Mikä ihmeen este se on lapsenteolle, jos vielä ei ole kymmenien tuhansien velkoja kontolla tai vakipaikkaa ja monen tonnin tuloja kuussa?
Täällä joitain näkyy vihastuttavan nuorten lastenteko erityisesti sillä perusteella, että nuorilla ei ole "riittävästi rahaa" kasvattaa lapsiaan. Pieni kannanotto tähän (ja vain tähän).
Olen tehnyt opettajan sekä esiopettajan sijaisuuksia ja nähnyt jos jonkinmoista vipeltäjää siellä. Toiset elävät yltäkylläisyydessä, on kaiken maailman pelit ja vehkeet. Toisten vanhemmilla taas ei ole varaa kaikkeen kalliiseen ja hienoon. Ja kas! Nämä lapset myös tyytyvät vähempään! Pitävät eskariluokan pelejä hirveän hienoina, keksivät pihalla tekemistä keskenään (kun tarjolla ei ennenkään ole ollut hirveästi valmiita virikkeitä esim. uusimmat pleikkarit sun muut) ja syövät ruokaa mitä tarjotaan (eräs tyttö, jonka kanssa aina oli kiistaa ruokailussa kertoi, että äiti tekee hänelle kotona oman ruuan).
Omat vanhempani eivät olleet nuoria, mutta sitäkin köyhempiä. Äitini oli siivooja ja isäni työtön alkoholisti. Koskaan ei ollut millä mällätä, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Olen onnellinen etten lapsuudestani muista hienoja vaatteita ja kalliita harrastuksia, uusimpia nintendo-pelejä ja muuta materialistista roskaa. Sen sijaan muistan lukuisat yöt kun isän kanssa katseltiin tähtiä kalliolta ja matkat mummolaan kun autossa yhdessä laulettiin.
Nyt olen 21-vuotias opiskelija. Opiskelen akateemista tutkintoa, joten valmistuminen ei ole ihan tämän päivän juttu. Haluamme lapset nuorina, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää saada lapset kesken opiskelujeni. Mieheni on tavallinen duunari, verojen jälkeen käteen jää reipas tonni. Herroiksi ei siis eletä, muttei sossuunkaan tarvitsisi turvautua vaikka meitä olisi kolmaskin.
Olen tietoisen tyytyväinen siitä, ettei syntymätön lapseni tule elämään yltäkylläisyydessä. Kun on lusikalla saanut niin osaako sitä silloin kauhalla vaatia?
Täällä joitain näkyy vihastuttavan nuorten lastenteko erityisesti sillä perusteella, että nuorilla ei ole "riittävästi rahaa" kasvattaa lapsiaan. Pieni kannanotto tähän (ja vain tähän).
Olen tehnyt opettajan sekä esiopettajan sijaisuuksia ja nähnyt jos jonkinmoista vipeltäjää siellä. Toiset elävät yltäkylläisyydessä, on kaiken maailman pelit ja vehkeet. Toisten vanhemmilla taas ei ole varaa kaikkeen kalliiseen ja hienoon. Ja kas! Nämä lapset myös tyytyvät vähempään! Pitävät eskariluokan pelejä hirveän hienoina, keksivät pihalla tekemistä keskenään (kun tarjolla ei ennenkään ole ollut hirveästi valmiita virikkeitä esim. uusimmat pleikkarit sun muut) ja syövät ruokaa mitä tarjotaan (eräs tyttö, jonka kanssa aina oli kiistaa ruokailussa kertoi, että äiti tekee hänelle kotona oman ruuan).
Omat vanhempani eivät olleet nuoria, mutta sitäkin köyhempiä. Äitini oli siivooja ja isäni työtön alkoholisti. Koskaan ei ollut millä mällätä, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Olen onnellinen etten lapsuudestani muista hienoja vaatteita ja kalliita harrastuksia, uusimpia nintendo-pelejä ja muuta materialistista roskaa. Sen sijaan muistan lukuisat yöt kun isän kanssa katseltiin tähtiä kalliolta ja matkat mummolaan kun autossa yhdessä laulettiin.
Nyt olen 21-vuotias opiskelija. Opiskelen akateemista tutkintoa, joten valmistuminen ei ole ihan tämän päivän juttu. Haluamme lapset nuorina, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää saada lapset kesken opiskelujeni. Mieheni on tavallinen duunari, verojen jälkeen käteen jää reipas tonni. Herroiksi ei siis eletä, muttei sossuunkaan tarvitsisi turvautua vaikka meitä olisi kolmaskin.
Olen tietoisen tyytyväinen siitä, ettei syntymätön lapseni tule elämään yltäkylläisyydessä. Kun on lusikalla saanut niin osaako sitä silloin kauhalla vaatia?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Voisiko olla,että nuo ovat odotelleet sitä oikeata lapsenteko hetkeä liian kauan,ja eivät enään saa,kun haluaisivat,ja siksi katkeria?
Monet tuntuvat tiedostamattaan ajattelevan, että toisen onni on toiselta pois.
Harmihan se. Maailma täynnä onnettomia ihmisiä.
Ei siitä ole kyse, vaan siitä, että se raha minkä vähävaraiset saavat erilaisina tukiaisina, otetaan toisten lompakosta. Sinun ja minun.
Ok. Tuet ovat sitä varten, että niitä haetaan, jos ei muuten selviä.
Mutta se on ällistyttävää, että jotkut (hankkimalla lapsia ennen kuin kykenevät ne itse elättämään) "päädyttävät" itsensä tahallaan tällaiseen tilanteeseen, ajatellen "kyllähän se yhteiskunta elättää".
Olen samaa mieltä kanssasi.
Lapsuuteni ei ollut mitään onnen aikaa kokonaan, koska isäni oli aika raju kasvatuksessaan, muta äiti rakasti kaikin voimin. Viikkorahaa sain 25 mk ja veljeni 50 mk, eli eipä euroissa lähelläkään tämän päivän viikkorahoja. Silti olin aina onnellinen saadessani tuon rahan, sästin sen seuraavaan viikkoon ja näytin veljelle, ettämullapas on saman verran rahaa.
