Kaikki. Minulla on kaikki, jota voin toivoa. Elämäni on siinä pisteessä, jossa nuorempana haaveilin sen joskus olevan; on rakastava mies, oma koti ja lapsi. Mieheni on arvostetussa työssä ja on täydellinen aviomies ja isä.
Miksen osaa arvostaa sitä, mitä minulla on? Miksi löydän itseni ilta toisensa jälkeen surffailemasta deitti-ilmoituksia lueskelemassa ja miettimässä kumpa voisin vastata tuolle, tuolle ja tuolle. Miksi mietin kuinka paljon helpompaa olisi olla yksin, tuntea sen kutinan vatsan pohjalla kun valmistautuu treffeille ja etsii uutta kumppania - tositarkoituksella.
Tunnen itseni pahaksi, petturiksi, julmaksi. Haluaisin niin rakastaa miestäni. Mutta miten pystyy rakastamaan ketään, jota ei oikeasti rakasta kuin platonisella tasolla? En minä halua häntä satuttaakaan, voi kumpa hän olisi löytänyt aikoinaan itselleen paremman vaimon.
Mitä minun pitäisi tehdä? Jättää kaikki taakseni ja aloittaa uusi elämä? Viedä lapselta isä omaa itsekkyyttäni? Jatkaa suhteessa, jossa tunnen olevani kuin villieläin teljettynä häkkiin, kulkien loputonta uraa etsien tietä ulospääsyyn?
En minä tällaista tahtonut.
Miksen osaa arvostaa sitä, mitä minulla on? Miksi löydän itseni ilta toisensa jälkeen surffailemasta deitti-ilmoituksia lueskelemassa ja miettimässä kumpa voisin vastata tuolle, tuolle ja tuolle. Miksi mietin kuinka paljon helpompaa olisi olla yksin, tuntea sen kutinan vatsan pohjalla kun valmistautuu treffeille ja etsii uutta kumppania - tositarkoituksella.
Tunnen itseni pahaksi, petturiksi, julmaksi. Haluaisin niin rakastaa miestäni. Mutta miten pystyy rakastamaan ketään, jota ei oikeasti rakasta kuin platonisella tasolla? En minä halua häntä satuttaakaan, voi kumpa hän olisi löytänyt aikoinaan itselleen paremman vaimon.
Mitä minun pitäisi tehdä? Jättää kaikki taakseni ja aloittaa uusi elämä? Viedä lapselta isä omaa itsekkyyttäni? Jatkaa suhteessa, jossa tunnen olevani kuin villieläin teljettynä häkkiin, kulkien loputonta uraa etsien tietä ulospääsyyn?
En minä tällaista tahtonut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinpä, sinulla on jo kaikki!
Siksi ihmiset alkaa etsimään jo ajatuksissaan jotain muuta kun ei ole enää mitään ja kaikki on saavutettu.
Keskustele miehesi kanssa asioista. Älä täällä!
Hei,
Olen itsekin viimeaikoina miettinyt tuota täydellisen elämän saavuttamista.
Ja suureksi yllätyksekseni tulin huomanneeksi ettei tuo rahallinen ja materiaalinen yltäkylläisyys ole se joka tekee elämästä rikkaan.
Onhan se jo muutenkin todettu että maailman onnellisemmat ihmiset elävät maissa joissa on kaikkein suurin pula juuri materiaalisesta omaisuudesta ja jopa ruasta, mutta juuri tällaisessa yhteisössä osataan jokaiselle päivälle antaa sille kuuluva arvonsa juuri niin kuin se olisi elämän vimmeinen - silloin rakastetaan juuri niin kuin tekisimme elämämme viimeisenä päivänä.
Ongelmamme on se että pidämme elämää itsestäänselvyytenä, emme osaa enään arvostaa sitä - jos sairaus iskee ajattelemme että kyllä lääkkeet tai lääkäri tuon korjaa. Vaan näin ei vättämättä ole ja sielumme jää jokatapauksessa hoidotta. Nyt olisi opittava arvostamaan noita tunteita itsessään ja ymmärrettävä ettei tuo rahan ja mammonan palvonta ole se oppi jota lapsillemme haluamme opettaa vaan tuo rakkaus itsessään - ehkä se jo itsessään hieman helpottaisi tunteitamme kun tietäisimme että olemme edes jotain elämästä oivaltaneet. Sillä vain rakkauden ja kaiken elävän suvaitsevaisuus voi kantaa tarpeeksi pitkälle tulevaisuudessa jotta turvaamme sen.
perusteella, etkä sen takia että olisit rakastanut häntä. Jos näin on, niin olet saanut vain sitä mitä olet tilannutkin.
Oletko kysynyt mitä miehesi tilasi?
Hei Sobroken,
Luulen, että olet omassa elämässäsi tilanteessa, jossa katsot parisuhteesi olevan ongelma, mutta et tajua, että kaikki on itsestäsi kiinni ja kysymys on vain sinun omasta elämästäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Jossain vaiheessa ihmisellä tulee väistämättä tilanne jossa ei osaa arvostaa sitä mitä on. Kuule, voin kertoa, että sitten kun menettäisit tuon kaiken, niin kaipaisit sitä aivan varmasti ja tajuaisit, että kysymys olikin omasta kasvun tarpeesta.
Tämän kaiken haluan kertoa vain siksi, että eronneena tuollaisen tilanteen jälkeen toivon, että et joudu käymään läpi sellaista helvettiä minkä itse olen taivaltanut ja matkaa on valitettavasti vielä jäjellä. Ei se alusta aloittaminen ole helppoa (ja yksinhuoltajana siihen tulee lisänä muutkin haasteet.)Ei se elämän prinssi tule ratsulla vastaan silloin kun itse haluat!
Mitäpä, jos rutistaisit miestäsi lujaa ja antaisit itsellesi luvan arvostaa tuota kaikkea minkä olette yhdessä saavuttaneet. Anna itsellesi lupa rakastaa häntä ja ajattele positiivisesti. Minä kun menen töistä kotiin, ei kukaan odota minua, ei ole ketä halata, ei ole ketään jonka kanssa suunnitella yhteistä tulevaisuutta (perhettä, uutta isompaa kotia), matkoja, ei ole ketään kenen kanssa jakaa päivän tapahtumat, ei ole ketään jonka ´rinnalle nukahtaa hyvänyön suukon jälkeen...Näitä asioita oppii arvostamaan ja jos vielä jonain päivänä saan rinnalleni rakkaan jakamaan arjen kanssani, niin voin kertoa, että osaan varmasti arvostaa sitä kaikkea enemmän ja teen kaikkeni etten toista kertaa päästä sitä valumaan käsistäni.
Kaikkea hyvää teidän perheelle!Muista kasvattaa ja kehittää itseäsi suhteessa. Varaa vaikka kielikurssi, aika jalkahoitoon ja näe joku ystävä. Ole onnellinen siitä kaikesta mitä sinulla on.