Mielenkiintoinen nimi kaverilla: Jesus Abraham Velez De Cea. Lueskelen tässä uusinta SK:ta, ja tässä nyt on Lontoon iskujen jälkikuohuja aika mielenkiintoisia. Tapani Ruokasen artikkelissa SUVAITSEMATTOMUUS VAIVAA KAIKKIA sivutaan aiheita joita olen pohtinut viime päivinä.
Mulle on ollut yllätys huomata että keskivertoateistit kieltävät tosiasioita; he väittävät että kommunismi ei ollut ”oikeasti” ateististista, ja esittipä yksi ateisti, tässä palstalla väitteen että kommunismi olisi pohjautunut enemmän kristilliseen perustaan kuin ateistiseen. (!!)
Aloin huolestua ateisteista. Todella. Varsinkin kun muutama julistautui ”agnostikoksi”; ja kirjoitteli siihen tyyliin että heidän henkilökohtainen ”onnellisuutensa” olisi todiste siitä että agnostismi olisi se kannatettavin vakaumus. Niin tutun kuuloista juttua, omilta uskovaisajoiltani. Kuinkakohan monta lahkolaissaarnaajan saarnaa olen kuunnellut aiheesta että ”Kristinusko ei ole uskonto”. Ja kuinka monta kertaa olen nähnyt sahaja yogeja julistamassa ”onnellisuuttaan”; pitäen luonnollisena muovata tästä ”onnellisuudesta” hiekkasäkkejä, joilla muksia ”vastustajia” katuun.
Olen onnellinen,- joten sinä olet väärässä. Olen onnellinen – sinussa on vika. Olen onnellinen, ja sinä olet anti-jumalallinen.
En tiedä onko se nykyajassa, että kielenkäyttö on tällä tavalla väkivaltaista. Toinen samalla tavalla saastunut sana on ”suvaitsevaisuus”. Onko se suvaitsevaisuuden merkki, jos pitää kovaan ääneen julistaa omaa suvaitsevaisuuttaan, samalla jyrkästi tuomiten suvaitsemattomat ihmiset ? - Ennemminkin kuulostaa siltä, että jollakin on ongelma itsellään.
Tässä Ruokasen artikkelissa siteerataan espanjalaisen tutkijan Abraham Velez De Cean ajatusta: että uskontojen välisen keskustelun suurimpia ongelmia on eri uskontojen edustajien käsityksiä omasta ylemmyydestä, ehdottomasta totuudesta. – Tämän tosiasian parissahan näillä suomi24 -palstoillakin on nähdäkseni kipuiltu. Ihmiset eivät huomaa omaa ehdottomuuttaan.
Jos kristinsuko ei siis ole uskonto, ja ateismi ei ole uskonto; silloinhan näiden kahden USKONNOTTOMAN pitäisi ymmärtää toisiaan edes hieman? Mutta ei; ihmiset vetävät kohti hysteeristä polarisaatiota, ja pitävät itseään ”viksumpina”; ja vähättelevät toista: onkohan lääkkeet jäänyt ottamatta?
“Las religiones monoteístas propician esa radicalización, en la medida que se sustentan sobre la tensión bipolar entre dos actores caracterizados por una asimetría insalvable: la divinidad y su criatura.”
Ateismi/agnostismi täyttää Abraham Velez De Cean määritteen: se on vakaumus jossa vallitsee ehdoton asymmetria; uskovaiset nähdään jopa syyllisinä kaikkiin sotiin. Toisaalta tämän palstan ateistit ovat väittäneet että Euroopan tyäväenliikkeen ateismi, bolsevikkien ateismi, ja marxismi-leninismi EIVÄT OLISI ateismia. Käsitin että heidän mielestään ateismi on juuri munasta kuoriutunut, neitseellisen viaton aate. Ja sitten yksi ateisti väitti että ”ateismia oli jo tuhansia vuosia sitten”.
Olen ymmärtänyt että ateismilla ei ole mitään tekemistä totuuden tai tosiseikkojen kanssa. Kyse on aatteesta, jonka edustajat eivät kykene keskustelemaan; joiden suhde totuuteen on – jos mahdollista - vielä taipuisampi kuin oli kommunisteilla. Nykyateistit ovat todellakin erilaisia: kahta hullumpia, entistä sekapäisempiä; ”pyhempiä”, farisealaisempia.
Kyse on mielestäni vallantavoittelusta, nettipeeloilusta, egoilusta. - Mitä olen tässä lukenut ateistien ”perusteluja”. Sitten he heittävät haasteen, että ”perustele oma kantasi”; ja jos toinen ihminen perustelee, niin viestiin jätetään vastaamatta; on siirrytty jo muualle peeloilemaan; ja heittelemään muutaman rivin kyynisiä tirskahduksia. Onko nämä ihmisiä vai termiittejä? Ei minkäänlaista omaa persoonaa näytä olevan.
Jos minun pitäisi antaa jonkinlainen fanatismivaroitus; - huolestuneena sivustaseuraajana; niin sanoisin että tällä palstalla vaaravyöhykkeellä ovat eniten agnostistit, budhalaiset ja taoistit; sitten maagikot ja herätyskristityt. Varsinkin eksoottisten ”vaihtoehtouskontojen” kannattajat näyttävät olevan aivan viirallaan. Ehkä heillä on enemmän puolustettavana? Ehkä he kokevat että jyrkkyys suojelee alemmuudentunteilta?
Käsitinkö oikein, että Velez De Cean sanoo tuossa buddhalaisuuden aiheuttaneen nuo konfliktit Sri Lankassa ja Kamputseassa? Äärimmäisen pasifismin, ja kieltäymyksen loogiselta tuntuva seuraus voisi olla terrori. Fanaattinen pyrkimys ”hyvään” tuottaa pahuutta.
Tätä voisi tutkia näiltä kulmilta.
Ja vielä: Voisiko sitä edes joskus armahtaa itseään; ettei koko ajan tarvitsisi tietää; ja olla oikeassa? Vai onko nykyihmisen identiteetti, itsetunto niin hirveän heikko, että se ei siedä säröäkään? Itse kun on tälläinen ”höyläämätön lauta”, niin muiden perfektionismi ja maanisuus surettaa.
Luultavasti nykyajan ihmisissä ei ole paljoakaan omaa persoonallisuutta; siitä kait terroristijärjestöjen vetovoima. Helpot totuudet. Oikeassaolon viehätys. Ihmiset eivät kykene hyväksymään itseään. He linnottautuvat ”mielipiteiden” taakse. Jos täällä ateismipalstalla yrittää kirjoittaa huumoria, tai normaalista elämisestä, niin voi olla varma että viesti poistetaan, eikä siihen kukaan vastaa.
Lukeeko kukaan tässä maassa edes enää lehtiä? Juoko iltaisin kaakaota, ja istuu nojatuolissa? Onko ihmisillä kotia? Nauttivatko he elämästä, vai ovatko he liian onnellisia yksinkertaisiin nautintoihin? Vai kieltävätkö ihmiset kaiken, ja ovat kateellisia jos toisella on jotain mitä itsellä ei ole?
“En países como Ceilán, hoy Sri Lanka, o en Camboya, el sangha ,la orden monacal, fue fiel auxiliar de un poder real que recurría a las más refinadas y brutales torturas para eliminar cualquier tipo de desobediencia.”
Terrorismo y religión, ANTONIO ELORZA, MATEO BALLESTER y EVA BORREGUERO, http://perso.wanadoo.es/laicos/2005/648T-guerrasanta.htm
Pari kirjaa:
2004 “Paz y violencia en el budismo” (Peace and Violence in Buddhism). In Paz y violencia en las religiones (Peace and Violence in Religions). In Agud, A / Vélez de Cea, A / Tamayo-Acosta, J.J. / Piñero, M / Borreguero, E. Navarra: Verbo Divino.
Abraham Velez De Cea. Buddha. Madrid: Ediciones de Orto, 1998.
Suvaitsemattomuus vaivaa kaikkia
56
1747
Vastaukset
- awk
saa hyökätä niin monta kertaa kuin haluat.et todista sillä mitään kenellekään muulle kuin itsellesi uskoasi vahvistamaan.
- Nassen
ettei itse sitä huomaa
- Kalki_Avatar
Kuinkahan monta kertaa pitää toistaa, että en arvosta "uskoa" kovinkaan korkealle.
Sitten uskoo, kun näkee.
Olen pyrkinyt näkemiseen; - näkemään, kokemaan asiat. Juuri sitä yritän tässä tuoda julki; että ateismiin taipuvaiset ihmiset etsivät asioista järkeä, ja uskovaiset uskoa.
On muitakin tapoja lähestyä olemassaoloa. - Kalki_Avatar
Nassen kirjoitti:
ettei itse sitä huomaa
Nasse sinua.
Taidat olla tyypillinen suomalainen varttuneemman polven mies, "häpeäsukupolven" mies.
Tunnut usein reagoivan noloudella, ja tuntuu että et niinkään epäile Jumalaa, kuin ihmisyyttä: sinulle ihmisenä oleminen on noloa.
Miksi? - vastata
tuohon avaukseen piirun-verran enemmän..
- Nassen
Kalki_Avatar kirjoitti:
Nasse sinua.
Taidat olla tyypillinen suomalainen varttuneemman polven mies, "häpeäsukupolven" mies.
Tunnut usein reagoivan noloudella, ja tuntuu että et niinkään epäile Jumalaa, kuin ihmisyyttä: sinulle ihmisenä oleminen on noloa.
Miksi?taiteijan mokatessa estradilla, yleisö tuntee myötähäpeää?
Olenkohan liian empaattinen, kun tunnen myötätuntoa Sinua kohtaan?
Tunnen sitä siksi, että toisin kuin eräillä tänne kirjoittavilla, Sinulla olisi potentiaalia parempiinkin esityksiin. - Kalki_Avatar
Nassen kirjoitti:
taiteijan mokatessa estradilla, yleisö tuntee myötähäpeää?
Olenkohan liian empaattinen, kun tunnen myötätuntoa Sinua kohtaan?
Tunnen sitä siksi, että toisin kuin eräillä tänne kirjoittavilla, Sinulla olisi potentiaalia parempiinkin esityksiin.Oho...
Olisihan sitä potentiaalia, joo. Pitäisi hiljentyä kymmeneksi minuutiksi ennnenkuin kirjoittaa tätä.
Onko tämä sitten estradi? En tunne ramppikuumetta. Joskus olen ajatellut että tämä on pöytälaatikkoni; - ja sitten pöytälaatikko alkaa häpeämään kirjoituksieni puolesta. (!)
Ajattelen että me kaikki harjoittelemme täällä kirjoittamista ja elämistä. Vuorovaikutusta, ajattelemista. Voihan aloittaa uuden keskustelun.
Täydellisyydentavoittelu jäykistää; ja menisin kait ihan kramppiin jos vaatisin itseltäni puhtaita suorituksia.
Myötähäpeää?
Alan väsyä tähän teemaan jo, Nasse. Ei mulla tällä hetkellä ole pienintäkään häpeäntunnetta. Ehkä joku häpeää mun puolesta; Shri Mataji sanoi kerran että häpeä on ensimmäinen tunne kun Vishnumaya herää vasemmassa hartiassa; tavoitteeni varsinaiseti, ei ole taiteellinen; - vaan.. olisi kiva jos joku heräisi.
Ei tarvitsisi yksin olla hereillä. Olisi seuraa.
Herätä mihin? Siihen että olemme yhtä.
Mitä sen häpeän alla on? Rakkaus.... - Nassen
Kalki_Avatar kirjoitti:
Oho...
Olisihan sitä potentiaalia, joo. Pitäisi hiljentyä kymmeneksi minuutiksi ennnenkuin kirjoittaa tätä.
Onko tämä sitten estradi? En tunne ramppikuumetta. Joskus olen ajatellut että tämä on pöytälaatikkoni; - ja sitten pöytälaatikko alkaa häpeämään kirjoituksieni puolesta. (!)
Ajattelen että me kaikki harjoittelemme täällä kirjoittamista ja elämistä. Vuorovaikutusta, ajattelemista. Voihan aloittaa uuden keskustelun.
Täydellisyydentavoittelu jäykistää; ja menisin kait ihan kramppiin jos vaatisin itseltäni puhtaita suorituksia.
Myötähäpeää?
Alan väsyä tähän teemaan jo, Nasse. Ei mulla tällä hetkellä ole pienintäkään häpeäntunnetta. Ehkä joku häpeää mun puolesta; Shri Mataji sanoi kerran että häpeä on ensimmäinen tunne kun Vishnumaya herää vasemmassa hartiassa; tavoitteeni varsinaiseti, ei ole taiteellinen; - vaan.. olisi kiva jos joku heräisi.
Ei tarvitsisi yksin olla hereillä. Olisi seuraa.
Herätä mihin? Siihen että olemme yhtä.
Mitä sen häpeän alla on? Rakkaus....on tapana perustella väittämänsä ja mielellään niin että perustelua on vaikea kumota.
Sinä suollat tänne tajunnanvirtaa pääsääntöisesti ilman perusteluja, mikäli perustelu löytyy, se ei kestä pienintäkään kritiikkiä.
Joku bloki onkin siihen sopiva väline, mutta kuten olet huomannut, ei sillä yleisöä saa.
Mielestäni toisinaan hyvinkin leimaavalta ja yleistävältä "kritiikiltäsi" katoaa pohja perustelujen puutteen ja tason myötä. - Kalki_Avatar
Nassen kirjoitti:
on tapana perustella väittämänsä ja mielellään niin että perustelua on vaikea kumota.
Sinä suollat tänne tajunnanvirtaa pääsääntöisesti ilman perusteluja, mikäli perustelu löytyy, se ei kestä pienintäkään kritiikkiä.
Joku bloki onkin siihen sopiva väline, mutta kuten olet huomannut, ei sillä yleisöä saa.
Mielestäni toisinaan hyvinkin leimaavalta ja yleistävältä "kritiikiltäsi" katoaa pohja perustelujen puutteen ja tason myötä.Olen ihmetellyt sitä. Tietysti tässä esitetään väitteitä, ja mielipiteitä, ja yritetään jotenkin rationaalisesti kumota tai puolustaa, tai kommentoida niitä.
Blogilla ei saa yleisöä, se on totta. Blogiin voi kirjoittaa vapaammmin; mutta edes ystäväni ei jaksa lukea tuota loputonta tajunnanvirtaa. Blogi on umpikuja.
Mitä minun pitäisi perustella?
Mitä minussa haluat kritisoida? Mitä tarkoitat kritiikillä? Yritin tuossa alustuksessa kritisoida agnostistista elämänasennetta. Siis, rakentavasti ohjata agnostismista gnostismiin.
Gnoosis ei tarvitse mitään tunnustusta ulkopuolelta. Halusin sanoa, että kuka tahansa voi kokea sen minkä olen kokenut. Että aivot voi hiljentää.
Halusin sanoa, että aivojen tyhjeneminen intensiivistää aistimista, niin että ihminen alkaa nauttia elämän joka hetkestä. Ja nähdä kauneuden kaikessa. Ja antaa kyvyn iloita pienistä asioista.
Meditaatio on aistideprivaatiota.
Minua ihmetyttää että agnostikot on niin torjuvia suhteessa sisäisiin kokemuksiin.
Halusin sanoa että ihminen on keskus; että mitään klerikaalista rakennetta, mitään organisaatiota ei tarvita.
Halusin sanoa että olen yksin.
Se mitä halusin sanoa, oli runo; sitä ei voinut loogisesti ilmaista. Se oli liian kaunosieluista.
Minä en tehnyt mitään.
Halusin sanoa että arkkityypit vaikuttavat ihmisessä; ja halusin sanoa että tässä rakkaudettomassa maailmassa ihminen on vanki; ja että en näe mitään toivoa ihmisyydessä.
Pohjimmiltaan en usko kommunikaatioon.
Siksi puhun ja kirjoitan mitä sattuu. Mutta ei voi sanoa että se olisi vain pelleilyä, tai hulluilua. Usein joku on tajunnut mitä sanon, ja pysähtynyt. Jos yksi ihminen sadasta seisahtuu, niin silloin on jotain saavuttanut. Tai yksi tuhannesta. - Elli
Kalki_Avatar kirjoitti:
Olen ihmetellyt sitä. Tietysti tässä esitetään väitteitä, ja mielipiteitä, ja yritetään jotenkin rationaalisesti kumota tai puolustaa, tai kommentoida niitä.
Blogilla ei saa yleisöä, se on totta. Blogiin voi kirjoittaa vapaammmin; mutta edes ystäväni ei jaksa lukea tuota loputonta tajunnanvirtaa. Blogi on umpikuja.
Mitä minun pitäisi perustella?
Mitä minussa haluat kritisoida? Mitä tarkoitat kritiikillä? Yritin tuossa alustuksessa kritisoida agnostistista elämänasennetta. Siis, rakentavasti ohjata agnostismista gnostismiin.
Gnoosis ei tarvitse mitään tunnustusta ulkopuolelta. Halusin sanoa, että kuka tahansa voi kokea sen minkä olen kokenut. Että aivot voi hiljentää.
Halusin sanoa, että aivojen tyhjeneminen intensiivistää aistimista, niin että ihminen alkaa nauttia elämän joka hetkestä. Ja nähdä kauneuden kaikessa. Ja antaa kyvyn iloita pienistä asioista.
Meditaatio on aistideprivaatiota.
Minua ihmetyttää että agnostikot on niin torjuvia suhteessa sisäisiin kokemuksiin.
Halusin sanoa että ihminen on keskus; että mitään klerikaalista rakennetta, mitään organisaatiota ei tarvita.
Halusin sanoa että olen yksin.
Se mitä halusin sanoa, oli runo; sitä ei voinut loogisesti ilmaista. Se oli liian kaunosieluista.
Minä en tehnyt mitään.
Halusin sanoa että arkkityypit vaikuttavat ihmisessä; ja halusin sanoa että tässä rakkaudettomassa maailmassa ihminen on vanki; ja että en näe mitään toivoa ihmisyydessä.
Pohjimmiltaan en usko kommunikaatioon.
Siksi puhun ja kirjoitan mitä sattuu. Mutta ei voi sanoa että se olisi vain pelleilyä, tai hulluilua. Usein joku on tajunnut mitä sanon, ja pysähtynyt. Jos yksi ihminen sadasta seisahtuu, niin silloin on jotain saavuttanut. Tai yksi tuhannesta.nukahtamalla. Jollen näe unia, niin aivoni tuntuvat todella hiljentyneiltä.
Joidenkuiden mielestä menetelmäni saattaa olla liian yksinkertainen. - Kalki_Avatar
Elli kirjoitti:
nukahtamalla. Jollen näe unia, niin aivoni tuntuvat todella hiljentyneiltä.
Joidenkuiden mielestä menetelmäni saattaa olla liian yksinkertainen.Nukahtaminen on aliarvostettu juttu kyllä. Yleensäkin kaikki rentotumiseen liittyvä.
Valitettavasti asunnoissa on usein pelkkä suihku; eikä suihkussa voi rentoutua. Itse haluaisin kokeilla tuota kelluntatankkia; stressi liukenisi ruumiinlämpöiseen suolaveteen:
FLOAT INTO RELAXATION:
http://www.londonfloatcentre.com/ - Elli
Kalki_Avatar kirjoitti:
Nukahtaminen on aliarvostettu juttu kyllä. Yleensäkin kaikki rentotumiseen liittyvä.
Valitettavasti asunnoissa on usein pelkkä suihku; eikä suihkussa voi rentoutua. Itse haluaisin kokeilla tuota kelluntatankkia; stressi liukenisi ruumiinlämpöiseen suolaveteen:
FLOAT INTO RELAXATION:
http://www.londonfloatcentre.com/unen ja valveen välillä on rentouttava. Siihen pääsee katsomalla lepotuolissa tylsää rakkauselokuvaa, jonka tapahtumapaikka on lämmin hiekka-aavikko.
- luuhamara
Kalki_Avatar kirjoitti:
Olen ihmetellyt sitä. Tietysti tässä esitetään väitteitä, ja mielipiteitä, ja yritetään jotenkin rationaalisesti kumota tai puolustaa, tai kommentoida niitä.
Blogilla ei saa yleisöä, se on totta. Blogiin voi kirjoittaa vapaammmin; mutta edes ystäväni ei jaksa lukea tuota loputonta tajunnanvirtaa. Blogi on umpikuja.
Mitä minun pitäisi perustella?
Mitä minussa haluat kritisoida? Mitä tarkoitat kritiikillä? Yritin tuossa alustuksessa kritisoida agnostistista elämänasennetta. Siis, rakentavasti ohjata agnostismista gnostismiin.
Gnoosis ei tarvitse mitään tunnustusta ulkopuolelta. Halusin sanoa, että kuka tahansa voi kokea sen minkä olen kokenut. Että aivot voi hiljentää.
Halusin sanoa, että aivojen tyhjeneminen intensiivistää aistimista, niin että ihminen alkaa nauttia elämän joka hetkestä. Ja nähdä kauneuden kaikessa. Ja antaa kyvyn iloita pienistä asioista.
Meditaatio on aistideprivaatiota.
Minua ihmetyttää että agnostikot on niin torjuvia suhteessa sisäisiin kokemuksiin.
Halusin sanoa että ihminen on keskus; että mitään klerikaalista rakennetta, mitään organisaatiota ei tarvita.
Halusin sanoa että olen yksin.
Se mitä halusin sanoa, oli runo; sitä ei voinut loogisesti ilmaista. Se oli liian kaunosieluista.
Minä en tehnyt mitään.
Halusin sanoa että arkkityypit vaikuttavat ihmisessä; ja halusin sanoa että tässä rakkaudettomassa maailmassa ihminen on vanki; ja että en näe mitään toivoa ihmisyydessä.
Pohjimmiltaan en usko kommunikaatioon.
Siksi puhun ja kirjoitan mitä sattuu. Mutta ei voi sanoa että se olisi vain pelleilyä, tai hulluilua. Usein joku on tajunnut mitä sanon, ja pysähtynyt. Jos yksi ihminen sadasta seisahtuu, niin silloin on jotain saavuttanut. Tai yksi tuhannesta."Yritin tuossa alustuksessa kritisoida agnostistista elämänasennetta. Siis, rakentavasti ohjata agnostismista gnostismiin."
Itse taas näen, että agnostiset ihmiset ovat avoimempia totuudelle. Agnostikko on rehellinen itselleen, hän ei tiedä totuutta. Ei se kuitenkaan estä häntä etsimästä sitä.
Tuntuu, että valitsemme totuuden todennäköisyyden perusteella: Maailma näyttää enemmän suunnitellulta kuin kaoottiselta, siispä uskon johonkin suunnittelijaan. Uskomme siihen mikä on turvallista ja rakennamme linnoituksen tuon totuuden ympärille. Uskooko kukaan esimerkiksi Jumalaan vaikka ei haluaisi? Uskooko joku Jumalan olemassaolemattomuuteen vaikka se aiheuttaisi ahdistusta? Kaikki me olemme agnostikkoja kun linnoituksemme sortuvat.
"Pohjimmiltaan en usko kommunikaatioon."
Älä loukkaannu, mutta sen kyllä huomaa ;) Tunnut puhuvan ohi yleisöstä jollekin tuntemattomalle/näkymättömälle kuulijalle. Itse taas uskon kommunikaatioon. On joskus mahtava tunne kun löytää ihmisen, joka on täysin samalla aaltopituudella itsensä kanssa. Mitään ei tarvitse selittää tai toistaa vaan on vain yhteinen ymmärrys, kollektiivinen tajunta. Joskus se ei tarvitse edes sanoja, vaan olemista. Kutsun sitä kommunikaatioksi. Ehkä sinulla on toisenlainen sana sille?
No tästäkin tuli aikamoista ajatuksenvirtaa :) - tode'
Kalki_Avatar kirjoitti:
Olen ihmetellyt sitä. Tietysti tässä esitetään väitteitä, ja mielipiteitä, ja yritetään jotenkin rationaalisesti kumota tai puolustaa, tai kommentoida niitä.
Blogilla ei saa yleisöä, se on totta. Blogiin voi kirjoittaa vapaammmin; mutta edes ystäväni ei jaksa lukea tuota loputonta tajunnanvirtaa. Blogi on umpikuja.
Mitä minun pitäisi perustella?
Mitä minussa haluat kritisoida? Mitä tarkoitat kritiikillä? Yritin tuossa alustuksessa kritisoida agnostistista elämänasennetta. Siis, rakentavasti ohjata agnostismista gnostismiin.
Gnoosis ei tarvitse mitään tunnustusta ulkopuolelta. Halusin sanoa, että kuka tahansa voi kokea sen minkä olen kokenut. Että aivot voi hiljentää.
Halusin sanoa, että aivojen tyhjeneminen intensiivistää aistimista, niin että ihminen alkaa nauttia elämän joka hetkestä. Ja nähdä kauneuden kaikessa. Ja antaa kyvyn iloita pienistä asioista.
Meditaatio on aistideprivaatiota.
Minua ihmetyttää että agnostikot on niin torjuvia suhteessa sisäisiin kokemuksiin.
Halusin sanoa että ihminen on keskus; että mitään klerikaalista rakennetta, mitään organisaatiota ei tarvita.
Halusin sanoa että olen yksin.
Se mitä halusin sanoa, oli runo; sitä ei voinut loogisesti ilmaista. Se oli liian kaunosieluista.
Minä en tehnyt mitään.
Halusin sanoa että arkkityypit vaikuttavat ihmisessä; ja halusin sanoa että tässä rakkaudettomassa maailmassa ihminen on vanki; ja että en näe mitään toivoa ihmisyydessä.
Pohjimmiltaan en usko kommunikaatioon.
Siksi puhun ja kirjoitan mitä sattuu. Mutta ei voi sanoa että se olisi vain pelleilyä, tai hulluilua. Usein joku on tajunnut mitä sanon, ja pysähtynyt. Jos yksi ihminen sadasta seisahtuu, niin silloin on jotain saavuttanut. Tai yksi tuhannesta.ihminen, joka ei pysty näkemään mitään toivoa ihmisyydessä, on oman itsensä vanki. itse itsensä umpikujaan tyhjentänyt vanki.
- Kalki_Avatar
luuhamara kirjoitti:
"Yritin tuossa alustuksessa kritisoida agnostistista elämänasennetta. Siis, rakentavasti ohjata agnostismista gnostismiin."
Itse taas näen, että agnostiset ihmiset ovat avoimempia totuudelle. Agnostikko on rehellinen itselleen, hän ei tiedä totuutta. Ei se kuitenkaan estä häntä etsimästä sitä.
Tuntuu, että valitsemme totuuden todennäköisyyden perusteella: Maailma näyttää enemmän suunnitellulta kuin kaoottiselta, siispä uskon johonkin suunnittelijaan. Uskomme siihen mikä on turvallista ja rakennamme linnoituksen tuon totuuden ympärille. Uskooko kukaan esimerkiksi Jumalaan vaikka ei haluaisi? Uskooko joku Jumalan olemassaolemattomuuteen vaikka se aiheuttaisi ahdistusta? Kaikki me olemme agnostikkoja kun linnoituksemme sortuvat.
"Pohjimmiltaan en usko kommunikaatioon."
Älä loukkaannu, mutta sen kyllä huomaa ;) Tunnut puhuvan ohi yleisöstä jollekin tuntemattomalle/näkymättömälle kuulijalle. Itse taas uskon kommunikaatioon. On joskus mahtava tunne kun löytää ihmisen, joka on täysin samalla aaltopituudella itsensä kanssa. Mitään ei tarvitse selittää tai toistaa vaan on vain yhteinen ymmärrys, kollektiivinen tajunta. Joskus se ei tarvitse edes sanoja, vaan olemista. Kutsun sitä kommunikaatioksi. Ehkä sinulla on toisenlainen sana sille?
No tästäkin tuli aikamoista ajatuksenvirtaa :)luuhamara,
>>Itse taas näen, että agnostiset ihmiset ovat avoimempia totuudelle.>Tuntuu, että valitsemme totuuden todennäköisyyden perusteella: Maailma näyttää enemmän suunnitellulta kuin kaoottiselta, siispä uskon johonkin suunnittelijaan. >>
Unkarilainen nobelisti ja holokaustikirjailija Imre Kertesz sanoi että "rakennamme Auschwitzin yhä uudelleen". Minusta vaikuttaa että tämä maailmankaikkeus voisi olla jonkinlainen vankila; ehkä ihmissielöut syöstiin taivaasta miltonilaisessa taistelussa. Tämä maailmankaikkeuden osa olisi kapinallisten sielujen rehab-keskus.
>>Kaikki me olemme agnostikkoja kun linnoituksemme sortuvat. >Älä loukkaannu, mutta sen kyllä huomaa ;) Tunnut puhuvan ohi yleisöstä jollekin tuntemattomalle/näkymättömälle kuulijalle.>>
On ihan selvää että puhun yhdelle henkilölle miljoonasta. En aina jaksa enkä välitä olla kärsivällinen.
Olen löytänyt hengenheimolaisuutta lähinnä runoilijoista. Aika moni runoilija on menettänyt toivonsa ja rikkonut suutuspäissään kielen. Laurteamont..? Tuossa oli hienoa juttua kielen rikkoutumisesta, laitan linkin. Kun Vrasidas Karalis kirjoittaa Kiki Dimoulan runoudesta.
On siinä muitakin aika suloisia kielenkäyttäjiä: Odysseus Elytis, Athiná Papadaki
Kiki Dimoula, [Greece] 1931–
“Her writing turned the grammar of the Greek language against the meaning of words, attempting, thus, to strengthen the emotive power of verse through astonishment and surprise. All her lines suggest the stability of a world that eyes can’t see, but which becomes whole through its imaginary reconstruction within the poem as an organic whole.
For Dimoula, silence, migration, and minimalisation enter language in order to dissolve the coherence of a logic that is unable to decipher their message.”
- Vrasidas Karalis, 2001, More poets from Greece, http://greece.poetryinternational.org/cwolk/view/17918
Modern Greek Poetry:
http://greece.poetryinternational.org/
PS. Niin: yksi miljoonasta ehkä pelastuu. Jos se yksi tajuaa pahuutensa kyllin selkeästi. - Kalki_Avatar
tode' kirjoitti:
ihminen, joka ei pysty näkemään mitään toivoa ihmisyydessä, on oman itsensä vanki. itse itsensä umpikujaan tyhjentänyt vanki.
>>ihminen, joka ei pysty näkemään mitään toivoa ihmisyydessä, on oman itsensä vanki. itse itsensä umpikujaan tyhjentänyt vanki. >>
Hassu ja kummallinen ajatus. Minusta se on vapauttavaa, kun ei enää tarvitse verrata itseään ihmisiin. Andersen puhui tästä siinä sadussa Ruma ankanpoikanen, ja Richard Bach Lokki Joonatanissa.
En tiedä miksi olen tässä maailmassa; ehkä Jumalalla on jokin tarkoitus; en näe sitä vielä; mutta jos saisi valita, niin haluaisin elää fiksumpien olentojen kuin ihmisten kanssa.
Ihmiset ovat tylsiä, tai väkivaltaisia. - Kalki_Avatar
Elli kirjoitti:
unen ja valveen välillä on rentouttava. Siihen pääsee katsomalla lepotuolissa tylsää rakkauselokuvaa, jonka tapahtumapaikka on lämmin hiekka-aavikko.
Ajattelinkin että uni on noviisien juttuja. Jos rentoutuessa heti alkaa kuorsata; sehän on merkki että on ollut stressaantunut.
- tode'
Kalki_Avatar kirjoitti:
>>ihminen, joka ei pysty näkemään mitään toivoa ihmisyydessä, on oman itsensä vanki. itse itsensä umpikujaan tyhjentänyt vanki. >>
Hassu ja kummallinen ajatus. Minusta se on vapauttavaa, kun ei enää tarvitse verrata itseään ihmisiin. Andersen puhui tästä siinä sadussa Ruma ankanpoikanen, ja Richard Bach Lokki Joonatanissa.
En tiedä miksi olen tässä maailmassa; ehkä Jumalalla on jokin tarkoitus; en näe sitä vielä; mutta jos saisi valita, niin haluaisin elää fiksumpien olentojen kuin ihmisten kanssa.
Ihmiset ovat tylsiä, tai väkivaltaisia.kukas se olikaan sinun Jumalasi? Jumala, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisyyden kanssa?
- Kalki_Avatar
tode' kirjoitti:
kukas se olikaan sinun Jumalasi? Jumala, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisyyden kanssa?
>>kukas se olikaan sinun Jumalasi? Jumala, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisyyden kanssa? >>
Jumalani on miltonin Jumala ja Blaken Jumala yhden suhteessa yhteen. Ihmisyys on pahutta, joka tietystä näkökulmasta ( sub specie aeternitam) näyttää hassulta. Ihminen on 666, järjen umpikuja.
John Milton (1608-1674) http://www.kirjasto.sci.fi/jmilton.htm
William Blake (1757-1827) http://www.kirjasto.sci.fi/wblake.htm - tode'
Kalki_Avatar kirjoitti:
>>kukas se olikaan sinun Jumalasi? Jumala, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisyyden kanssa? >>
Jumalani on miltonin Jumala ja Blaken Jumala yhden suhteessa yhteen. Ihmisyys on pahutta, joka tietystä näkökulmasta ( sub specie aeternitam) näyttää hassulta. Ihminen on 666, järjen umpikuja.
John Milton (1608-1674) http://www.kirjasto.sci.fi/jmilton.htm
William Blake (1757-1827) http://www.kirjasto.sci.fi/wblake.htmahaa! tuo oli ihan uutta ja ihmeellistä jumaluutta. tai oikeammin sanottuna uudelleen lämmitettyä pakanuutta, kaiketikseen.
- Kalki_Avatar
tode' kirjoitti:
ahaa! tuo oli ihan uutta ja ihmeellistä jumaluutta. tai oikeammin sanottuna uudelleen lämmitettyä pakanuutta, kaiketikseen.
Pitääkö sanoa sama asia uudestaan? Perustan ajatteluni YLEENSÄ AINA klassikoihin; ja jos olisit tutkinut linkkejä, olisit huomannut että Blake ja Milton kuuluvat luokkaan KRISTITYT KLASSIKOT.
On määrittelykysymys, jos 1600-luvun tapahtumat tuntuvat liian tuoreilta, liian läheisiltä omaksuttavaksi. Taidat sitten elää keskiajassa, tai kivikaudessa?
Niin; eihän se kristitty perinne kaiketi voi olla myöskään "uudesti lämmitettyä pakanuutta"; taitaa olla siellä eiliset maksalaatikot olleet uunissasi, kun kirjoitit viestiä; ja siitä ajatuksen kompastus.
>>tuota samaa, toivotonta, mieltä ihmisestä ovat muuten myös ketunpäästäjät eli eeveeärräläiset. - Diagoras
Kalki_Avatar kirjoitti:
Pitääkö sanoa sama asia uudestaan? Perustan ajatteluni YLEENSÄ AINA klassikoihin; ja jos olisit tutkinut linkkejä, olisit huomannut että Blake ja Milton kuuluvat luokkaan KRISTITYT KLASSIKOT.
On määrittelykysymys, jos 1600-luvun tapahtumat tuntuvat liian tuoreilta, liian läheisiltä omaksuttavaksi. Taidat sitten elää keskiajassa, tai kivikaudessa?
Niin; eihän se kristitty perinne kaiketi voi olla myöskään "uudesti lämmitettyä pakanuutta"; taitaa olla siellä eiliset maksalaatikot olleet uunissasi, kun kirjoitit viestiä; ja siitä ajatuksen kompastus.
>>tuota samaa, toivotonta, mieltä ihmisestä ovat muuten myös ketunpäästäjät eli eeveeärräläiset.Keskiaika onkin jokaisen kristityn lempiaikakausi.
- Kalki_Avatar
Diagoras kirjoitti:
Keskiaika onkin jokaisen kristityn lempiaikakausi.
lol... näyttää olevan.
- luuhamara
Kalki_Avatar kirjoitti:
luuhamara,
>>Itse taas näen, että agnostiset ihmiset ovat avoimempia totuudelle.>Tuntuu, että valitsemme totuuden todennäköisyyden perusteella: Maailma näyttää enemmän suunnitellulta kuin kaoottiselta, siispä uskon johonkin suunnittelijaan. >>
Unkarilainen nobelisti ja holokaustikirjailija Imre Kertesz sanoi että "rakennamme Auschwitzin yhä uudelleen". Minusta vaikuttaa että tämä maailmankaikkeus voisi olla jonkinlainen vankila; ehkä ihmissielöut syöstiin taivaasta miltonilaisessa taistelussa. Tämä maailmankaikkeuden osa olisi kapinallisten sielujen rehab-keskus.
>>Kaikki me olemme agnostikkoja kun linnoituksemme sortuvat. >Älä loukkaannu, mutta sen kyllä huomaa ;) Tunnut puhuvan ohi yleisöstä jollekin tuntemattomalle/näkymättömälle kuulijalle.>>
On ihan selvää että puhun yhdelle henkilölle miljoonasta. En aina jaksa enkä välitä olla kärsivällinen.
Olen löytänyt hengenheimolaisuutta lähinnä runoilijoista. Aika moni runoilija on menettänyt toivonsa ja rikkonut suutuspäissään kielen. Laurteamont..? Tuossa oli hienoa juttua kielen rikkoutumisesta, laitan linkin. Kun Vrasidas Karalis kirjoittaa Kiki Dimoulan runoudesta.
On siinä muitakin aika suloisia kielenkäyttäjiä: Odysseus Elytis, Athiná Papadaki
Kiki Dimoula, [Greece] 1931–
“Her writing turned the grammar of the Greek language against the meaning of words, attempting, thus, to strengthen the emotive power of verse through astonishment and surprise. All her lines suggest the stability of a world that eyes can’t see, but which becomes whole through its imaginary reconstruction within the poem as an organic whole.
For Dimoula, silence, migration, and minimalisation enter language in order to dissolve the coherence of a logic that is unable to decipher their message.”
- Vrasidas Karalis, 2001, More poets from Greece, http://greece.poetryinternational.org/cwolk/view/17918
Modern Greek Poetry:
http://greece.poetryinternational.org/
PS. Niin: yksi miljoonasta ehkä pelastuu. Jos se yksi tajuaa pahuutensa kyllin selkeästi."En usko uskoon. Minusta uskoon perustuva suhde "tietoon" on jonkinlaista itsepetosta, tai henkistä kuolemaa."
Itsepetosta todellakin. Mutta miksi lähteä linnastaan kun siellä on lämmintä ja turvallista? Eli mistä löytää voimia kyseenalaistaa nuo omat uskomukset joita pitää tietona. Pidän itseäni agnostikkona, mutta luultavasti omaan paljon "tietoa" joka perustuu uskomuksiin ja uskoon. Pitäisi nähdä se oma linnoitus jotta sen voisi sorruttaa..
"Olen löytänyt hengenheimolaisuutta lähinnä runoilijoista. Aika moni runoilija on menettänyt toivonsa ja rikkonut suutuspäissään kielen."
Niin. Totuus ei löydy koskaan tuijottamalla pelkkiä kirjaimia, sanoja tai lauseita. Totuus tuntuu olevan aina piilossa rivien välissä, kirjoittavan sielussa tai tunteessa mitä kirjoitus herättää.. - Kalki_Avatar
luuhamara kirjoitti:
"En usko uskoon. Minusta uskoon perustuva suhde "tietoon" on jonkinlaista itsepetosta, tai henkistä kuolemaa."
Itsepetosta todellakin. Mutta miksi lähteä linnastaan kun siellä on lämmintä ja turvallista? Eli mistä löytää voimia kyseenalaistaa nuo omat uskomukset joita pitää tietona. Pidän itseäni agnostikkona, mutta luultavasti omaan paljon "tietoa" joka perustuu uskomuksiin ja uskoon. Pitäisi nähdä se oma linnoitus jotta sen voisi sorruttaa..
"Olen löytänyt hengenheimolaisuutta lähinnä runoilijoista. Aika moni runoilija on menettänyt toivonsa ja rikkonut suutuspäissään kielen."
Niin. Totuus ei löydy koskaan tuijottamalla pelkkiä kirjaimia, sanoja tai lauseita. Totuus tuntuu olevan aina piilossa rivien välissä, kirjoittavan sielussa tai tunteessa mitä kirjoitus herättää..Äsken istuin meditoimassa poeraltaassa, ja lämmin vesi hieroi selkääni selkärangan molemmin puolin..
Ei se paljon vaadi, että pääsee arkiminästä irti. Vähän yksinoloa; voimaa, hiljaisuutta. Sen että lakkaa yrittämästä omin voimin. Että nöyrtyy itsensä edessä. Että tajuaa puutteensa.
Itsensä näkee, kun pääsee itsensä ulkopuolelle. - Lörppö mieli
Kalki_Avatar kirjoitti:
Oho...
Olisihan sitä potentiaalia, joo. Pitäisi hiljentyä kymmeneksi minuutiksi ennnenkuin kirjoittaa tätä.
Onko tämä sitten estradi? En tunne ramppikuumetta. Joskus olen ajatellut että tämä on pöytälaatikkoni; - ja sitten pöytälaatikko alkaa häpeämään kirjoituksieni puolesta. (!)
Ajattelen että me kaikki harjoittelemme täällä kirjoittamista ja elämistä. Vuorovaikutusta, ajattelemista. Voihan aloittaa uuden keskustelun.
Täydellisyydentavoittelu jäykistää; ja menisin kait ihan kramppiin jos vaatisin itseltäni puhtaita suorituksia.
Myötähäpeää?
Alan väsyä tähän teemaan jo, Nasse. Ei mulla tällä hetkellä ole pienintäkään häpeäntunnetta. Ehkä joku häpeää mun puolesta; Shri Mataji sanoi kerran että häpeä on ensimmäinen tunne kun Vishnumaya herää vasemmassa hartiassa; tavoitteeni varsinaiseti, ei ole taiteellinen; - vaan.. olisi kiva jos joku heräisi.
Ei tarvitsisi yksin olla hereillä. Olisi seuraa.
Herätä mihin? Siihen että olemme yhtä.
Mitä sen häpeän alla on? Rakkaus....rokkaa.. Kiva että muitakin on hereillä :)
Itsekin olen..aina joskus..kun mieleni ei lörpöttele tuubaa..tai kun ei ole liian kiire tehdä jotain projektia.
- Epicuros
Totta puhut. Kuvailemasi ilmiö on yksi ihmiskunnan suurimmista vitsauksista. Jos ihmiset vain luopuisivat tuosta hillittömästä oikeassa olemisen tarpeestaan, etenkin mielipidekysymyksissä, niin maailma olisi huomattavasti parempi paikka.
"Vai onko nykyihmisen identiteetti, itsetunto niin hirveän heikko, että se ei siedä säröäkään?"
Ihmisen itsetunto on aina ollut heikko, senhän takia äärinmäisiä kantoja kannattavat henkilöt ovat kautta historian saaneet valtaa.- Kalki_Avatar
>>Ihmisen itsetunto on aina ollut heikko, senhän takia äärinmäisiä kantoja kannattavat henkilöt ovat kautta historian saaneet valtaa.
- Epicuros
Kalki_Avatar kirjoitti:
>>Ihmisen itsetunto on aina ollut heikko, senhän takia äärinmäisiä kantoja kannattavat henkilöt ovat kautta historian saaneet valtaa.
Tästä herää mielenkiintoinen kysymys: miksi ihmisellä on ollut huono itsetunto kautta historian?
- Kalki_Avatar
Epicuros kirjoitti:
Tästä herää mielenkiintoinen kysymys: miksi ihmisellä on ollut huono itsetunto kautta historian?
>>Tästä herää mielenkiintoinen kysymys: miksi ihmisellä on ollut huono itsetunto kautta historian?
Vastaus: koska alitajuntamme muistaa - vaikka tietoisesti olemme unohtaneet; sen SYYN mikä vuoksi meidät suistettiin taivaasta maan päälle.
Hyökkäsimme Jumalaa vastaan, tarkoituksenamme tapaa Hänet, ja ottaa valta Taivaassa omiin käsiimme.
jos pääsisimme takaisin taivaaseen, jatkaisimme siitä mihin jäimme. Siksi tapoimme Jeesuksen. Milloin vain Jumala vilahtaa, ihmisen reaktio on yrittää tappaa.
Olipa mukava lukea kerrankin kiihkotonta kirjoitusta.
Eipä sillä, onhan jotkut nettiateistitkin kiihkottomia. Toivottavasti mainitsematta jääneet eivät pahastu, mutta mieleen tulee ainakin Tao-Tao (äh, dementia, en ole ihan varma nickistä), H.J.Patrikainen ja Farfar. Mutta tämähän on sellainen väline, että tässä kärjistykset ovat helppoja, oikeastaan houkuttelevia. Maltilliset eivät sitten jaksa edes seurata.
Pitänee ruveta välillä vilaseen, mitä kirjoitat. Jos vaikka osuis toinenkin jyvä kynääsi (-;- Kalki_Avatar
Malttia... niin. Kirjoitan mitä sydämestä tulee; usein jutut tulevat itsellekin yllätyksenä. Maltti tulee sydämestä. Eihän näitä ole pakko seurata. Ihmisiä on monenlaisia.
>>Pitänee ruveta välillä vilaseen, mitä kirjoitat. - Kalki_Avatar
Kalki_Avatar kirjoitti:
Malttia... niin. Kirjoitan mitä sydämestä tulee; usein jutut tulevat itsellekin yllätyksenä. Maltti tulee sydämestä. Eihän näitä ole pakko seurata. Ihmisiä on monenlaisia.
>>Pitänee ruveta välillä vilaseen, mitä kirjoitat.Siinä on paljon risua seassa! Mutta Ishmaelin ja yoginitytön tekstit on ok; samoin pidän valaistumiskuvauksestani:
http://www.blogs.fi/main/index.php/avadhuta - SEEMOS
Tutun äejän kanssa sammoo mielpuolta!
Ja se on kyllä harvinaesta.
Kalakki avattari on tosiaan piristävä poekkeus tällä sotatantereella.
Vuan olokoon tämä viimenen kerta kun julukisesti kirjotan syntymäheemoni äetinkieltä savvoo.
Menköön kesälomareissun aiheuttamien netti-vieroitusoireiden piikkiin ;) - Kalki_Avatar
SEEMOS kirjoitti:
Tutun äejän kanssa sammoo mielpuolta!
Ja se on kyllä harvinaesta.
Kalakki avattari on tosiaan piristävä poekkeus tällä sotatantereella.
Vuan olokoon tämä viimenen kerta kun julukisesti kirjotan syntymäheemoni äetinkieltä savvoo.
Menköön kesälomareissun aiheuttamien netti-vieroitusoireiden piikkiin ;)Hospodin! Vot tokkiinsa, slava boohu.
Tuntuisikin ihmeelliseltä jos polveilevia, tunteellisia ajatuskulkujani ymmärtäisivät.. jämptit pohjalaiset, järkevät varsinaissuomalaiset, vaisut satakuntalaiset tai materialistiset uusmaalaiset. Kyllä sen itään päin on mentävä. - SEEMOS
Kalki_Avatar kirjoitti:
Hospodin! Vot tokkiinsa, slava boohu.
Tuntuisikin ihmeelliseltä jos polveilevia, tunteellisia ajatuskulkujani ymmärtäisivät.. jämptit pohjalaiset, järkevät varsinaissuomalaiset, vaisut satakuntalaiset tai materialistiset uusmaalaiset. Kyllä sen itään päin on mentävä.Alan kai minäkin tulla siihen ikään että välillä iskee ikävä synnyinseuduille ylä-savoon :)
Muistan kyllä sen "kulttuurishokin" Heh! kun -99 muutin tänne "jäyhien" pohjoispohjalaisten sekaan...
Kieltämättä aluksi oli pieniä molemminpuolisia ymmärtämisvaikeuksia uusien työkavereiden kanssa ;) Kalki_Avatar kirjoitti:
Hospodin! Vot tokkiinsa, slava boohu.
Tuntuisikin ihmeelliseltä jos polveilevia, tunteellisia ajatuskulkujani ymmärtäisivät.. jämptit pohjalaiset, järkevät varsinaissuomalaiset, vaisut satakuntalaiset tai materialistiset uusmaalaiset. Kyllä sen itään päin on mentävä.Vaekka en ookkaan mistään kotosi, niin savon murrealueelta kuitennii. Kotikyläni vaehto pitäjiä, sitä sattuu. Vua kun syntymäpitäjä ol Kuopijjon liäniä, sitten se ol Keski-Suomee ja nyt onkin jo Läns-Suomen liänissä. Ihan ku mua liikkus?
- SEEMOS
tuttumies kirjoitti:
Vaekka en ookkaan mistään kotosi, niin savon murrealueelta kuitennii. Kotikyläni vaehto pitäjiä, sitä sattuu. Vua kun syntymäpitäjä ol Kuopijjon liäniä, sitten se ol Keski-Suomee ja nyt onkin jo Läns-Suomen liänissä. Ihan ku mua liikkus?
Pitäs olla! Jos otetaan lähtökohdaksi kreationistinen maailmankuva 6000 vuoden ikineen ja nooan arkki höpötyksineen niin sellaista vauhtia mannerlaattojen pitäisikin liikkua... >;-)>
Hehiö!!
- herra
"Mulle on ollut yllätys huomata että keskivertoateistit kieltävät tosiasioita; he väittävät että kommunismi ei ollut ”oikeasti” ateististista, ja esittipä yksi ateisti, tässä palstalla väitteen että kommunismi olisi pohjautunut enemmän kristilliseen perustaan kuin ateistiseen. (!!)"
Mielestäni yhteiskunnallisena ideologiana kommunismilla riittää myötätuntoa esikristillisiä arvoja kohtaan. Vaikea nyt tietenkään on sanoa, onko kommunismi enemmän tai vähemmän ateistinen tai kristillinen, mutta jonkinlainen yhteys kommunististen ja kristillisten arvojen välillä mielestäni kylläkin on.
"En tiedä onko se nykyajassa, että kielenkäyttö on tällä tavalla väkivaltaista. Toinen samalla tavalla saastunut sana on ”suvaitsevaisuus”. Onko se suvaitsevaisuuden merkki, jos pitää kovaan ääneen julistaa omaa suvaitsevaisuuttaan, samalla jyrkästi tuomiten suvaitsemattomat ihmiset ? - Ennemminkin kuulostaa siltä, että jollakin on ongelma itsellään."
Suvaitsevaisuuden paradoksi: tuleeko suvaitsevan suvaita suvaitsemattomia. Annoitko tähän vastauksen? Eli tuleeko?
Suvaitsevaisuuden ongelma ei ole aivan niin saivartelevaa kuin voisi aluksi kuvitella.
"Jos kristinsuko ei siis ole uskonto, ja ateismi ei ole uskonto; silloinhan näiden kahden USKONNOTTOMAN pitäisi ymmärtää toisiaan edes hieman? Mutta ei; ihmiset vetävät kohti hysteeristä polarisaatiota, ja pitävät itseään ”viksumpina”; ja vähättelevät toista: onkohan lääkkeet jäänyt ottamatta?"
Ennemminkin mielestäni kyseessä on hysteerinen pluralisaatio, jossa aiheulottuvuudet jakautuvat yhä useampiin alueisiin, ja joista on vaikea löytää enää yksittäisiä vastakkainasetteluja, joista muodostuisi vallitsevia. Tässä mielessä tämäkin keskustelu uskonnosta ja ateismista on varsin yksiulotteista: se jättää monet muut aihepiirit omansa ulkopuolelle ja täten sekoittaa monen keskustelijan lähtökohtaisia olettamia. Mahdollisuutena on vain yleistää. Toinen mahdollisuus olisi keskustella tiukasti siitä tekstistä, minkä toinen kirjoittaa. Tämä on monelle vaikeaa.
"Olen ymmärtänyt että ateismilla ei ole mitään tekemistä totuuden tai tosiseikkojen kanssa. Kyse on aatteesta, jonka edustajat eivät kykene keskustelemaan; joiden suhde totuuteen on – jos mahdollista - vielä taipuisampi kuin oli kommunisteilla. Nykyateistit ovat todellakin erilaisia: kahta hullumpia, entistä sekapäisempiä; ”pyhempiä”, farisealaisempia."
Ateismin moninaisuus asettaa ongelman sinun näkökannallesi. Itse katson totuuksien olevan niin moninaisia, perspektiivisiä, että pidän jo eskatologisten totuuksien olemassaoloa todella arveluttavana. Tämä totuuden palvonta, jonka katson synonymisoivan itsensä Jumalan kanssa, mielestäni on ennemminkin ongelma kuin oleminen oikeassa.
"Jos minun pitäisi antaa jonkinlainen fanatismivaroitus; - huolestuneena sivustaseuraajana; niin sanoisin että tällä palstalla vaaravyöhykkeellä ovat eniten agnostistit, budhalaiset ja taoistit; sitten maagikot ja herätyskristityt. Varsinkin eksoottisten ”vaihtoehtouskontojen” kannattajat näyttävät olevan aivan viirallaan. Ehkä heillä on enemmän puolustettavana? Ehkä he kokevat että jyrkkyys suojelee alemmuudentunteilta?"
Fanatismivaroitus, sokeus yhdessä ironian puutteen kanssa on aina pelottavaa. Katson ihmisen olevan sokea, kun hän ei enää kykene tarkastelemaan omaa ajatteluaan viileän kylmästi, kun hän ei enää kykene perspektivoimaan omaa ajatteluaan: näkemään sitä etäältä. Jos joku haluaa, sitä voisi kuvailla sanalla "objektiivinen" kuitenkin tietyllä varauksella. Subjektiivisen viileä oma siirto toiseen subjektiiviseen kuvaisi tätä ehkä paremmin.
"Käsitinkö oikein, että Velez De Cean sanoo tuossa buddhalaisuuden aiheuttaneen nuo konfliktit Sri Lankassa ja Kamputseassa? Äärimmäisen pasifismin, ja kieltäymyksen loogiselta tuntuva seuraus voisi olla terrori. Fanaattinen pyrkimys ”hyvään” tuottaa pahuutta."
Mielestäni tässä ei ole mitään uutta. Fanaattisilla pyrkimyksillä hyvään on ollut taipumus muuntua syystä tai toisesta varsin erilaiseksi toimintatavoiksi, joita kaikkia ei voisi nykyisten länsimaisten moraalijärjestelmien mukaan kutsua "hyviksi". Kristinuskollakin on oma osansa tässä muuntumisessa, enkä viittaa nyt ristiretkiin enkä päivänpoliittisiin tapahtumiin, vaan myös aivan kristinuskon sisäiseen dogmatiikkaan, piilevään kostoon ja vihaan, hyvän ja pahan erotteluun.
"Kyse on mielestäni vallantavoittelusta, nettipeeloilusta, egoilusta. - Mitä olen tässä lukenut ateistien ”perusteluja”. Sitten he heittävät haasteen, että ”perustele oma kantasi”; ja jos toinen ihminen perustelee, niin viestiin jätetään vastaamatta; on siirrytty jo muualle peeloilemaan; ja heittelemään muutaman rivin kyynisiä tirskahduksia. Onko nämä ihmisiä vai termiittejä? Ei minkäänlaista omaa persoonaa näytä olevan."
Mielestäni tässä olet oikeassa. Tämä on raivostuttavaa. Mutta huomioi kumminkin, ateistit tuskin ovat ainoita tekemään näitä siirtoja.
"Ja vielä: Voisiko sitä edes joskus armahtaa itseään; ettei koko ajan tarvitsisi tietää; ja olla oikeassa? Vai onko nykyihmisen identiteetti, itsetunto niin hirveän heikko, että se ei siedä säröäkään? Itse kun on tälläinen ”höyläämätön lauta”, niin muiden perfektionismi ja maanisuus surettaa."
Mielestäni ihmisellä on ennemminkin pelko siitä, että KUKAAN ei voi olla oikeassa. Tietynlainen nihilismi ja arkirelativismi on valtaamassa sijaa.
"Luultavasti nykyajan ihmisissä ei ole paljoakaan omaa persoonallisuutta; siitä kait terroristijärjestöjen vetovoima."
Nykyajan ihmisissä... Mielestäni kyse ei ole siitä, etteikö nykyajan ihmisillä ole persoonallisuutta, vaan siitä, että maailman pienentyessä ja suurempien määrien ihmisten kyetessä ilmaisemaan itseään huomataan massojen persoonattomuus, kykenemättömien kykyjen heikkoudet. Persoonallisuutta ei koskaan ole ollut monellakaan ihmisellä, nämä karismaattiset henkilöt ovatkin nykyään jääneet usein enemmistöjen massahysterian alle.
Olen siis hieman eri mieltä Kalki_Avatarin kanssa. Mielestäni suvaitsemattomuus ei vaivaa kaikkia. Kääntäisin asetelman toisin päin. Yleinen suvaitsevaisuus on näet se vaiva. Länsimaiden vaatimus suvaitsevaisuudesta paradoksaalisesti osoittaakin mielenkiintoisen seikan. Pyrkiessään suvaitsevaisuuteen ja kaikkien tunnustamiseen, länsimaiden hegemoninen asema pyrkiikin osoittamaan oman paremmuutensa Orwellin tavoin. Hieman suvaitsevaisempia kuin muut. Se on. Hieman parempia kuin muut. Siat ovatkin hieman tasa-arvoisempia kuin muut eläimet.
Helpot totuudet. Oikeassaolon viehätys. Ihmiset eivät kykene hyväksymään itseään. He linnottautuvat ”mielipiteiden” taakse. Jos täällä ateismipalstalla yrittää kirjoittaa huumoria, tai normaalista elämisestä, niin voi olla varma että viesti poistetaan, eikä siihen kukaan vastaa."- Kalki_Avatar
>>Olen siis hieman eri mieltä Kalki_Avatarin kanssa. Mielestäni suvaitsemattomuus ei vaivaa kaikkia. Kääntäisin asetelman toisin päin. Yleinen suvaitsevaisuus on näet se vaiva.>>
Suvaitsevaisuus, suhteessa mihin? Mitä länsimaissa suvaitaan??
Selailin eilen Toivo Pekkasen koottuja, ja lukaisin muutaman Pekkasen 1940-luvun kirjallisuuskritiikin. Pekkanen näyttää perehtyneen antaumuksella D.H.Lawrenceen. Hymyilen ensin... Pekkanen ja Lawrence. Sitten päätän ihailla Pekkasen laaja-alaisuutta.
Lawrence tuo esille "lihan" käsitteen, ja vaittää että länsimaaat ovat kieltäneet "lihan" todellisuuden.
Minulle tulee mieleen yksi ranskalainen feministi; Helene Cixieus, jonka kirjoituksista olen pitänyt. Cixieusin milestä oli olemassa miehistä ja naisellista kieltä. Miehinen kieli keskittyi logiikkaan, valtaan, mielipiteisiin. Naisellinen kieli, - ecriture feminine - taas palasi ruumiiseen; fyysisyyteen, henkilöön. Cixieus väitti että nämä kaksi "kieltä" ovat törmäyskurssilla.
Colin Wilson puhui oikean ja vasemman aivopuoliskon kielestä.
Näkisin että länsimainen suvaitsevaisuus sallii maskuliinisen ihanteen; mutta on täysin kieltänyt feminiinin. Sen näkee jo siinä että joka paikassa vartaloon suhtaudutaan torjuvasti; jos kuuntelee tyttöjen puheita, niin siellä toistuu "HYI YÄKS", ja he usein rankaisevat omaa ruumistaan(anoreksia). Usein ihmiset katselevat toisiaan, ja huomaavat vain lihavuuden ja laihuuden. Ja sitten kritisoidaan; läski on paha, laihuus hyvä.
Minusta länsimainen ruumisidentiteetti on kieroutunut. Länsi ei ole kyennyt hyväksymään että ihminen on fyysinen olento; luulen että siksi "hyvinvointimaissa" voidaan niin usein pahoin.
Mua kiinnostaa paluu fyysisyyteen. Lawrence juoksi ympäri maailmaa, ja etsi paratiisiaan idästä; Intiasta, ja lännestä, Meksikosta. Hän oli vakuuttunut että länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain oleellista.
Mun mielestä on rajoittunutta keskittyä vain uskon ja epäuskon näkökulmaan; siinä jätetään huomioimatta "liha". Olen halunnut kysyä agnostikolta, että uskotko omaan lihaasi? Miten lihaan pitäisi suhtautua?
Meillä sahaja yogassa tämä aihe oli varsinainen ruutitynnyri. Jos siihen kajosi, lensi ulos organisaatiosta.
William Blake sanoi että liha ja henki ovat sama asia. - Kalki_Avatar
Kalki_Avatar kirjoitti:
>>Olen siis hieman eri mieltä Kalki_Avatarin kanssa. Mielestäni suvaitsemattomuus ei vaivaa kaikkia. Kääntäisin asetelman toisin päin. Yleinen suvaitsevaisuus on näet se vaiva.>>
Suvaitsevaisuus, suhteessa mihin? Mitä länsimaissa suvaitaan??
Selailin eilen Toivo Pekkasen koottuja, ja lukaisin muutaman Pekkasen 1940-luvun kirjallisuuskritiikin. Pekkanen näyttää perehtyneen antaumuksella D.H.Lawrenceen. Hymyilen ensin... Pekkanen ja Lawrence. Sitten päätän ihailla Pekkasen laaja-alaisuutta.
Lawrence tuo esille "lihan" käsitteen, ja vaittää että länsimaaat ovat kieltäneet "lihan" todellisuuden.
Minulle tulee mieleen yksi ranskalainen feministi; Helene Cixieus, jonka kirjoituksista olen pitänyt. Cixieusin milestä oli olemassa miehistä ja naisellista kieltä. Miehinen kieli keskittyi logiikkaan, valtaan, mielipiteisiin. Naisellinen kieli, - ecriture feminine - taas palasi ruumiiseen; fyysisyyteen, henkilöön. Cixieus väitti että nämä kaksi "kieltä" ovat törmäyskurssilla.
Colin Wilson puhui oikean ja vasemman aivopuoliskon kielestä.
Näkisin että länsimainen suvaitsevaisuus sallii maskuliinisen ihanteen; mutta on täysin kieltänyt feminiinin. Sen näkee jo siinä että joka paikassa vartaloon suhtaudutaan torjuvasti; jos kuuntelee tyttöjen puheita, niin siellä toistuu "HYI YÄKS", ja he usein rankaisevat omaa ruumistaan(anoreksia). Usein ihmiset katselevat toisiaan, ja huomaavat vain lihavuuden ja laihuuden. Ja sitten kritisoidaan; läski on paha, laihuus hyvä.
Minusta länsimainen ruumisidentiteetti on kieroutunut. Länsi ei ole kyennyt hyväksymään että ihminen on fyysinen olento; luulen että siksi "hyvinvointimaissa" voidaan niin usein pahoin.
Mua kiinnostaa paluu fyysisyyteen. Lawrence juoksi ympäri maailmaa, ja etsi paratiisiaan idästä; Intiasta, ja lännestä, Meksikosta. Hän oli vakuuttunut että länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain oleellista.
Mun mielestä on rajoittunutta keskittyä vain uskon ja epäuskon näkökulmaan; siinä jätetään huomioimatta "liha". Olen halunnut kysyä agnostikolta, että uskotko omaan lihaasi? Miten lihaan pitäisi suhtautua?
Meillä sahaja yogassa tämä aihe oli varsinainen ruutitynnyri. Jos siihen kajosi, lensi ulos organisaatiosta.
William Blake sanoi että liha ja henki ovat sama asia.Jos ajatellaan uskoa ja epäuskoa; niin eikö voi ajatella että näiden kahden äkkijyrkän välissä on kolmas tie?
Minusta Cixous osuu asian ytimeen... Nasse sanoi että sanottavallani ei ole perusteita; mutta onhan. Perustan sen Blakeen, Gibraniin ja Cixousiin; Bachelardiin.
Hélène Cixous:
http://www.erraticimpact.com/~feminism/html/women_cixous.htm - herra
Kalki_Avatar kirjoitti:
>>Olen siis hieman eri mieltä Kalki_Avatarin kanssa. Mielestäni suvaitsemattomuus ei vaivaa kaikkia. Kääntäisin asetelman toisin päin. Yleinen suvaitsevaisuus on näet se vaiva.>>
Suvaitsevaisuus, suhteessa mihin? Mitä länsimaissa suvaitaan??
Selailin eilen Toivo Pekkasen koottuja, ja lukaisin muutaman Pekkasen 1940-luvun kirjallisuuskritiikin. Pekkanen näyttää perehtyneen antaumuksella D.H.Lawrenceen. Hymyilen ensin... Pekkanen ja Lawrence. Sitten päätän ihailla Pekkasen laaja-alaisuutta.
Lawrence tuo esille "lihan" käsitteen, ja vaittää että länsimaaat ovat kieltäneet "lihan" todellisuuden.
Minulle tulee mieleen yksi ranskalainen feministi; Helene Cixieus, jonka kirjoituksista olen pitänyt. Cixieusin milestä oli olemassa miehistä ja naisellista kieltä. Miehinen kieli keskittyi logiikkaan, valtaan, mielipiteisiin. Naisellinen kieli, - ecriture feminine - taas palasi ruumiiseen; fyysisyyteen, henkilöön. Cixieus väitti että nämä kaksi "kieltä" ovat törmäyskurssilla.
Colin Wilson puhui oikean ja vasemman aivopuoliskon kielestä.
Näkisin että länsimainen suvaitsevaisuus sallii maskuliinisen ihanteen; mutta on täysin kieltänyt feminiinin. Sen näkee jo siinä että joka paikassa vartaloon suhtaudutaan torjuvasti; jos kuuntelee tyttöjen puheita, niin siellä toistuu "HYI YÄKS", ja he usein rankaisevat omaa ruumistaan(anoreksia). Usein ihmiset katselevat toisiaan, ja huomaavat vain lihavuuden ja laihuuden. Ja sitten kritisoidaan; läski on paha, laihuus hyvä.
Minusta länsimainen ruumisidentiteetti on kieroutunut. Länsi ei ole kyennyt hyväksymään että ihminen on fyysinen olento; luulen että siksi "hyvinvointimaissa" voidaan niin usein pahoin.
Mua kiinnostaa paluu fyysisyyteen. Lawrence juoksi ympäri maailmaa, ja etsi paratiisiaan idästä; Intiasta, ja lännestä, Meksikosta. Hän oli vakuuttunut että länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain oleellista.
Mun mielestä on rajoittunutta keskittyä vain uskon ja epäuskon näkökulmaan; siinä jätetään huomioimatta "liha". Olen halunnut kysyä agnostikolta, että uskotko omaan lihaasi? Miten lihaan pitäisi suhtautua?
Meillä sahaja yogassa tämä aihe oli varsinainen ruutitynnyri. Jos siihen kajosi, lensi ulos organisaatiosta.
William Blake sanoi että liha ja henki ovat sama asia."Minulle tulee mieleen yksi ranskalainen feministi; Helene Cixieus, jonka kirjoituksista olen pitänyt. Cixieusin milestä oli olemassa miehistä ja naisellista kieltä. Miehinen kieli keskittyi logiikkaan, valtaan, mielipiteisiin. Naisellinen kieli, - ecriture feminine - taas palasi ruumiiseen; fyysisyyteen, henkilöön. Cixieus väitti että nämä kaksi "kieltä" ovat törmäyskurssilla."
Aion vastata tähän postmodernista näkökulmasta. Jos käytit tätä esimerkkinä ja metaforisesti, en välttämättä osu oikeaan osoitteeseen.
En katso ihmisellä, siis miehellä tai naisella, olevan mitään perustaan liittyvää apriorista ominaisuutta, joka olisi ikään kuin ihmisen "ytimenä" niin miehessä kuin naisessa, kummassakin erikseen. Tämä näkökulmasi (tai Helene Cixieus´n) olettaa kovin paljon miehen ja naisen välisistä eroista. Se olettaa kaksi kieltä, joiden perusta ei välttämättä ole muussa kuin yhteiskunnallisissa instituutioissa sekä erinäisten valta-asetelmien muodostamissa suhteissa, ja jonka perusta on muodostunut ennemminkin jatkuvista valtasuhteista ja täten ihmiskonstruktioista, joiden todellista alkuperää ei kuvasta niinkään erilaiset "kielet", vaan ennemminkin näiden kielien tämänhetkinen oletettu reaalisuus (ts. vaikka alkuperää ei ole, ne ovat silti olemassa). Mielestäni tällainen asetelma kahdesta toisilleen vastakkaisesta kielestä on naiivi, ja ennemminkin runollinen pintaan keskittyvä oletus.
"Lawrence tuo esille "lihan" käsitteen, ja vaittää että länsimaaat ovat kieltäneet "lihan" todellisuuden."
Voisitko selittää tätä "lihan" todellisuutta enemmän, käsite jää aika vajavaisesti selostetuksi.
"Näkisin että länsimainen suvaitsevaisuus sallii maskuliinisen ihanteen; mutta on täysin kieltänyt feminiinin. Sen näkee jo siinä että joka paikassa vartaloon suhtaudutaan torjuvasti; jos kuuntelee tyttöjen puheita, niin siellä toistuu "HYI YÄKS", ja he usein rankaisevat omaa ruumistaan(anoreksia). Usein ihmiset katselevat toisiaan, ja huomaavat vain lihavuuden ja laihuuden. Ja sitten kritisoidaan; läski on paha, laihuus hyvä."
Jos perinteisillä empiirisillä yleistyksillä haluat selostaa asiasi... Nämä antamasi ajatukset feminiinistä ja maskuliinista eivät itse asiassa kovinkaan paljoa liity alkuperäiseen tekstiini. Ellet halua selittää yhteyttä tarkemmin..
"Minusta länsimainen ruumisidentiteetti on kieroutunut. Länsi ei ole kyennyt hyväksymään että ihminen on fyysinen olento; luulen että siksi "hyvinvointimaissa" voidaan niin usein pahoin."
Voidaanko hyvinvointimaissa pahoin? Suuren oletuksen otat taas.
Ja hyvin epäselväksi jää väitteesi siitä, että ihminen on fyysinen olento. En aivan päässyt ajatukseesi sisälle. Enkä itse asiassa puhunut tästä lainkaan edellisessä tekstissäni..
"Mua kiinnostaa paluu fyysisyyteen. Lawrence juoksi ympäri maailmaa, ja etsi paratiisiaan idästä; Intiasta, ja lännestä, Meksikosta. Hän oli vakuuttunut että länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain oleellista."
Varmasti länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain oleellista. Mutta olikohan länsimaisuus antanut hänelle idean siitä, että länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain olennaista? Mielenkiintoista, tätä itse asiassa pyrin selostamaankin, ja ohi mennen kosketit aihettani vaikka aiempi tekstisi ei näin tehnyt. Juuri länsimaiden kulttuurillisesta ja historiallisesta hegemoniasta johtuen voisikin katsoa, että tämä suvaitsevaisuuden ja "ymmärtämisen" tarve, introspektio sekä oman itsensä näkeminen etäisenä ehkäpä juuri muodostaakin sen länsimaiden hegemonisen aseen: rivon suvaitsevaisuuden (käyttääkseni Baudrillardin termiä "rivosta vapaudesta" analogisesti: vapaus on jo kasvanut niin suureksi, että se ei "tunnu" enää miltään). Tällä länsimaat kykenevät näkemään oman itsensä parempana omassa suvaitsevaisuudessaan (antaakseni yksinkertaisen esimerkin valottaakseni asiaa, mutta jota ei tarvitse ottaa liian tarkasti: Yhdysvaltain ihmisoikeusrikkomuksista tehty lista Kiinalle, jossa se osoitti Kiinan ahdasmielisyyden - hauskana vetona Kiina lähetti Yhdysvalloille takaisin tuhat Yhdysvaltain tekemää ihmisoikeusrikkomusta), ja kykenevät tuomitsemaan suvaitsevaisuudessaan suvaitsemattomia. Ironista, eikö kyllä?