Mulle tehtiin puuhun maja, jossa saatiin leikkiä niiden harvojen tuttujen kanssa, asuimme siis pienseeä kylässä jossa noin 100 henkeä. Lähellä oli joki jossa kävimme lorkkimassa... Nyt kun ajattelee lapsuttaa, niin ymmärtää miten onnekas sitä onkaan ollut.
Jos luoja meitä lapsella siunaa niin haluan tarjota hänellekkin pienestä pitäen näitä elämän pieniä ja iloisia asioita, jos hän on tyttö hän saa pappani minulle tekemän nukkekodin, joka oli erään joulun paras lahja. Annamme tietty hänelle kaiken minkä voimme vaikkei se suurta olekaan.
Miksi tarjota lapselle vähempää kuin mihin pystyy? Jotta oppii nöyräksi ja kiitolliseksi?
Itse olen onnellisempi kuin mistään ei ole puutetta, pieni lapsi ei osaa sellaista arvostaa, mutta osaa arvostaa sitä, että vanhemmat ovat stressittömiä ja vähemmän pinkeitä. Kuten tiedät kasvatustieteitä opiskelleena; suurin syy riitoihin ja kireyteen perheissä on tiukka talous.
Olen muuten myös ollut opiskelija, joten tiedän mitä on kituuttaminen. Lapseni ei tarvitse sitä tietää ennen kuin on itse opiskelija, minun tehtäväni ei ole opettaa lapselleni siis sitä nöyryyttä, niin nöyryyttävällä tavalla. Itse halusin opiskella pitkään ja valitsin siis silloin köyhyyden, lapsenikin saa sitten valita, haluaako kokea sen, minä en häntä pakota edes pienenä köyhyydessä elämään.
Mitä mielestäsi on rikkaus?
Onko yhteiskunnan vastuulla elättää persaukisia?
Minulle ainakin on ihan sama mitä ihmiset elämällään tekevät, kunhan eivät nosta toimeentuloa yhteisistä varoista.
Nuorilla on kummallinen käsitys siitä, että Suomessa on jokin yhteinen kassa jonne vain tippuu rahaa jostakin ja sitä voi sieltä nostaa mielin määrin. Tämä ei ollut tarkoitus kun sotien jälkeen alettiin luoda yhteiskunnan turvaverkkoa kansalaisille.
kyllä se nöyryys ja kiitollisuus on tärkeitä asioita, jotka vanhempien täytyisi opettaa lapsilleen. Ja kyllä, tarjoan lapsilleni vähemmän kuin mitä pystyisin. Toki heillä välttämättömyydet on, mutta ei läheskään kaikkea, mitä muilla, vaikka sen pystyisinkin hankkimaan.
Itse myös opiskelin aikoinani omillani 17-vuotiaasta lähtien. Silloin ei ollut rahaa juuri lainkaan. Nyt sitten on oma firma ja talo ja töitä firmassa mielin määrin jne. Mutta köyhempi mä nyt olen. Opiskellessa oli sentään pahimmillaan talous nollilla, nyt en veloiltani pääse nollatilanteeseen kymmeniin vuosiin (jos koskaan, sitähän ei voi tietää).
Ai stressittömyyttä? Enää en taida pystyä sitä tarjoamaan läheskään niin hyvin kuin silloin nuorena.
Kenties säästäisit lapsesi suurelta tuskalta, jos opettaisit sitä vaatimattomuutta ja nöyryyttä ennen kuin hän sinne opiskelemaan lähtee. Helpottaisi selviämään siitäkin ajasta, kun ei olisi tottunut saamaan kaikkea. Mutta kukin tekee asian tavallaan.
kuules ei kaikilla nuorilla ole tuommoinen käsitys! ei ainakaan minulla ja miehelläni, vaikka olemme kumpikin vasta parikymppisiä, ja joukkoomme kuuluu myös pieni poika!
eipä ole tarvinnut missään sossunluukulla käydä ikinä. ja rahat on kyllä riittänyt paremmin, kuin hyvin! itse me rahat tienaamme työtä tekemällä.
Pidätkö itseäsi teiniäitinä ja miestäsi teini-isänä, jos olette jo 20 tahi yli?
Mielestäni teiniäiti/isä-haarukka on alaikäisistä aina tuonne 17 ikävuoteen asti. 18 vuotiashan on jo täysikäinen ja vastaa omasta elämästään.
Teiniäiti/-isä statuskin poistuu kun ikää karttuu lisää. Vai oletteko teiniäitejä/-isiä vielä kolmekymppisinäkin?
Ei koko asiani koskenut teinivanhemmuutta, vai mistä sen pieneen päähäsi repäisit?
Erityisesti tällä palstalla näkee niitä, jotka haihattelevat yltäkylläisyyden tuomista eduista. Eräskin nauroi ääneen nuorta äitiä (taisi olla opiskelija), joka puolustautui sanomalla miehensä tienaavan 2000e kuussa. Tuolla summalla tuskin sossun luukulla tarvitsee käydä, ja varmasti saadaan kuitattua perheen normaalit menot ja lapsosen harrastukset (tuskin sitä nyt pooloa tai golfia tarvitsee harrastaa)!
Tällä foorumilla ei ole palstaa erikseen nuorille vanhemmille, ja mielestäni keskusteluni sopii juurikin tänne.
Alempana on sata otsikkoa tyyliin "mikä on teiniäiti" jne. kun vähän jaksaa selata. Oma aiheesi sopii sinne.
Rikkaus voi olla katsontakannasta riippuen
Materialismia, ei ole pulaa aineellisella puolella.
Henkistä sisältäen henkiset voimavarat, joita ihmisellä on ja joita kehitetään mm. älykkyys ja muut taidot
Sosiaalisella puolella ihmissuhteet jne.
jne, jne.
