Jumalan evankeliumi,
jonka Paavali sai tiedoksi
suoraan Jeesukselta,
on edennyt siihen asti,
että meille alkaa
hahmottua
Jumalan Hyvä Sanoma.
"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
(Room 8:1)
Kadotustuomio
on synnin ja kuoleman lain
säätämä seuraamus
syntiä tehneille.
Syntiä tehnyt on rikkonut
Jumalan lain eli käskysanan.
Mutta nyt Jeesus on
sovittanut meidät verellään
kärsien meille kuuluvan
kuoleman tuomion.
Ja kun meidät on upotettu Jeesukseen
ja Hänen ristinkuolemaansa,
niin me olemme tuossa
Kristuksen sovitystyössä
kuolleet Hänen kanssaan
ja vaellamme nyt Hänessä
kuolleista herätettyinä
Hänen ylösnousemisvoimassaan.
Jumalan laki on toki edelleen
ja ihan uudella ulottuvuudella
säätelemässä meidän elämäämme,
mutta synnin ja kuoleman laki
on jo täytetty Kristuksen kuolemassa.
"Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista."
(Room 8:2)
Laki itsessään
ei ole meitä vapauttanut,
vaan päinvastoin tuominnut.
Mutta synti on saanut jo tuomionsa.
"Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta
heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa"
(Room 8:3)
Ja nyt me olemme Kristuksessa
kuolleet synnille.
Synti ei enää ole hallitsijamme,
eikä määrääjämme,
vaan meitä ohjaa
Elämän Hengen laki.
"että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen."
(Room 8:4)
Ja tämän perustana on
meissä on tapahtunut mielenmuutos,
kun käännyimme
ja uskoimme Evankeliumin
eli Jumalan Hyvän Sanoman.
"Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli."
(Room 8:5)
Nyt me ilolla yhdymme
Hengestä syntyneinä
Jumalan lapsina
Jumalan lakiin.
"Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on
elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla
Jumalalle otolliset.
(Room 8:6-8)
Lihan mieli on kuolema.
Se halajaa tehdä
synnin lain mukaisia tekoja,
jotka johtavat
iankaikkiseen kuolemaan
eli eroon Jumalasta.
Mutta me halajamme tehdä
Elämän Hengen lain mukaisia tekoja.
"Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran
Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta
jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa."
(Room 8:9)
Jos meissä on Elämän Henki,
niin me olemme siirtyneet
kuolemasta Elämään.
Toki asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.
"Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut
synnin tähden,
mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden."
(Room 8:10)
Mutta synteihin kuollut henkemme
on jo herätetty eloon
ja aikanaan myös ruumiimme
kokee saman ihmeen.
"Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta,
joka teissä asuu."
(Room 8:11)
Ja jonkin verran saamme
myös kokea maistiasia
jo täällä ajassa
ruumiimme eläväksi tekemisestä
esimerkiksi parantumisihmeiden muodossa.
Seuraavaksi Paavali kohdistaa
sanansa veljiin.
Siis saman perheen jäseniin
eli uudestisyntyneisiin Jumalan lapsiin.
Paavali ei siis nyt seuraavissa
jakeissa enää puhu
uskosta osattomista
vaan Jumalan lapsista.
Nimenomaan Jumalan lapsina
me olemme ensinnäkin
koko ajan oikein suurjännitteessä
Hengen ja lihan välisessä taistelussa,
jota Paavali selvitti edellisessä luvussa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19535998/uusi-elama-taisteluissa-(room-7)
Nyt hän siirtyy puhumaan siitä,
mitä meidän
kuuliaisina Jumalan lapsina
kuuluisi tehdä maailmassa.
Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Meillä on siis
Jumalan lapsen velvollisuuksia
eli velkaa Isän Rakkauden tähden.
Meidän kuuluu jakaa
saamaamme Rakkautta eteenpäin.
Myöhemmin samassa kirjeessä
Paavali tuo tarkemmin näitä esiin.
"Älkää olko kenellekään mitään velkaa,
muuta kuin että toisianne rakastatte;
sillä joka toistansa rakastaa,
se on lain täyttänyt."
Missään tapauksessa
emme enää ole velkaa
entiselle hallitsijalle synnille
eli meillä enää ole
velvollisuutta synnin palvelemiseen.