"Mun mielestä on rajoittunutta keskittyä vain uskon ja epäuskon näkökulmaan; siinä jätetään huomioimatta "liha". Olen halunnut kysyä agnostikolta, että uskotko omaan lihaasi? Miten lihaan pitäisi suhtautua? "
Selitätkö "lihaa" hieman tarkemmin.
"William Blake sanoi että liha ja henki ovat sama asia."
Ja tarkoitti...mitä? - herra
Kalki_Avatar kirjoitti:
Jos ajatellaan uskoa ja epäuskoa; niin eikö voi ajatella että näiden kahden äkkijyrkän välissä on kolmas tie?
Minusta Cixous osuu asian ytimeen... Nasse sanoi että sanottavallani ei ole perusteita; mutta onhan. Perustan sen Blakeen, Gibraniin ja Cixousiin; Bachelardiin.
Hélène Cixous:
http://www.erraticimpact.com/~feminism/html/women_cixous.htm"Jos ajatellaan uskoa ja epäuskoa; niin eikö voi ajatella että näiden kahden äkkijyrkän välissä on kolmas tie?"
Itse katsoisin ennemminkin, että uskon ja epäuskon välillä on vaikea ylipäätänsä tehdä eroa, muuten kuin käsitteellisessä mielessä ihmisten luomana jaotteluna. Jos tätä tarkoitit puhumalla kolmannesta tiestä, näin pintapuolisesti olen samaa mieltä.
Ja itse perustin edellisessä viestissä postmodernin näkemykseni Judith Butleriin, Foucault´hon, Lyotardiin ja osittain myös Jean Baudrillardiin. - Kalki_Avatar
herra kirjoitti:
"Jos ajatellaan uskoa ja epäuskoa; niin eikö voi ajatella että näiden kahden äkkijyrkän välissä on kolmas tie?"
Itse katsoisin ennemminkin, että uskon ja epäuskon välillä on vaikea ylipäätänsä tehdä eroa, muuten kuin käsitteellisessä mielessä ihmisten luomana jaotteluna. Jos tätä tarkoitit puhumalla kolmannesta tiestä, näin pintapuolisesti olen samaa mieltä.
Ja itse perustin edellisessä viestissä postmodernin näkemykseni Judith Butleriin, Foucault´hon, Lyotardiin ja osittain myös Jean Baudrillardiin.Harmi kyllä en tunne Judith Butleria, Foucaultia, Lyotardia tai Jean Baudrillardia.
En tiedä miksi pitäisi olla samaa mieltä?
>> ...muuten kuin käsitteellisessä mielessä ihmisten luomana jaotteluna.>>
No jopas. Jos ihminen ei tee jaotteluja; niin kuka? Maailman luonut järki? Arkontit? Suuri Demiurgi? Jumala? Saatana?
..minusta on virheajatus ajatella että kyse on abstrakteista ja käsitteellisistä asioista. Ajattelun dualismi lähtee siitä kosmisesta perusdualismista, että on looginen ja emotionaalinen aivopuolisko; on mies ja nainen, urospuoli ja naaraspuoli; on kylmä ja kuuma, yö ja päivä. Jakautuneisuus on sisäänrakennettuna tähän olevaisuuteen. Se ei ole ihmisten luoma harha. Se voi olla havaitsemisen virhe; mutta silloin se liittyy havaitsemiseen, eikä siihen mitä on. - Kalki_Avatar
herra kirjoitti:
"Minulle tulee mieleen yksi ranskalainen feministi; Helene Cixieus, jonka kirjoituksista olen pitänyt. Cixieusin milestä oli olemassa miehistä ja naisellista kieltä. Miehinen kieli keskittyi logiikkaan, valtaan, mielipiteisiin. Naisellinen kieli, - ecriture feminine - taas palasi ruumiiseen; fyysisyyteen, henkilöön. Cixieus väitti että nämä kaksi "kieltä" ovat törmäyskurssilla."
Aion vastata tähän postmodernista näkökulmasta. Jos käytit tätä esimerkkinä ja metaforisesti, en välttämättä osu oikeaan osoitteeseen.
En katso ihmisellä, siis miehellä tai naisella, olevan mitään perustaan liittyvää apriorista ominaisuutta, joka olisi ikään kuin ihmisen "ytimenä" niin miehessä kuin naisessa, kummassakin erikseen. Tämä näkökulmasi (tai Helene Cixieus´n) olettaa kovin paljon miehen ja naisen välisistä eroista. Se olettaa kaksi kieltä, joiden perusta ei välttämättä ole muussa kuin yhteiskunnallisissa instituutioissa sekä erinäisten valta-asetelmien muodostamissa suhteissa, ja jonka perusta on muodostunut ennemminkin jatkuvista valtasuhteista ja täten ihmiskonstruktioista, joiden todellista alkuperää ei kuvasta niinkään erilaiset "kielet", vaan ennemminkin näiden kielien tämänhetkinen oletettu reaalisuus (ts. vaikka alkuperää ei ole, ne ovat silti olemassa). Mielestäni tällainen asetelma kahdesta toisilleen vastakkaisesta kielestä on naiivi, ja ennemminkin runollinen pintaan keskittyvä oletus.
"Lawrence tuo esille "lihan" käsitteen, ja vaittää että länsimaaat ovat kieltäneet "lihan" todellisuuden."
Voisitko selittää tätä "lihan" todellisuutta enemmän, käsite jää aika vajavaisesti selostetuksi.
"Näkisin että länsimainen suvaitsevaisuus sallii maskuliinisen ihanteen; mutta on täysin kieltänyt feminiinin. Sen näkee jo siinä että joka paikassa vartaloon suhtaudutaan torjuvasti; jos kuuntelee tyttöjen puheita, niin siellä toistuu "HYI YÄKS", ja he usein rankaisevat omaa ruumistaan(anoreksia). Usein ihmiset katselevat toisiaan, ja huomaavat vain lihavuuden ja laihuuden. Ja sitten kritisoidaan; läski on paha, laihuus hyvä."
Jos perinteisillä empiirisillä yleistyksillä haluat selostaa asiasi... Nämä antamasi ajatukset feminiinistä ja maskuliinista eivät itse asiassa kovinkaan paljoa liity alkuperäiseen tekstiini. Ellet halua selittää yhteyttä tarkemmin..
"Minusta länsimainen ruumisidentiteetti on kieroutunut. Länsi ei ole kyennyt hyväksymään että ihminen on fyysinen olento; luulen että siksi "hyvinvointimaissa" voidaan niin usein pahoin."
Voidaanko hyvinvointimaissa pahoin? Suuren oletuksen otat taas.
Ja hyvin epäselväksi jää väitteesi siitä, että ihminen on fyysinen olento. En aivan päässyt ajatukseesi sisälle. Enkä itse asiassa puhunut tästä lainkaan edellisessä tekstissäni..
"Mua kiinnostaa paluu fyysisyyteen. Lawrence juoksi ympäri maailmaa, ja etsi paratiisiaan idästä; Intiasta, ja lännestä, Meksikosta. Hän oli vakuuttunut että länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain oleellista."
Varmasti länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain oleellista. Mutta olikohan länsimaisuus antanut hänelle idean siitä, että länsimaisuus oli kieltänyt häneltä jotain olennaista? Mielenkiintoista, tätä itse asiassa pyrin selostamaankin, ja ohi mennen kosketit aihettani vaikka aiempi tekstisi ei näin tehnyt. Juuri länsimaiden kulttuurillisesta ja historiallisesta hegemoniasta johtuen voisikin katsoa, että tämä suvaitsevaisuuden ja "ymmärtämisen" tarve, introspektio sekä oman itsensä näkeminen etäisenä ehkäpä juuri muodostaakin sen länsimaiden hegemonisen aseen: rivon suvaitsevaisuuden (käyttääkseni Baudrillardin termiä "rivosta vapaudesta" analogisesti: vapaus on jo kasvanut niin suureksi, että se ei "tunnu" enää miltään). Tällä länsimaat kykenevät näkemään oman itsensä parempana omassa suvaitsevaisuudessaan (antaakseni yksinkertaisen esimerkin valottaakseni asiaa, mutta jota ei tarvitse ottaa liian tarkasti: Yhdysvaltain ihmisoikeusrikkomuksista tehty lista Kiinalle, jossa se osoitti Kiinan ahdasmielisyyden - hauskana vetona Kiina lähetti Yhdysvalloille takaisin tuhat Yhdysvaltain tekemää ihmisoikeusrikkomusta), ja kykenevät tuomitsemaan suvaitsevaisuudessaan suvaitsemattomia. Ironista, eikö kyllä?
"Mun mielestä on rajoittunutta keskittyä vain uskon ja epäuskon näkökulmaan; siinä jätetään huomioimatta "liha". Olen halunnut kysyä agnostikolta, että uskotko omaan lihaasi? Miten lihaan pitäisi suhtautua? "
Selitätkö "lihaa" hieman tarkemmin.
"William Blake sanoi että liha ja henki ovat sama asia."
Ja tarkoitti...mitä?>>En katso ihmisellä, siis miehellä tai naisella, olevan mitään perustaan liittyvää apriorista ominaisuutta, joka olisi ikään kuin ihmisen "ytimenä" niin miehessä kuin naisessa, kummassakin erikseen. >>
En minäkään usko että se mikään ydin olisi. Eivät miehet omista mieheyttä sen paremmin kuin naiset naiseutta.
Mutta biologisena olentona ihminen on jaettu kahtia; mieheen ja naiseen; egoon ja superegoon, oikeaan ja vasempaan aivolohkoon.
>>Se olettaa kaksi kieltä, joiden perusta ei välttämättä ole muussa kuin yhteiskunnallisissa instituutioissa sekä erinäisten valta-asetelmien muodostamissa suhteissa, ja jonka perusta on muodostunut ennemminkin jatkuvista valtasuhteista ja täten ihmiskonstruktioista, joiden todellista alkuperää ei kuvasta niinkään erilaiset "kielet", vaan ennemminkin näiden kielien tämänhetkinen oletettu reaalisuus (ts. vaikka alkuperää ei ole, ne ovat silti olemassa). >>
Blaa, blaa. Sillä on fyysinen pohja, ihmisaivot ovat TODELLA halkaistut keskeltä kahtia. Ihmiset ovat yleensä joko ekstroverttejä tai introverttejä; lahjakkuutta on matemaattis-loogista, ja sitten tunneälykkyyttä.
>>Mielestäni tällainen asetelma kahdesta toisilleen vastakkaisesta kielestä on naiivi, ja ennemminkin runollinen pintaan keskittyvä oletus. >>
Nyt lähdet kieltämään fyysisen todellisuuden olemassaoloa. Oma ajatuksesi että vain ilmassa leijuva Demiurgin fantasioima "puhdas teoria" olisi, on vielä naivimpi.
En oleta muuta kuin että olen tässä vartalossa, fyysisesti kiinni elämäni ajan.
Looginen järki keskittyy pintaan: runo lävistää ytimen.
>>Voisitko selittää tätä "lihan" todellisuutta enemmän, käsite jää aika vajavaisesti selostetuksi.>>
Liha, - hengen vastakohtana. Liha ja henki; henki ja aine.
Fyysinen ruumis; kädet, jalat, pää, aivot, sydän, maksa, keuhkot, kurkunpää, sukuelimet, kynnet, silmät, nenä, suu, jne. Ja sitten suoraan näihin elimiin liittyvät asiat, kuten nälkä, jano, tuntoaisti... seksuaalisuus, tunne, ajatus, järki, intuitio, aistiminen.
Tarkoitin tätä kokonaisuutta, ja sitten tarkoitin aine-henki akselia.
>>Voidaanko hyvinvointimaissa pahoin? Suuren oletuksen otat taas. >>
Ei se ole mikään oletus; vaan perustuu vertailuihini mitä olen elänyt itä- ja länsimaissa, kehitysmaissa, ja ihmisiin joita olen tuntenut. On väärin leimata empiiriset totuudet "yleistämiseksi"; koska silloinhan tämä olemassaolo koostuisi tosiasiallisesti miljoonista toisiinsa liittymättömistä tapahtumista, ja ziljoonista atomeista.
Yleistys tuo hahmotettavuutta ja muotoa kaaokseen. Tietysti voi sanoa että ihmisen kokemus on merkityksetön. Minusta se on suurempi mielettömyys, kuin omiin silmiinsä luottamisen mielettömyys.
Ehkä mun syvin pointti on juuri tämä: on ihminen sitten mikä tahansa vakaumukseltaa, älykäs tai tyhmä, lahkolainen tai vakaumukseton; HÄN KIELTÄÄ OMAN RUUMIINSA FYYSISEN KOKONAISUUDEN, ja inhimillisen kokemisen merkityksen.
Minua kiinnostaa tietää miksi minä olen niin hirmuisen erilainen; mikä tässä AIONISSA on niin erityistä, ja miksi? Putosinko taikajuomapataan pienenä, kuten Obelix?
>>...kovinkaan paljoa liity alkuperäiseen tekstiini. >..vapaus on jo kasvanut niin suureksi, että se ei "tunnu" enää miltään>>
Kyllä arvostan tätä länsimaista sananvapautta.
Sanoisin, että kun ihminen saa ulkoiset tarpeensa tyydytettyä, ja saavuttaa ulkoisen onnen kuten länsimaissa on tapahtunut; niin ihmisen sisin alkaa luoda keinotekoisia ongelmia; joista anoreksia on tyyppillisin, ja kuvaa ehkä parhaiten aikaamme.
Länsimaisen ihmisen ongelmakeskeisyys...
Kehitysmaiden ihmiset ovat huolettomampia, ja vapaampia ongelmista, kuin hyvinvointimaiden ihmiset.
>>Selitätkö "lihaa" hieman tarkemmin.>Ja tarkoitti...mitä?
Tarkoitti että seksuaalisen vapautumisen kautta on koettavissa henkinen vapautuminen; mutta sanopa tämä ääneen aidsin ja seksihuijarigurujen aikakaudella...
Se mikä toisille on Taivas, on toisille portti helvettiin.