Eli rikkaus on sitä, että elämän tarpeet pystyy tyydyttämään. Ihmisen perus tarpeethan on materiaalisia, on vaatteet ja ruokaa, turvallisuus, itsensä toteuttaminen, ihmissuhteet jne. Rikkaus on se, että ei ole vaikeuksia tyydyttää mitään näistä perustarpeista.
Kaikki tekevät tavallaan. Lapselle ei tarvitse lapsuuden kodissa opettaa mitään elämän varjopuolia, varsinkin on rahkeet tarjota vain hyvääkin. Se on aivan varma, että raadollisuuteen törmäävät muutenkin elämässä, lapsuus voi olla myös toisenlainen...
nuorista. viestissä hyvin sanottiin, että nuorilla on sellainen käsitys..jne.. mielestäni emme ole mitään vanhuksia tuon mieheni kanssa, joten koska nuorista oli kyse niin saakait sitä vastata. niin ja eikö se ylensä mene että 19 vuotias on vielä teini, vaikka tuntuu kyllä nyky maailmassa että kaikki alle 25 vuotiaat äidit ja isät, jotka käyttäytyvät vähänkin erinlailla kuin muut, niin leimataan teinivanhemmiksi vaikka ikää ei tiedetäkkään!
Maksan kuussa noin 800 euroa veroa. Elätän siis suunnilleen jonkun tuilla eläjän. Ei tarvitse kiittää, sitä ette teekkään, mutta silti olette kovasti hehkuttamassa kuinka lapsillenne teidän täytyy opettaa kiitollisuutta. Lapsenne varmasti kiittää teinivanhempiaan myöhemmin, kun ovat niin kiitollisia; kiitos, että sain kokea puutetta. Opettakaa heidätkin olemaan mahdollisimman vähän kiitollisia kuitenkin, siitä että on ihmisiä, jotka työllään ovat ansainneet tämän hyvinvointi yhteiskunnan, jossa ihmisellä on mahdollisuus halutessaan olla vain tuottamatonkin ja vain lisääntyä. Ihminen alkaa tuottaa yhteiskunnalleen valmistuttuaan ammattiin, mennessään työhön ja maksaessaan veroa. Sitä ennen ei ole kuin tappiota. Sitä maksaa mielellään kun tietää, että tuetaan lasta, josta kouluttamalla tulee hyvä veronmaksaja. Mutta jos vanhemmat eivät esimerkillään ole näyttäneet lapselle, että niitä kouluja täytyy käydä, niin lapsistakin tulee vain tappiota koko elämänsä, kuten ammattitaidottomista aina. Ei ole kiva, että tappiota tuottava, tekee lisää tappiota tuottavia ja varsinkin kun sen motiivina tuntuu olevan vain se, että luullaan pelastavamme maailma lisääntymällä.
Kun sairastun, en saa verorahojani takaisin, sillä terveydenhuoltoni maksaa työnantaja. Jos joudun työttömäski, en saa verovarojani takaisin, sillä ammattiyhdistykseni maksaa minulle työttömyyskorvausta. En hyödy mitään tästä hyvinvointiyhteiskunnasta, sillä voin hyvin omillani. Jos kaikki tekisivät niin, ei olisi köyhyyttä mistä valittaa.
näköjään tuo viisastenkivi hallussa. Kerro sitten, miten poistetaan rakennetyöttömyys ja matala-palkkaisuus?
Et sitten ole käyttänyt verovaroilla rakennettuja teitä? Tai kirjastoja? Etkä mitään muutakaan. Suoraan pääsit äitisi helmoista työhön, et tarvinnut vanhempiesi verovaroilla kustantamaa koulusysteemiä? Pienenä olit aina terve?
Joo joo, uskotaan, olet täydellinen.
Kiva kun elätät hyvällä palkallasi yhden tuottamattoman ihmisen.
Toivottavasti se on pienipalkkainen hoitaja, joka "kostaa" sulle tämän kirjoituksen, ja on sulle ilkeä kun joudut vaippoihin vanhainkotiin.
on niitä ilkeitä hoitajia yksityisissäkin hoitokodeissa, ja ihan pienellä palkalla.
Töykeätä sanoa, että teinien lapset kokevat puutetta, ei pidä paikkaansa eikä saa yleistää. Ne lapset saavat ainakin rakkautta, mitä tuommoisen raha-massin lapset eivät saa.
Tavarat eivät tuo tai luo rakkautta. Se tulee sydämestä, sitä ei voi ostaa, ei edes sun kallilla verorahoillasi.
Tämä veronmaksaja ei ole väittänyt, että ei maksa mielellään veroa, sillä jonkunhan ne on köyhätkin elätettävä...
Eikö ratkaisu ole aivan selvä; miten poistetaan rakennetyöttömyys ja matalapalkkaisuus. Sitähän täällä ovat muutkin kertoneet; KOULUTUKSELLA.
Mitä tekemistä onkaan sitten rahalla ja rakkaudella? Tämä nyt on kiva kuulla kun selität ja mahdollisimman tarkkaan kiitos. Miksi ne sulkevat toisensa pois? Miksi vain varaton teiniäiti on kykenevä rakastamaan lastaan? Varo vain sinäkin, ettet joskus tule löytämään työpaikkaa ja pysty itse elättämään lastasi, sillä ethän silloin tietenkään enää häntä rakasta! Älä vain lottoa, silloin sinulle voisi kerralla sattua kohdalle hirveä määrä rakkaudettomuutta. Varo jos perit joskus sukulaiseltasi rahaa, se vie kykysi tuntea tunteita! Ole varovainen, jos haluat tuntea rakkautta lastasi kohtaan juokse aina karkuun kun näet rahaa. Soita Kelalle ja peru tukesi mitä saat, sillä johan tuokin vähä raha syö aimo osan rakkauttasi, miten kivaa teidän olisikaan elää vain lemmestä, sillä sitä olisi sitten paljon, kun mistään et senttiäkään saisi.
