Huomasin eilen olevani paska ihminen- burn outissa. Olen lopen väsynyt ja kyllästynyt tuntemaan itseni täysin paskaksi ihmiseksi koska kaikki vähäiset ihmiset elämässäni kohtelevat minua kuin roskaa. Minua ei kunnioiteta, minua loukataan jatkuvasti ja kohdellaan kuin olisin koko ajan johonkin syyllinen ja kaikille taakka. Tai sitten kaikkien pelle.
Kaikki pienet mokani ja heikkouteni suurennetaan ja hyviä tekojani vähätellään.
Oloa ei helpota se että kuulun sosioekonomiseen asemaan jota yhteiskunta pitää paskasakkina. Taloudellinen tilanne aiheuttaa riippuvuussuhteita. Julkinen keskustelu niistä ihmisryhmistä joihin kuulun on täynnä pelkkää pahan puhumista. Vaikka rationaalinen minäni tiedostaa että olen aivan kelpo ihminen jatkuva paska jauhaminen alkaa mennä ihon alle.
Kokemuksia?
Kaikki pienet mokani ja heikkouteni suurennetaan ja hyviä tekojani vähätellään.
Oloa ei helpota se että kuulun sosioekonomiseen asemaan jota yhteiskunta pitää paskasakkina. Taloudellinen tilanne aiheuttaa riippuvuussuhteita. Julkinen keskustelu niistä ihmisryhmistä joihin kuulun on täynnä pelkkää pahan puhumista. Vaikka rationaalinen minäni tiedostaa että olen aivan kelpo ihminen jatkuva paska jauhaminen alkaa mennä ihon alle.
Kokemuksia?
Vastaukset 120
Vanhimmat
Älä ole sellaisten ihmisten seurassa jotka kohtelevat sua huonosti.
Kaikissa tilanteissa ei ole vaihtoehtoja. Tai toinen vaihtoehto on huonompi kuin nykyinen.
Eikö elämään voi saada ihmisiä jotka kohtelee sua hyvin? Jos sinä osaat kohdella toisia hyvin niin ei se oikeuta että sua kohtelee kaikki huonosti. Vai onko sulla mennyt luotto siihen että kaikki ihmiset ei ole samanlaisia kuin sun lähipiirissä?
Kyllä se tällaisessa maassa on aika vaikeaa. Ja kun on jo keski- ikäinen uusien ihmissuhteiden luominen on vaikeampaa kuin nuorena. En tosin kärsi yksin olosta ja viihdyn omasta seurassani mainiosti. En vain tajua miksi ihmisten pitää peilata toisiaan aina negatiivisesti. Se tuntuu olevan jotenkin kulttuuriinkin yhteydessä oleva asia ainakin omasta mielestäni. Sosiaalisesta kanssakäymisestä jää liian usein vain paska maku.
Eilen illalla oikein havahduin siihen kuinka kyllästynyt olen tuntemaan itseni koko ajan täysin paskaksi ihmiseksi.
Olisipa kiva jos elämässä olisi edes yksi ihminen joka kunnioittaisi minua. Ei luulisi olevan liikaa vaadittu.
Miksi sinä et kysy asiaa niiltä jotka sua huonosti kohtelee? Keskustele heidän kanssaan asiasta.
Kaikkien kanssa ei keskustelu onnistu.
Ja olet riippuvainen heistä?
En tiedä millaisessa maailmassa ihmiset yleensä elävät kun vaikuttaa että tämä trendikäs "go no contact"- ratkaisu on nykyisin vastaus joka pulmaan.
Olen kokoeillut sitäkin toki jo ja siivonnut monia ihmisiä kokonaan ulos elämästäni. Sosiaaliset suhteet eivät täällä mun maailmassani ole noin suoraviivaisia että sitä vain poistetaan kaikki häiriötekijät elämästä jos siltä tuntuu. Ihmisten välillä on aina jonkinlaisia riippuvuussuhteita halusi tai ei.
moi olen 44-vuotias mies (Juha) ja minä kunnioittaisin sua. Oon omissa oloissa oleskeleva erakko ja asun toki isän kanssa mutta en tapaile ihmisiä ja koen olevani sosiaalisesti jotenkin ns down. En pidä itteeni muita huonompana.
