Oletko luottavainen hänen, teidän ja tulevaisuuden suhteen?
Luottavaisin mielin
Anonyymi-ap
20234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tietysti olen. Jos rakastaa, päätyy yhteen vastoinkäymistenkin kautta.
En ole enää yhtään. Ensin olin ihan varma meistä mutta nyt taas olen varma siitä että meitä ei ole eikä tule. Minä haluan edelleen mutta mies ei.
Tapahtuiko tänään jotain?
En ole varma siitä, mutta ehkä näin miehen kävelemässä samalla alueella missä asun, kun olin jäämässä pois bussista!
Mies ei kiinnittänyt mitään huomiota minuun kun olin hänen lähellään. Ennen hän käyttäytyi ihan toisella tavalla. En tiedä yhtään mitä on tapahtunut. Kaikki on ollut vasta ihan alussa meillä mutta tunne on ollut vahva ja yhteys.
No sit varmaan ohi. Nainen tuli tänään pari kertaa lähelle mutta olin normaalisti oma itseni.
Tunsitko mitään
Sen mitä yleensä. Puhuimme ekana ja sen jälkeen hän tuli pari kertaa lähelle.
Eli mitä yleensä
Ootteko kauan tuntenut?
Muutaman vuoden
En todellakaan. Tiedän, että mitään ei tule, valitettavasti
Mistä sen tiedät?
Luotan L-Naiseen
J
Ei taida tulla mitään, vaikka niin halusinkin uskoa. Teini määrää mitä ja ketä toinen saa tavata, ja perseilee muutenkin ja toinen hyppää teinin pillin mukaan :(
Jos vain pääsisin miehen kanssa puhumaan, ehkä sitten saataisiin asiat järjestymään. Mutta miten voin puhua hänelle kun hän nykyään lähtee aina pois kun näkee minut?
Välillä ajattelen, että eihän me voida. Se ajatus menee onneksi nopeasti ohi.
Maailma on kamala paikka. En luota mihinkään unelmaan joka on maailmaan sidottu. Kaikki menettää kaiken maallisen. Tahtoisin toki häntä rakastaa. Mieheltä naiselle.
en tiedä tulisiko siitä enään mitään…
Sisäinen syvä luottamus kasvaa koko ajan. Siihen kuuluu rauhallinen tieto tärkeimmistä asioista koko elämässä, vaikka ulkopuolelta katsottuna tulen varmaan aina olemaan jollakin tapaa levoton sielu.
Lähiaikoina ihastuin uuteen ihmiseen, mutta se ei saanut rakkauttani häneen pois raiteilta millään tavalla, vaan se sai entistä syvemmin seuraamaan sitä. Ihastuksessani oli samanlaisia harvinaisia piirteitä kuin rakkaudessani. Varmistus sille, että tällaista on olemassa, se ei ole vain kuvitelmaa, kaikki on aivan oikeasti mahdollista ja tavoittelemisen arvoista vaikeuksienkin läpi.
En kertoisi suoraan tuollaisia asioita potentiaaliselle elämänkumppanilleni, jos en tuntisi täyttä henkistä turvaa hänen kanssaan. Puoliskoni on kaunis sielu, mutta niin on koko nainenkin. Hyvää yötä!