Huoh, huomaan myös, että olet huomannut, että kaikki tarvitsevat koulutusta ja opintietä, jotka on kustannettu vanhempien verovaroilla. Tuossa osuit asian ytimeen. Vanhempien verovaroilla! Siis vanhempien on täytynyt joskus maksaa veroja, olla työssä ja ansaita. No, paljonko suoraan kesken koulunpenkin lapsia tekemään ryhtyvä onkaan sitten kustantanut tätä lastensa koulutietä? Ollut siis todella tuottava yhteiskunnalle, suoraan yhteiskunnan maksavasta koulusta, yhteiskunnan muille tuille ja vielä tekemään jälkipolvea, joka haluaa myös elää vain rakkaudesta, sillä ei ole muuta mallia saanut. Tuottava pikku ketju teillä.
Ei hätää, näinhän sen täytyy ollakin, jotta tämä maa olisi vapaa, täytyy ihmisillä olla oikeus valita, miten elää. Mutta ennenkaikkea sanomani on se, että sitten ihmisellä ei pidä olla oikeutta valittaa. Mikäli joku haluaa välttää rahaa viimeiseen saakka, jottei menetä kykyään rakastaa lapsiaan, ei hänellä ole oikeutta vaatia yhteiskunnalta aina lisää. Lapsiperheitä pitäisi tukea jne. paskat sanon minä, lapsien kouluttautumista ja työnteon arvostamista täällä pitäisi tukea. Sitten ne lapsiperheetkin saisivat tuettua itse itseään. (Niin, mutta eihän ne halunneetkaan, kun se rakkaus vähenee...)
Ai niin unohdin kiittää. Otan kohteliaisuutena, että pidät palkkaani jotenkin korkeana tai hyvänä. Itse en juurikaan pidä, mutta saanpahan tehdä työtä josta pidän. Tämä on ihan kyllä suhteellisen keskitason palkka, jota nostaa vuorotyönlisät. Olen itse hoitaja, jotenkuten siis tiedän minkälaisia hoitajia voi olla, jotkut ilkeitäkin...
Hei!
Veronmaksajan tavoin odottelen kiinnostuneena vastaustasi, ethän viivyttele enää. Itse olen työssä, kuten miehenikin ja kuitenkin tunnen jotain niin ainutlaatuista tuota pientä kohtaan. Olen elänyt valheessa? Tämä ei olekaan sitä paljon puhuttua rakkautta?
Ps: Palkkani on vielä keskitasoa suurempi. Olen siis täysin tunteeton?
"en hyödy mitenkään tästä hyvinvointiyhteiskunnasta"... Ilmeisesti olet kouluttautunut sitten jossain ulkomailla, eikä vanhempasi ole ikinä saaneet mitään tukia, kuten lapsilisää... Eivätkä lapsesi ilmeisesti tule koskaan käymään koulua suomessa, etkä itse tule saammaan mitään äitiystukia. Ja lisäksi voit ilmeisesti tietää pommin varmaksi ettet tule koskaan sairastumaan pitkäaikaisesti esim. syöpään tai mihinkään vastaavaan. Niin, etkä ainakaan tule joutumaan mihinkään onnettomuuteen tms. Lapsesieivät ilmeisesti myöskään tarvitse koskaan päivähoitoa, et käytä kirjastoja, et julkisia kulkuneuvoja etkä teitä.. Lisäksi tiedät ettet voi joutua pitkäaikaistyöttömäksi, etkä koskaan tule vanhaksi. Myöskään kohtuullisen alhainen rikollisuus ei millään tavalla vaikuta elämääsi. Kyllä, voit todella sanoa, ettet hyödy mitään tästä yhteiskunnasta.
Tällä hetkellä en hyödy tästä hyvinvointi yhteiskunnasta yhtään, en saa yhteiskunnalta mitään tuloja, tai vastinetta rahoilleni.
Muissakin maissa kuin hyvinvointivaltioissa on teitä. Niissäkin on sairaaloita, julkisia kulkuneuvoja jne. Yllättikö?
Jos lapseni tarvitsevat päivähoitoa, maksan sen itse, aivan kuten jokainen työssäkäyvä vanhempi tekee. Omaan ammatti taidon, joten en tule joutumaan pitkäaikaistyöttömäksi.
Hyödyn kuitenkin tästä yhteiskunnasta monin tavoin. Mutta en hyödy hyvinvointi mallistamme, jossa syrjäytyneillekin luodaan edellytykset pärjätä, sillä en kuulu kyseiseen ryhmään.
Ei yllättänyt. Sairaaloiden ym. tasoissa on vaan suuria eroja.
mikä nyt kuitenkin on olennaisempaa, jos et sattunut tietämään, niin hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu nimenomaan ylläpitämään myös keskiluokan varallisuutta sekä lapsuudessa ja nuoruudessa, että vanhuudessa. Siis niissä kohdin ihmisen elämää kun kuluja on eniten. Ainoastaan pieni prosentti väestöstä hyötyy hyvinvointiyhteiskunnasta jatkuvasti, eikä niin ole tarkoitettukaan. Silti et mielestäni voi väittää ettet tällä hetkellä hyödy hv-yhteiskunnasta vai maksoitko nykyisen ammattisi itse?
Sitten vielä sellainen asia, että on paljon pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat oman alansa ammattilaisia, joten ammattitaito ei aina ole työpaikan tae, vaikka halua töihin olisi.
Mikäli on halua tehdä työtä, niin sitä on aivan jokaiselle! Hyvä, pidä sinäkin tuo asenne (oletus, ettei ihmiset ole juuri koskaan koko ikäänsä riippuvaisia tuista), ettet tule aina roikkumaan yhteiskunnan elätettävänä.
Nykyinen ammattini/ viimeisin koulutukseni on käyty kansanopiston linjana, eli maksoin itse, en sosiaalistoimen avustuksella, vaan töissä käymällä. Aiemmat koulutukseni ovat kyllä opintorahojen ja tukien turvin kustannettuja. Mutta toistan itseäni jälleen; en hyödy tästä hv.yhteiskunnasta tällähetkellä mitään.