Ei mutta se että kaikki kohtelee paskasti. Kuten aloittaja kertoo että kaikki. Voisi kysyä miten hän tutustunut ihmisiin jotka poikkeavat siitä millainen itse on. Jos itse on empaattinen ja osaa olla ystävällinen niin miten hän on lyöttäytynyt sellaisten henkilöiden elämään joilla ei ole samoja arvoja. Hän on taloudellisesti riippuvainen näistä ihmisistä. Miksi?
Miksi ihmissuhteiden luominen on vaikeampaa kuin nuorena? ohan niitä kanavia joissa voi tutustua ihmisiin oli minkä ikänen tahansa.
Varmasti kaikki viat ovat jälleen vain aloittajassa itsessään. Omassa vastuuntunnottomuudessa, itsetunto- ongelmissa, alemmuudentunnossa, negatiivisessa elämänasenteessa, passiivisuudessa, siinä ettei yritä mitään. Heittäytynyt uhriutuneeksi itsesäälissä vellomaan eikä aikomustakaan ryhdistäytyä ja alkaa toimimaan toisin elämässään. Hulluuden määritelmä on että toistaa samoja toimintamalleja ja odottaa eri lopputulosta.
Päläpälä.
Itse itse itse. Itse täytyy vain havahtua unestaan ja kieltäytyä paskan ihmisen roolista. Alkaa pitämään puolensa. Alkaa reagoimaan toisin.
Ei tuossa ole edes kyse empaattisuudesta tai ystävällisyydestä tai sen puutteesta. Kyse on roolipelistä jossa yksi henkilö tai yhteisö esim. tiettyyn sosioekonomiseen ryhmään kuuluva ajetaan syntipukin- tai milloin minkäkin narrin rooliin vaihtoehdottomasti. Ja siitä että se alkaa pitkässä juoksussa viedä veronsa koska kukaan ei ole loputtomasti immuuni ympäristövaikutuksille.
Minä en tiedä aloittajan taustoja tai elintapoja. Hän kertoo ettei ole mielenterveyspalveluiden piirissä mutta se ei poissulje sitä etteikö niitä mielenterveysongelmia ole. Tuo ettei nelikymppisellä ole helppo tutustua uusiin ihmisiin kertoo minulle huonosta itsetunnosta ja itsensä arvostamisesta ja ennakkoluuloisuudesta että kaikki ihmiset kohtelee huonosti koska hänellä ei ole kuin negatiivisia kokemuksia. Silloin on helppo vetäytyä.
mun kohdalla kyse on siitä (en ole avausposttaaja) että olen sosiaalisesti estynyt niin en siksi tapaile ihmisiä. Vuonna 1998 tuli lopullinen käänne jonka jälkeen en ole tapaillut ihmisiä. Vetäytynyt vain kotiini. Päivät menee nopeaa ohoh hups ja asiat ja ihmiset ei kiinnosta. Kuin koko ajan tuijottaisi tyhjyyteen mutta silti sisimmässä eli sielussa on rauha.
No ihmekös että sinullekin tulee heti nuo samat terapiakulttuurin automaattisesti ohjelmoimat selitysmallit mieleen kun olet mielenterveysperseilykulttuurin marinoima itsekin.
Tekemällä yhteisö- ja yhteiskuntapatologian yksilölle koituvista seurauksista hänen omia "mielenterveyshäiriöitään" kiistät samalla yhteisö- ja yhteiskuntapatologian olemassaolon ja sijoitat ulkoisen ongelman yksilöön joka sen seuraukset joutuu tuntemaan nahoissaan.
Johtuuko vastaavasti Intian kastittomien kokemus että heitä kohdellaan huonosti siitä että kastittomilla itsellään on heikko itsetunto, mielenterveyshäiriötä ja alemmuudentuntoa? Auttaisiko Mieli ry:n jalkautuminen palveluineen Ganges virran kupeeseen heitä jotenkin jos he toisinaan kokevat potevansa kastittoman rooliinsa liittyvää burn outia? Kaikkihan on itsestä kiinni joten kunhan he vain saisivat käypää hoitoa henkilökohtaisiin mielenterveysongelmiinsa ja alemmuudentuntoonsa he ryhdistäytyisivät ja lakkasivat kärsimästä intialaisen yhteiskunnan kastittomiin kohdistamasta kaikenlaista kusipäisyydestä?
Mielisairauspalvelut auttaa.
Eihän muut ihmiset aiheuta sitä, jos ihminen tuntee itsensä paskaksi. Kyllä
se ajatus on ihan omaa, omien aivojen tuotosta.
