Ovikello soi, avaan oven

Ja yllätyksekseni sinä olet siellä. Emmehän ole nähneet vuosiin.
Sanot vakavasti, että olet menossa rautatieasemalle ja töihin, paitsi jos haluan että jäät.
Mykistyn ja vilkuilen ympärilleni, missä piilokamera on. Näen tien laidassa taxin, jonka valot on päällä ja takaovi auki. En näe autossa muita kuin kuskin.
Keskityn ja yritän ymmärtää, mitä sanoit. En tahdo vaikuttaa hölmöltä, mitä tekisin, jos pyytäisin toistamaan sanomasi. Nämä ovat niitä elämää suurempia lauseita ja niitä ei saa mokata. Sinä sanoit jo yhden, nyt on minun vuoroni.

Katson vielä ympärilleni ja yritän nähdä nurkan taakse, ettei miesystäväsi taas ole siellä piilossa. Se ajatus käväisi mielessä mutta siirrän sen syrjään, koska ilmeesi on niin vakava. Ajattelen että taidat todellakin olla nyt tosissasi. Kasvoillasi ei näy yhtään mikroilmettä, ihopoimun uurretta joka kertoisi huvittuneisuudesta tai pilkallisuudesta. Haluaisin huokaista mutta pidättelen, koska ymmärrän että en ole vielä selvillä vesillä. Ei ole aika huokaista helpotuksesta.

Siirrän sormillani hiussuortuvat sivuun kasvoiltasi ja jätän sormenpääni koskettamaan poskeasi. Kuljetan niitä alaspäin ja sitten annan koko kämmeneni hyväillä poskeasi ja sanon: Hani, et voi jäädä tänne. Minun on tunnin päästä oltava lääkärissä ja meillä täällä on menossa Poikkevian Pokeriturnaus. Sinä et ole poikkeava eivätkä he halua sinunlaisiasi tänne. Eikä sinulle olisi edes tilaa. Kaikki tuolit ovat varattuja.

Silmäsi välähtävät, hartiasi vetäytyvät taaksepäin ja kallistut kolme milliä taaksepäin lantiostasi ylöspäin ja aiot sanoa jotain. Mutta vierelleni tullut ehtii ensin. Hän sanoo, että et näytä niin hirvittävän tavalliselta ja voit tulla istumaan vaikka hänen polvelleen.
Hermostun tuollaisesta suunnitelmien muuttamisesta. Sanon kaverille, että tämä vieras ei ole sellainen nainen, jolta saa sylitansseja. Kehoitan häntä palaamaan sisälle ja käännyn puoleesi vaivautunut hymy naamallani. Et tietenkään aio päästä minua niin helpolla. Sanot: mistä sinä tiedät, annanko sylitansseja, tai olenko antanut tai annanko koskaan?
4170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Too long to Read.
Please, referoi

Äänestä

HQAE3MI66WWJOE HÄI5I5E4NJO53WIMN 5YY5665Ö KUN JO4 NUKKU43E4EW3 PYÖ5IN JW3 PIOKIN JO3QIN MUOFIPUWWIQKIN JOW ÄMNI HÄI3I54433 HÄM5Ä

Äänestä

Ja sitte Mac Kaivuri heräs Helkan ammeesta, ja LPR:n taxiki vuosikertapoikkeamineen oli palautunut takas sinne rauta-aikaselle Kotka-portille.
Ja minä ku luulin, että teiän piireissä pelaa vaa Venäläinen ruletti. -kyky

Äänestä
  • kykypuoluve vet vesperän

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Ja yllätyksekseni sinä olet siellä. Emmehän ole nähneet vuosiin.
Sanot vakavasti, että olet menossa rautatieasemalle ja töihin, paitsi jos haluan että jäät.
Mykistyn ja vilkuilen ympärilleni, missä piilokamera on. Näen tien laidassa taxin, jonka valot on päällä ja takaovi auki. En näe autossa muita kuin kuskin.
Keskityn ja yritän ymmärtää, mitä sanoit. En tahdo vaikuttaa hölmöltä, mitä tekisin, jos pyytäisin toistamaan sanomasi. Nämä ovat niitä elämää suurempia lauseita ja niitä ei saa mokata. Sinä sanoit jo yhden, nyt on minun vuoroni.

Katson vielä ympärilleni ja yritän nähdä nurkan taakse, ettei miesystäväsi taas ole siellä piilossa. Se ajatus käväisi mielessä mutta siirrän sen syrjään, koska ilmeesi on niin vakava. Ajattelen että taidat todellakin olla nyt tosissasi. Kasvoillasi ei näy yhtään mikroilmettä, ihopoimun uurretta joka kertoisi huvittuneisuudesta tai pilkallisuudesta. Haluaisin huokaista mutta pidättelen, koska ymmärrän että en ole vielä selvillä vesillä. Ei ole aika huokaista helpotuksesta.

Siirrän sormillani hiussuortuvat sivuun kasvoiltasi ja jätän sormenpääni koskettamaan poskeasi. Kuljetan niitä alaspäin ja sitten annan koko kämmeneni hyväillä poskeasi ja sanon: Hani, et voi jäädä tänne. Minun on tunnin päästä oltava lääkärissä ja meillä täällä on menossa Poikkevian Pokeriturnaus. Sinä et ole poikkeava eivätkä he halua sinunlaisiasi tänne. Eikä sinulle olisi edes tilaa. Kaikki tuolit ovat varattuja.

Silmäsi välähtävät, hartiasi vetäytyvät taaksepäin ja kallistut kolme milliä taaksepäin lantiostasi ylöspäin ja aiot sanoa jotain. Mutta vierelleni tullut ehtii ensin. Hän sanoo, että et näytä niin hirvittävän tavalliselta ja voit tulla istumaan vaikka hänen polvelleen.
Hermostun tuollaisesta suunnitelmien muuttamisesta. Sanon kaverille, että tämä vieras ei ole sellainen nainen, jolta saa sylitansseja. Kehoitan häntä palaamaan sisälle ja käännyn puoleesi vaivautunut hymy naamallani. Et tietenkään aio päästä minua niin helpolla. Sanot: mistä sinä tiedät, annanko sylitansseja, tai olenko antanut tai annanko koskaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu