Lestadiolaisuus ainoa oikea usko?

olit. En yleensä ole kommentoinut, onko joku feikki vai ei, mutta kun tämä sattui nyt olemaan ensimmäisenä viestinä.

Tiedätkö mitä? Sitä ei esim. sinun viestiäsi lukiessa tarvinnut edes arvuutella. Varsinkin kun kerrot olevasi jo kolmannen polven lestadiolainen. Sinulla on viestissäsi aivan selkeitä asiavirheitä, jotka jokainen vanhoillislestadiolaisuudessa sisällä oleva tietää.

Ihmettelen vain että Marjatta on ollut niin kypsä ikäisekseen 70-luvulla ollessaan alle kymmen vuotias. Sen kuvan ainakin kirjoituksesta sai että tuon luvun tapahtumat olisivat itse koettuja ja ymmärrettyjä. Itse olen kymmenen vuotta vanhempi mutta eipä minulla ole selvää kuvaa tuon ajan tapahtumista muuten kuin toisten kertomana. Ja sehän ei ole koskaan objektiivinen näkemys. Siihen vaikuttaa kuka kertoo ja miten itse kokenut asiat.

helposti saattaa menettää uskonystävät, jos uskaltaa kertoa omia ajatuksiaan ja epäilyksiään ääneen. Kun olet uskomassa, niin sinulla on ystäviä, mutta jos jotenkin olet eri mieltä joistakin asioista, niin eipä niitä sitten oikein ole niitä ystäviä. Jotkut säilyvät ystävinä kyllä, mutta parempi olla suureen ääneen kailottamatta omia näkemyksiään. Ja kuitenkin Jumala tietää, mitä itse kenenkin sydämessä on ja mitä ei ole. Jos nyt joskus itsekseen ollessaan tykkää kuunnella vaikka iskelmiä tai rokkia, siis joskus, niin parempi että ei mainosta sitä kovin laajasti. Epikseksi nimitetään helpommin kuin arvaatkaan. Seuratkaa omantuntonne ääntä, se kertoo oikean ja väärän.

Miten tuttua -. Vanhoillislestadiolainen kotikasvatus jossa yhteisö on tiiviisti koko ajan mukana, on niin voimakas että siitä harva kykenee irrottautumaan vaikka haluaisikin. Sukulaiset, ystävät, elämän sosiaaliset verkostot... Pääasia tietysti on että ihminen kykenee elämään oman omantuntonsa mukaan. Jos vain ulkonaisesti ohjailtuna elää, ei elä omaa elämäänsä itse - se olisi hirvittävä kohtalo.

Itse irrottauduin kovien kipujen ja pitkäkestoisen prosessin jälkeen, vasta kypsässä kolmenkympin iässä. Luin Raamattua ja perehdyin kristinuskon perusteisiin, keskustelin puhujien kanssa. En voinut päätyä muuhun kuin että vl-opissa ei ole kaikki Raamatun mukaista. Se oli suorastaan järkyttävä kokemus. En ollut uskoa sitä.

Kun pääsin tämän asian kanssa tasapainoon, tunsin itseni hyvin vapaaksi ja sieluun laskeutui rauha. Se vapaus, omantunnon vapaus, se on suuri asia. Siitä sai voimaa, tunsin että saan luottaa ikiaikaiseen Jumalaan tässä ratkaisussa. Ulkonaisesti elämäni ei juuri muuttunut, mitä nyt on tullut paljon taideharrastuksia ja ystäviä sitä kautta.

Minulla on muuten yksi kuoronjohtaja-ystävä, vl, joka uskoutui tässä äskettäin minulle ja kertoi että irrottautuisi heti rauhanyhdistyksen
piireistä jos eivät kaikki ihmissuhteet ja sosiaaliset verkostot olisi siinä yhteisössä. Hän ei pidä vl-oppien Raamatun tulkintoja kaikkieneen oieina, kertoi ihan samoista ajatuksista kuin sinä "Marjatta". Hän kuitenkin tietää että jäisi ihan tyhjän päälle jos eroaisi. Hän ei jaksa ajatella että pitäisi yrittää löytää uusia ihmissuhteita, ystävystyminen enää keski-ikäisenä ei kai ole helppoa.

Tällaiseenkin voi johtaa vl-kasvatus. Se kasvatus on turvallistakin, silloin kun haluaa aikuisenakin elää siinä samassa yhteisössä. Aina on kavereita, minne meneekin, joka paikassa on samoinajattelevia uskovaisia. Ihminen on sosiaalinen eläin ;-))...

Todella naurettavaa jos joku yrittää feikiksi laittaa..
Tämä on varmasti aivan oikea ja vain yksi tarina niistä tuhansista, joita uskoakseni paljon on samankaltaisia tämän liikkeen sisällä.
Tuo sosiaalinen puoli ei todellakaan oo mikään pieni juttu. Jos on lähes sata sukulaista ja siihen vielä kymmenet ja kymmenet tuttavat, joiden usko on sama ja joiden kanssa on aina ollut paljon tekemisissä. Ei siitä niin vain lähdetä.
Vl liikkeen sisällä on todella paljon erilaisia näkökulmia oikeasta ja väärästä, säännöistä jne.. ja todella kytätään toisia. Jos edellinen lapsi on puolivuotias, alkaa heti kysely joko ootat jne..
Tuo on myös totta omalla kohdalla, että ei sitä varsinkaan nuorempana kyseenalasta tätä uskoa, vaan uskoo ja elää niin kuin on aina sanottu ja opetettu.
Mutta kai se usko silti yhdistää..?! Paljon hyväähän vl:ssä myös on.
Hajanaisia ajatuksia tähän kirjoitin, mitä tuli mieleen Marjatan tekstistä.
-vl-äiti Oulun seudulta-

Kiitos Jumalalle, ihana kuulla. Täällähän meitä on sinun ystäviäsi, Jumalan lapsia, monissa eri nimisissä joukoissa. Nyöskin meitä eri nimisiä lestadiolaisissa. Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi ja hyvästä huolenpidosta.p. t. 10:36   Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,

Jumakan rauhaa ja siunausta sinulle. Jumala sinua vahvistakoon uskossa kalleimmassa!

Ap. t. 10:37   sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;

Ap. t. 10:38   te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
Ap. t. 10:39   Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.

Ap. t. 10:40   Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,
Ap. t. 10:41   ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.

*) Ap. t. 10:42   Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.

Ap. t. 10:43   Hänestä kaikki profeetat todistavat, että....
___________________________________
.... jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."
___________________________________

Ap. t. 10:44   Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.

No jos noin paljon tympii, niin eroa ihmeessä. Minäkin tein niin, enkä tehnyt siitä mitään suurta numeroa. Minä vaan vähitellen kasvoin siitä pois. Tänä päivänä kunnioitan ja arvostan VL:iä, vaikka itse en sillä tavoin uskokkaan. Monia hyviä arvoja sain lapsuudestani kuitenkin omaksuttua.

Turha dramatisoida. Vakaumus on jokaisen oma asia. Jos tympii, niin senkun kiellät vaan, mikäli et todellakaan ole feikki..

Hieno kirjoitus. Koen vanhoillislestadiolaisuuden hyvin samalla tavalla kuin sinäkin. Itse olen kyllä menettänyt uskoni Raamattuunkin. Olen mätä kala. Mutta läheisilleni en halua enkä uskalla tuottaa pettymystä ja erota joukosta.

usein vastustanut feikiksi leimaamista, nyt sen teen.