On Juha hienoa, että osaat arvostaa itseäsi, etkä pidä itseäsi muita huonompana. Sinullakin on ihmisarvo, kuten meillä jokaisella.
Heikon itsetunnon omaavan ihmisen on vaikeaa alkaa tutustua uusiin ihmisiin, koska mielessä voi pyöriä ajatus, kelpaanko, tykätäänkö minusta, ajatellaanko, että olen ihan paska, luuseri, tms.
Jos luottaa itseensä, arvostaa itseään, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, se helpottaa tutustumista, sekä myös muiden ihmisten kanssa yhdessä olemista.
Usein käy niin, jos ei itse tykkää lainkaan itsestään, niin kuvittelee, ettei kukaan muukaan tykkää. Johtuu täysin itsetunnosta, tai ennemmin sen vajavuudesta.
Elämässä on, siihen mahtuu, todella paljon myös ikäviä asioita, mutta ihminen itse on se, joka tekee asioista itselleen ongelman, jos tekee, jos sellaiseen on taipumusta.
Käsitteleekö vaikeat ja ikävät asiat ja kokemukset päästäkseen eteenpäin, vai jääkö voivottelemaan ja uhriutumaan, että kaikki on pelkkää "kakkaa" elämässä.
Melkein mistä asiasta tahansa saa tehtyä itselleen ongelman, jos niin haluaa tehdä. Jopa positiivisia juttuja pystyy mielessään kääntämään negatiiviseksi, jos haluaa sellaisestakin ongelman itselleen.
Kyllä. Mutta itsetuntoa voi kehittää ja kasvattaa. Se ei muutu sillä ettei tee töitä sen eteen että se voi vahvistua.
Siis muiden ihmisten käytös ja tapa kohdella sinua ei vaikuta mitenkään elämääsi?
Minä en ole perehtynyt intiaan ja heidän käytäntöihin
Jaa siellä taas suomalainen itsetuntopornoilu pyörähti käyntiin.
Sinulla on selvästi paljon kokemusta heikosta itsetunnosta kun osaat noin yksityiskohtaisesti kuvailla itsetunto- ongelmaisen ihmisen tunne- elämää. Ilmeisesti siis omaasi.
Minun omanarvontunnossani ei ole vikaa. Vika on ympärilläni.
No mitä täällä voidaan tehdä ettei sun tuntemat ihmiset kohtelee sua huonosti jos heidän kanssaan et voi keskustella.
Kuka sua on pyytänyt tekemään jotain tuntemattoman nettikirjoittelijan asioille?
Pyydetäänkö aloituksessa neuvoja?
Ei.
Kysyttiin kokemuksia.
Kokemuksia ilman miten on selvinnyt.
Mitä sitten kommentoit?
En väittänyt, että muiden ihmisten käytös ja tapa kohdella ei vaikuttaisi.
Mutta millä tavalla se vaikuttaa ? Millä tavalla antaa sen vaikuttaa omaan elämään ? Onko sen pakko antaa vaikuttaa ? Ja jos antaa vaikuttaa, miksi antaa ?
Olet täysin oikeassa. Myönnän kyllä, että taistelin heikon itsetunnon kanssa monet vuodet.
Itsetuntoni heikkous johtui juuri siitä, kun en hyväksynyt itseäni, inhosin itseäni, pidin elintapojani huonoina, jne.
Ei siinä ole mitään itsetuntopornoilua, se on osa elämää, jonka heikommaksi itsensä tunteva voi joutua käymään läpi. Niin jouduin minäkin. Mutta selviäminen on jokaiselle mahdollista.
En syyttänyt sinun omanarvontuntojasi, tai mitään muutakaan missään kohdassa, eli ota rauhallisesti. Sinulla on lupa ja oikeus elää aivan kuten itse haluat, eihän siihen kukaan voi mitään sanoa.
Joillain vain voi mennä muiden kokemukset "ihon alle". Tuntemattomista on hyvin vaikeaa tietää, miten he ottavat muiden kommentit vastaan, mitä mieltä he ovat niistä, loukkaantuuko joku, tai alkaako syyttelemään jotenkin itseään jostain syystä, tms.
Nykymaailmassa on hyvin vaikeaa valita sanojaan, että kukaan ei vaan ottaisi nokkiinsa. Aina on joku, joka pahastuu, syystä tai toisesta.