Minä kun olin aina kuvitellut, että ihmisen elämässä kuluja on eniten juuri aikuisiässä, jolloin ollaan työelämässä, kun elätetään lapset, hankitaan omaisuutta, maksetaan velat jne. Enpä menisi uskomaan, että eniten sinullakaan palaa rahaa lapsena (mistä sinä sitä rahaa lapsena saitkaan) tai vanhuksena, jolloin omaisuus on jo vakaa ja tarpeet ovat pienemmät. Mutta jos tarkoitit yhteiskunnan kannalta, niin tottavie, ne ihmiset jotka eivät syystä tai toisesta itseään elätä ja maksa veroa, ovat suurin menoerä. Mutta mitä minä tästä nyt hyödyinkään? (Alleviivaanko sanan nyt?)
Ja yhä minua ei myöskään kiinnosta, vaikka mitä haluat ostaa minun veromarkoillani, sillä minä maksan veroni mielelläni, sillä mielestäni tämä homma toimii hyvin ja heikoimmista on pidettävä huolta. Mutta edelleenkään en ymmärrä sitä, että vielä valitetaan; aina pitäisi saada enemmän. Olisiko sitten hyvä, kun työttömälle ihmiselle maksettaisiin yhteiskunnantukia yhtä paljon kun palkkatyössä käyvä saa kuukaudessa? Kuka enää haluaisi käydä työssä, kun saman saa huonolla työmotivaatiollakin? Työssä käyntiin yleensä motiivina kun on se raha. Mielestäni tuet pitäisi laittaa ehdottomasti mahdollisimman minimiin, jotta alkaisi olla haluja kouluttautua ja käydä työssä. Ei se työnteko aina kenestäkään ole mukavaa ja välillä tuntuu puuduttavalta, mutta ei se ole syy sitä välttää, se tunne ei ole mikään ainutlaatuinen sairaus, joka kelpaisi syyksi varhaiseläkkeeseen. Ja kieltämättä mikäli ihminen on niin vanha ja kypsä, että on valmis vanhemmaksi, niin tottakai se on valmis myös itsensä elättämään. Aikuisuutta on myös astuminen työelämään ja uran luominen, elämänsä vakauttaminen, turvallisuuden luominen jne. ei vain lisääntyminen.
Mutta muistutan vielä; TYÖTÄ ON! Aivan jokaiselle on työtä, mikäli oikeasti on halua saada työtä. Se ei ole itsestään selvyys, vaan työn eteen täytyy nähdä työtä ja opiskella. Se on itsestäänselvyys, että jokaiselle haluavalle on työtä.
Minä en ole lapsuudestani ja opiskeluistani, kun olen ollut vain tappiota yhteiskunnalle siirtynyt seuraavaan vaiheeseen tuottamaan vain tappiota yhteiskunnalle, saati tehnyt uusia tappioita yhteiskunnalle, vaan minä työssäkäymällä koko ajan korvaan tälle valtiolle sitä mitä olen tähän asti siltä saanut.
Voisiko tämä olla sellaista kiitollisuutta, se että korvaan ja panoksellani osallistun tämän järjestelmän ylläpitämiseen, mitä te haitte, että lapsille olisi hyvä opettaa? Eikö tälläisen opettaminen olisi fiksumpaa; katso äiti on kiitollinen ja maksaa mielellään veronsa, koska on saanut paljon kotimaalta, kun se mitä te haluatte; ole kiitollinen siitä vähästä mitä saat, enempään ei ole varaa...? Niin kyllä siinä ohessa nöyryyskin kasvaa, kun veroja maksaa ja vielä ymmärtää miksi niitä maksaa.
Eikös ne alkoholistit, narkkarit ja työttömät kuluta niitä rahoja paljon enemmän, kuin perheet? Eikös heillä sitten ole velvollisuutta huolehtia itsestään? Me sentään kasvatamme tulevia veron maksajia ja perheiden taloudellinen ahdinko on yleensä väliaikaista.
kannattaisi eliminoida ne TODELLISET yhteiskunnan elätit. Eli alkoholistit, narkkarit ja tahallaan työttömät.
Äitiyspäivärahasta nimittäin maksetaan veroja.
Ja veroa maksetaan nimittäin myös niiden alkoholistien, narkkareiden ja työttömien päivärahoista aivan samanlailla.
Alkoholistit ja narkkarit, jotka saavat aivan samanverran tukea yhteiskunnalta kuin tavan työttömätkin, siis vähemmän kuin lapsiperheet, kuluttavat terveyskustannusten kautta suhteettoman paljon yhteiskuntaa. Siksi niistä olisi hyvä päästä ja siihen pyritäänkin, että kansalaiset eläisivät suhteellisen terveinä, päihteet poistettaisiin. Mutta se automaattisen hyvä puoli on, että ne eivät elä niin kauaa toisten elätettävänä, sillä ovat keskimääräistä lyhyt ikäisempiä.
Mikäs sitä on maksaessa veroja kun tietää tarkoituksen menevän hyvään, alkoholistien terveyskustannusten kohdalla korpee, mutta esimerkiksi kunnollinen koulusysteemi täytyy olla ja siihen panostaa. Mutta sitten tuntuu turhauttavalta kieltämättä, kun se koulusysteemi ojn hyvä, niin sitä ei arvosteta. Lapset saattavat jättää jo peruskoulun kesken, mikä tietenkin tarkoittaa, että he eivät kummoisia veronmaksajia tule ikinä olemaan. Ja nämä ihmiset sitten saattavat elää kauankin ja vain hohhailla, kun ei ole työtä. Siksi olleellista olisi, että lapsi kasvaisi jo sellaisessa kulttuurissa, jossa koulun käyntiä arvostetaan. Lapsen lähin kulttuuri on se perhe, sieltä se mallinsa ottaa. Ammatillista koulutusta vaille oleva vanhempi on tosi hyvä esimerkki sille lapselle, yleensäkin työtön vanhempi on tosi hyvä esimerkki lapselle, siitä että hyvää koulujärjestelmäämme kannattaa arvostaa.