Läpinäkyvä, liian täydellisesti monen ei-vl:n huutoon vastaava tarina. Tässä tuli ikään kuin yhdessä tarinassa koko palstan historian tyypillisimpien debattien ei-vl:ien olettamuksiin vahvistus "sisältäpäin".

Tarina ei sikäli ollut täydellinen että se ei ole millään tavalla uskottava. Rohkenen epäillä tätä siksi ääneen että tässä en tule loukanneeksi tai vähätelleeksi kenenkään elämänkohtaloa.

Olen ajoittain seurannut jopa hyvin järkyttyneenäkin tätä keskustelua tällä palstalla. Yritän lyhyesti kertoa oman tarinani. Noin kymmenisen vuotta sitten tunsin kiinnostukseni uskon asioihin lisääntyneen.Eräs ystäväni oli mennyt helluntalaisuuteen ja muutama tuttu oli esikoislestadiolaisia,mieheni sukulaisissa oli kirkkouskovaisia.Rupesin käymään erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kävin helluntalaisten kokouksissa, esik.lestadiol.rukoushuoneella, kävin kirkossa. Luin raamattua, rukoilin. En vain tuntunut löytävän rauhaa.Olin kuullut jopa sellaista puhetta että ei kaikki usko pelasta ja että on vain yksi elävä usko joka vie taivaaseen. Aloin olla jo hermorauniona enkä enää tiennyt mitä tehdä.Ja minä rukoilin. Pyysin että jos on vain yksi oikea usko, yksi kaita tie joka vie taivaaseen että Jumala minut sille tielle johdattaisi.Jonkin ajan päästä askeleeni johdatettiin rauhanyhdistykselle seuroihin(lyhyesti kerrottuna). En muista seurapuheista mitään. Myöhemmin eräs henkilö saarnasi minulle synnit anteeksi (omasta pyynnöstäni).En tuntenut mitään. Jotenkin vain tuli siinä puhuttua mieltä painaneet hyvin vaikeat asiat. En osaa kovin hyvin kertoa mutta minun etsintäni loppui siihen."suomukset putosivat pois" ja minä "näin" Jumalan valtakunnan". Omia sukulaisiani oli myös tässä samassa uskossa vaikka en ollut sitä edes ajatellut. Minua ei ole "aivopesty" tähän uskoon. En ole saanut mitään "sääntöjä" seurakunnalta enkä puhujaveljiltä mitä "saan tehdä" ja mitä "en saa tehdä". Vaan jos sanon Paavalin sanoin että "en minä synnistä mitään tiennyt ennenkuin armo minun kohtaani tapahtunut oli". Ajattelen uskonasioista samalla tavalla kuin muutkin´, siis niinkuin vl-kristillisyydessä ajatellaan.Mieheni ei ole uskomassa. Muutama lapsi meille on siunattu vaan ei suurperhettä, lapset ovat todella Herran lahja,olen sen itse (ja myös mieheni)ainakin näin kokenut. Tässä joukossa haluan matkaani tehdä loppuun asti.

surullisena,tiivistetysti,mutta rakkaudella sanon sinulle "marjatta" että sydämesi on jo luopunut Jumalasta.

on hyvä kun vielä käyt seuroissa,mutta sieltä et näytä saavan muuta kuin negatiivista arvosteltavaa.

"voi sitä joka Jumalan hylkää,mutta kaksi kerta voi,voi sille jonka Jumala hylkää"

tänäpäivänä,tällä hetkellä et tee hallaa kuin omalle sielullesi.

"marjatta",millä mielellä luit Raamattua kun "vain usko Jeesukseen pelastaa" opit sieltä?

usko tekee rakkauden kautta työtä,mutta se hämärtyy kun järki ja synti tulevat kaveriksi sydämeen.

kirjoitan aika suoraan,mutten yhtään vihassa,vaan kuten alussa sanoin,rakkaudella.

Raamattua lukemalla moni asia aukeaa!

Tietokoneistetut Raamatut helpottavat asioiden tutkimista, kun voi katsoa jonkun sanan käyttöä toisissakin yhteyksissä.

Siunausta Sinulle uskon tielle!

eilen, että kerron, mitkä ovat ne asiavirheet. Ensiksikin nikki. Kun on joku 50-luvun nimi ja suluissa (vl), alkaa piipittää. Niitä on tässä ollut Pentti(vl), Ulla(vl) tyyliin jatkuvasti.
Sitten tuo ikäkysymys. Ei se mahdotonta ole, etteikö 29-vuotias voisi olla kolmannen ja vaikka kuinka monennen polven vl, mutta todellakaan 70-luvun tapahtumien kommentoiminen tähän tapaan ei sovi kuvioon. 70-luvulla syntyneille sen ajan tapahtumat eivät herätä tuntemisia, useimmat eivät edes tiedä mitään erityistä siitä.

Sitten kommnetti"miestä ei vielä ole löytynytkään". Avioitumattomuus 29-vuotiaana ei ole harvinaisuus eikä se ole elämisen ehto.

Kommentit Raamatun lukemisesta ja se ennakkoluulo, ettei vl:n joukossa suosita sen lukemista, ovat yksi pointti. Raamatun lukemista jopa suositellaan, ja jos on lapsesta asti ollut uskomassa, jotakin on varmasti jäänyt mieleen vaikka ei kovin tarkkaavaisesti olisi kuunnellutkaan. Siinä valossa on todella hämmästyttävää, että heti kun avasi Raamatun ja alkoi sitä itse lukea, sai kokea "valaistuksen".

Seuraavaksi. "meille on opetettu monenlaisia ehtoja ja töitä".= suoraan niitä ennakkoluuloja, joista ei-vl:t täälläkin kirjoittelevat ja joista jokainen vl tietää, etteivät ne kuulu uskoomme. Myös, että kertoo olevansa "mallikelpoinen uskovainen", ei ole vl:n kokemus. Tuskin kukaan pystyy edes itse mielessäänkään pitämään itseään uskovaisen mallina, saati sitten kirjoittamaan esille.

"Kielloista" ja "aivopesusta" on luettu useasti ennenkin tällä palstalla. Siis samaa tyyliä, jonka tietää, ettei sitä aito vl kirjoita.

Ja yleensä koko kirjoituksen sävy kertoo asian. On totta, että näitä samoja kysymyksiä varmasti pohditaan vl:n keskuudessa, joten asiat eivät sinänsä ole mitään merkillistä. Ja liikkeestä erotaan ja liikkeeseen liitytään, sekin on totta. Mutta kysymyshän oli minun osaltani se, että mistä feikin tunnistin feikiksi. Marjatan tilanne ei siis yllämainituista seikoista johtuen aiheuta minun taholtani muuta kommenttia.

Yritän, jos joitkin sanoja saisin...

"Jos ihminen siis uskoo Jeesukseen, hän pelastuu, eikä siihen oltu mitään pantu ehtoja että pitäisi kuulla ensin "äänellinen synninpäästö" joltakin vl:n kuuluvalta. Näin siis Raamattu!"

Toisaalta Jeesus sanoo itse, etteivät kaikki, jotka huutavat Herraa pelastu, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät Taivaan isän tahdon. Tämä tarkoittaa mielestäni, ettei pelkästään se, että uskoo Jeesuksen eläneen kerran maailmassa, riitä pelastukseen, vaan elämässä on noudatettava myös Jumalan tahtoa. Tämä tahtoo tulee esiin kymmenessä käskyssä.

"Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
18. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
20. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Kyllähän juutalaiset ja muslimitkin uskovat Jeesuksen eläneen. Jälkimmäiset muistaakseni ajattelevat Jeesuksen olleen joku profeetta. Samoin nykypäivän suomalaisistakin suurin osa uskonee Jeesukseen, sillä eivätkö tieteelliset tutkimuksetkin todista, että Jeesus on elänyt maan päällä? Kuitenkin Jeesus sanoo: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt. 7:13-14)

Olet saanut syntyä uskovaiseen kotiin. Se ei tarkoita sitä, että usko periytyy vanhemmalta lapselle, vaan jokaisen on jossakin vaiheessa otettava vastuu itse omasta uskostaan. Sinulla se ilmeisesti tapahtui 25-vuotiaana, jolloin aloit tutkia Raamattua. Olet siis nyt aivan samassa asemassa kuin kuka tahansa ihminen, jota Jumala puhuttelee. Usko on löydettävä itse, sillä vanhempien usko ei riitä. Sinua tuntuu vaivaavan se, että et tiedä, onko uskovaisia muuallakin kuin vl-joukossa. Onko Jumala antanut sinulle tehtävän toimia tuomarina täällä maailmassa? En ihmettele, jos sinua ahdistaa, sillä Jumala ei yksinkertaisesti ole antanut meille kykyjä eikä oikeutta tuomita toisia ihmisiä. Jätä suosiolla se tehtävä Jumalalle ja usko rauhassa omat syntisi anteeksi.

"Mutta meille oli aina opetettu monenlaisia ehtoja ja töitä ja jos et niitä suostu noudattamaan, menetätä uskovaisten yhteyden ja autuuden. Näin hyrkkä ristiriita oli siis RAAMATUN ja meidän uskomme välillä!"

Ei nyt ihan niinkään. Kyllä Raamatussakin annetaan ohjeita kristityn elämään. Luepa esim. Paavalin neuvovia kirjeitä eri seurakunnille. Ja vaikka kaikki elämäntapaohjeet eivät suoraan nimeä asioita synneiksi, ne on "laadittu" uskon suojelemiseksi ja synnin välttämiseksi. Varmasti on ollut ja tulee olemaan ylivarovaisuutta ja liiallistakin suojelunhalua (esim. tv:n historia), mutta kun ihminen on heikko, on parempi kuitenkin varoa. "Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois."

"Meikkaus-, ym. kiellto ovat täysin järjettömiä ja perustelemattomia vallankäyttökeinoja joiden avulla pyritään tehokkaasti erottamaan meidän joukkomme muusta maailmasta ja katkaisemaan kontaktit ulkomaailmaan."

Muistuttaisin sinua, että meikkaus jne. on aiemmin tuomittu yleisesti koko Suomessa. Voimakkaasti maalattuja naisia on paheksuttu. Toisin on tietysti nykyaikana, mutta vl-liike on siinä mielessä vanhoillinen, että tavat muuttuvat hitaasti. Kerran keskusteluillassa tuli juttua venäläisten uskonsisarten meikkaamisesta ja hiusten värjäämisestä. Puhujaveli totesi, että ulkonaiset seikat ovat tapakulttuuria, sydämen usko ratkaisee. Raamatussa annetaan ohjeet, että uskovaisen kaunistuksen on oltava sisäistä enemmän kuin ulkonaista. Ei pyhä kirja kuitenkaan luettele, että permanentti on ok, värjääminen on syntiä. Puuteri on ok, ripsiäri syntiä. Ei näin, vaan lähtökohta on se, että turhamaisuus ei ole Jumalalle otollista. Eivät nuo ole kuitenkaan niinkään uskon kysymyksiä, vaan enemmänkin tapakulttuuria. Tätä korostettiin keskusteluillassa.

On tosi, että jotkut uskovaiset tuomitsevat toisiaan tällaisten ulkoisten juttujen perusteella. Keväällä oli Päivämiehessä hyvä kolumni aiheesta. Muistaakseni kirjoittaja oli Ulla Vanhatalo, joka pohti sitä ristiriitaa, joka syntyy uskovaisten erilaisesta suhtautumisesta ulkoisiin ja toisarvoisiin asioihin. Tuomitseminen on pahasta ja ahdistaa, koska Raamatusta ei löydy lupaa eikä perustetta tällaiseen erotteluun "hyviksi ja huonoiksi uskovaisiksi". Hän kuitenkin totesi, että Raamatun mukaan tämä seurakunta onkin vioilla ja virheillä peitetty. Uskovaiset eivät ole täydellisiä, vaan syntisiä ja erhtyväisiä. Niinpä mekin lankeamme turhiin tuomioihin ja korotamme itseämme. On vaarallista alkaa vertailla uskon hyvyyttä ulkoisten seikkojen perusteella. Siitähän olet sinäkin esimerkki, kun toteat, että "jouduin huomamaan ettei rauhani ollutkaan pysyvää vaikka olin mallikelpoinen vl-uskovainen". Sydämen uskolla tullaan autuaaksi, ei mallikelpoisuudella.

"Tässä liikkeessä EI ole ajatuksen vapautta sisällä eikä tämä liike perustu vapaaehtoisuuteen."

Kyllä se perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Tarkoitatko vapaaehtoisuudella sitä, että saisit itse määritellä, mikä on sopivaa ja mikä ei? Raamattu neuvoo kuuntelemaan, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Ei niin, että tässä seurakunnassa olisimme täydellisiä, mutta yhdessä keskustellen asiat usein kirkastuvat. Oletko keskustellut rehellisesti ajatuksistasi toisten kanssa? Jos puhut tuollaiseen hyökkäävään ja tuomitsevaan sävyyn, en ihmettele, jos uskosi puolesta ollaan huolissaan. Jos taas olet aidosti kyselevällä mielellä, voit vapaasti kertoa tuntemisistasi.

Täällä on useampi neuvonut sinua jättämään vl-liikkeen. Minä neuvoisin toisin. Älä luovu siitä perinnöstä, jonka olet saanut. Keskustele edelleen, vaikka täällä netissäkin, ellet rohkene ottaa asioita esille kahden kesken. Kyllä sinä voit täältäkin löytää vastauksia, jos kyselet ystävälliseen sävyyn. Ja kuuntele seurapuheita tarkkaan. Kun itse olen niitä kyselevällä mielellä kuunnellut, yleensä niistä löytyy myös vastukset.

Näin kaikessa kiireessä, Veeruska

Rakas Marjatta,

Siunausta Sinulle & elämääsi löytämässäsi todellisessa pelastavassa uskossa, joka perustuu Jeesuksen ansioon ihmisten perinnäissääntöjen ja tapakulttuurin sijaan. Kiitos Hänelle, joka on ottanut peiteen pois silmistäsi ja johdattanut oikealle tielle.

Olen iloinen puolestasi, että olet saanut kohdata Jumalan Hänen Sanansa kautta ja saanut vastaukset kysymyksiisi. Voin vakuuttaa 15 vuoden kokemuksella, että kannattaa heittää elämänsä Hänen vahvoihin käsiinsä :) Helppoa ei tämä elämä ole, mutta Hän antaa armon ja voiman kaiken keskellä.
Ilahdun aina lukiessani, että joku on vl-joukostakin löytänyt AINOAN OIKEAN kestävän perustan elämäänsa ja uskaltanut kyseenalaistaa nuo monesti jo lapsuudessa saamansa opit. Jumalalle Ei ole mikään mahdotonta :D ! Hän todella tekee ihmeitä ilman määrää :)!!