Itsetuntopornoilua on kuvitella että koska sinulla oli itsetunto- ongelma kaikilla muillakin on. Selkeästi aloittaja kärsii ympäristöongelmista, ei henkilökohtaisista ongelmista.
En voi verrata itseäni ja muita keskenään.
Kun minulla oli ongelmia, niin yritäpä arvata, näinkö miten paljon muitakin erilaisista ongelmista kärsiviä ? Tuli kyllä nähtyä, että jokaisella oli/on omanlaisensa ongelmat. Ei itseään voi verrata muihin, tai muita itseensä.
Enkä ole aloittajaa syyttänyt mistään, enkä ole tehnyt hänestä mitään diagnoosia, sellaiset ei kuulu minun tehtäväksi.
Älä sinäkään välitä minun sanomisistani, mitään en ole henkilökohtaisesti sinulle täällä kommentoinut.
Älä huoli, ei sinun tarvitsekaan. Varmasti riittää, että tiedät Suomen käytännöt, kun täällä kerran asustelet.
Haluaisitko sitten että tuolla tavalla käyttäytyvät ihmiset pitäisivät sinusta. Kertoo tarpeeksi luonteesta joten itse kieltäytyisin seurasta vaikka tarjottaisiin.
Minä en halua olla missään tekemisissä oman lapseni ikäisen kanssa!
Käskeekö joku sinua olemaan tekemisissä sen ikäisen kanssa ?
Olet taloudellisesti heistä riippuvainen? Miksi?
Koska olen paska ihminen? 🤔
Mikä on sellaista paskasakkia joka ei yhteiskunnalta esim sosiaalietuuksia?
Jos nyt pitäisi (vaan ei kyllä pitäisi) ihmisiä luokitella taustansa takia, niin siltikin ihan jokainen on ihminen, jokaisella on ihmisarvo. On sitten paremmin pärjäävä, tai sosiaalituilla elävä.
Jotkut joutuvat elämään tukien varassa vastoin omaa tahtoaan. Elämässä voi tulla yllättäviä tilanteita, että taloustilanne saattaa muuttua heikommaksi, ja voi olla tarvetta hakea jotain tukea.
Etenkään tuntemattomista ihmisistä ei voi tietää, millainen heidän taustansa on, ja miksi esim. vaikea tilanne on päässyt yllättämään. Siltikin ihminen itse voi olla aivan loistotyyppi ihmisenä.
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne. Vertaistuki voi olla hyvä voimavara. Joskus olo voi helpottaa, kun juttelee asioista ulkopuolisen tahon kanssa.
Laitan tähän vinkkejä ja linkkejä maksuttomista auttavista tahoista, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.fi - Tukipisteesi netissä https://tukinet.fi/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Keskusteluapu kirjoittaen palvelusta. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-keskusteluapu-kirjoittaen
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi MIELI Kriisichat, joka on ma-to klo 15–21. https://tukinet.fi/fi/palvelut/mieli-kriisichat
Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI kriisikeskus/Kata
Siellä taas joku vihervasuri petaamassa järjestöavustusten tarpeellisuutta. Sosiaalipornoilun seuraukset eivät korjaannu sosiaalipornoilemalla vielä lisää.
Jos ei ole tietoa, miten tärkeää työtä järjestöt, sekä yhdistykset tekevät, niin kannattaisi ottaa selvää.
Esim. mt-puolen järjestöt ja yhdistykset jos joutuvat vähentämään, jopa lopettamaankin toimintojaan, jäävät monet ihmiset ns. tyhjän päälle, toiminta loppuu. Toiminta, joka voi olla joillekin se ainoa kontakti yhteiskuntaan, muihin ihmisiin, sosiaalisuuteen, ym.
He, kun jäävät yksin, aikaa kuluu, minne he menevät, kun eivät enää jaksa pärjätä ? Taitaa silloin ainoa mahdollisuus olla terveydenhuolto, joka alkaa saamaan jonossa uusia potilaita, kun jotkut eivät enää saa apua ja tukea sieltä mistä aiemmin.
Ja sitten kohta kansa huutaa ja valittaa, kun terveydenhuolto kuormittuu.
Jos kerran kaikesta täytyy valittaa, niin olisi hyvä miettiä mahdollisia vaihtoehtoja, joilla voitaisi välttää, ettei mahdollinen ongelma vain siirry toiseksi ongelmaksi. Kun "tästä ja tuosta" otetaan pois, se siirtyy "sinne ja tänne ja tuonne".....