Lapsen koulupäivä ei ole yhteiskunnalle kovin halpa. Ja vanhemmat voivat sen tarjota lapselle ilmaiseksi. Kyllä systeemi on niin hyvä, että siitä kannattaa kiitollisuutta osoittaa, ei tekemällä niitä "mahdollisia" veronmaksajia lisää, vaan varmistamalla, että oma jälkipolvi varmasti tulee olemaan veronmaksaja, eikä vain kuluttaja, ja sen jokainen vanhempi tekee esimerkkinä olemalla.
Veronmaksajan kanssa samoilla linjoilla.
Minusta työnteko pitäisi tehdä kannattavammaksi suhteessa yhteiskunnan tukiin. Tapahtuuko se sitten tukia leikkaamalla vai palkkoja nostamalla, en tiedä mikä olisi oikea tapa. Vai pelkällä asennekasvatuksella? Tiedän omassa lähipiirissäni tapauksia, joille työttömyys olisi taloudellisesti kannattavampaa yhteiskunnan tukien takia, kuin työssäkäynti (toinen on perhe, jossa vain toinen ansiotyössä ja toinen lasten kanssa kotona, työssäoleva suunnitellut lusmuilemaan jäämistä parempien tukien takia; toinen on yksinhuoltajaperhe, jonka "pää" ei ole töissä käynyt vuosikausiin ao. syystä). Ihan hullua!? Tukijärjestelmässä olisi hiukan säätämistä...
Työttömyydestä päästään tuskin kokonaan eroon, ainakin niin kauan kuin tässä yhteiskunnassa suositaan pätkätöiden teettämistä. Itsekin tehnyt niitä jo 15 vuotta, vakipaikkaa en kovasta kokemuksestani ole onnistunut saamaan, epäilen että syy on siinä että olen parhaimmassa synnytysiässä, naimisissa oleva yhden lapsen äiti (vaikka lapsenteko ei kuulukaan tulevaisuudensuunnitelmiini). Monta kertaa olen ollut työjaksojen välissä työttömänä, mutta kovalla yrittämisellä uusi työpaikka löytyy aina muutamassa viikossa, jos vain viitsii etsiä - joskus jopa ennen edellisen työn päättymistä. Mutta ei aina HETI. Ja otan noilta jaksoilta omantunnon tuskitta päivärahat vastaan, osallistunhan systeemin ylläpitoon/rahoitukseen ollessani työssä, eikä aikomuksenani ole jäädä päivärahojen turvin lorvimaan. Mutta luuserointi vuosikausia ilman mitään aikomustakaan työllistyä pitäisi tehdä mahdottomaksi! Tähän kastiin luen myös ne, jotka eivät saa työtä sen takia, ettei heidän koulutuksensa joko sisällöltään tai tasoltaan vastaa työmarkkinoita. Itse olen kouluttautunut jatkuvasti työn ohessa, jottei itselle kävisi näin. Minusta kaikki pitkäaikaistyöttömät pitäisikin velvoittaa tutkiskelemaan rehellisesti syitä, mistä työttömyyden pitkittyminen johtuu, ja panna tekemään ongelman poistamiseksi jotakin!
En myöskään hyväksy sitä, että tehdään lapsia ajatellen että "kyllä yhteiskunta ne elättää"... minusta se on vastuutonta. Tai ainakin se, että kitistään sitten tukien pienuudesta! Varmaanhan jokainen tietää, että Suomen äitiys- ja vanhempainpäivärahajärjestelmä perustuu työssäkäyntiin. Siksi suurin osa rupeaakin lastentekoon vasta saatuaan sitä työkokemusta.
Pointtini on se, että kaiken kaikkiaan järjestelmämme on kuitenkin melkoisen hyvä. Meidän kaikkien tulisi arvostaa sitä, ja myös ymmärtää, että laaja tukijärjestemämme on tarkoitettu vain poikkeustapauksiin (sairastuminen, työkyvyttömyys, tilapäinen työttömyys, opiskelu...), eikä siihen, että sitä käytetään hyväksi tarkoituksella ja pitempiä aikoja. Jokaisen on kannettava kortensa kekoon etenkin nyt, kun suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle.
Noihin aikaisempiin kommentteihin viitaten, jokainen meistä käyttää järjestelmää hyväksi jossain vaiheessa, usein tiedostamattaan; teitä, kouluja, terveydenhuoltojärjestelmää... pointti on vain siinä, että jokaisen pitäisi edes yrittää tuoda nämä rahat takaisin yhteiskunnalle, eikä vain härskisti ottaa kaikki irti mitä saa... jossain vaiheessa voi käydä niinkin, ettei tällaiseen lusmuilua suosivaan järjestelmään ole yksinkertaisesti varaa, josta sitten kärsivät kaikki, myös ne, jotka eivät omaa tilannettaan ole itse aiheuttaneet.
nämä pakolaisina Suomeen tulevat?Elävät yhteiskunnan varoilla ja senkus vaan rötöstelevät!Ja mikään ei kelpaa,kaikesta valitetaan!Tottakai heidänkin joukossaan on sellaisia jotka tänne tultuaan kouluttautuvat ja menevät töihin.Mutta siinä on sitten yksi ongelma lisää:ulkomaalaiset vievät suomalaisilta työpaikkoja!Ja suomalaisten työttömyys senkus vaan kasvaa!
En halua yleistää enkä ole rasisti,mutta muistuupa mieleeni eräs tapaus.