Olet aivan oikeassa: lestadiolaisuus on paljolti samanlainen kuin esim. islam, joka on myös täynnä kahlehtivia sääntöjä ja raskaita taakkoja, Samoin uskonnollinen rabbiinijuutalaisuus perinteineen, hindulaisuus, ym...kaikki uskonnothan perustuvat ihmisen syntisestä luonnosta lähtevälle halulle hallita ja kontrollida.

Vl-piireissä esiintyvät asenteet ovat usein aivan yhtä kivikovia ja sydämettömiä kuin nuo muiden maailmanuskontojen käsitykset, eikä se mikään ihme ole: ihminen ilman Jumalaa haluaa pystyttää omia sääntökokoelmiaan ja rakentaa sillä omaa vanhurskauttaan.

Itse irtauduin vl-liikkeestä nuoruudessani, en suinkaan hengellisiä asioita harkinneena, - niiden aika koitti sitten myöhemmin. Suosittelisin Sinulle ja KAIKILLE "kaksoiselämää" viettäville, että rohkaistut päästämään irti uskonnollisesta taustastasi. Jumala on enemmän kuin voimallinen tuomaan elämääsi paljon enemmän, et suinkaan jäisi tyhjän päälle. vaikka koko sukusi sinut hylkäisi, niin Hän ei koskaan :)
Jumala kunnioittaa rehellisyyttä, ja siitä seuraa aina siunaus. Kaikella on tietysti oma aikansa, mutta ei kannata jäädä kiinni asioihin, jotka eivät pidä sisällään elämää - saatat vain itse näivettyä uskossasi ajan myötä. Tiedät, että on jotain parempaa kuin mihin Sinut on lapsena aivopesty; kannattaa lähteä rohkeasti seuraamaan Herraa, eikä antaa ihmispelon rajoittaa elämäsi suuntaa. Isällä on hyvä suunnitelma Sinulle,eikä se toteudu, jos jäät kiinni perinteeseen loppuiäksesi.
Pioneereilla on aina vaikeampaa, mutta kun joku rohkaistuu ottamaan askeleen oikeaan suuntaan, on tämä tienraivaajana muillekin. Sinun valintasi ovat tärkeitä itsellesi ja myös muille! :)

Sydämelläni on erityinen rakkaus uskonnollisesta taustasta tulleita ihmisiä kohtaan, koska tiedän niin hyvin, mitä taisteluja ja vaikeuksia moiseen liittyy. Tiedän Jeesuksen pelastaneen meitä monenlaisista eri taustoista - myös islamista! Jumalalle kiitos, emme elä maassa, jossa uskonsa puolesta seisomisesta pitäisi maksaa hengellään kuten monissa muslimimaissa. Helppoa ei ole ikinä lähteä kulkemaan omaa tietään uskon varassa, mutta se on PARAS tie :)!

Muista olla rehellinen löytämällesi totuudelle, älä anna kenenkään mielipiteiden rajoittaa päätöksiäsi... ehkäpä sukusikin alkaa kysellä, kun näkee elävän Jumalan toimivan elämässäsi....Runsasta siunausta elämääsi!!!!!

Miten lestadiolaiset erottavat TV-kiellon---onko sitä enää? .ja luvallisen tietokoneen käytön, jossa muuten voi myös katsoa esim. elokuvia jne...
Oletteko käsitelleet aihetta jo ?

Muuten arvostan suuresti Rauhanyhdistyksen BIBLIAA; jossa on myös Apokryfikirjat ja iso osa aineistoa muutenkin "Kirjojen lisäksi".

Kiitos vastauksesta.

Oikeasti mielestäsi VL, et sitä ole. Olet joutunut harhateille. Esimerkiksi kun kirjoitit siitä kuinka lukiessasi raamattua sinulle kirkastui että pelkkä Jeesukseen uskominen pelastaa. Ajatteleppa asiaa tältä kantilta. Raamatussa kerrotaan kuinka vain pieni joukko on lopun aikana uskomassa. Ja näitä ketkä uskoo Jeesukseen on yli puolet maailman väestöstä. Tämä tosiseikka kumoaa välittömästi tämän väitteen.

Raamattu sanoo selvästi että:sydämmen uskolla ja
suun tunnustuksella pelastutaan.
Ei ole muuta välimiestä ihmisen ja jumalan välillä
kun JEESUS KRISTUS ja Jeesus sanoo Raamatussa,että
minun armossani on sinulle kylliksi.
Meidän ei tarvi kelvata muille,kun olemme vain
kelvollisia Jumalalle.
Kukaan muu ei meitä voi pelastaa kuin,usko JEESUK
SEEN JUMALAN AINOAAN POIKAAN,MEIDÄN HERRAAMME!
SIUNAUSTA JA JUMALAN ARMOA JOKAISELLE HÄNEN ARMONSA RIITTÄÄ,KUN VAIN RIIPUMME HÄNESSÄ.AAMEN

nostaa kytkintä ja erota lopullisesti tuosta hennkisesti ahtaasta lahkosta. Mikä Sinua enää pidättelee - järkevä nainen?

Olen lukion opettajana vl-voittoisessa kunnassa nähnyt että uskovaiset nuoret muodostavat tavallaan oman kulttuuripiirinsä. Siinä ei ole mitään pahaa, niinhän nuoret tekevät kaikkialla, luovat omia porukoita. Vl-nuoret ovat kuten muutkin mutta erojakin on. Heissä on ehkä hiukan useammin poikkeuksellisen tunnollisia ja ahkeria opiskeluissaan. Yksi selkeä ero on se että heidän englanninkielentaitonsa on huomattavasti jäljessä muun ikäluokan taidoista. Johtuneeko siitä että he elävät populaarikulttuurin, nuorisokulttuurin, television ja elokuvien ulkopuolella joka tarjoaa luonnollisen harjaantumisympäristön kielen käytölle.

On todettava, että kaikkia ei-vl-nuoria ei televisio-ohjelmien seuraaminen tms. suinkaan vie hyviin tuloksiin. :-)

"Siihen mennessä en ollut juuri lukenut itsenäisesti raamattua eikä vl:ssa ole sellaista tapaa että sitä paljonkaan itsenäisesti tutkittaisiin, monet ajattelevat ettei sitä oikeastaan voi edes ymmärtääkään vaan luotetaan seurakunnan puhujiin että he tulkitsevat raamatun meille oikein."

Ihmeellinen ajatus...
Miksi yleistät? Väittäisin ihan muuta. Kyllä varmasti luetaan Raamattua. Ja kaikkihan me tiedämme, että puhujat usein ovat maallikoita - ja ihmisiä hekin. Tokihan he voivat tehdä virheitä. Useinhan he pyytävät, että muistaisimme heitä rukouksissa vaativan tehtävänsä edessä.

onpas outoa opetusta tollanen, että joku toinen ihmineen voi muka päättää kuka pelastuu ja kuka ei. onneksi näin ei ole. me ihmiset olemme ihan liian äkkipikaisia ja ymmärtämättömiä tekemään noin isoja päätöksiä. karsintakirvestä ei ole annettu kenellekkään ihmiselle! se olisi liian julmaa. jos ihmiset alkavat heittää toisiaan pois ainoasta oikeasta seurakunnasta, niin kuka jää silloin viimeiseksi? kuka sammuttaa valot?

Kirjoituksesi pisti todella miettimään. Itse en ole lestadiolainen, vaan ihan "tavallinen" kristitty. Olen siis joidenkin lestadiolaisten mielestä syntinen ihminen.

