Pakkoruotsin argumentteja ovat palveluargumentti, muuttoargumentti, kaksi tasavertaisuusargumenttia, matematiikka-argumentti ja kielitaitopohja-argumentti.
Palveluargumentti lähtee siitä, että kaikkien osattava ruotsia, jotta ruotsinkieliset saavat ruotsiksi palvelua. Ei toimi. Ei Suomessa ole yksikielisissä kunnissa velvoitetta palvella ruotsiksi, ja kaksikielisissäkään kunnissa eivät useimmat sellaisissa ammateissa työskentele. Sitä, että viiden prosentin vähemmistön omakieliset palvelut pyritään turvaamaan pakko-opettamalla sen kieltä kaikille lopuille, on kuin keittäisi perunan sadassa litrassa vettä, vaikka yksikin litra riittäisi. Tekisi niin, vaikka yhdellä litralla keittäminen olisi sekä nopeampaa, käytännöllisempää että halvempaa. Sitä paitsi palvelutarpeesta osa on tarvetta, joka on tarpeetonta Esimerkiksi Helsingin terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa potilaat kielen mukaan, jolloin eivät kaikki lääkärit ja hammaslääkärit tarvitsisi ruotsia.
Muuttoargumentti on kelvoton, koska muuttamaan voi joutua muuhunkin maahan kuin Ruotsiin eikä kuitenkaan kaikkien maiden kielistä voi tehdä pakollisia aineita ja koska maan sisällä voi joutua muuttamaan saamelaisalueellekin. Tasavertaisuusargumenteista toinen on se, että pidetään koko maan suomenkieliset "tasavertaisina" siten, että kaikille opetetaan pakolla kieltä, jota vain pienissä osissa maata yleensä tarvitaan. Se on todellisuudessa eri alueiden suomenkielisten eriarvottamista, koska kaikkia kohdellaan ikään kuin eteläisen Pohjanmaan rannikkokaistaleen ja joidenkin Uudenmaan rannikkokuntien suomenkielisten ehdoilla. Argumenttiin liittyy usein se olkinukke, että argumentin vastustaja osaa suomenkielisistä nuorista halveksii, koska ei ajattele näiden "ansaitsevan" ruotsin opetusta yhtä paljon kuin vaikkapa vaasalaisten tai olevan näitä tyhmempiä. Todellisuudessa kyse ei ole arvottamisesta eikä ansaitsemisesta vaan siitä, että eri paikoissa elävillä suomenkielisillä on erilaiset olot.
Toinen tasavertaisuusargumentti on se, että ruotsinkieliset olisivat ilman pakkoruotsia heikommassa asemassa, koska heidän tulee joka tapauksessa käytännön syistä opetella suomea. Sillä sitä joku RKP:läinen kuulemani mukaan perusteli 1977. Kyse on todellisuudessa siitä, että ruotsinkielisillä on pienen määränsä takia toisenlaiset realiteetit kuin suurella valtaosalla suomenkielisistä. Ei toiselle saa luoda keinotekoisesti taakkaa siksi, että toisella on ei-keinotekoisesti jokin vaikeus, jota ensiksi mainitulla ei ei-keinotekoisesti olisi. Ruotsinkieliset päätyvät etuasemaan siinä mielessä, että he saavat, toisin kuin suomenkieliset yleensä, TARPEELLISTA pakollista muunkin vieraan kielen kuin maailmankieli englannin opetusta. Tätä voisi verrata siihen, että naisilla on kuukautiset, miehillä ei, mutta ei se sitä tarkoita, että miehille pitäisi keinotekoisesti luoda jokin kuukautisten kaltainen ikävä vaiva. Sen sijaan naisille on kehitettävä parempia menetelmiä kuukautisvaivoihin auttamaan ja ruotsinkielisille kehitettävä entistä tehokkaampia menetelmiä välttämättömän kielen suomen oppimiseen.