Mikä silloin merkitsee? Se henkilö; KUKA tekee. Mikä on tämän ihmisen laatu: persoonan laatu. Persoona. - herra
Kalki_Avatar kirjoitti:
Harmi kyllä en tunne Judith Butleria, Foucaultia, Lyotardia tai Jean Baudrillardia.
En tiedä miksi pitäisi olla samaa mieltä?
>> ...muuten kuin käsitteellisessä mielessä ihmisten luomana jaotteluna.>>
No jopas. Jos ihminen ei tee jaotteluja; niin kuka? Maailman luonut järki? Arkontit? Suuri Demiurgi? Jumala? Saatana?
..minusta on virheajatus ajatella että kyse on abstrakteista ja käsitteellisistä asioista. Ajattelun dualismi lähtee siitä kosmisesta perusdualismista, että on looginen ja emotionaalinen aivopuolisko; on mies ja nainen, urospuoli ja naaraspuoli; on kylmä ja kuuma, yö ja päivä. Jakautuneisuus on sisäänrakennettuna tähän olevaisuuteen. Se ei ole ihmisten luoma harha. Se voi olla havaitsemisen virhe; mutta silloin se liittyy havaitsemiseen, eikä siihen mitä on."Harmi kyllä en tunne Judith Butleria, Foucaultia, Lyotardia tai Jean Baudrillardia."
Suosittelen näitä herroja ja naista (Butler), samaa mieltä ei tietenkään tarvitse olla, mutta nämä antavat ainakin paljon ajateltavaa.
"En tiedä miksi pitäisi olla samaa mieltä?"
Ikuinen kysymykseni!
"No jopas. Jos ihminen ei tee jaotteluja; niin kuka? Maailman luonut järki? Arkontit? Suuri Demiurgi? Jumala? Saatana?"
Ei tietenkään ole outoa, että ihminen jaottelut tekee. Tarkoitin tällä ennemminkin sitä, että loipa ihminen millaiset jaottelut tahansa, kertooko se loppujen lopuksi jaottelujen kohteesta eli niistä itsestään mitään? Eli ajatukseni viittasi ennemminkin näihin jaottelujen mielekkyyteen.
"..minusta on virheajatus ajatella että kyse on abstrakteista ja käsitteellisistä asioista. Ajattelun dualismi lähtee siitä kosmisesta perusdualismista, että on looginen ja emotionaalinen aivopuolisko; on mies ja nainen, urospuoli ja naaraspuoli; on kylmä ja kuuma, yö ja päivä. Jakautuneisuus on sisäänrakennettuna tähän olevaisuuteen. Se ei ole ihmisten luoma harha. Se voi olla havaitsemisen virhe; mutta silloin se liittyy havaitsemiseen, eikä siihen mitä on."
Minusta taasen on virhe ajatella noin yksinkertaistavan dualistisesti.. Kuinka vastaat androgyynille tästä naisia ja miehiä jakavasta sukupuolesta? Mielestäni metafyysinen olettamasi jakautuneisuuden sisäänrakentuneisuudesta on jo sinällään varsin kantaaottava, joka juuri ei välttämättä kerro jaottelujen substanssista yhtään mitään; ehkäpä se juuri tekee ymmärrettäväksi kaaosta, jota ihminen niin epätoivoisesti haluaa selvittää. Valitettavan huonolla tuloksella.. - herra
Kalki_Avatar kirjoitti:
>>En katso ihmisellä, siis miehellä tai naisella, olevan mitään perustaan liittyvää apriorista ominaisuutta, joka olisi ikään kuin ihmisen "ytimenä" niin miehessä kuin naisessa, kummassakin erikseen. >>
En minäkään usko että se mikään ydin olisi. Eivät miehet omista mieheyttä sen paremmin kuin naiset naiseutta.
Mutta biologisena olentona ihminen on jaettu kahtia; mieheen ja naiseen; egoon ja superegoon, oikeaan ja vasempaan aivolohkoon.
>>Se olettaa kaksi kieltä, joiden perusta ei välttämättä ole muussa kuin yhteiskunnallisissa instituutioissa sekä erinäisten valta-asetelmien muodostamissa suhteissa, ja jonka perusta on muodostunut ennemminkin jatkuvista valtasuhteista ja täten ihmiskonstruktioista, joiden todellista alkuperää ei kuvasta niinkään erilaiset "kielet", vaan ennemminkin näiden kielien tämänhetkinen oletettu reaalisuus (ts. vaikka alkuperää ei ole, ne ovat silti olemassa). >>
Blaa, blaa. Sillä on fyysinen pohja, ihmisaivot ovat TODELLA halkaistut keskeltä kahtia. Ihmiset ovat yleensä joko ekstroverttejä tai introverttejä; lahjakkuutta on matemaattis-loogista, ja sitten tunneälykkyyttä.
>>Mielestäni tällainen asetelma kahdesta toisilleen vastakkaisesta kielestä on naiivi, ja ennemminkin runollinen pintaan keskittyvä oletus. >>
Nyt lähdet kieltämään fyysisen todellisuuden olemassaoloa. Oma ajatuksesi että vain ilmassa leijuva Demiurgin fantasioima "puhdas teoria" olisi, on vielä naivimpi.
En oleta muuta kuin että olen tässä vartalossa, fyysisesti kiinni elämäni ajan.
Looginen järki keskittyy pintaan: runo lävistää ytimen.
>>Voisitko selittää tätä "lihan" todellisuutta enemmän, käsite jää aika vajavaisesti selostetuksi.>>
Liha, - hengen vastakohtana. Liha ja henki; henki ja aine.
Fyysinen ruumis; kädet, jalat, pää, aivot, sydän, maksa, keuhkot, kurkunpää, sukuelimet, kynnet, silmät, nenä, suu, jne. Ja sitten suoraan näihin elimiin liittyvät asiat, kuten nälkä, jano, tuntoaisti... seksuaalisuus, tunne, ajatus, järki, intuitio, aistiminen.
Tarkoitin tätä kokonaisuutta, ja sitten tarkoitin aine-henki akselia.
>>Voidaanko hyvinvointimaissa pahoin? Suuren oletuksen otat taas. >>
Ei se ole mikään oletus; vaan perustuu vertailuihini mitä olen elänyt itä- ja länsimaissa, kehitysmaissa, ja ihmisiin joita olen tuntenut. On väärin leimata empiiriset totuudet "yleistämiseksi"; koska silloinhan tämä olemassaolo koostuisi tosiasiallisesti miljoonista toisiinsa liittymättömistä tapahtumista, ja ziljoonista atomeista.
Yleistys tuo hahmotettavuutta ja muotoa kaaokseen. Tietysti voi sanoa että ihmisen kokemus on merkityksetön. Minusta se on suurempi mielettömyys, kuin omiin silmiinsä luottamisen mielettömyys.
Ehkä mun syvin pointti on juuri tämä: on ihminen sitten mikä tahansa vakaumukseltaa, älykäs tai tyhmä, lahkolainen tai vakaumukseton; HÄN KIELTÄÄ OMAN RUUMIINSA FYYSISEN KOKONAISUUDEN, ja inhimillisen kokemisen merkityksen.
Minua kiinnostaa tietää miksi minä olen niin hirmuisen erilainen; mikä tässä AIONISSA on niin erityistä, ja miksi? Putosinko taikajuomapataan pienenä, kuten Obelix?
>>...kovinkaan paljoa liity alkuperäiseen tekstiini. >..vapaus on jo kasvanut niin suureksi, että se ei "tunnu" enää miltään>>
Kyllä arvostan tätä länsimaista sananvapautta.
Sanoisin, että kun ihminen saa ulkoiset tarpeensa tyydytettyä, ja saavuttaa ulkoisen onnen kuten länsimaissa on tapahtunut; niin ihmisen sisin alkaa luoda keinotekoisia ongelmia; joista anoreksia on tyyppillisin, ja kuvaa ehkä parhaiten aikaamme.
Länsimaisen ihmisen ongelmakeskeisyys...
Kehitysmaiden ihmiset ovat huolettomampia, ja vapaampia ongelmista, kuin hyvinvointimaiden ihmiset.
>>Selitätkö "lihaa" hieman tarkemmin.>Ja tarkoitti...mitä?
Tarkoitti että seksuaalisen vapautumisen kautta on koettavissa henkinen vapautuminen; mutta sanopa tämä ääneen aidsin ja seksihuijarigurujen aikakaudella...
Se mikä toisille on Taivas, on toisille portti helvettiin.
Mikä silloin merkitsee? Se henkilö; KUKA tekee. Mikä on tämän ihmisen laatu: persoonan laatu. Persoona."Blaa, blaa."
Ja mikä tässä oli "blaa blaata"?
"Sillä on fyysinen pohja, ihmisaivot ovat TODELLA halkaistut keskeltä kahtia. Ihmiset ovat yleensä joko ekstroverttejä tai introverttejä; lahjakkuutta on matemaattis-loogista, ja sitten tunneälykkyyttä."
Joko-tai, onko ihminen näin yksiulotteinen?
"Nyt lähdet kieltämään fyysisen todellisuuden olemassaoloa. Oma ajatuksesi että vain ilmassa leijuva Demiurgin fantasioima "puhdas teoria" olisi, on vielä naivimpi."
En lähde kieltämään, päin vastoin. Juuri fyysinen todellisuus tekee reaalisesta reaalisen, mutta oletus siitä, että reaalisella olisi jonkinlainen pohja, tai edes jaottelu johon tukeutua, ottaa askeleita enemmän, kuin ehkäpä itse huomaat.
"En oleta muuta kuin että olen tässä vartalossa, fyysisesti kiinni elämäni ajan."
Ja se opettaa sinut kertomaan itsestäsi?
"Looginen järki keskittyy pintaan: runo lävistää ytimen."
Hienoja sanoja, hienoja sanoja... Löytyykö niistä muuta?
"Liha, - hengen vastakohtana. Liha ja henki; henki ja aine."
Onko ajatuksesi kartesiolaisen kehyksen riivaama? Voiko tätä ajatusta kahdesta toisilleen vastakkaisesta aineesta (tai epäaineesta) edes mielekkäästi asettaa? Muoto ja substanssi, onko näiden välillä eroa, jonka jopa itse Kant ottaa annettuna?
"On väärin leimata empiiriset totuudet "yleistämiseksi"; koska silloinhan tämä olemassaolo koostuisi tosiasiallisesti miljoonista toisiinsa liittymättömistä tapahtumista, ja ziljoonista atomeista."
Miksi olemassaolo ei voisi olla toisiinsa liittymättömiä tapahtumia, ja ziljooneja atomeja? Miksi ihmisen tulisi kyetä selittämään, sellaista, jonka monimutkaisuus selvästikin asettaa ihmisen "vain yleistämään"? Miksi tulisi olettaa siis ihmisen olevan "oikeassa"? Mutta olet tavallaan oikeassa, olen tavallaan saivartelemassa, koska ilman yleistämistä keskustelusta tulee aina absurdia. Joka tapauksessa huomattaisin, mitä olemassaoloa kiinnostaa se, kuinka siitä kykenemme keskustelemaan?
"Ehkä mun syvin pointti on juuri tämä: on ihminen sitten mikä tahansa vakaumukseltaa, älykäs tai tyhmä, lahkolainen tai vakaumukseton; HÄN KIELTÄÄ OMAN RUUMIINSA FYYSISEN KOKONAISUUDEN, ja inhimillisen kokemisen merkityksen."
En edelleenkään käsitä tätä mainitsemaasi oman ruumiin fyysisen kokonaisuuden kieltämistä ainakaan mainitsemassasi merkityksessä. Haluaisitko selittää tätä, se jää hieman ilmaan leijumaan, ja muutenkin tekstisi jää varsin epäselväksi (ei positiivisessa mielessä), koska aihepiirisi tuntuu leviävän rutonmoisella vauhdilla outoon mystiikkaan tukeutuen, jonka selvittämisestä sinä olet vastuussa. - Kalki_Avatar
herra kirjoitti:
"Harmi kyllä en tunne Judith Butleria, Foucaultia, Lyotardia tai Jean Baudrillardia."
Suosittelen näitä herroja ja naista (Butler), samaa mieltä ei tietenkään tarvitse olla, mutta nämä antavat ainakin paljon ajateltavaa.
"En tiedä miksi pitäisi olla samaa mieltä?"
Ikuinen kysymykseni!
"No jopas. Jos ihminen ei tee jaotteluja; niin kuka? Maailman luonut järki? Arkontit? Suuri Demiurgi? Jumala? Saatana?"
Ei tietenkään ole outoa, että ihminen jaottelut tekee. Tarkoitin tällä ennemminkin sitä, että loipa ihminen millaiset jaottelut tahansa, kertooko se loppujen lopuksi jaottelujen kohteesta eli niistä itsestään mitään? Eli ajatukseni viittasi ennemminkin näihin jaottelujen mielekkyyteen.
"..minusta on virheajatus ajatella että kyse on abstrakteista ja käsitteellisistä asioista. Ajattelun dualismi lähtee siitä kosmisesta perusdualismista, että on looginen ja emotionaalinen aivopuolisko; on mies ja nainen, urospuoli ja naaraspuoli; on kylmä ja kuuma, yö ja päivä. Jakautuneisuus on sisäänrakennettuna tähän olevaisuuteen. Se ei ole ihmisten luoma harha. Se voi olla havaitsemisen virhe; mutta silloin se liittyy havaitsemiseen, eikä siihen mitä on."
Minusta taasen on virhe ajatella noin yksinkertaistavan dualistisesti.. Kuinka vastaat androgyynille tästä naisia ja miehiä jakavasta sukupuolesta? Mielestäni metafyysinen olettamasi jakautuneisuuden sisäänrakentuneisuudesta on jo sinällään varsin kantaaottava, joka juuri ei välttämättä kerro jaottelujen substanssista yhtään mitään; ehkäpä se juuri tekee ymmärrettäväksi kaaosta, jota ihminen niin epätoivoisesti haluaa selvittää. Valitettavan huonolla tuloksella..>>Minusta taasen on virhe ajatella noin yksinkertaistavan dualistisesti.. Kuinka vastaat androgyynille tästä naisia ja miehiä jakavasta sukupuolesta?>>
Mikä on androgyyni? Minusta androgyynius lähenee jumaluutta; ja eipä ole kaukaa haettua olettaa että Jeesus on androgyyni. Ainakin gnostilaisilla oli tämä perimätietö; ja Temppeliritareilla oli se Baphomet.
