan jotain, mitä en enää osaa selittää pelkällä ihastumisella. Se on kiintymystä, kaipuuta, romanttista24506