Tämän tähden meidän
tulee elää jatkuvassa
mielen uudistuksessa
voidaksemme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
toimelliseen Jumalanpalvelukseen,
josta Paavali ohjeistaa myöhemmin.
Mutta jos emme
anna itseämme eläväksi uhriksi,
niin elämämme on
Jumalan lapsenakin kuollutta.
"Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä
kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää."
(Room 8:13)
Kysymys ei siis ole siitä,
että meidän pitäisi
teoillamme vahvistaa se,
että me olemme Jumalan lapsia.
Sillä me olemme
syntyneet Hengestä
Jumalan lapsiksi.
jonka Paavali sai tiedoksi
suoraan Jeesukselta,
on edennyt siihen asti,
että meille alkaa
hahmottua
Jumalan Hyvä Sanoma.
"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
(Room 8:1)
Kadotustuomio
on synnin ja kuoleman lain
säätämä seuraamus
syntiä tehneille.
Syntiä tehnyt on rikkonut
Jumalan lain eli käskysanan.
Mutta nyt Jeesus on
sovittanut meidät verellään
kärsien meille kuuluvan
kuoleman tuomion.
Ja kun meidät on upotettu Jeesukseen
ja Hänen ristinkuolemaansa,
niin me olemme tuossa
Kristuksen sovitystyössä
kuolleet Hänen kanssaan
ja vaellamme nyt Hänessä
kuolleista herätettyinä
Hänen ylösnousemisvoimassaan.
Jumalan laki on toki edelleen
ja ihan uudella ulottuvuudella
säätelemässä meidän elämäämme,
mutta synnin ja kuoleman laki
on jo täytetty Kristuksen kuolemassa.
"Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista."
(Room 8:2)
Laki itsessään
ei ole meitä vapauttanut,
vaan päinvastoin tuominnut.
Mutta synti on saanut jo tuomionsa.
"Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta
heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa"
(Room 8:3)
Ja nyt me olemme Kristuksessa
kuolleet synnille.
Synti ei enää ole hallitsijamme,
eikä määrääjämme,
vaan meitä ohjaa
Elämän Hengen laki.
"että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen."
(Room 8:4)
Ja tämän perustana on
meissä on tapahtunut mielenmuutos,
kun käännyimme
ja uskoimme Evankeliumin
eli Jumalan Hyvän Sanoman.
"Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli."
(Room 8:5)
Nyt me ilolla yhdymme
Hengestä syntyneinä
Jumalan lapsina
Jumalan lakiin.
"Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on
elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.
Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla
Jumalalle otolliset.
(Room 8:6-8)
Lihan mieli on kuolema.
Se halajaa tehdä
synnin lain mukaisia tekoja,
jotka johtavat
iankaikkiseen kuolemaan
eli eroon Jumalasta.
Mutta me halajamme tehdä
Elämän Hengen lain mukaisia tekoja.
"Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran
Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta
jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa."
(Room 8:9)
Jos meissä on Elämän Henki,
niin me olemme siirtyneet
kuolemasta Elämään.
Toki asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.
"Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut
synnin tähden,
mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden."
(Room 8:10)
Mutta synteihin kuollut henkemme
on jo herätetty eloon
ja aikanaan myös ruumiimme
kokee saman ihmeen.
"Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta,
joka teissä asuu."
(Room 8:11)
Ja jonkin verran saamme
myös kokea maistiasia
jo täällä ajassa
ruumiimme eläväksi tekemisestä
esimerkiksi parantumisihmeiden muodossa.
Seuraavaksi Paavali kohdistaa
sanansa veljiin.
Siis saman perheen jäseniin
eli uudestisyntyneisiin Jumalan lapsiin.
Paavali ei siis nyt seuraavissa
jakeissa enää puhu
uskosta osattomista
vaan Jumalan lapsista.
Nimenomaan Jumalan lapsina
me olemme ensinnäkin
koko ajan oikein suurjännitteessä
Hengen ja lihan välisessä taistelussa,
jota Paavali selvitti edellisessä luvussa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19535998/uusi-elama-taisteluissa-(room-7)
Nyt hän siirtyy puhumaan siitä,
mitä meidän
kuuliaisina Jumalan lapsina
kuuluisi tehdä maailmassa.
Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Meillä on siis
Jumalan lapsen velvollisuuksia
eli velkaa Isän Rakkauden tähden.
Meidän kuuluu jakaa
saamaamme Rakkautta eteenpäin.
