Ihmisenä. Siksi löysin jo lapsena huumorista selviytymiskeinon ja vielä aikuisenakin pelleilen ja lyön kaiken leikiksi. Osaan kyllä ottaa asioita vakavasti ja tosissaan tarpeen vaatiessa, mutta semmoista tarvetta harvemmin on, mihin ei voisi huumoria tunkea mukaan. En tiedä miksi minusta ei ole pidetty, vaikka olen aika kiltti ja hyväsydäminen ihminen. Olen aina ollut se ”nolo” ja ulkopuolinen kaikessa. En enää välitä miettiä syytä miksi olen tämmöinen. En jaksa uskoa, että olisin autismin kirjollakaan, koska monet ne perus piirteet multa puuttuu. Ehkä yritän liikaa olla kiva ja se on luotaantyöntävää. Emt. En jaksa miettiä enempää.
Minusta ei ole kukaan koskaan tykännyt
Anonyymi-ap
10179
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Halaus täältä sinulle. Olet hyvä noin. ❤️
Loistava huumorintaju ja kyky itseironiaan ovat varsin puoleensavetäviä puolia. Toki kyky myös ymmärtää milloin suhtautua huumorilla ja milloin ei, on myös toivottavaa.
Se on vähän kulttuurikohtaistakin, olen esim. käsittänyt että juutlainen huumori joissakin piireissä on senlaatuista, että siinä ei säästetä kertakaikkiaan - ketään
Tästä vois toimia ehkä hyvänä esimerkkin Mel Brooksin (juutlainen) tekemä Hitler-räp, joka löytyy youtubestakin. Hän oli jopa itse taistellut toisessa maailmansodassa ja _tiesi_ miten hirvittävä asia oli kyseesä.
sivu
Tietenkin. On aiheita, joista vitsailu liittyy vahvasti myös siihen, että kuka, missä ja mistä taustasta käsin. Huumorikin on sidottu aikaansa ja mikä on sallittua ja mitä paheksutaan liittyy myös voimakkaasti mielipideilmapiiriin ja kyseisen ajan arvoihin.
Toisaalta onhan esimerkiksi komisario palmu leffaan kirjoitettu henkilöhahmo, jonka esikuvaa ei tarvitse arvailla, jos vähänkään tuntee historiaa. Huumorinkeinoin käsitellään niin suurempia yhteiskunnallisia, kansallisia kuin henkilökohtaisiakin kipupisteitä.
Usein, kun tapahtumista ehtii kulua enemmän aikaa, laajenee huumorinkin kehä eli aiheen humorisointi tulee sallituksi laajemmalle joukolle. Toisaalta esim. 80-luvulla tehtiin stand uppia ja komiikkaa, joka ei menisi enää nykypäivänä läpi. Jotkin jutut taasen ovat kestäneet aikaa.
Heräsinpä oikeeseen aikaan; sää "Paksu Ber(e)tta" uv-punasilmälasies kanssa paikallisen grillin takana ammumassa.
Mä en oo ikinä tykänny esim. valehtelijoista ja varkaista, vaikka ne kuinka ystävällistä esittäiski. Enkä kyllä usko, että muutkaan.
PS. Merisäätä odotellessa, sieltähän senki taas kuulee. Näköjää. -sivu / mut en Ed
Minä olin sellainen kaikkien pelle joskus. Se oli eräs selviytymismekanismeistani. Vanhat työkaveritkin ottivat välillä yhteyttä ja pyysivät juhliin mukaan, kun minä osasin pitää hauskaa. Eivät muuten olleet kiinnostuneita siitä, miten minulla elämässäni menee. Kieltäydyin kunniasta.
Huumori on oiva keino edelleenkin, mutten suostu enää olemaan kenenkään pelle. Riittävän erilainen kun on, ei kelpaa porukkaan. Ei sovi siihen johonkin toivottuun muottiin. Ihmiset ovat usein laumasieluja ja tosi pinnallisiakin. Vahvimmat päättävät, kuka kelpaa seuraan. Voivat olla myös kateellisia. Olethan ylpeä omasta erilaisuudestasi. Yksinäinen tie, mutta oma tie. Minä ainakin pidän sinusta kovasti, jo tuon kirjoittamasi perusteella. Et ehkä ole tavannut omia sielunsisaruksiasi vielä ❤️
musta huumori kunnes kuolen
ihan mahtavaa mä rakastan vaikka olisitte vttu millasia tahansa
Sun pitäysi olla sitten koomikko
Omalla selvällä ulostuonilla.
Silloin ihmiset alkaisivatt ymärttää sua selvemmin
Ja olidivat jaa tämä osas huumorin
Sanoisin ettei kyseinen asia tule sdlbästi ilmi
Osa voi pitää sua jopa kaikkea muuta kjn huumorityyppinä kun et mainitse harrastavasi komikkaa selvästi .
Ilman selvää lokereoa saatat olla myös öuto ja epämääräinen pelle jonka huumoria ei tajuta huumoriksi ..
Kehitä tuosta vahvuus itsellesi.