Kukaan muu ei jää tyhjän päälle kuin järjestöjen verorahoilla loisivat ökypomot jotka tarvitsevat itsesäälisiä surkeita ihmisiä asiakkaiseen. Jos ei asiakkaita riitä niin sitten niitä luodaan keinotekoisesti.
Kuka jää tyhjän päälle ja millä tavoin jos patalapun kudonta puuhapajalla loppuu ja sitten joutuu kutomaan patalappua yksin tai muiden mielisairastelevien kavereiden kanssa keskenään?
Miksi kuvittelet, että kaikki järjestöt olisivat vain mt-ongelmaisia varten olemassa ?
Jos et itse tykkää kutoa patalappuja, tai ehkä tunnet olevasi väärässä seurassa, jos tuollaiseen toimintaan joudut, niin on hyvä osata ajatella, että joillekin se on aivan mukavaa toimintaa, sosiaalisuutta, päivittäistä tekemistä, ym.
Ja tosiaan on paljon järjestöjä, joissa tehdään aivan muuta kuin kudottaisiin patalappuja.
Ja eikös nuo puuhapajat ole hieman eri juttu, kuin järjestöt ja yhdistykset ?
Kiitos vain vinkeistä. En ole mielenterveyspalveluiden tarpeessa. Oletin sen tulleen selväksi aloituksesta. Ajattelin vain tehdä keskustelun aloituksen aiheesta mielenkiinnosta kuinka yleistä tällainen paska ihminen- burn out- fiilis on. Varmaan muitakin löytyy jotka ovat kyllästyneet tällaiseen ulkoapäin 24/7 tuputettuun perusteettomaan paskan ihmisen rooliin.
Mietin esimerkiksi kouluikäisiä lapsia tai sitä pienempiä joita kohdellaan lapsesta asti ongelmatapauksina. Täällähän hetkellä Suomi on täynnä "nepsy"- lapsia. Heihin isketään mielenterveyteen liittyviä leimoja jo varhain. On varmaankin mahdoton tilanteessa kasvavana lapsena psykologisesti puolustautua näitä ongelmatapaus- leimoja vastaan kun yhteiskunta tyrkyttää niitä koko ajan ulkoapäin. Kun tällaiselle keski- ikäisellekin välillä burn out siitä huolimatta että rationaalisesti ymmärtää ettei se pidä paikkaansa. Yhteiskunta ja lukemattomat ihmiset tarvitsevat tällaisia "ongelma"- ihmisiä tunteakseen itsensä paremmaksi, terveeksi ja normaaliksi.
Hae apua jos sua ahdistaa oma ja muiden elämä
Miksi sä kuormitat itsäsi ja murehdit muiden ihmisten tilanteista kun sä et voi niihin vaikuttaa. Sinä voit vaikuttaa omaan vointiisi ja tuollainen toisten murheiden kantaminen ei edistä omaa hyvinvointiasi. Sinä et saavuta mitään sillä että murehdit asioita joihin et voi vaikuttaa.
Sinä et ole vastuussa muiden ihmisten valinnoista ja miltä heistä tuntuu. Voit välittää heistä mutta sinun ei tarvitse kantaa heidän murheitaan harteillasi.
Minä havainnoin yhteiskuntaa ja sen kehitystä jossa itse elän. Ei se ole kuormittavaa että pohdin esim lapsiin ja nuoriin kohdistetun mielenterveyspelleilyn ja "nepsyttelyn" vaikutusta koko Suomen tulevaisuuteen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tässä samalla kun havainnoin sitä miten samat yhteiskuntapatologiset kuviot vaikuttavat itseeni.
Mitä apua sä uskot minun tarvitsevan koska totean potevani paska ihminen- burn outia? Mitä se "apu" pitää sisällään?
Kerrot ettei helpota oloa ja nyt sanot ettei se kuormita. Jos se ei helpota oloa niin mitä se sitten tekee?