Myöhemmin samassa kirjeessä
Paavali tuo tarkemmin näitä esiin.
"Älkää olko kenellekään mitään velkaa,
muuta kuin että toisianne rakastatte;
sillä joka toistansa rakastaa,
se on lain täyttänyt."
Missään tapauksessa
emme enää ole velkaa
entiselle hallitsijalle synnille
eli meillä enää ole
velvollisuutta synnin palvelemiseen.
Tämän tähden meidän
tulee elää jatkuvassa
mielen uudistuksessa
voidaksemme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
toimelliseen Jumalanpalvelukseen,
josta Paavali ohjeistaa myöhemmin.
Mutta jos emme
anna itseämme eläväksi uhriksi,
niin elämämme on
Jumalan lapsenakin kuollutta.
"Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä
kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää."
(Room 8:13)
Kysymys ei siis ole siitä,
että meidän pitäisi
teoillamme vahvistaa se,
että me olemme Jumalan lapsia.
Sillä me olemme
syntyneet Hengestä
Jumalan lapsiksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Paavali vahvistaa vielä sen,
että hän puhuu nyt veljille
eli Jumalan lapsille,
joita Jumalan Henki johdattaa.
"Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia."
(Room 8:14)
Emme siis elä pelossa,
että jos teen väärin,
niin Isä hylkää lapsensa.
"Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa"
(Room 8:15)
Me olemme saaneet lapseuden Hengen
sinetiksi ruumiin
lunastuksen päivään saakka.
Ja tämä Henki saa meidät
pienen lapsen tavoin huutamaan
ISIIIIIIIIIIIII !
"vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
'Abba! Isä!'"
(Room 8:15)
Siis tämä Henki
todistaa meille sen,
että me olemme Jumalan lapsia.
Ei se,
kuinka kuuliasia olemme.
"Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."
(Room 8:16)
Ja kun olemme Jumalan lapsia
niin me olemme myös perillisiä.
Ja perillisinä meillä on
myös velvollisuuksia.
Velvollisuuksien täyttäminen
ei tee meistä Jumalan lapsia.
Mutta Jumalan lapseus
asettaa meille velvollisuuksia.
"Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä
hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme."
(Room 8:17)
Siis olemme
Kristuksen kanssaperillisiä.
Olemme Hengestä syntyneitä
Jumalan lapsia,
ja jo sen perusteella
Kristuksen kanssaperillisiä
ollen itse asiassa
yhtä Hänen kanssaan.
Mutta mitä meille sitten
on testamentattu
riippuu siitä,
mitä meille on uskottu
ja uskollisuudestamme.
Poikkean
Efesolaiskirjeeseen.
Israel oli saanut määrätyn
perintöosan.
Ja nyt Uudessa Liitossa
me pakanatkin pääsimme
perinnöstä osallisiksi.
"Hänessä me (Israel)
myös olemme saaneet
perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt
hänen aivoituksensa mukaan,
hänen,
joka vaikuttaa kaikki
oman tahtonsa päättämän mukaan,
että me olisimme
hänen kirkkautensa kiitokseksi,
me,
jotka jo edeltä
olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on
teihinkin (pakanat),
sittenkuin olitte kuulleet
totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun
Pyhän Hengen sinetti,
sen,
joka on meidän
perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi
- hänen kirkkautensa kiitokseksi."
Israel on joutunut kärsimään paljon.
Muun muassa reilut 400 vuotta
Egyptin orjuudessa.
Mutta niin on myös sen perintöosa
oleva suuri.
Meillä on itse kullakin perintöosa.
Ja saamme periä kirkkauden.
Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.
Israel on paljon kärsinyt
ja kärsii yhä.
Niin on sen kirkkauskin oleva suuri.
Myös me pakanauskovat kärsimme.
Ja ne, jotka ovat paljon kärsineet,
tulevat saamaan myös suuren kirkkauden.
Ja kolmanneksi myös
koko luomakunta on kärsinyt
aivan hirveästi koko
tämän 6000 vuotta,
jonka ajan kuolema on
ollut maan päällä.
"Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen."
(Room 8:19-21)
Ja nyt on niin,
että luomakunta on alistettu
ihmisen tähden.
Siis eläimet eivät tee syntiä.
Eläimillä on yhteys Jumalaan.
Ja tulevat vapautetuksi
katoavaisuuden orjuudesta
Jumalan lasten vapauteen.
