Miten itsekäs populisti toimii

Sebastian Tynkkysen toiminta näyttäytyy täysin järkevässä valossa, kun tajuaa, että hän on mainostaja, ei poliitikko.

Hän kasaa ympärilleen markkinointitiimejä, väsää iskulauselippiksiä ja elää rakentamistaan mielikuvista.

Hänen ainoa ratkaiseva eronsa perinteiseen markkinointialan yrittäjään on se, että Sebastian ei myy mitään varsinaista tuotetta, vaan mielikuvaa itsestään - ja sen mukana tulevaa äärioikeistolaista ryönää.

Se selittää esimerkiksi sen, miksi hän vastustaa poliitikkona omaa elämäntapaansa: hän on monikulttuurisessa sateenkaarisuhteessa elävä mies, joka haluaa adoptoida lapsen Afrikasta - ja työkseen hän vastustaa sateenkaarivähemmistöjen oikeuksia, monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa köyhistä valtioista.

Jos Sebastian olisi arvojensa ja periaatteidensa mukaan elävä hyvä johtaja, hän ei voisi toimia näin. Hän ymmärtäisi, että ristiriita hänen kotiminänsä ja poliitikkominänsä välillä on niin suuri, että sitä on mahdotonta ylittää.

Mutta jos lähdetään siitä, että Sebastian on mainostaja, niin sitten ristiriidoilla ei ole merkitystä. Hän voi vain puhua tällaisista asioista ohi tai kääntää ne päälaelleen jollain lapsellisella retorisella tempulla ja jos se menee hänen kannattajilleen läpi, millään muulla ei ole väliä.

Arvojensa ja periaatteidensa pohjalta politiikkaa tekevä Sebastian ymmärtäisi, että hänen transihmisiä kohtaan lietsomansa viha ja epäluulo on täysin samanlaista syrjivää paskaa kuin hänen itsensä kohtaama homoviha, mutta hyötyajatteleva markkinointimies on vapaa tällaisesta moraalisesta jaakobinpainista: hän on myymässä mielikuvia ja keräämässä niiden kautta itselleen leveää elantoa eikä mitään muuta.

(Toki tämä pätee nykyisin muutenkin paljolti imagopeliksi muuttuneeseen politiikkaan, mutta Tynkkynen on kaikessa häikäilemättömyydessään harvinaisen räikeä esimerkki demokratiaa näivettävästä valheellisuudesta ja itsekeskeisyydestä.)