No et ole kertonut miksi olet taloudellisesti riippuvainen henkilöistä jotka eivät kunnioita, arvosta yms. sinua? Viihtyisitkö näiden seurassa jos et olisi taloudellisesti riippuvainen? Onko sinun taloudellinen tilanne näiden henkilöiden varassa jotka kohtelevat sinua huonosti? Miten olet löytänyt vain ihmisiä jotka kohtelee sua huonosti? Kuten sanot kaikki jotka on elämässä kohtelee huonosti. Sinä olet heistä riippuvainen vaikka eivät jaa samoja arvoja sun kanssa. Kuinka usein olet riippuvainen heidän taloudellisesta avusta kun se saa sinut tuntemaan itsesi paskaksi? Etkö saa yhteiskunnalta taloudellista tukea ?
Mikä ei "helpota oloa".
Millä tavalla minä itse "kuormitan itseäni"?
Karseeta kielenkäyttöä.
No se mitä aloittaja kirjoitti aloituksessa.
"Oloa ei helpota se että kuulun sosioekonomiseen asemaan jota yhteiskunta pitää paskasakkina. Taloudellinen tilanne aiheuttaa riippuvuussuhteita. Julkinen keskustelu niistä ihmisryhmistä joihin kuulun on täynnä pelkkää pahan puhumista. Vaikka rationaalinen minäni tiedostaa että olen aivan kelpo ihminen jatkuva paska jauhaminen alkaa mennä ihon alle."
Minä en tiedä mihin ihmisryhmään aloittaja kuuluu mutta jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. En tiedä kuka häntä kohtelee huonosti yhteiskunnassa .Kuka häntä pitää taakkana ja pellenä?
No kuormitat sillä itseäsi että olet riippuvainen ihmisistä jotka ei kunnioita, arvosta jne. sinua. ja väsymys kertoo mielen kuormittumisesta.
Mikä on karseeta kielenkäyttöä? Mikä siinä on karseeta. Sekö ei ole kuormittumista kun tuntee itsensä väsyneeksi ? Mitä se on sinun mielestä?
Millä logiikalla se olen minä itse joka kuormitan itseäni?
"En tiedä kuka häntä kohtelee huonosti yhteiskunnassa .Kuka häntä pitää taakkana ja pellenä?"
Onko suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisryhmiä joihin suhtaudutaan syyllistäen tai muuten ala- arvoisesti?
No esim sillä että olet väsynyt. Vai onko sinusta väsymys merkki että voit hyvin? En saa aloituksesta käsitystä että voit hyvin.Mutta tämähän on vaan minun mielipide.
Kyllä on ihmisiä, joita kohdellaan, ja heihin suhtaudutaan huonommin. En itse tykkää ryhmitellä ihmisiä, vaikka joku muu saattaa niin tehdäkin.
Kuinka paljon päihdeongelmaisia, mt-ongelmaisia, nykyään vanhuksiakin, ym. kohdellaan, heihin suhtaudutaan syyllistäen, että ovat kuluttamassa yhteiskunnan verorahoja, jne. jne.
Kyllähän tuota syyllistämistä ja ala-arvoista suhtautumista ja kohtelua tapahtuu, joskus aivan näkyvästi, joskus näkymättömästi.
Myös täällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Miksi edes joutuu kysymään, onko täällä sellaista ?
Onko aloittaja siis maahanmuuttaja?
Auttaako jos käytän täsmällisempää ilmausta että "olotilaani tässä yhteiskunnassa ei helpota" jne.?
No mikä parantaisi olotilaasi ja mitä olet tehnyt että olotilasi parantuisi?
Kyllä. Mutta jos se alkaa vaikuttaa omaan jaksamiseen niin on oikeus hakea apua. Vaikka se syy tulis ulkopäin.
Paljastatko jo mitä se "apu" pitää sisällään jota tyrkytät?
Mitä se sulle kuuluu?
Ei se kuulukaan. Olkoot sitten väsynyt.
Esim keskusteluapua.Enkä tarkoita nut terveydenhuoltoa.Mutta hän ei tarvitse apua omasta mielestään.Hänelle riittää kun saa täällä avautua.
Onko siinä jotain vikaa jos haluaa jakaa kokemuksia muiden kanssa? Oletatko sinä aina ihmisten pyytävän apua kun he kertovat kokemuksistaan ja kysyvät onko muita samanlaisia kokemuksia omaavia?
Ei mutta hän ei halua kuulla myöskään miten niistä on selvitty.
Olen aina sanonut aivan samaa, että asiat, joihin ei itse voi vaikuttaa, kannattaa jättää muiden pohdittaviksi, ei sellaisista kannata itselleen huolta ja murhetta ottaa, ei tehdä ongelmaa itseleen.