Työelämässä jouduin lestadiolaisen esimiehen alaisuuteen, joka teki sittemmin elämästämme täydellisen helvetin. Kyse on tapauksesta joka sattui Oululaisen tietoliikennealan suunnittelufirman Varkauden toimistossa. Kyseistä toimistoa johti lestadiolainen esimies, jolla oli toistakymmentä lasta. Työntekijöitä yksikössä on parikymmentä.

Olen taustoiltani muista työntekijöistä poikkeava, vähemmän koulutettu mutta silti taitava; eräänlainen luonnonoikku. Pennusta asti ollut vahva kiinnostus elektroniikkaa kohtaan johti viimein alalle työllistymiseen ammattikoulupohjalta ja sitten työelämässä kehittymisen asteelle, joka mahdollisti projektityöskentelyn työssä, johon tyypillisesti vaadittaisiin insinööritutkinto. Olen siis erilainen kuin muut. Mutta se on kai syntistä?

Alussa ko. työ meni kaikin puoli upeasti, mutta myöhemmissä vaiheissa jouduin sosiaalisen syrjinnän kohteeksi. Homma alkoi siitä, että etenin työssäni esimiesasteelle, ja tätä koulutetummat kolleegat eivät hyväksyneet. Selän takana alkoi liikkua hyvin ikäviä juoruja ja siitä alkoi raskas taipaleeni. Minuun ei enää suhtauduttu normaalisti. Esimies piti minua mielenvikaisena, kun kerroin hänelle tuosta kohtelustani ja siitä, mitä työpaikalla tapahtui hänen poissaollessaan. Hän keskusteli ongelmista mielellään, mutta kaatoi aina syyn ainoastaan minun niskaani. Firman imago ei kuulemma kestä tällaisista asioista keskustelua julkisemmin.

Sensijaan hän sanoi, että "hyväksy kohtalosi ja anna asioiden olla". Tällainen johti kuitenkin kahdeksan viikon mittaiseen sairauslomaan, koska aloin olla henkisesti loppu. Olin selkeästi kertonut esimiehelle, mistä homma kiikastaa ja että haluaisin vain normaalia kohtelua kolleegoilta, mutta hänen näkemyksensä oli että olen päästäni vialla.

Sitten hän passitti minut psykiatrisiin tutkimuksiin. Mutta tutkimuksissapa ei löytynytkään psykiatrista sairautta eikä muutakaan hoidollista. Tutkimukset olivat laajat ja vaativat useita käyntejä. Sillä aikaa esimies (tai joku hänen "kätysinsä") levitti yleisesti koko työyhteisöön käsityksen mielenvikaisuudestani.

Kun lopulta vein asian työsuojelupiirin tietoon, alkoi suoranainen valehtelu esimiehen taholta. Vaikka ts-piirillekin esitettiin lääkärinlausunto terveydentilatani, oli esimies edelleen sitä mieltä, että olen mieleltäni sairas. Lisäksi hän valehteli ts-piirille työajan käytöstäni, käytin kuulemma työaikaani väärin - vaikka samalla hän hyväksyi muilta kolleegoilta työajan käyttämisen mm. kortinpeluuseen (itse en moiseen osallistunut; ja toisaalta eihän minua edes pyydettykään mukaan mihinkään yhteisiin juttuihin)

Loppujenlopuksi tilanne johti siihen, että minut oli yleisesti häpäisty koko työyhteisön edessä - ja tämän jälkeen minut irtisanottiin. Heitettiin siis pihalle yhteisöstä, koska en hyväksynyt yhteisön toimintamalleja eli sosiaalisen syrjinnän keinoin toteutettua henkistä väkivaltaa.

"Puhujia ja opettajia ei ole täällä lupa epäillä eikä ääneen kritisoida. Loppujen lopuksi hyvin pitkälle veli kyttää veljeä ja sisar kyttää sisarta ja juorikoneisto toimii hyvin tehokkaasti kuten vanhassa neuvostoliitossa."

Mutta onko oikein, että lestadiolaisuuden oppeja sovelletaan työelämässä ei-lestadiolaisiin ihmisiin? Toimeentulon ja yleisen maineen menettäminen ei ole helppo juttu itselle eikä perheelle. Uutta työpaikkaa on jokseenkin turhaa hakea samalta paikkakunnalta.

"Tämähän on HYVIN tyypillistä juuri meidän liikkeessämme että tosiasioilta suljetaan silmät ja ulospäin yritetään kiillottaa kilpeä säihkyväksi"

Kilven kiillotus tapahtui myös tässä Varkauden tapauksessa, ulospäin kyseinen esimies väittää välittävänsä minusta ja ajattelevansa vain parastani. Järjestämällä irtisanomisen ja sitä kautta perheemme taloudellisen hädän hän siis ajattelee parastaan. Minä en vain ymmärrä, miksi puheet ja teot eivät millään tapaa liity toisiinsa? Puhutaan hienosti ja annetaan hieno kuva julkisuuteen, mutta suljettujen ovien takana tehdään todella raakoja asioita.

Luin lehdestä, että syysseuroissa synnit annetaan anteeksi. Tähänkö siis kaikki perustuu, voit aivan rauhassa tuhota toiseten ihmisen elämän ja ajaa henkisen väkivallan keinoin heidät täydelliseen hätään - ja kaiken tämän voit saada anteeksi syysseuroissa?

Kirjoitit asiaa Marjatta! Eroa vaan vl:stä! Elämän voi elää muutenkin mukavasti, ilman että noudattaa turhia ja typeriä sääntöjä. Itse koen saaneeni ex-lestana elää turvallisen lapsuuden ja mulla on liuta mukavia lesta-sisaruksia, jotka ovat onneksi hyväksyneet "eroni". Koen itseni silti kunnon ihmiseksi, vaikka en kulje enää piireissä. Ei sillä, ettei siellä piireissä ole/ollut mukavia ihmisiä, mutta aivopesua en hyväksy! Jokainen uskokoon mihin haluaa, itse yritän nauttia jokaisesta päivästä, jonka saan elää. -Susanna 36v-

koska ammattini vuoksi näen niin paljon lasten ja nuorten maailmaa.
PS. Olen Da Vinci-koodi -kirjan lukemisessa loppusuoralla. Mielenkiintoista mietiskeltävää.

Raamatussa on kymmenen neitseen vertaus. Jo Jeesus eläessään maan päällä tiesi että kaikki "uskovaiseksi" itseään kutsuvat eivät pääse perille. Viideltä neitseeltä loppui lampusta öljy kun Ylkä tuli noutamaan omiaan.

Ihminen ei itse ota uskoa eikä myöskään jätä! Usko annetaan yksin armosta.

Olen itsekin reilu vuosi sitten uskaltanut irroittautua vanh.lest. piiristä. Elin pitkään kaksoiselämää.

Olen 30v. perheellinen nainen pääkaupunkiseudulta.

Haluaisin vaihtaa kanssasi ajatuksia. Kirjoituksesi olisi voinut olla kuin minun kädestäni, en vaan osaa yhtä hyvin kirjoittaa.

Heräsi ajatuksia, nääs, tätä viestiä lukiessani, että miksei maailmassa anneta kunkin elää kuten parhaaksi näkee. Itse kullakin on vapaus päättä miten elämänsä elää. Sinullakin on oikeus päättää kuulutko uskonlahkoon vai et! Ei se jaarittelulla parane, jos olo on huono niissä piireissä, miksi et ota ja lähde?

