Valtion leiviskät ja suojaton tila

Paperilla se näyttää hienolta: koulutusta, nuorisotyötä, yhteiskunnan tukemaa kasvatusta ja pyhää elämää. Mutta kun pintaa raaputtaa, alta paljastuu se todellinen kauppakirja, joka on allekirjoitettu jossain Oulun ja opiston takahuoneissa valtion virkamiesten ja liikkeen johtomiesten kesken. Valtio maksaa, pumppaa miljoonia sisään järjestelmään, joka takaa, että nuoret pidetään oikealla polulla – ja vastineeksi valtio ostaa itselleen oikeuden katsoa poispäin.
Siinä diilissä ei ole sijaa ihmisoikeuksille tai sille, että joku tulisi sinne omien sanojensa takana seisomaan. Kun päätät olla hiljaa notkumatta ja kieltäydyt pokkuroimasta, huomaat heti, mitä se valtion ja herätysliikkeen välinen sopimus tarkoittaa käytännössä: olet lainsuojaton omien seinien sisällä.
Koko opistokoneisto toimii kuin pyörivä tehdas, joka sylkee ulos samanlaista muottia, ja jos joku yrittää rikkoa sen muotin, koneisto yskii ensin käskyläisensä paikalle. Kun ne eivät saa sua lannistettua puheella, ne siirtävät pelimerkkejä: uhkailua käytävän hämärissä, ruuvimeisseliä seinään suoraan korvan viereen, pelottelua ja provosointia vaivihkaa. Ja jos sekään ei riitä, taustalla vedetään naruista.
Valtio on nimittäin tehnyt diilin siitä, että ne tuottavat asiakkaita, ja järjestelmä pitää huolen lopusta. Se on se suojaton tila: kun olet heidän alueellaan, sä olet ilman turvaa. Jos joku iskee terän pään viereen tai uhkailee, ei ole olemassa mitään puolueetonta poliisia tai lakia, joka suojelisi sua. Poliisi tulee paikalle tasan yhdestä syystä – ei suojellakseen sua väkivallalta tai pelottelulta, vaan kantamaan sut pois, koska olet uhka sille valtiolta rahoitetulle pyhälle järjestykselle.
Ne omivat oikeuden päättää, kuka saa hengittää vapaasti ja kuka on "vaan nuorille tarkoitettu" häirikkö, joka pitää siivota pois näkyvistä. Valtio maksaa laskun, ja opisto pitää huolen, että hinta maksetaan sun vapaudellasi ja turvallisuudellasi.