Eri juttu se, jos pystyy/pystyisi johonkin asiaan itse vaikuttamaan/tekemään, eikä toimi niin, silloin voi ajatella omakohtaisesti, miten se niin kuin meni.
Eikö se apu ole jokaiselle sellaista apua, mitä kukakin haluaa hakea, millaista apua itselleen haluaa ja tarvitsee ?
Jos tuntee, ettei apua halua, tai ei tunne tarvitsevansa, niin sitten ei hae apua.
Miksi sinä jankutat jostain avun hakemisesta koko ajan kun aloittaja selvästi sanoi ettei kaipaa apua?
Kommentoit nyt väärälle tyypille. Minä en kenellekään tuputa apua, avun hakemista. Kysyin vain tuon, että eikö jokainen hae apua, jos sellaista tuntee tarvitsevansa. Minun tehtäväni ei ole tyrkyttää kenellekään apua tai sen hakemista.
Miksi tarvitsee hyväksyntää ja arvostusta ihmisiltä joita ei itse arvosta?
Kuka kerjää hyväksyntää? Jos toteat jonkun kohtelevan sinua kuin roskaa onko se sama kuin että kerjäät hänen hyväksyntäänsä?
Onko sinun elämässäsi kaikki tilanteet olleet aina sellaisia joissa kenestä tahansa ihmisestä tai olosuhteesta voi irrottautua halutessaan?
Huoh. Aloittaja kertoo mm ettei häntä kunnioiteta ja häntä loukataan. Etkö ymmärrä että hän haluaa tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kerjääminen ei ole sama asia kuin tulla arvostetuksii ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kyse ei ole minusta.
"Aloittaja kertoo mm ettei häntä kunnioiteta ja häntä loukataan. Etkö ymmärrä että hän haluaa tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on."
Höpö löpön.
Se että ympäristö saa jonkun henkilön tuntemaan olonsa paskaksi ei ole sama kuin että henkilö luulee olevansa paska ihminen.
Olenko niin väittänyt? Jos olen niin kerro missä olen noin väittänyt. Nyt on kyse siitä että hän on väsynyt ja kyllästynyt mutta ymmärrän ettei hän tarvitse siihen apua. Minä en voi sille mitään kun häntä kohdellaan huonosti. Jos nämä jotka huonosti kohtelee ei ymmärrä itse käytöstään niin minä en voi sille mitään koska en tunne näitä ihmisiä.
Hyväksyntää ei tosiaankaan voi alkaa kerjäämään. Mutta kyllähän jokainen ihminen haluaa tulla hyväksytyksi, mielellään sellaisena kuin on.
Johan se on osa ihmisenä olemista, että haluaa muiden hyväksyvän. Toki sekin, että muut hyväksyvät myös, vaikka toinen olisi jotenkin erilainen.
No ei mulla ole pienintäkään tarvetta tulla hyväksytyksi esimerkiksi sellaisten ihmisten taholta joista itse en pidä. Eikä se ole mikään ongelma. Lähinnä ällöttäisi jos joku idiootti josta en itse pidä tulisi tyrkyttämään hyväksyntäänsä. Ongelma on se jos joko yksittäisten myrkyllisten ihmisten, tai yhteiskunnan sosiaalisen kulttuurin harjoittama kohtelu häiritsee jokapäiväistä elämääni niin ettei siltä voi välttyä.
Ihmisiä voi kohdella samanarvoisesti. Ei ketään tarvitse nostaa jalustalle, mutta ei myöskään alentaa.
Ihmisyyttä voi arvostaa aina, riippumatta millainen ihminen on. Meillä on kaikilla omat hyvät ja huonot puolemme.
Tää on hyvä ketju. Tulee hyvin selväksi miten itsepäisesti yhteiskuntapatologisten ongelmien vaikutuksista yksilöön halutaan väen väkisin tehdä hänen henkilökohtainen mielenterveyshäiriönsä.
Jos aloittaja sanoo olevansa kyllästynyt paskan ihmisen rooliinsa joka on ulkoapäin annettu, siitä tehdään hänen oman tunne- elämänsä ongelma.
No minä en voi sille mitään jos muut kohtelee häntä huonosti.
Pitäisikö sun voida?
Omista tunteistahan se on pitkälti kiinni, miten ihminen suhtautuu myös ulkopuoleltaan tuleviin "vaikutteisiin".