Minä kunnioitan kyllä ihmistä itsenään kuuluipa hän johonkin lahkoon tai ei, jokainen on oma persoonansa. Kukaan ei voi päättää toisen puolesta, vaikka kuinka tuntuisi, että on aivopesty. Jokaisen tulee omalla kohdalla tehdä päätöksensä mitä sietää ja missä raja kulkee, mitä hyväksyy ja mitä ei?

Arvostan sitä jos ihminen löytää nykymaailmassa esim. uskoa johonkin asiaan ja hän elää sen mukaan. Sitä en arvosta, jos elää omissa ajatuksissaan toisin mitä esittää oikeasti elävänsä (mm. toisille uskovaisille)? Kenelle valehtelet elämäsi? Minun mielestäni juuri suurinta valhetta elät itsellesi?! Eikö olisi sinullekin helpompi vetää raja johonkin, niin loppuu se "esittäminen"? Miten voit kuulua johonkin uskontoon jos et usko siten kuin uskonto ohjaa? Minusta asia kuulostaa hyvin kaksinaamaiselta touhulta. Kaksinaamaisuutta en voi sietää...

Jos ymmärsin sinut väärin niin toivottavasti kerrot mielipiteesi..

Suoraan sanoen ne ihmiset ovat kauheita Jumalan pilkkaajia. On poikkeuksia, jotka ovat aitoja uskovaisia, mutta suurin osa näistä "Jumalan lapsista" on suoraan helvettiin tuomittavia roistoja ja väärintekijöitä toista ihmistä kohtaan. - Van.lest.:silla seksi vain pääasia, hyi helvetti !

Jotenkin tuntuu lohduttavalta se, ettei se ainoa vääräkään ole. On valinnanvaraa!

lestadiolaiset vaan täyttää koko maan ja nehän ne on jotka joka paikan sotkee ja rikkoo tää oli vaan mun mielipide.

Syy, miksi itse aikoinaan jätin lestadiolaisuuden, oli sen tiukka suhtautuminen kilpaurheiluun! Elin n.5v. kahdessa täysin erilaisessa maailmassa, ennen kuin pääsin sinuiksi itseni kanssa. Salasin toisen puolen kaikilta uskovaisilta, jopa vanhemmiltani, koska se olisi tuomittu saman tien.
Monissa muissa uskonnoissa kilpaileminen on täysin sallittua, harkitsin aikoinani liittymistä johonkin toiseen yhteisöön, mutta nykyään olen lähes ateisti. Toki jonkunlainen usko on vielä taustalla. Olis mukava vaihtaa ajatuksia samoja kokemuksia omaavien kanssa.

HUH....Ensimmäistä kertaa luen täällä mitään uskonnollista, kun sattui silmään "suosituimmat"-listalla.

Aloittajan ajatukset kuullostaa siltä miltä tuossa tilanteessa oleva lestadiolainen voisi ajatella.

Itsekin kolmannen sukupolven VL, tosin erosin 17-vuotiaana, pitkällisten mietiskelyjen, itsetutkiskelujen ja arvojen punnitsemisen jälkeen.

Ja eroaminen oli minun elämäni tärkeimpiä ja vaikuttavimpia oikeita valintoja.

Tämä olla feikki vai ei asettelu kuvastaa todella hyvin VL ihmisiä (ei kaikkia). Juuri se ettei ymmärretä/uskota että toiset oikasti voivat tunta ja ajatella eritavoin pitkienkin miettimisten,puhumisten ja kokemusten jälkeen.

Jokainen löytäköön tiensä ja valitkoon sen elämän jonka kokee itselleen oikeaksi.

JA suvaitsevaisuutta!!

Hei Marjatta!

Tutulta kuulostaa. Itse olen nyt pari vuotta ollut "uskoton". Vaikka uskon kyllä edelleen Jumalaan.

Löysin miehen joka ei ole uskovainen ja sen vuoksi minä en voi olla uskovainen enkä saa kuulua vl:iin.

Ymmärrän erittäin hyvin vaikeutesi lähteä joukosta! Tuotat kaikille läheisillesi valtavan pettymyksen. Ja menetät suurimman osan ystävistäsi ja tuttavistasi.

Niin menetin minäkin. Sisaruksiin on loistavat välit mutta muut sukulaiset pitää minua kuin oisin joku maanpetturi tai murhamies.

Ja se on kaikista surullisinta kun sieltä piireistä minulla on paljon kummilapsia ja rakastan heitä! Mutta olen niin huono ihminen ettei minua enää edes kutsuta syntymäpäiville. Tai joku kutsuu minut muttei missään tapauksessa miestäni.
Olen huono kummi nyt ja pettänyt kummilasten vanhemmat. Lähettelen sitten lahjoja postissa koska haluan edes jotenkin olla yhteyksissä näihin lapsiin.

Surullista mutta totta! En halua mollata ketään mutta näin kävi ja en uskonut sitä ennen kuin itse koin.

Nämä tuntemuksesi ovat melko pitkälle tuttuja.
Liikkeemme sisällä on tapahtunut jo silloin 70-luvullakin varoiteltu asia, johon törmää tänäkin päivän jatkuvasti.
Oikea usko ei ole stä, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tekojemme kautta emme tule autuaiksi vaan uskon. Miksi siis meidän tarvitsisi "kytätä" kanssaihmisiämme, mitä he tekevät, mitä eivät? Itse olen tämän asian kanssa sinut, ja kykenen elämään liikkeen sisällä omalla "tavallani uskoen", minä teen minkä koen oikeaksi, jätän tekemättä, minkä koen vääräksi, en kysele muiden mielipiteitä, vaan ole itsenäinen ihminen...
Nämä meikkaus, korvis, tv, ehkäisy, yms -asiat eivät oikeasti ole mitään uskon ydinkysymyksiä, nämää vaan ovat sellaisia muodostuneita käytäntöjä, toimintamalleja joilla itsessään ei ole merkitystä taivaaseen pääsyyn. Itse asiassa harvalla meistä on sellaista selkeää käsitystä vl-uskon perusteista.
Kuitenkin kun kysymys on taivaspaikasta, olen varma, että vl-uskon mukaan elävät ihmiset pääsevät kerran taivaaseen...
En kuitenkaan kyseenalaista, etteikö muulla tavalla uskoenkin taivaaseen voisi päästä.
Raamatussakin sanotaan, että viimeisellä tuomilooa tulee yllätyksiä suuntaan ja toiseen...

Kommentoisin tuota Marjatan viestiä. Se on uskovaisena murheellista luettavaa. Tämähän on vapaa foorumi kirjoittaa sydämensä tunnoista.

Minun mielestä ihmisellä, joka kirjoittaa tuonkaltaisen viestin, sydän on jo ulkona, puuttuu enää fyysinen irroittautuminen.

Miksi ihminen joutuu tai lähtee ulos Jumalan valtakunnasta? Sen aiheuttaa synti. Sitähän sanotaankin, että kukaan ei ole koskaan lähtenyt Jumalan valtakunnasta ulos puhtaalla omallatunnolla.
Kun jaksaa vaeltaa synnin poispanijana, Jumalan valtakunta on maailman paras ja turvallisin paikka ihmisen asua.
Tuttu onkin se neuvo uskovaisten keskuudessa, että pane synti pois, joka uskomisen esteeksi on tullut, älä uskoa.
Joku tai jotkut mainitsivat viesteissään, että jotkin uskovaiset kulkevat baareissa ja kaljaporukoissa ja sitten mennään vaan muina miehinä sunnuntaina seuroihin.

Itsekkin tiedän sellaisia tapauksia ja seuraukset siitä niillä ihmisillä ovat olleet ennen pitkää murheelliset.
Raamatussahan kerrotaan monissa paikoissa niin selvästi alkoholin vaaroista. Mainitaan mm., että juomari ei peri Jumalan valtakuntaa.