Siis aivan samoin kuin
me Jumalan lapsetkin.
"Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta."
(Room 8:22-23)
Me olemme jo pelastetut.
Ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.
Tämä henki oli kuollut
tekemiimme synteihin
ja syntyi uudesti/ylhäältä Hengestä.
Tämä on jo toteutunut.
Me olemme jo Jumalan lapsia.
"Sillä toivossa
me olemme pelastetut,
mutta toivo,
jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?"
(Room 8:24)
Mutta on toinenkin toivo,
joka ei ole vielä täyttynyt.
Ruumiimme lunastus.
Ja sitä me odotamme
yhdessä luomakunnan kanssa.
"Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä."
(Room 8:25)
Eli koko luomakunta huokaa
odottaen tuota vapautusta.
Ja me,
joilla on Hengen esikoislahja,
huokaamme ja rukoilemme
tuon iki-ihanan
Herran päivän tulemista.
Mutta sitä ennen on vielä
hyvin vaikeat ajat.
Ruumiin lunastus tapahtuu
eri kohderyhmille eri aikoina.
Ja me Kristuksen omat
olemme olleet ahdistuksessa
koko seurakunnan historian ajan.
Ja niin me rukoilemme
ja huokailemme Hengessä.
Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.
"Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla."
(Room 8:26)
Minä olen
maailman huonoin rukoilija.
Sydän on täynnä murhetta,
mutta sanoja ei löydy.
Oleellista kuitenkin on,
että sydämeni on kääntynyt
Jumalan puoleen
ja linja on auki.
"Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä."
(Room 8:27)
Jumalalla on hyvä suunnitelma
jokaista ihmistä kohtaan.
Ja vaikka synti on ensin
vienyt meidät pois
tuosta suunnitelmasta,
niin me palaudumme siihen,
kun synnymme uudesti Hengestä.
Ja silloin me voimme palautua
myös siihen kutsumukseen,
mikä itse kullekin on aivoiteltu.
"Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut."
(Room 8:29-30)
Jumala kutsuu meitä eri tehtäviin.
Jeesus kirkastettiin Golgatalla.
Jotkut
Jumalan edeltätuntevista ihmisistä
ovat juoneet saman maljan
ja saavat siis suuren kirkkauden.
"Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?"
(Room 8:31)
Oli kutsumuksemme mikä tahansa,
niin olemme parhaassa turvassa
toteuttaessamme Jumalan lapsina
tätä kutsumustamme.
"Hän,
joka ei säästänyt
omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
(Room 8:32)
Kun Jeesus siirsi
meidät kuolemasta Elämään
kärsien itse
meille kuuluvan tuomion,
kuinka Hän
ei pitäisi meistä huolen
lahjoittaen kaiken muunkin,
mitä mitä tässä ajassa
tarvitsemme
ja tässä uudessa Elämässä
tarvitsemme.
Juuri ennen ristinkuolemaansa
Jeesus lupasi omilleen,
että maailmassa meillä on ahdistus.
Mutta turva on Hänessä,
johon olemme kätketyt.
"Maailmassa teillä on ahdistus;
mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman."
Voimme siis turvallisin mielin
toteuttaa kutsumustamme,
toteuttaen itse kullekin tarkoitettua
Jumalan hyvää suunnitelmaa.
"Kuka voi syyttää
Jumalan valittuja?
Jumala on se,
joka vanhurskauttaa.
Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on
Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös
rukoilee meidän edestämme.
Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?"
(Room 8:33-35)
Kärsimyksemme on
loppujen lopuksi
meidän ylenpalttinen voittomme,
jota ei kukaan eikä mikään
voi meiltä ryöstää.
"Niinkuin kirjoitettu on:
'Sinun tähtesi
meitä surmataan
kaiken päivää;
meitä pidetään
teuraslampaina'.
Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme."
(Room 8:36-39)
Olemme päässeet
Jumalan Evankeliumin
eli Roomalaiskirjeen
puoleen väliin
eli huippukohtaan.
Maalisuora oli niinkuin
kilpailussa aina kaikkein rankin.
Uusi Elämä merkitsee
meille kärsimystä tässä ajassa
mutta valtavaa kirkkautta
tulevassa ajassa.
