Mä en edes tiedä miks mä nyt kirjotan tänne, mut mä en vaan jaksa tätä.
Mulla on ollu bulimia "vasta" vuoden, mut ite oon tajunnu sen tän vuoden alusta, eli tietoisesti oon sairastanu vähän yli puol vuotta. Kesäkuun olin ulkomailla, eikä siellä talossa missä olin, ollut kokovartalopeilejä, oksennusrauhaa ja oli "pakko" syödä normaalisti. En edes pystynyt ahmimaan siellä. Kun tulin takasin (kesäkuun lopulla) bulimia oli viel poissa heinäkuun loppuun saakka. Heinäkuun alusta alkaen mulla oli jonkinnäkösii anoreksian oireita, ja se oli ihanaa. :( Mulla oli joka päivä niin mahtava fiilis ja tunne, ettei mun edes tarvitse syödä. Enkä halunnut. Edellispäivänä luin sellaisen kirjan kun "Pientä purtavaa", ja se sai mut ahmimaan. Mä en edes tajunnut sitä. Se oli ihan hirveetä! En ollut edes oksentanut kahteen kuukauteen ja sit mä luen jonkun tyhmän kirjan, joka saa mut ahmimaan ja sen seurauksena oksentamaan. Vittu. Sama juttu eilen ja tänään, miks? Mulla meni niin hyvin ja olin niin älyttömän onnellinen joka päivä. Mut ei. Ja nyt kun jos haluun oksentaa, en melkeen edes pysty. Se ei vaan tuu ja jos tulee niin pieninä osina ja noin parin minuutin kehnon yrittämisen jälkeen voimat loppuu ja mielessä mä vaan sanon et "mä en haluu. mä en vaan haluu". vituttaa, masentaa, ahdistaa, en kestä. :(
Onks muita kenellä on vuorotellu tälleen eri syömishäiriöt?
Mulla on ollu bulimia "vasta" vuoden, mut ite oon tajunnu sen tän vuoden alusta, eli tietoisesti oon sairastanu vähän yli puol vuotta. Kesäkuun olin ulkomailla, eikä siellä talossa missä olin, ollut kokovartalopeilejä, oksennusrauhaa ja oli "pakko" syödä normaalisti. En edes pystynyt ahmimaan siellä. Kun tulin takasin (kesäkuun lopulla) bulimia oli viel poissa heinäkuun loppuun saakka. Heinäkuun alusta alkaen mulla oli jonkinnäkösii anoreksian oireita, ja se oli ihanaa. :( Mulla oli joka päivä niin mahtava fiilis ja tunne, ettei mun edes tarvitse syödä. Enkä halunnut. Edellispäivänä luin sellaisen kirjan kun "Pientä purtavaa", ja se sai mut ahmimaan. Mä en edes tajunnut sitä. Se oli ihan hirveetä! En ollut edes oksentanut kahteen kuukauteen ja sit mä luen jonkun tyhmän kirjan, joka saa mut ahmimaan ja sen seurauksena oksentamaan. Vittu. Sama juttu eilen ja tänään, miks? Mulla meni niin hyvin ja olin niin älyttömän onnellinen joka päivä. Mut ei. Ja nyt kun jos haluun oksentaa, en melkeen edes pysty. Se ei vaan tuu ja jos tulee niin pieninä osina ja noin parin minuutin kehnon yrittämisen jälkeen voimat loppuu ja mielessä mä vaan sanon et "mä en haluu. mä en vaan haluu". vituttaa, masentaa, ahdistaa, en kestä. :(
Onks muita kenellä on vuorotellu tälleen eri syömishäiriöt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
toi syömishäiriöiden vuorottelu on ihan yleistä. itsekin kadehdin anorektikkoja jotka pystyvät olla ahmimatta...niin sairasta,tiedän,mutta kun se ahmiminenkaan ei oikein tuo onnea..
tapahtuko yhtään mitään muuta mikä olisi voinut saada ahmimaan?
nyt on pakko heittää pieni vitsi,älä ota pahalla, mutta voithan sanoa koulussa/opiskelu/työpaikalla,että et voi enää ikinä lukea,se saa sinut voimaan pahoin..:)
pakko sanoa että nauratti toi "pieni vitsi". :D
"tapahtuko yhtään mitään muuta mikä olisi voinut saada ahmimaan?"
No en ollu syöny kunnolla ainakaan kahteen viikkoon.. En edes mitään makeeta, kun ei yksinkertasesti tehny mieli. Aina kun näin että joku kaveri/perheenjäsen/tms söi vaikka suklaakakkua, ajattelin vaan kaikkii niit rasva- ja kalorimäärii ja kaikkee semmost tyhmää, yksinkertasesti vaan oksetti. :/ Se oli paljon kivempaa ku ahmiminen.
Ärsyttävää! Se jopa tuotti tulosta ja laihduin. Ja nyt tänään on taas sen painonen mitä olin ennen ku alko toi "anoreksia"-jakso.