Muilta salassa ihminen voi elää syntielämää, mutta Jumala näkee kaiken.

Itsekkin sen huomaa, kun joutuu syntiin tai johonkin vikaan, sydän tulee araksi ja saattaa jopa alkaa ennenpitkää karttamaan uskovaisten seuraa, niin arka olo on. Mutta kun jaksaa Jumalalta voimia pyytäen asioista puhua ja ne korjata, taas on vapaa ja kevyt olo.

Siksi onkin niin tärkeää elää Jumalan valtakunnan armohoidossa.

Raamatussa sanotaan myös että Jumalan valtakunta on maailman silmissä kuin hakomaja yrttitarhassa tai kuin hävitetty kaupunki. Mutta sisältä aivan ihana asua.
Sen me olemme myös todeksi nähneet täällä elämässä ja tälläkin keskustelufoorumilla.

Itse olen kokenut myös sen, kun oma perheenjäsen luopuu uskosta. Sen voin sanoa, että se oli tavattoman raskas kokemus itselle, kun kyseessä oli oma sisko.
Onneksi siskoni sai palaamisen armon takaisin uskovaisten yhteyteen.
Suuri oli se ilo, mikä koettiin kodissamme, kun näin sai tapahtua.
Saimme elää todeksi Raamatun "Tuhlaajapojan kertomuksen" tapahtuman kodissamme.

Yhdyn myös "Marjatalle.. Kamaelin" kirjoittamaan viestiin.

Kirjoitin tuon äskeisen viestin aivan vakavalla mielellä.

Sain kirjoituksesta jo yhden kommentinkin.

Lueskelin vielä noita muita viestejä, mitä tästä aiheesta on kirjoiteltu täällä.

Esitin sitten itselleni kysymyksen?
Rakentaako se minun uskonelämää, jos lueskelen näitä viestejä ja ehkä joitakin niistä jopa kommentoin.
Tulin siihen tulokseen, että ei rakenna. Päinvastoin.
Pilkkaajat tekevät aina työtään, eritoten koulu- ja työelämässä sitä saa eniten kokea.
Älkää istuko siellä, missä pilkkaajat istuvat.
Sekin on hyvä raamatun neuvo.

Raamatussa sanotaan myös näin:
"Maailman ihminen ei ymmärrä niitä, mitkä Jumalan ovat. Ne ovat hänelle hulluus ja ei taida niitä käsittää."


Onhan täällä toki aivan asiallisiakin kommentteja, mutta enimmäkseen ne ovat katkeroituneiden ihmisten kirjoituksia.

Korjaan vielä tuota raamatunlausetta. Näin se taitaa olla ihan sanatarkasti: "Luonnollinen ihminen ei ymmärrä niitä, mitkä Jumalan ovat. Ne ovat hänelle hulluus ja ei taida niitä käsittää."

Olipa hienoa huomata että liikkeen sisältäkin löytyy tevettä ja itsenäistä ajattelua. Myönnät kyllä itsekkin että ääneen sitä ei voi sanoa edes parhaalle ystävälle.
Vaikka oletkin minuun verrattuna vielä hyvin,hyvin nuori,minulla on sentään Sinun ikäisiä tyttöjäkin. Siitä huolimatta sitä on jo tuossa ijässä aivan kun sen "ainoan ja oikean" aatteen vanki. Jos lähdet liikkeestä,niin jätät samalla kaikki ystäväsi ja ainakin aidot ja hyvät siteet jopa sukuusi. Puhun kokemuksesta,oli ainut onni että osasin lähteä liikkeestä jo kuusitoista (16) vuotiaana. Samoin kunnioitan edesmennyttä äitiäni joka ymmärsi että jokaisella on oma elämänsuunta ja omatahto.
Sisaruksien kohdalla täytyy sanoa että suhde ei ole vieläkään yli neljänkymmenen vuoden jälkeen aito ja lämmin. He kun ovat kaikki vanhoillis lestaadilaisia, joka ei minunkaan mielestäni ole yhtäkuin uskovainen. Usko on ihan muuta,sitä löytyy myös vanhillis lestaadilaisista, mutta löytyy onneksi paljon niistäkin jotka eivät seiso minkään "lahkon" tai "lohkon" takana.
Yksi ystäväni on todennut, että parasta toisessa ihmisessä on sydämmensivistys,joka on sitä, että katsotaan asioita lähimmäisen silmillä,eikä omalla "navalla".
Olisikohan tästä mietittävissä sitä uskon ohjetta.Näin ainakin ajatteli edesmennyt äitini, mutta hän olikin mielestäni aito uskovainen,vaikka olikin vanhoillis lestadiolainen.

Olin hakemassa vallan muuta asiayhteyttä netistä, mutta iskikin eteeni ko keskustelunaihe.

Olen jo vanhempi mieshenkilö- kauan sitten totisen parannuksen kautta uskoon tullut Jeesuksen oma.

Pelastuksen koin aikoinaan kirkon piirissä pietistisen papin kotona ja pelastus oli todella suurin asia elämässäni- niin silloin kuin nytkin.

Mutta...menen tähän keskusteluun täällä.
Olen aikoinaan opiskellut kirkon koulutuksessa sen tiettyyn ammattiin ja tutustnut sekä siellä, että muualla kirkon herätyksen historiaan suhteellisen hyvin.
Lisäksi myöhemmin uskovan kasteelle menneenä kouluttauduin myös vapaiden suuntien työntekijäksi.

Toisin sanoen nähty on monenlaista niin kirkosta, sekä vapaista suunnista.

Matkani varrella olen kuullut paljon kritiikkiä ylipäätään lestadiolaisista- sekä enemmän että vähemmän pöyristyttävää.

Kuitenkin näissä asioissa pitäisi mennä alkulähteille, eli sinne, mistä herätys sai alkunsa ja mitä Lars Laevi Laestadius saarnasi.

Vaikka en ole lestaiolaisia enkä muutakaan laisia, niin suvussani kaukana on lestadiolaisia ollut ja uskon erittäin vakaasti että heidän rukouksensa toivat minun kotiini siunauksen niin, että yksi toisensa jälkeen jokainen perheestäni on saanut kokea Jeesuksen veren puhdistuksen- uudestisyntymän.

Vuosikymmenten varrella olen lukenut Laestadiuksen tekstejä ja väliin käynyt vierailuilla seuroissa. Niin vanhoillis- kuin esikoislestadiolaistenkin luona.

Menen niihin seuroihin nykyisenä aikoina mielelläni, koska en jaksa enään kuunnella monissa kokouspaikoissa saarnaajien vitsienkerrontaa enkä seurakansan miellyttäömistä.

Juuri tänään olin esikoislestadiolaisten seuroissa- kutsuttuna- ja seurat olivat väkevät ja siellä esiin tuli kirkkaasti ja vakavasti Jeesuksen veren sovitus- jonka saan aina ja joka hetki omistaa itselleni.

En tee tyhjäksi Marjatan kokemuksia- mitä niihin sanoisin, kun en tiedä.

Kuitenkin tuon esille sen, että Lars Laevi Laestadius oli sanomaltaan Herran lähettiläs- siitä emme pääse mihinkään.
Nykyisenä "pullamössönh"julistusaikana suosittelen jokaiselle Laestadiuksen saarnojen lukemista Raamatun ohessa.
Siellä julistus on kirkasta ja selvää- aivan kuten Roseniuksella, Malmbergillä ja monilla monilla muilla.

