Halia vai rapsutuksia?
Kumpaa sinulla on enemmän ikävä
Anonyymi-ap
28230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Pusuja!
Olin tulossa ihan samaa kommentoimaan
Tuskin kukaan ihminen kaipaa rapsutuksia. Koira tai kissa ehkä.
Haleja. Tai oikeastaan lusikassa leffaa. Tai nainen kainalossa. Tai vaan tapittamista ja pusuja. En osaa päättää. Kissaani rapsutan, mut mua voi silittää ja hipsutella.
läheisyyttä :)
Musta oli ihana silitellä sua.
Halaus tekisi hyvää. Sellainen tiukka ja pitkään kestävä rutistus.
Sellaisen minäkin haluaisin.
Minä tahtoisin että yksi nainen vaan pitäisi minua rakkaimpana maailmassa. Riittäisi ihan käsikädessäkin oleminen. Mieheltä.
Halisin ja pusisin puhki sen miehen.
Ääsh. Kuulostaa liian lällyltä. Ohitan.
Nukkua vieressäsi samassa peitoissa Sinua vasten
Ainoa kosketus mitä saan, on kun halaan jonkun kaverin tai lapseni kanssa. Kyllä kosketuksen puute saa ihmisen koko olemuksellaan hiipumaan vähitellen pois. Perustarve. Sanotaan että kaikkeen tottuu, mutta ei tämä mitään elämää enää ole.
Ai niin ja itse koskettelen tietysti välillä itseäni, hoidan päänsäryt yms. parantavilla käsilläni.
Tajusin juuri, että toisella täytyy olla avain siihen oveen, joka on lukittu. Oven takana on kaikkea, mitä kuvitella saattaa, mutta muuten kaikki on lukittua.
Miksi yrittää murtaa väkisin. Hänellä on avainnippu, näin sen, mutta se ei ole minun oveeni.
Meinaatko et miehen haaremiin on avaimet. Etä perheitä on useita ympäri Suomen?
Niin se menee. Kaikin keinoin mietin aina, että miten kelpaisin. Yritin olla mieliksi, mutta aina epäonnistuin siinä surkeasti. Ei ollut edes tarkoitettu menevän niin. Mutta opin jotakin itsestäni.
Ja vastaus tuohon 02:33:20
Ihminen on oman itsensä vanki, lukinnut itsensä odottamaan, että jollakin ihmisellä olisi ne oikeat sanat. Mutta oveni on varmuuslukittu, en siitä ketään syytä, ettei avaimia löytynyt.
Niin…aina ajattelin, että jos vain pääsisimme siihen hetkeen, jossa olisimme auki toisillemme.
Välissä oli niin monta estettä. Sydämessä oli niin paljon asioita, silti kukaan muu ei ollut mitään niin kuin hän.
Vieläkin kuvittelen välillä, että se voisi mennä niin.
Ymmärrän täysin. Olen kokenut saman ja siitä en ole toipunut. Tarjosin sydäntäni hänelle ja hän vain pilaili kustannuksellani. En keksi enää verukkeita, vaan näen häijyn totuuden. Kauan k*setin itseäni, kun en vain kestänyt nähdä totuutta.
Ai 🤨
Niin, kyllä teki kipeää.
En usko sanaakaan.
Haluan löytää merkityksen kaikelle, sen täytyy olla jossain. Löytää merkityksettömyys tuntuisi liian surulliselta.
Kosketus ja katse.
Ihmisten edessä:
"Sillä tämä ilta kävellään käsi kädessä
Ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
Sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
Joka harvoille luetaan"
Ikävä mun kissan kehräystä.