Että näin. Mitä pitäisi moisesta ajatella? En ole ilmeisesti olemassa sulle.
Et tänään edes vilkaissut minuun päin
Anonyymi-ap
17435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joo.
Ei mua vaa kiinnosta olla missään tekemisissä kenenkään kanssa ja haluun olla rauhassa yksin! En tajua kuinka vaikeeta se on käsittää.
Vilkaisin mutta et nähnyt sitä.
En nähnyt. Tervehdin, mutta et huomannut.
Anteeksi. En tehnyt sitä tahallani. Olin vain ajatuksissani, enkä ole huomannut sinua. 😢
En usko, että siinä tilanteessa voi olla huomaamatta. Joten eri ihminen taidat olla.
Eikä hän ehkä näillä sivuilla käykään. 😓
Jaa mä luulin, et sä oot just se kundi, joka heilaa naapuria. Siksi en katso sen kummemmin, kait ☺️.
Tämä tapahtui varmaankin oikeassa elämässä.
Miten voit sanoa noin? Tapittaisin loputtomiin, jos kehtaisin.
Pelkona voi olla myös, et mitä jos oma ajatus onkin harhainen ja toinen ajatteleekin minun katseista kielteisesti (ahdistuu)? Itse tällaistakin kokenut, yllätti, että voin näinkin erehtyä aistimuksistani?
Toki hyvä ensivaikutelma ajoi minua eteenpäin ja ajatus, että ehkä jossain vaiheessa saamme suumme auki? Eipä käynyt niin kuin halusin uskoa käyvän. Erehtyminen näissä voi olla kivuliaskin kokema.
Aloitteellisuus puuttui molemmilta. Toinen oli kaikkea muuta kuin oletin hänestä. Erehtyminen asiassa, itse syytöksineen jätti jälkensä. Entistä varovaisempi olen jatkossa.
Nostin kyllä kättä reilusti.
Itse katselit muualle.🤭
Oletko komea, tumma mies?
Tämä ei ole minulle, koska hän ei moista ihmettelisi. Ei edes huomaisi. Tai jos huomaisikin, niin ei välittäisi.
Mutta omalla kohdallani, miksi en tänään ja viime aikoina ole häntä huomioinut, on se, että tietoisuuteeni on lopullisesti uponnut se, että meistä ei voi koskaan tulla mitään. Olen ollut hölmö, kun olen edes haaveillut moisesta.
Kun katson häntä, näen oman tyhmyyteni. Ja se sattuu. Siksi yritän livahtaa toista reittiä tai katselen muka muualle. Tunteeni hävettävät minua. Itkua tuherran iltaisin, kun näitä mietin. Yritän tsempata, että jossain voi vielä olla joku muu mukava ihan minua varten... Vaan ei se paljoa lohduta.
Kunhan tunteet tasaantuu, niin sitten voin hänetkin varmaan kohdata ihan niin kuin kenet tahansa muunkin. Nyt se on vielä hiukan tuskallista jopa, mikä on itsenikin tässä ihan yllättänyt.
Kaikki tämä myllerrys on tapahtunut luultavasti toisen tietämättä. Jos tietäisi, niin pitäisi minua varmaan mielenvikaisena. Sitähän tämä onkin.
Että ihanvaan tiedoksi, että ihmisen käytöksen takana voi olla mitä kummallisimpia vaikuttimia.
En ole kuukausiin nähnyt kaipaamaani.
Ehkä hänellä on huolia. Jaksaminen kovilla. Tai sitten jotain muuta.
Kaikkia joita nykyään katson suoraan eivät merkitse minulle mitään. Eilenkin katsoin.
Riittää kun hyvä ihminen on vierellä. M -N.