Tuttavani asui eräässä pohjois-suomen kaupungissa rivitalossa.Naapuriasuntoon muutti pakolaisperhe.Kaupunki (sossu) kustansi heille asunnon,huonekalut,auton...kaiken huippu on se että huonekaluliikkeen auto oli tuonut perheelle upouuden sohvakaluston!Mutta sepäs olikin vähän nirso perhe kun oli pitänyt viedä kalusto takaisin ja tuoda HIENOMPI tilalle!!!Ja sosiaalihuolto kiltisti maksoi.
Itse asuimme kerran eräässä kylässä jossa on paljon pakolaisia.Tuolloin mieheni oli työttömänä joten jouduimme asioimaan itsekin sossun luukulla.Siinä tuli jotakin puhetta sossutädin kanssa niin hänen puheestaan selvästi paistoi läpi se että hän piti pakolaisia selvästi etuasemassa suomalaisiin nähden.Eli että heidän auttamisensa on tärkeämpää kuin kotimaan kansalaisten.
Mikähän se siinä on että pakolaisille sossu ostaa auton mutta jos suomalaisella on auto nimissään ei tukia sossusta tipu?!Omakohtaista kokemusta on!
Mielestäni epäreilua.
Kaikesta huolimatta en toki pakolaisia vihaa,siis heitä jotka OIKEASTI tulevat esim.sodan jaloista turvaan.Mutta on näitä pyrkyreitäkin olemassa.
Pakolaiset ovatkin oiva esimerkki, siitä, kun vanhemmat ovat syrjäytyneitä, yhteiskunnanelättejä, niin miten lapsistakin tulee. Vanhempien kohdalla melkein ymmärtääkin, aikuisen on vaikea oppia uutta kieltä ja kulttuuria, joten jäävät ulkopuoliseksi, varsinkin kun suomalaiset työnantajat eivät ole hanakoita palkkaamaan. Lapsista tulee helposti ja usein myös syrjäytyneitä ja näitä rötösteleviä, sillä eivät ole saaneet muunlasita mallia perheestään, sitä itsensä elättämisen mallia, vaikka kielen ja kulttuurintaito kehittyy heille paremmin.
ihmisiä on todellakin moneen junaan.En ole itsekään kyllä mikään varakas ihminen,toimeen jotenkuten tullaan ja veroja maksellaan.Mutta mielellään maksetaan kun ei sitä elämäänsä koskaan tiedä vaikka pitäisi joskus turvautuakin tähän yhteiskunnan turvaverkkon.
Ainutlaatuinen systeemi ja oikeasti hyvä mutta valitettava tosiasia on että nitäkin riittää joilla ei ole minkäänlaisia haluja työelämään kun tukiaisiakin kerran saa.
Ja tässäpä tuli eräänlainen aasinsilta =)
Elikkäs varmasti on olemassa sellaisiakin köyhempiä ihmisiä jotka kehottavat lapsiaan kouluttautumaan ym että on heillä sitten valoisampi tulevaisuus edessä.Mutta on sitten niitäkin tapauksia että suvunjatkajat kulkevat isiensä jalanjäljissä kirjaimellisesti,tukiaisten varassa elellen.
Ihmisiä kun on todellakin monen sorttista.
Toimeentulotuki on erittäin hyvä asia,takaa kuitenkin vähäosaisemmille kohtuullisen elämisentason..ja joillekin "lypsäjille" (lue huijareille..)ilmeisesti jopa kohtuullista paremman.
mutta jos ei omatunto soimaa tukiaisten kalastelusta tyyliin että huijaamalla niitä saa niin minkäs sille voi...
Ihminen oppii niin huonosti puheesta, mallioppiminen on paljon yleisempää. Harvemmin se kehoitus, että käyppä lapsi kouluja ei auta, jos ei ole esimerkkejä, sellaisia ihmisiä joiden jalanjäljillä kulkisi. Monet tupakoivat vanhemmat kehottavat lapsiaan välttämään tupakkaa, joskus toimii, useimmin ei. Siinä vaaditaan lapselta omanlaistaan oivaltamiskykyä ja lahjoja toimia toisin, jos esimerkit näyttävät toiseen suuntaan. Onneksi niinkin käy. Varmemman päälle pelaamalla jokaisen vanhemman tulee näyttää omaa esimerkkiä, kuinka elämässä pärjätään, aivan pienistä asioista lähtien.
että niitä oikeasti "pois sodan jaloista" tulevia on vähän. Milläs rahalla ne köyhimmät ja hädänalaisimmat tänne pääsisivät? Epäilen, että tänne tulevat vain kohtuuvarakkaat, ei-hädänalaiset sodan tms. varjolla paremman elämän ja elintason toivossa...
Minusta pakolaisia ei pitäisi ottaa lainkaan vastaan, vaan pyrkiä auttamaan ihmisiä omaan maahansa tarjoamalla mm. apua ongelman ratkaisuun (eli poistaa syy, miksi ihmisten täytyy lähteä pakoon).
Olen erittäin paljon samaa mieltä, ihmisten on paras olla kotimaassaan, eikä pakotettuna muualle, sinne se apu pitäisi saada, eihän ne ymmärrä täällä edes ympärillä puhuttavaa kieltä...
Mutta miten sen voisi poistaa, sen syyn. Poliittisesti ne ovat monet vainottuja, joissakin maissa on se sotakin. Voisimmeko poistaa politiikan muista maista? Lähtisivätkö suomalaiset sotimaan jonnekin somaliaan, jotta sota saataisiin loppumaan... Joskus ei ole muuta keinoa kun auttaa tuomalla tänne, me emme kuitenkaan kärsi siitä yksilöinä niin pahasti, kuin mitä kärsii se ihminen joka tänne joutuu tulemaan, hylkäämään elämänsä kotonaan.
Jaaha..no, jokaisella on tietysti omat nkemyksenä...
kyllä alkoholistikin osaa rakastaa.
Sinulle joka sanoit "rahanpuute tuo riitoja" ei välttämättä.
Olen aina ollut "köyhä" rahallisesti, mutta takaan ja alleviivaan, että olen antanut lapselleni rikkaan elämän henkisesti.