Matematiikka-argumentti on se, että ruotsi pakollisena aineena on kuten muutkin pakolliset aineet ja yhtä hyvin voisi siis puhua pakkomatematiikasta tai pakkomistätahansa. Se ei ole todellisuudessa vastaava kuin pakolliset kouluaineet yleensä. On eri asia velvoittaa opettelemaan historiaa, matematiikkaa ym. universaaleja aineita kuin jonkin pienen kielivähemmistön kieltä, jota muualla maailmassa puhutaan vain yhdessä naapurimaassa. Kielitaitopohja-argumentti on se, että oppii vaikkapa saksaa helpommin, jos ensin on opetellut ruotsia. Todellisuudessa saksaa oppii nopeammin opettelemalla alusta asti saksaa.
MUTTA ei näitä enää käytetä entiseen malliin. Sen sijaan käytetään henkilökohtaisia hyökkäyksiä pakon vastustajia kohtaan, leimataan heidät ruotsinkielisten ja muiden vähemmistöjen vihaajiksi ja vaikka miksi syntipukeiksi, pyritään sivuuttamaan asia siirtämällä keskustelu pakkoenglantiin, kehotetaan kysymään päättäjiltä ja sanotaan, että ruotsin nyt vain pitää olla pakollista, se on ollut sellaista aika pitkään, joten sen on oltava aina edelleen.
Palveluargumentti lähtee siitä, että kaikkien osattava ruotsia, jotta ruotsinkieliset saavat ruotsiksi palvelua. Ei toimi. Ei Suomessa ole yksikielisissä kunnissa velvoitetta palvella ruotsiksi, ja kaksikielisissäkään kunnissa eivät useimmat sellaisissa ammateissa työskentele. Sitä, että viiden prosentin vähemmistön omakieliset palvelut pyritään turvaamaan pakko-opettamalla sen kieltä kaikille lopuille, on kuin keittäisi perunan sadassa litrassa vettä, vaikka yksikin litra riittäisi. Tekisi niin, vaikka yhdellä litralla keittäminen olisi sekä nopeampaa, käytännöllisempää että halvempaa. Sitä paitsi palvelutarpeesta osa on tarvetta, joka on tarpeetonta Esimerkiksi Helsingin terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa potilaat kielen mukaan, jolloin eivät kaikki lääkärit ja hammaslääkärit tarvitsisi ruotsia.
Muuttoargumentti on kelvoton, koska muuttamaan voi joutua muuhunkin maahan kuin Ruotsiin eikä kuitenkaan kaikkien maiden kielistä voi tehdä pakollisia aineita ja koska maan sisällä voi joutua muuttamaan saamelaisalueellekin. Tasavertaisuusargumenteista toinen on se, että pidetään koko maan suomenkieliset "tasavertaisina" siten, että kaikille opetetaan pakolla kieltä, jota vain pienissä osissa maata yleensä tarvitaan. Se on todellisuudessa eri alueiden suomenkielisten eriarvottamista, koska kaikkia kohdellaan ikään kuin eteläisen Pohjanmaan rannikkokaistaleen ja joidenkin Uudenmaan rannikkokuntien suomenkielisten ehdoilla. Argumenttiin liittyy usein se olkinukke, että argumentin vastustaja osaa suomenkielisistä nuorista halveksii, koska ei ajattele näiden "ansaitsevan" ruotsin opetusta yhtä paljon kuin vaikkapa vaasalaisten tai olevan näitä tyhmempiä. Todellisuudessa kyse ei ole arvottamisesta eikä ansaitsemisesta vaan siitä, että eri paikoissa elävillä suomenkielisillä on erilaiset olot.
Toinen tasavertaisuusargumentti on se, että ruotsinkieliset olisivat ilman pakkoruotsia heikommassa asemassa, koska heidän tulee joka tapauksessa käytännön syistä opetella suomea. Sillä sitä joku RKP:läinen kuulemani mukaan perusteli 1977. Kyse on todellisuudessa siitä, että ruotsinkielisillä on pienen määränsä takia toisenlaiset realiteetit kuin suurella valtaosalla suomenkielisistä. Ei toiselle saa luoda keinotekoisesti taakkaa siksi, että toisella on ei-keinotekoisesti jokin vaikeus, jota ensiksi mainitulla ei ei-keinotekoisesti olisi. Ruotsinkieliset päätyvät etuasemaan siinä mielessä, että he saavat, toisin kuin suomenkieliset yleensä, TARPEELLISTA pakollista muunkin vieraan kielen kuin maailmankieli englannin opetusta. Tätä voisi verrata siihen, että naisilla on kuukautiset, miehillä ei, mutta ei se sitä tarkoita, että miehille pitäisi keinotekoisesti luoda jokin kuukautisten kaltainen ikävä vaiva. Sen sijaan naisille on kehitettävä parempia menetelmiä kuukautisvaivoihin auttamaan ja ruotsinkielisille kehitettävä entistä tehokkaampia menetelmiä välttämättömän kielen suomen oppimiseen.
