Pakkoruotsi

Suomen kansalaisista noin 5% ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Suomen ruotsinkieliset tarvitsevat noin 5% julkisista palveluista. Suomen ruotsinkieliset ovat alueellisesti erittäin voimakkaasti keskittyneet Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rannikkoseuduille ja saaristoihin. Suomalaisille nuorille pakko-opetetaan ruotsia peruskoulun 6. luokasta lähtien. Se jatkuu lukiossa ja vielä yliopistossakin. Ruotsin kielen pakko-opetus sen opiskeluun heikosti motivoituneille heikentää keskimääräistä oppimistulosta. Jokaiselle opettajalle, myös ruotsin opettajille, on maksettava kunnon palkka työstään. Opettajien palkkaamiseen tarvittavat määrärahat ovat rajallisia. Oppilaiden käytettävissä oleva aika on rajallinen. Ihmisen edellytykset oppia asioita, myös kieliä, ovat rajalliset. Opetukseen käytettävät tilat ovat rajallisia. Minkä tahansa rajallisen voimavaran käyttäminen johonkin tarkoitukseen vähentää saman voimavaran käyttöä joihinkin muihin asioihin. Pakkoruotsin tapauksessa esimerkiksi koulujen voimavarojen käyttöä muiden kielten opetukseen. Ruotsin kielen opettaminen vain sitä äidinkielenään puhuville ja vapaaehtoisille lisäisi huomattavasti ruotsin opiskelijoiden motivaatiota ja siksi myös oppimistulosta. Ruotsinkieliset palvelut Suomessa voitaisiin keskittää alueellisesti sinne, missä niille on tarvetta samoin kuin Ruotsissa suomenkieliset palvelut on keskitetty sinne, missä niille on tarvetta.