Kun itse käyn ja väliin muukin perheeni lestadiolaisten seuroissa, niin kyllä minulle siellä AINA synnit saarnataan anteeksi, vaikka en annakkaan itseäni sitouttaa mihinkään.
Toki saan syntini kokea anteeksi muuallakin- vaikka auton ratissa, kun ne Herralle tunnustan.

On vain niin, että seuroissa syntien anteeksisaarnaaminen on sitä palvelemista, minkä Herra Jeesus meille yhteisiin kokoontumisiin antoi.

Mitä sitten näihin meikkeihinm ja muihin ajan ilmiöihin tulee, niin niihin otan kyllä kantaa.

Ihomaalit eivät ole vain värejä tai jokin irrallinen ilmiö- se on jotakin paljon syvempää.
Olen ollut hyvin intensiivisesti Sananjulistus- ja sielunhoitotyössä.
Siellä olen nähnyt ja kuullut niin paljon, että tiedän tasan tarkkaan mitä maailmallisuus tuo tullessaan mitä erilaisimpina versioina.

Suosittelen miettimään sitä, mihin mailmallinen itsensä kaunistaminen johta, mistä se tulee ja mikä sen sisältö on.
Miettiä sopii mikä on esimerkiksi nykypäivänä suurimpia synnin alueita missä koko maailmamme rypee.
Ja miksi.

Tunnen hyvin eri herätysliikkeiden historiaa ja työntekijöitä, sekä arkea.
Kaikkialla ovat vanhat herätysliikkeet suurimmaksi osaksi mädäntyneet sisältä ja päältä- ja nimenomaan siksi, että tämän maailmanajan henki ilmiöineen päästettiin sisälle.

Kun Lars laevi Laestadius aikoinaan heitti ensimmäiset verkkonsa omassa vaalisaarnassaan, pidetiin tuota miestä hulluna.
Kun vaalit olivat selvät- valittiin Lars Laevi selvällä enemmistöllä virkaansa ja sitten alkoikin tapahtua.

Olen sydämestäni kiitollinen siitä, että Jumala antoi meille silloin miehen, jolla oli selvä sanoma.
Aika ei ole muuttunut miksikään niistä ajoista- tai sen voin sanoa, että paljon irstaammaksi.

Me tarvitsemme tuota Lars Laevin sanomaa nyt, tarvitsemme Urho Muroman, Roseniuksen ja monien monien muiden samaa sanomaa.

Kun pasuuna antaa selvän äänen, alkaa aina tapahtua Jumalan asioita.

Lopuksi yksi lyhyt, mutta vakava asia:
Niin lestadiolaisuudessa, kuin muissakin herätysliikkeissä on tapahtunut historiassa aina hyvin ikäviä asioita.

Yleensä siinä käy niin, että isät ja äidit jotka eivät valvo, autuuttavat lapsensa traditiolla, vaikkei todellista uudestisyntymään tapahdukkaan.

Tällaiset lapset valtaavat monin paikoin seurakuntien vastuupaikkoja ja heitä pidetään uskovina.
Kuitenkaan he eivät ole Kristuksen omia koska eivät ole koskaan tulleet ahtaasta portista sisälle.

Ehkä tässä on jotakin hyvin vakavaa mietittävää.
Uskoa kun ei imetä äidinmaidossa, eikä kasvuympäristöstä.
Usko tulee aina kuten Apostolien teot osoittavat.

Ensin tulee vakava saarna, joka paljastaa ihmisen syylliseksi ja syntiseksi Jumalan edessä.
Sitten- kelle osuu- tulee synnintunto- totinen synnintunto.
Sitten käydään huutamaan---mitä meidän pitää tekemän...
Ja sitten kuuluu Pietaroin vastaus ja sen voi lukea Jumalan Sanasta.

Terveisin: Ilari
P.S
Minulle voi kirjoittaa ( jos haluaa )osoitteella:
[email protected]
Tosin työni puolesta en kykene kovin usean kanssa kirjoittamaan, mutta koetan parhaani.

Hyvä kirjoitus

VL:lle tulee käymään samoin kuin keski....passa 40-45.
Valitettavasti.
Kahmivat liikaa rahaa ja matriaa häokäilemättömin keinoin

toisten puolesta, puhu vain omastasi. Ei ihmekään, jos olet luopunut uskostasi, kun olet kuvitellut olevasi mallikelpoinen uskovainen.Tuollainen luuleminen ja oman uskon kiilloittaminen on vierasta eläville Jumalan lapsille. Kukaan ei hyökkää kimppuusi, saat rauhassa pitää meikkisi sun muut, niin kaukana olet totuudesta.

Feikiltä kirjoituksesi vaikuttaa, mutta onhan meitä moneen junaan menijöitä ja osa jää laiturillekin.Kukaan
elävä uskovainen ei kirjoita noin, vain täysin kuollut kala verkossa, joka jo mätänee.

Jumalan valtakunnassa on kaikki hyvin, mutta kaikkien sydämet, kuten Marjatan eivät ole kunnossa. Jumalan valtakunta on kymmenen neitsyeen kaltainen viisi tyhmää, viisi viisasta. Kannattaa jokaisen valvoa omakohtaisessa uskossa, viisaitten neitsyeiden tavoin, että on öljyä lampussa , kun Ylkä tulee noutamaan.

selvää jos oot lapsesta asti oikeasti ollut vl. ihminen on juuri tuollainen kun lähtee sooloilemaan ja tulkitsemaan asioita itselleen sopivasti. kannattas tehdä parannus. sitä paitsi käsitteen uskonto=kristinusko, herätysliike=vanhoillislestadiolaisuus kannattas jokaisen peruskoulun käyneen hallita.

Taannoin tapasin erään rouvan joka suri edesmennyttä veljeään joka kävi päivällä seuroissa ja illan ja yön oli keppuroinut ja aamulla ampui itsensä ja näitä itsensä lopettaneita on paljon. Eräs mielisaarala potilas oli lomalla ja sanoi, mikähän on tarkoitus Jumalalla kun mielisairaalassa on niin paljon uskovia ja tiedän siellä monen saarnamiehenkin oleva, jotka miettivät ja kipuilevat että on pitänyt tehdä väärästä Hengestä parannus mutta eivät tiedä ovatko tehneet oikein vai väärin

Sinä on kysymyksessä elämä ja kuolema

SRK lestadiolaisuus on ainoa oikea usko muut hengellisyys on saatananpalvontaa. Lestadiolaisuus on ollut sama muuttumaton maailman luomisesta saakka, koko raamattu todistaa aukottomasti tämän. Aabraham, Nooa, Mooses ym olivat lestadiolaisia kuten nykyisin sanottaisiin, nimi on vain nykyajan keksimä. Esim seuroja on pidetty jo ennen vedenpaisumusta, raamatussa niin mainitaan. Kaikki juutalaisten eivät ole valittu kansa, vain oikein uskovat, Paavali kun sai parannuksen armon, Ananias saarnasi hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, mikä mainitaan raamatussa. Koko raamattu todistaa että lestadiolaisuus on ollut maailman luomisesta saakka, uskovaisia ihmisiä on ollut aina. Tämä maailma ei hyväksy meidän uskoamme, vaan yrittää tehdä kaikkensa että uskomme häviäisi, tämänkin raamattu todistaa. Rauhanyhdistyksen ulkopuolella ei ole pelastusta muualla ei ole pyhää Henkeä that is! Asiaa ei voi selvemmäksi tehdä