Olisit voinut pitää

?

Samnoo mies jolla ollis ollu kaikki vitun mahdolisuudet nähdö ja järjestää asiat
Nii jo aikoja ditten
Jos siis olksit pitäny
Mua muunakin ku runkun välineenä
Oli kiva lekkiä ja rikkoa ihminen
Jota elämä on kohdellu
Jo aijemin helvetin paskasti monin eri taboin
Ja voelä odotaa jotain arvostavaa arvokasta kohtelua
Pyh ja pah mies ..
Mä oonnnyt just just hengis .
Sullon adikkito johon pitää puuttus ..
Älä hanki uutta uria kiitos .

Go Ida

Teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Tarkoitat itseäni jonain tätä arvokkaampana. Mikä sitten saa alentamaan itsensä, sekö kalvava epäilys siitä, että on jätettävissä, on liian suuri vaiva, näkemään parempana olla omatoimisesti mitätöity. Häpeä siitä, että halusi jotain, mitä ei olisi pitänyt. Siitä seuraavaa rumaa jännitystä melkein kuolleena olemisesta. Kaikkea tätä, kaikki yhtä aikaa.

Mä en osaa olla ihmisiksi. En osannut silloin ennen kuolemaani enkä osaa vieläkään. Vaikka roppa kävisi läpi operaatioita niin mun pää on edelleen se sama ja se ohjaa tätä alusta. Vaikka kuvittelis et nonii alotetaan alusta niin voi pojat ei se mene niin. Tää on just niin ku mä nyt sanon. Ja se kattaa mun oudot käytöksen sen että olen mies olen nainen jne edelleenkin. Koen itseni sitäpaitsi enemmän mieheksi tänä päivänä kun aiemmin. Mun itsetunto meni pirstaleiksi. Olin rakentanu sen siihen kuvaan. Ennen pakenin piiloon koska en halunnut tulla julkisesti ns esiin voimieni kanssa mut voimattomana pohjalla uskalsin tehä sen no miks ehk just siks et kaikki oli jo menetetty| sillon sä pystyt hävittään ne viimesetkin muistot vanhasta (ihmissuhteet) kuvitelmat jostakin elämästä mit sä olisit ehkä saanut eläää mukamas koko elämäsi. Mut ei se menny niin.

Joten kynttilät palaa haudalla jne

Ja voin sanoo et en mä pahastu muiden sanomisista kun ne ei pysty ymmärtämään sitä menetystä. Vaan se mua satuttaa. Muu kaikki moska on samantekevää en mä osaa auttaa teitä vihankaa