Androgynia on asia josta ei ihmisten kanssa kannata paljon puhua; ihmismieli kuvittelee heti "tietävänsä" jotain ja alkaa tirskua homoista, transsuista ja hermafrodiiteista.
Tapasin kerran androgyynin; hänen nimensä oli Ishmael. Mun blogissa alussa oleva "valaistuminen" kuvaa yhtä iltaa Ishmaelin kanssa.
En vastaa androgyynille oikein mitään.
Koin olevani saava osapuoli; hän se minua opetti. - Kalki_Avatar
herra kirjoitti:
"Blaa, blaa."
Ja mikä tässä oli "blaa blaata"?
"Sillä on fyysinen pohja, ihmisaivot ovat TODELLA halkaistut keskeltä kahtia. Ihmiset ovat yleensä joko ekstroverttejä tai introverttejä; lahjakkuutta on matemaattis-loogista, ja sitten tunneälykkyyttä."
Joko-tai, onko ihminen näin yksiulotteinen?
"Nyt lähdet kieltämään fyysisen todellisuuden olemassaoloa. Oma ajatuksesi että vain ilmassa leijuva Demiurgin fantasioima "puhdas teoria" olisi, on vielä naivimpi."
En lähde kieltämään, päin vastoin. Juuri fyysinen todellisuus tekee reaalisesta reaalisen, mutta oletus siitä, että reaalisella olisi jonkinlainen pohja, tai edes jaottelu johon tukeutua, ottaa askeleita enemmän, kuin ehkäpä itse huomaat.
"En oleta muuta kuin että olen tässä vartalossa, fyysisesti kiinni elämäni ajan."
Ja se opettaa sinut kertomaan itsestäsi?
"Looginen järki keskittyy pintaan: runo lävistää ytimen."
Hienoja sanoja, hienoja sanoja... Löytyykö niistä muuta?
"Liha, - hengen vastakohtana. Liha ja henki; henki ja aine."
Onko ajatuksesi kartesiolaisen kehyksen riivaama? Voiko tätä ajatusta kahdesta toisilleen vastakkaisesta aineesta (tai epäaineesta) edes mielekkäästi asettaa? Muoto ja substanssi, onko näiden välillä eroa, jonka jopa itse Kant ottaa annettuna?
"On väärin leimata empiiriset totuudet "yleistämiseksi"; koska silloinhan tämä olemassaolo koostuisi tosiasiallisesti miljoonista toisiinsa liittymättömistä tapahtumista, ja ziljoonista atomeista."
Miksi olemassaolo ei voisi olla toisiinsa liittymättömiä tapahtumia, ja ziljooneja atomeja? Miksi ihmisen tulisi kyetä selittämään, sellaista, jonka monimutkaisuus selvästikin asettaa ihmisen "vain yleistämään"? Miksi tulisi olettaa siis ihmisen olevan "oikeassa"? Mutta olet tavallaan oikeassa, olen tavallaan saivartelemassa, koska ilman yleistämistä keskustelusta tulee aina absurdia. Joka tapauksessa huomattaisin, mitä olemassaoloa kiinnostaa se, kuinka siitä kykenemme keskustelemaan?
"Ehkä mun syvin pointti on juuri tämä: on ihminen sitten mikä tahansa vakaumukseltaa, älykäs tai tyhmä, lahkolainen tai vakaumukseton; HÄN KIELTÄÄ OMAN RUUMIINSA FYYSISEN KOKONAISUUDEN, ja inhimillisen kokemisen merkityksen."
En edelleenkään käsitä tätä mainitsemaasi oman ruumiin fyysisen kokonaisuuden kieltämistä ainakaan mainitsemassasi merkityksessä. Haluaisitko selittää tätä, se jää hieman ilmaan leijumaan, ja muutenkin tekstisi jää varsin epäselväksi (ei positiivisessa mielessä), koska aihepiirisi tuntuu leviävän rutonmoisella vauhdilla outoon mystiikkaan tukeutuen, jonka selvittämisestä sinä olet vastuussa.>>Ja mikä tässä oli "blaa blaata"? >>
Niin mikä? Asiaa kirjoitit valtasuhteista ja ihmiskonstruktioista.
>>Joko-tai, onko ihminen näin yksiulotteinen? >>
Tarkoitatko luovaa ihmistä, vai massoja? Olen uskonut enemmän poikkeusyksilöihin.
>>..mutta oletus siitä, että reaalisella olisi jonkinlainen pohja, tai edes jaottelu johon tukeutua, ottaa askeleita enemmän, kuin ehkäpä itse huomaat. >>
Totta. Todellisuus on illuusiota.
"En oleta muuta kuin että olen tässä vartalossa, fyysisesti kiinni elämäni ajan."
>>Ja se opettaa sinut kertomaan itsestäsi?
Mielestäni opettaa. On aika hyvä ihmisyyden mittapuu, miten ihminen pystyy istumaan(olemaan) paikallaan. Miten rauhassa ihminen on kehossaan. Voihan sen mitata; mittaamalla lihas- tai hermojännityksen/aktiviteetin.
Minua kiinnostaa ihminen joka pysähtyy.
Mitä hän havaitsee ihmiskunnasta? Miten hänen havaitsemisensa maailmasta muuttuu? Pysähtymisellä tarkoitan meditaatiota: sympaattisen hermoston hiljenemistä.
"Looginen järki keskittyy pintaan: runo lävistää ytimen."
>>Hienoja sanoja, hienoja sanoja... Löytyykö niistä muuta? >Onko ajatuksesi kartesiolaisen kehyksen riivaama?
Ei. Ennemminkin olen pahan riivaama. Näen ihmisen pahana; joko hän ei pysty rentoutumaan kehossa, tai sitten hän ei pysty rentoutumaan mielessä. Mielen rentoutumattomuus on pahuutta.
>>Voiko tätä ajatusta kahdesta toisilleen vastakkaisesta aineesta (tai epäaineesta) edes mielekkäästi asettaa?>>
Miten sitten selittää pahuus? Srebrenica? My Lai? Arkansasin verilöyly? Joukkomurhat, kidutus, henkinen väkivalta? Jos niitä ei aiheuta ihmisessä oleva pahuus?
>>Muoto ja substanssi, onko näiden välillä eroa, jonka jopa itse Kant ottaa annettuna?
Ei siinä kaiketi ole. Muoto on muotoutumista. Substanssi voi olla levossa itsessään, ja kuitenkin ilmetä.
Mutta oletko koskaan ollut tekemisissä maanisdepressiivisten ihmisten kanssa? Heissä tämä jakautuneisuus on todellisuutta; ei sitä voi kieltää.
>>Miksi olemassaolo ei voisi olla toisiinsa liittymättömiä tapahtumia, ja ziljooneja atomeja? >>
Koska tuo ajatus kalskahtaa Einsteinilta, postmodernilta, ironiselta, - koska se voisi olla sellaisessa kirjassa kuin "zen ja tao". Se kuulostaa nihilismiltä ja depressiolta.
>>>Miksi ihmisen tulisi kyetä selittämään, sellaista, jonka monimutkaisuus selvästikin asettaa ihmisen "vain yleistämään"? >>
Koska mielihyvähormonin - serotoniinin erittyessä aivoihin; syntyy väistämättä visioita; luovia assosiaatioita. Serotoniini aikaansaa assosiaation; merkityksellisyyden tunteen; joka lähenee ekstaasia. Se on serotoniinin; rentoutuneen psyyken ominaisuus.
Ihminen on tehty näkyjä näkeväksi; jokainen ihminen on profeetta.
>>Joka tapauksessa huomattaisin, mitä olemassaoloa kiinnostaa se, kuinka siitä kykenemme keskustelemaan? >>
Kykenemme, koska ainakin minulle älyllinen keskustelu tuottaa nautintoa. Koska nautin aivoistani. Yllätyksistä. Koska kehoni on rentoutunut.
>>En edelleenkään käsitä tätä mainitsemaasi oman ruumiin fyysisen kokonaisuuden kieltämistä ainakaan mainitsemassasi merkityksessä. Haluaisitko selittää tätä, se jää hieman ilmaan leijumaan, ja muutenkin tekstisi jää varsin epäselväksi (ei positiivisessa mielessä), koska aihepiirisi tuntuu leviävän rutonmoisella vauhdilla outoon mystiikkaan tukeutuen, jonka selvittämisestä sinä olet vastuussa.>>
Ruttona rönsyilen kohti outoa mystiikkaa. Etkö todellakaan ole havainnut länsimaissa ilmenevää ruumillisuuden kieltämistä? Eihän tarvitse kuin viettää ilta esim. länsiafrikkalaisten ihmisten kanssa; niin sen pitäisi olla ilmiselvää; tai jos olet ollut venäläisten seurassa; arabien, somalien.
He esim. ilmehtivät, ja puhuvat koko kehollaan; kun länsimaisen ihmisen kasvot (verrattuna) ovat kuin vahamainen naamio, josta ei pysty lukemaan mielentiloja. Naamio ei paljasta mitään; ääni itsekin on tasapaksu; ohut, nariseva. Puhe on määräilevää, niskan päälle pyrkivää, logiikan kieltävää.
En väitä että näissä huomioissa olisi mitään mystistä. Tarkoitan että KEHONKUVA on erilainen; suhde kehoon on aivan erilainen. Monihan näitä on pohtinut; Alexander -tekniikassa tutkitaan kehonkuvaa. Ihminen on panssaroinut itsensä kokemusta vastaan; ja tuo panssarointi ilmenee lihasten, nivelten ja rustojen jännitystiloina. Wilhelm Reich, joka oli aika "huuhaa", puhui kanssa lihaspanssaroinnista, ja ihmetteli miten tuota panssaria saisi purettua.
Siksihän ihmiset käyttävät alkoholia.. tilapäisen vapautumisen tähden.
Mitä vikaa on mystiikassa? Minä olen mystikko. - Kalki_Avatar
Kalki_Avatar kirjoitti:
>>Minusta taasen on virhe ajatella noin yksinkertaistavan dualistisesti.. Kuinka vastaat androgyynille tästä naisia ja miehiä jakavasta sukupuolesta?>>
Mikä on androgyyni? Minusta androgyynius lähenee jumaluutta; ja eipä ole kaukaa haettua olettaa että Jeesus on androgyyni. Ainakin gnostilaisilla oli tämä perimätietö; ja Temppeliritareilla oli se Baphomet.
Androgynia on asia josta ei ihmisten kanssa kannata paljon puhua; ihmismieli kuvittelee heti "tietävänsä" jotain ja alkaa tirskua homoista, transsuista ja hermafrodiiteista.
Tapasin kerran androgyynin; hänen nimensä oli Ishmael. Mun blogissa alussa oleva "valaistuminen" kuvaa yhtä iltaa Ishmaelin kanssa.
En vastaa androgyynille oikein mitään.
Koin olevani saava osapuoli; hän se minua opetti.Intialainen Shrirdi Sai Baba oli androgyyni; - ardhanaishwara; ja hän on kuvaillut tätä tilaa kirjoituksissaan; joita taitaa olla aika vaikea löytää; ja suomeksi ei ollenkaan.
- Kalki_Avatar
Kalki_Avatar kirjoitti:
Intialainen Shrirdi Sai Baba oli androgyyni; - ardhanaishwara; ja hän on kuvaillut tätä tilaa kirjoituksissaan; joita taitaa olla aika vaikea löytää; ja suomeksi ei ollenkaan.
Tässä se on, Shirdi Bai Baba, ihminen joka jumaloitui. Joka ei ole nykyaikainen huijariguru; vaan kuluu vanhoihin klassikkoihin; pyhimyksistä. Ja kuitenkin riittävän lähellä, jotta hänestä on säilynyt valokuvia ja tekstejä.
Ei tarvitse kuin ajatella Shirdi Sai Babaa, niin sydän läikkyy yli.. :-)
Häntä ei pidä sekoittaa myöhempään versioon, Satya Sai Babaan; joka on kokonaan eri asia.
"There will never be any dearth or scarcity, regarding food and clothes, in any devotees' homes. It is my special characteristic, that I always look to, and provide, for the welfare of those devotees, who worship Me whole-heartedly with their minds ever fixed on Me. Lord Krishna has also said the same in the Gita."
http://www.saibaba.org/
http://www.saibabaofshirdi.net/
http://www.cosmicharmony.com/Av/ShrdSai/ShSai.htm
Yleistystä, stereotypiaa..pff
- SEEMOS
Kysyisin vain, että kirjoititko mahdollisesti ennen nikillä: Sinä rakas?
Vai onko sikalaamme eksynyt toinenkin "helmensukeltaja"?- Nassen
kyllä tämä vielä on kaukana itserakkaan teksteistä.
- Kalki_Avatar
Semppa,
Kirjoitin aiemmmin nikillä Uskon_puolustaja, mutta lopetin sen koska oikeasti aloin pelätä Uskon_puolustajan juttuja.
Sitä ennen - aikojen alussa - käytin nikkiä Pilgrim_2005 ja Repe. Muita en ole käyttänyt. - SEEMOS
Kalki_Avatar kirjoitti:
Semppa,
Kirjoitin aiemmmin nikillä Uskon_puolustaja, mutta lopetin sen koska oikeasti aloin pelätä Uskon_puolustajan juttuja.
Sitä ennen - aikojen alussa - käytin nikkiä Pilgrim_2005 ja Repe. Muita en ole käyttänyt.Hei ja kiitos :) Kysyin ihan uteliaisuuttani, tuli erästä kirjoitustasi lukiessani tunne, että kirjoittajan tyylissä on jotain tuttua.
Muistan kyllä lukeneeni pilgrimin ja uskon_puolustajan kirjoituksia...
Ähh! en siis vieläkään kokenut mitään yliluonnollista :) Deja vu
Olenkin joskus pohtinut että vaihtavatko kirjoittajat välillä nikkiä vai lopettavatko kokonaan, kun noita vanhoja vakkareita on vain muutama ja kävijöitä kuitenkin viestien avauskerroista päätellen tuhansia...
Hyvää loppukesää
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1252048
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu221420Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis631151Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett111069Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti101017- 87928
- 80809
- 17787
Kuin sonnilauma
Taas on Virkatiellä kova meteli keskellä päivää. Ei siinä kyllä toisia asukkaita yhtään ajatella. Tullaan yhden asuntoon16731Syrjintäskandaali Lieksan kaupungin johdossa
Ylen valpas toimittaja kirjoittaa: Lieksan kaupunki kieltäytyi hyväksymästä Vihreiden venäläistaustaista ehdokasta Lieks107671