Symbolinen ja funktionaalinen pakkoruotsi - kaksi eri ainetta

Pakkoruotsi voidaan jakaa funktionaaliseen pakkoruotsiin, jota opetetaan kielen taidon tarpeen takia joillakin rannikkopaikkakunnilla, joilla ruotsi on keskeinen kieli ja symboliseen pakkoruotsiin, jonka tapauksessa kieltä opetetaan enemmän muista syistä kuin siitä syystä, että oppilaat sitä tarvitsisivat. On ihan erikseen funktionaalisen ja symbolisen pakkoruotsin opettajia, mutteivät he voi sitä sanoa. Peruskoulujärjestelmän alkuaikoina 1970-luvulta 1990-luvun puolimaihin nykyisten symbolistenkin alueiden asukkaille pakkoruotsilla oli hieman nykyistä enemmän funktionaalisuutta. Pohjoismaisen yhteistyön merkitys oli ennen EU-aikaa nykyistä keskeisempää. Suomi kuului Ruotsin kanssa yhteen nykyistä vahvemmin. Oli nykyistä heikommat kaukomatkailumahdollisuudet, joten lähiulkomaanmatkailu oli suositumpaa. Ruotsi oli se maa, jossa käytiin eniten. Sitä paitsi yhteyksiä, joiden takia Ruotsissa käytiin, oli erityisen paljon siksi, että monilla oli vielä läheinen kontakti Ruotsiin työn perässä 1950 - 60-luvulla muuttaneisiin sukulaisiin ja tuttaviin. Matkoilla heidän kanssaan keskusteltiin toki suomeksi, mutta kohdattiin täysin ruotsalaisiakin ihmisiä. Englannin taito Ruotsissakaan ei ollut niin yleinen kuin nyt. Ei välttämättä siksi ollut vielä mahdollista matkailla Ruotsissa puhuen pelkkää englantia ruotsalaisten kanssa. Edelleen Ruotsiin muuttoja tapahtui enemmän kuin nyt, vaikka se 1950 - 60-luvun ryntäys oli jo takana. Kotimaanmatkailunkin kannalta ruotsilla oli nykyistä enemmän funktionaalisuutta nykyisten symbolistenkin alueiden asukkaille, koska esim. Helsingissä ja Turussa käytäessä kohdattiin paljon nykyistä enemmän sellaisia ruotsinkielisiä, jotka eivät osanneet suomea juurikaan. Monet tieteelliset saavutukset levisivät Suomeen Ruotsin kautta. Monet kirjat muilta kuin näiltä kahdelta kieleltä käännettiin vuosia aiemmin ruotsiksi kuin suomeksi.