Paavali on välittämässä lukijoille
Jumalan Evankeliumia,
jonka oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Takana on
Alkulause ja Tervehdys,
selvitys
Synnistä ja Sovituksesta
sekä
Uudesta Elämästä Kristuksessa
päätyen siihen kuuluviin kärsimyksiin.
Olemme siis Roomalaiskirjeen
huippukohdassa.
Näemme vuoren huipulta
taaksepäin ja eteenpäin.
Rankat maisemat on takana.
Entä edessä.
Paavali nostaa katseensa
Jumalan maahan ja kansaan,
Israeliin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19541363/israel---valittu-(room-9)
Paavali oli siis aidosti Jeesuksen rikostoveri?
Melkoinen koijari siis sekin.
Jeesus on todellakin rikostoverimme:
"Mutta totisesti,
meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu
meidän rikkomustemme tähden, runneltu
meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi,
ja hänen haavainsa kautta
me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä
niinkuin lampaat,
kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä
kaikkien meidän syntivelkamme.
Häntä piinattiin,
ja hän alistui siihen
eikä suutansa avannut;
niinkuin karitsa,
joka teuraaksi viedään,
niinkuin lammas,
joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
niin ei hän suutansa avannut.
Ahdistettuna ja tuomittuna
hänet otettiin pois,
mutta kuka hänen polvikunnastaan
sitä ajatteli?
Sillä hänet temmattiin pois
elävien maasta;
minun kansani rikkomuksen tähden
kohtasi rangaistus häntä.
---
hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan,
ja hänet luettiin
pahantekijäin joukkoon"
(Jes 53)
Varastin tupakkaa kaupasta. Jos sinua uskoo niin joudan kadotukseen. Yhden kysymyksen ehdin esittää: Mistä olet saanut valtuutuksen lähettää ihmisiä helvettiin?
Otetaanpa uudestaan
ihan alkuriveiltä asti:
>>Jumalan evankeliumi,
jonka Paavali sai tiedoksi
suoraan Jeesukselta,
on edennyt siihen asti,
että meille alkaa
hahmottua
Jumalan Hyvä Sanoma.
"Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
(Room 8:1)
Kadotustuomio
on synnin ja kuoleman lain
säätämä seuraamus
syntiä tehneille.
Syntiä tehnyt on rikkonut
Jumalan lain eli käskysanan.
Mutta nyt Jeesus on
sovittanut meidät verellään
kärsien meille kuuluvan
kuoleman tuomion. <<
Eli et Sinä joudu kadotukseen
sen tähden, että olet
varastanut kaupasta tupakkaa.
Paavali ei koskaan nähnyt Jeesusta eikä kuullut mitään Jeesuksen opetuksia.
Jeesus ei tunnusta Tarsolaista murhamiestä omaksi apostolikseen.
Ilm. 21:12
Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. [21:12,13: Hes. 48:31-34]
Ilm. 21:14
Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet. [Hes. 48:31]
Paavali oli nähnyt Jeesuksen
kuullut Jumalan evankeliumin
suoraan Jeesukselta.
Jeesus tunnusti Paavalin omakseen.
Paavali ei ollut murhamies.
Paavali oli apostoli
eli Jeesuksen lähettiläs.
Ei Paavali mitään Jeesuksen opetuksia kuullut missään vaiheessa.
Jeesus oli jo turvassa taivaassa siihen aikaan, kun Paavali tappoi Stefanoksen ja monta muuta Juutalaista.
Ap. t. 7:55
Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.
Ap. t. 5:36
Ennen meidän päiviämme esiintyi Teudas. Hän väitti jokin olevansa ja saikin mukaansa neljäsataa miestä, mutta hänet tapettiin ja koko hänen kannattajajoukkonsa hävisi jäljettömiin.
Jokainen järkevä ihminen käsittää,että ei Jeesus ota mitään murhamiehiä lähipiiriinsä apostolikseen.
Paavali oli paha murhamies, eikäs sellaiset pääse Jumalan valtakuntaan.
Ap. t. 26:10
Niinkuin minä myös tein Jerusalemissa, ja salpasin monta pyhää vankihuoneisiin, kuin minä ylimmäisiltä papeilta olin saanut vallan; ja kuin he tapettiin, mielistyin minä heidän tuomioonsa.
1. Joh. 3:15
Jokainen, joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja; ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä.
Ks edellinen viestini
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19537369/uusi-elama-karsimyksissa-(room-8)#comment-144334931