Matematiikka-argumentti on se, että ruotsi pakollisena aineena on kuten muutkin pakolliset aineet ja yhtä hyvin voisi siis puhua pakkomatematiikasta tai pakkomistätahansa. Se ei ole todellisuudessa vastaava kuin pakolliset kouluaineet yleensä. On eri asia velvoittaa opettelemaan historiaa, matematiikkaa ym. universaaleja aineita kuin jonkin pienen kielivähemmistön kieltä, jota muualla maailmassa puhutaan vain yhdessä naapurimaassa. Kielitaitopohja-argumentti on se, että oppii vaikkapa saksaa helpommin, jos ensin on opetellut ruotsia. Todellisuudessa saksaa oppii nopeammin opettelemalla alusta asti saksaa.
MUTTA ei näitä enää käytetä entiseen malliin. Sen sijaan käytetään henkilökohtaisia hyökkäyksiä pakon vastustajia kohtaan, leimataan heidät ruotsinkielisten ja muiden vähemmistöjen vihaajiksi ja vaikka miksi syntipukeiksi, pyritään sivuuttamaan asia siirtämällä keskustelu pakkoenglantiin, kehotetaan kysymään päättäjiltä ja sanotaan, että ruotsin nyt vain pitää olla pakollista, se on ollut sellaista aika pitkään, joten sen on oltava aina edelleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ruotsin kielellä on hyvin vahva asema Suomen historiassa. Mutta tällä pakkoruotsiviidakolla on vain vähän tekemistä sen kanssa. Suomessa on vallinnut kaksi kielikonfliktia. Toinen liittyi fennomaniaan ja svekomaniaan. Svekomaanit viivyttivät vuosikausia eteenpäin suomen aseman virallistamista. Pitkään oli se tilanne, että yliopisto-opiskelijat olivat enimmäkseen jo suomenkielisiä mutta yliopisto-opetus enimmäkseen ruotsinkielistä. Helsingin yliopisto suomalaistettiin vuonna 1937 - siis kahta vuotta ennen talvisotaa! Se oli edellisen kielikonfliktin viimeinen epookki. Siihen konfliktiin ei liittynyt ruotsin fanaattisen laaja pakko-opetus.
1937 tuli kielirauha, mutta jo 1960-luvulla kylvettiin siemenet uudelle kielikonfliktille: alettiin ajaa kuin käärmettä pyssyyn ensin pakollista ruotsin opetusta koko ikäluokalle peruskoulussa ja sitten korkeakoulupakkoruotsin ja ammatillisen koulutuksen pakkoruotsin laajentamista yhä useammille aloille ja peruskoulupakkoruotsin lisäämistä.
Ei ole.
Ruotsin kielen historia on musta. Se on syrjintää, hyväksikäyttöä, väkivaltaa, alistamista ja kolonialismia.
Ette te tällä voi ruotsin kielen tärkeyttä meille osoittaa.
Ruotsia on puhuttu vain rannikolla. Sinnekin se tuli vain koloniasaation takia. Kuningas antoi Ruotsista tulleille verovapauden ja poisti suomalaisten kalastusoikeudet, joiden tarkoituksena oli ajaa suomenkieliset pois rannikolta.
Ruotsi on vain paikallinen kieli osassa rannikkoa. Ei missään nimessä koko maan kieli.
Ruotsin kieli ei ole koskaan kuulunut sisämaan kieliin. Eikä sitä voi siksi väittää suomalaisten kieleksi. Kaksikielisyys sisämaassa on kolonialismia.
Ruotsin kieli ei ole koskaan tullut Suomeen. Puheet ruotsin kielen tulemisesta Suomeen ovat ennenaikaisia.