Miksi me kaipaamme ihmisiä, jotka eivät oikeasti halua meitä elämäänsä?
Olen viime aikoina miettinyt tätä aika paljon. Miksi juuri sellainen ihminen voi jäädä mieleen kaikkein vahvimmin, joka antaa välillä paljon huomiota ja sitten vetäytyy?
Ja miksi järki ei tunnu auttavan, vaikka tietää, ettei toinen ehkä pysty tai halua antaa sitä, mitä itse tarvitsee?
Onko teillä ollut koskaan ihmistä, josta tiesitte, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta silti ette vain päässeet irti tunteesta?
Miksi?
Olen viime aikoina miettinyt tätä aika paljon. Miksi juuri sellainen ihminen voi jäädä mieleen kaikkein vahvimmin, joka antaa välillä paljon huomiota ja sitten vetäytyy?
Ja miksi järki ei tunnu auttavan, vaikka tietää, ettei toinen ehkä pysty tai halua antaa sitä, mitä itse tarvitsee?
Onko teillä ollut koskaan ihmistä, josta tiesitte, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta silti ette vain päässeet irti tunteesta?
Miksi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuota samaa olen itsekin jo useamman vuoden ajan ihmetellyt! Minua ei yksikään ihminen kiinnosta minkään vertaa, eikä minulla ole mitään tarvetta enää koskaan löytää uutta ystävääkään! Yksi ihminen ns. roikkui minussa aivan liian monen vuoden ajan ja se vain vahvisti sitä tunnetta, että voin parhaiten yksin ollessani ja yksin liikkuessani! Projekti on ollut todella ahdistava ja todella vastenmielinen kokemus ja se vain varmisti sitä tunnetta, etten halua ketään elämääni!
Omalla kohdalla kaikki exät on jäänyt mieleen niin hyvässä kuin pahassa. Yksi on jättänyt minut, mutta en kaipaa häntä. Mutta kaipaan sitä mitä meillä oli vastaavaa ei ole tullut vastaan. Enkä tietenkään kaipaa ketään jonka olen jättänyt itse.
Mielenkiintoista että yksi punapää kätilö opiskelija jäi mieleeni. En oikeasti voi kaivata häntä. Kahden vaiheilla oli montavuotta sitten matchäänkö hänen tykkäyksen. Swaippasin toista, joka osottautui vika tikiksi. Monesti miettinyt että olisikohän ollut minulle oikea kumppani.
Mutta aloitukseen, mietin itse kaipaako joku oikeasti henkilöä vai sitä mitä henkilön kanssa on ollut. Vai olisiko ennemmin samalla tavalla kuin minulla tuon kätilön kanssa.
Luulen et siinä on kyse siitä et kaipaa sitä tunnetta ennenkuin se ihminen rikkoisen tunteen itsestä. Kaipaa sitä kun tunsi itsensä vielä jotenki tärkeäksi sille ihmiselle. Vaikeaa hyväksyä ettei oikeastaan merkinnyt toiselle mitään jos itsellä oli vahvat tunteet. Jollain tavalla ajattelee että se ihminen voisi sen korjata vaikka hän on koko tunteen aiheuttanut.
Omasta tilanteesta voin kertoa vain sen, etten ole koskaan kokenut olevani tärkeä, enkä ole sitä halunnutkaan koskaan paljon minua nuoremman taholta! Hänen tapansa toimia ahdisti minua paljon ja jossain vaiheessa aloin pelätä häntä! Sen pelon takia olin aina hiljaa, koska en kokenut mitään tarvetta tutustua häneen koskaan! Olen aina pitänyt vain itseni ikäisistä lyhyistä miehistä! Siksi en oikeastaan koskaan ymmärtänyt oman lapseni ikäisen tapaa toimia! Olen koko sen ajan, kun olen asunut tässä talossa asunut ollut vähemmän ja enemmän ahdistunut hänen puuhistaan! Hän on sellainen henkilö, josta en pidä ollenkaan!
Voi vttu nyt oikeasti miksi jatkuvasti vastaat mulle. Juu pidän itseäni pidemmistä miehistä.
Mietityttää, mikä voi olla syynä, jos antaa huomiota välillä paljon ja sitten vetäytyy?
Kyllähän merikin vetäytyy, ja lihas. Miksei siis ihminenkin???
tunteet voi vaihdella tilanteiden, käytöksen ja epäselvyyksien takia esim ja ihan siksikin, kun on muitakin tunteita olemassa.
Sivusta
Tunteiden pitäisi loppua jos ei saa minkäänlaista vastakaikua toiselta, kuten todella kauan jatkuneessa tilanteessa! Minulla ei ole ollut hyviä tunteita häntä kohtaan siitä lähtien kun muutin tähän taloon, koska toivoin niin paljon ettei hän enää koskaan lähestyisi minua täällä asuessani! Mutta kävikin täysin päinvastoin, hänen häiriköimisensä vain lisääntyi! Ja olen koko sen ajan kun olen täällä asunut, ollut ahdistunut hänen tekemisistään! Ja vuosi vuodelta ahdistus on vain kasvanut! Olen kokenut olevani kuin vankilassa, josta ei ole mitään ulospääsyä!
Mene nyt muualle kiljumaan.
Sivu
Niin ja voi elämässä olla kaikenlaista sotkua ja järjesteltävää, joka vie energiaa ja aivokapasiteettia muulta.
Vaikka se toinen on kuinka rakas ja juuri siksi haluaa antaa itsestään sen paremman energian?
En tiedä osasinko selittää yhtään hyvin, mitä ajattelin mutta tein parhaani.
Sivusta
Epäloogiset repäisyt pois suhteesta jättää toisen shokkiin arvailemaan mitä tapahtui. Keskeneräiset loput jää aina kaivertamaan.
Minulle ei ole koskaan käynyt niin, koska olen jo ollut kauan kestäneessä parisuhteessa ja siksi koen, että mies vain pilaisi sitä elämää, josta olen paljon pitänyt kauan sitten tapahtuneen eroni jälkeen!
Ei ollut kyllä mitään epäloogista siinä miten nainen jätti ja otti toisen.
Aina!
Päinvastoin, en koe mitään tarvetta keskustella ahdistelijan kanssa! Siksi minulla ei ole mitään hyvää sanottavaakaan hänelle! Joten miksi ihmeessä minun pitäisi käsitellä sellaista asiaa, jonka takia olen monen vuoden ajan voinut huonosti! Voin huonosti jo pelkästään siitä ajatuksesta, että minun pitäisi tavata se ihminen, jonka takia olen voinut todella huonosti jo vuosien ajan1
Hyi olkoon!
RasIttavaa spämmäystä…
Minulla ei ole tapana kaivata ketään, koska viihdyn hyvin yksinkin!
Mustapää ei pääse tästä sivustosta irti vaikka miten vääntäis.
Jos noin on niin varmasti päästää irti kun haukun hänet kasvotusten!
Koska välillämme on jotain hyvää.