Aika hassua, että olen ajautunut tähän tilanteeseen... Mutta onko minulla sittenkään syömishäiriö? Minä voin elää näin. Olen jopa onnellinen näin. Ja arvatkaa miksi? Sillä osaan oksentaa äänettömästi ja ilman että työnnän sormia kurkkuun. Ahmin keskimäärin kolme kertaa päivässä, jonka jälkeen oksennan. En pidä itseäni kovin sairaana. Olen iloinen, että voin kontrolloida painoani näin helposti; saan syödä mitä haluan, niin paljon kuin haluan, jonka jälkeen kaikki poistuu vain viidessä minuutissa vatsastani. En syö IKINÄ, jos en voi oksentaa. Olen hyvin laiha.
Jos kakki on kerta hyvin, miksi minulla on koko ajan ahdistuksen tunne, häpeä? Ehkä tämä salailu vain ottaa liikaa voimille, kun ei voi kavereidenkaan kanssa aikaa viettää, kun elämä pyörii vain ruoan ympärillä. *Huokaus*
Jos kakki on kerta hyvin, miksi minulla on koko ajan ahdistuksen tunne, häpeä? Ehkä tämä salailu vain ottaa liikaa voimille, kun ei voi kavereidenkaan kanssa aikaa viettää, kun elämä pyörii vain ruoan ympärillä. *Huokaus*
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet sairaalloisen laiha pikkutyttö joka oksentaa kaiken syömänsä kolmekertaa päivässä. Et sinä VOI olla onnellinen. Sairas sinä olet. Käyppä puhumassa jollekin, ja mieti nyt itse. Miksi et voi oksentaa kun muut näkevät? Aivan , koska se on sairasta...
Mullakin oli joskus melkein sama tilanne. Minäkin oksentelin monta kertaa päivässä, eikä kukaan epäillyt mitään, sillä pystyin(ja pystyn edelleenkin) oksentamaan hiljaa, sormia kurkkuun työntämättä). Jopa itsekin pidin oksenteluani ihan itsestäänselvyytenä, enkä lainkaan sairaalloisena. En minä vieläkään voi myöntää itselleni, että olihan se pakostikin jonkin sorttista syömishäiriötä, vaikka tuosta ajasta(ei sitä tainnut kestää kuin keskimäärin 1 vuosi) on kulunut miltei vuosi. Nykyäänkin kyllä tulee oksennettua silloin tällöin, mutten siltikään koe sitä mitenkään haitallisena tai sairaana. Tyhmää. Eihän se ole tervettä toimintaa.
Itsekin ajattelin ennen vähän tuohon tapaan.. että "tämähän on niin helppoa, voin syödä mitä tahansa kuitenkaan lihomatta, tarttee vaan vaivattomasti käydä se oksentamassa pois eikä kukaan ees huomaa." Mutta lopeta ajoissa. Itse tajusin, että en todellakaan halua pilata hampaitani ja altistaa itseäni kaikenmaailman muille haittavaikutuksille. Luin juuri, että bulimikoilla on yleistä myös palleatyrä, ruokatorventulehdus, rytmihäiriöt yms. Mietipäs sitten kun sinulle todetaan esim. joku pahalaatuinen palleatyrä ja joudut vaikka johonkin leikkaukseen. En tosin tiedä, hoidetaanko sitä leikkauksella, mutta luulisin, että jos mikään muu ei auta. Tai mieti, että muutaman vuoden kuluttua hampaasi on aivan kauhean näköiset ja niitä vihloo jatkuvasti. Jos olet nätti tyttö, niin kylläpä sitten harmittaa kun on hampaat pilalla. Hampaitten uusiminen ei tunnetustikaan ole mitään halpaa. Sinua kaduttaa sitten kun et lopettanut ajoissa. Auta itseäsi ajoissa! Tsemppiä!