Olemme harrastaneet luonnontutkimista, lintuja, ilmiöitä, retkeilyä, kävelyä ja muuta tutkailemista.
Olemme lukeneet satamäärin kirjoja, ääneen ja hiljaa, yhdessä tutkien ja lukien, kirjaston ilmapiiristä nauttein.
Olemme kuunnelleet ja katselleet soittoa ja laulua, lasten ja aikuisten teatteria, tehneet itse myös esityksiä.
Olemme pelanneet yhdessä kaikenmaailman pelejä ja leikkejä.
Olemme piirtäneet ja maalanneet, muovailleet ja tehneet luontotaidetta, tutkineet taide-ja luonnonhistoriaa..
Tätä kaikkea olen saanut tarjottua, vaikka olen rahaton, köyhä.
Tuolla eräs kirjoittaja muisteli lapsuutensa majaa, niitä muistellaan meilläkin.
Alkoholisti-isäni kanssa käytiin koko perhe metsässä puolukassa, käytiin kirjoja....jne, sieltä tämä on kummunnut, rakkaudesta.
Mitä kaikkea tekisittekään, mikäli olisi vielä rahhakin, kun nyt jo harrastatte noin...
Talous tuo riitoja ja erimielisyyttä siis parisuhteeseen, jonka pohjalle perhe on yleensä perustettu, eikä lapsen ja vanhemman välille, ennenkuin lapsi on sen ikäinen, että vaatii kaikkea.
olikin, ei tarvitse ruikuttaa sitä roinaa, kun on mielekästä tekemistä. Meilläkin tämä on jo murkku, on hän tietenkin saanut jotain, mitä on pyytänyt, mutta ei kuuta taivaalta, ja on osannut odottaa.
Ei tule parisuhteessakaan riitoja vähästä rahasta, jos ne vähät rahat jaetaan tasaisesti, eikä eletä yli varojen.
"Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot."
Ei ole pakko elää yli varojensa ja hankkia jokaikistä mainosmiesten markkinoimaa kapistusta.
U.
juu olen kanssasi ihan samaa mieltä =)
ja edelliselle vain, että ei todellakaan kaikki riitele siitä rahasta. kyllähän se on väsymys joka tekee suurimmalle osalle hallaa!
Oletko sama vastarannankiiski joka ylempänä sanoi, että jos on rahaa ei rakasta lastaan? Kuitenkin alkoholisti rakastaa. Tietenkin se on niin, sillä eihän alkoholisteilla yleensä ole rahaa. Mutta olisiko raha vs. rakkaus teoriassasi kuitenkin jotain aukkoja?
Meillä kahden opiskelijan taloudessa tuloja sellainen 1500 yhteensä kuussa, ikinä, koskaan ei ole rahasta tapeltu vaikka tiukkaa välillä onkin. lasta meillä siis ei ole, piti vain sanomani, ettei raha kaikille ole ongelma, siitä tappelevat lähinnä ihmiset, jotka pitävät rahaa tärkeänä.
Oma äitini oli 17 kun synnyin, perheemme oli todella köyhä - tosin minä en edes sitä huomannut, vasta vanhempana tajusin, että kylläpä sitä tultiin pienellä toimeen. En kokenut eläväni puutteessa eikä lapsuuteni ollut millään muotoa krja. Vanhempani eivät tapelleet rahasta ikinä, vaikka myöhempinä vuosina muuta riitaa olikin.
Vielä: ei lapselle tarvitse ehdoin tahdoin maailman kurjuutta hieroa kasvoihin, mutta on vain ja ainoastaan tervettä oppia jo pienestä asti, että kaikkea ei voi eikä pidä saada - kyllä muuten ala-asteelaisestakin jo huomaa, jos vanhemmat ovat ajatelleet, että lasta tulee suojella kaikilta pettymyksiltä Pettymykset kuuluvat elämään, ja jos kotona turvallisessa ilmapiirissä opetetaan sietämään pieniä pettymyksiä kuten sitä, etti kaikkia pelejä ja muotivaatteita voi saada, on elämä vanhempana helpompaa.
95% kasvatuksen ammattilaisita on muuten kanssani samaa mieltä: vain aivan pienen vauvan kuuluu saada kaikki, mitä se haluaa, jotta perusturvallisuus muodostuu vahvaksi. Vähitellen vauva opetetaan siihen, että ruokaa ei saa jatkuvasti yöllä jne. Samaa periaatetta noudattaen pitäisi myös taloudellisten hyödykkeiden tarjoamista rajoittaa vaikka varaa olisi mihin. Rakkutta ja yhteistä aikaa voi tarjota määrättömästi - nykyään vain moni ajattelee, että rahallinen puoli on tärkein ja kun se on kunnossa, ei muuta tarvitakkaan...
Ei tarvitse olla kasvatuksenammattilainen ymmärtääkseen, että kaikkea ei voi saada. Eiköhän se ole kaikille itsestään selvää, vaikka rahaa olisikin tarjota aivan kaikkea.
En voi uskoa, että väitätte, ihmisten jotka elättävät itse parheensä, lellittelevän lapsensa poikkeuksetta pilalle...
En väitä, että perheensä elättävät tai edes rikkaat lellisivät lapset pilalle, vaan väitän, ettei ihmisen tarvitse olla kovinkaan rahoissaan voidakseen tarjota lapselle kaiken tärkeän.
On myös ihan totta, että nykyään yhä useampi lapsi voi henkisesti entistä huonommin, vaikka perheillä on enemmän rahaa. Tutkimusten mukaan syynä on se, että vanhemmat tekevät liikaa töitö (saadakseen rahaa) ja pyrkivät korvaamaan inhimillisiä arvoja rahalla, kun omat rahkeet eivät todelliseen vanhemmuuteen riitä.
Tämä ei siis koske kuin osaa perheistä. Raha ei tee vanhemmista huonoja vanhempia mutta ei heistä huonoja tee rahattomuuskaan. Vanhemmuus mitataan muilla kriteereillä.