Toki monet ikävät asiat, huono kohtelu, ym. vaikuttaa ihan jokaiseen, eikä mitenkään positiivisella tavalla. Mutta ihmisen on käsiteltävä asiat, ja siihen tarvitaan tunteita.
Miettiä toimintatapoja, mitä on käynyt, miten on käynyt, ja miksi ? Voisiko asialle tehdä jotain ? Jos tilanteisiin liittyy muita ihmisiä, voisiko heidän kanssaan ottaa puheeksi niitä asioita, jotka ei itsestä tunnu hyvälle?, jne.
Jos epäkohtiin ei koskaan puutu, ei muutoksetkaan ole mahdollisia.
"Omista tunteistahan se on pitkälti kiinni, miten ihminen suhtautuu myös ulkopuoleltaan tuleviin "vaikutteisiin". Toki monet ikävät asiat, huono kohtelu, ym. vaikuttaa ihan jokaiseen, eikä mitenkään positiivisella tavalla. Mutta ihmisen on käsiteltävä asiat, ja siihen tarvitaan tunteita."
Jos sä olet homo ja elät Iranissa, ja tiedostat itse ettei homoudessa ole mitään ongelmallista, paljonko sua lohduttaa siellä hirttoköysi kaulassa nosturin nokassa että tiedät itse olevasi aivan terve ja normaali jos yhteiskunta jossa elät ei sitä tiedä? Omista tunteistako kaikki johtuu ja tunteitaan käsittelemällä yhteiskunnallinen tai muun sosiaalisen yhteisön ongelma ratkeaa? Omia toimintatapoja muuttamalla tilanne muuttuu jepu jee.
Voit soveltaa samaa logiikkaa paska ihminen- burn outiin missä tahansa muussakin yhteiskunnassa tai yhteisössä jossa sinuun syiden x ja y vuoksi suhtaudutaan alentavasti.
Ei ollutkaan kyse Iranissa elävästä homosta.
Syyt x ja y pitäisi pystyä jollakin tavalla selvittämään, ilman yrittämistä ei tapahdu mitään.
Mitä ne syyt ovat, miksi ne ovat, jne. ?
Jos tulee ongelma, ongelma on yritettävä ratkaista. Kukaan ei sano, että se olisi helppoa, kun se ei aina ole.
Millä perusteella ihminen olisi saanut paskan ihmisen roolin, miksi sellainen olisi ulkoapäin annettu ?
Miten se näkyy ja kuuluu ? Sanotaanko ihmiselle suoraan päin naamaa, että olet paska tyyppi ?
Huomasitko tuon "on pitkälti kiinni", eli se tarkoitti, että ei ole täysin kiinni, niistä omista tunteista.
Se luetun ymmärtäminen auttaisi.....
Pskat terveet usein on niitä vihon viimesii. Ei sinne.
Hän haluaa kokemuksia samassa tilanteessa olevilta joten toivottavasti tälläiset löytää ketjun. Hän halusi kokemuksia mutta häntä ei saa neuvoa.
Onko omien kokemusten kertominen toisille neuvomista ? Mielestäni ei ole.
Hän ei halua tietää miten on selvinnyt. Jos hänelle kertoo miten on itse selvinnyt niin häntä ei se kiinnosta. Esim mikä auttaa psyykkiseen väsymykseen. Jos hän ei koe väsymystä elämää haittaavana niin eihän silloin tartte hakea apua. Itse näen aloittajan tilanteen sellaisena ettei hän elä mielekästä elämää.Jos hänen elämänlaatunsa nousee palstan avulla niin hyvä niin. Minä en usko että ihmiset jotka häntä kohtelee huonosti lopettaa kuitenkaan.
No kun kerran ymmärrät tuon tarkoituksen, niin älä sinäkään jää jankuttamaan ja kyselemään samaa asiaa eri muodoissa. Ei siitä ole mitään hyötyä.
Jos ihmiset kohtelevat huonosti, heidät voi jättää pois elämästään, jos se on mahdollista. Ja etsiä tilalle uusia, jotka kohtelevat hyvin.
Ja jotkut tykkäävät elellä itsekseen, olla omissa oloissaan, se on sitten heidän täysin oma valintansa.
Näinhän se on. Ymmärrän kyllä ettei hän neuvoja kaipaa niin antaa olla. Hän on riippuvainen näistä häntä huonosti kohtelevista ja se sama meno jatkuu niin kauan kuin se taloudellinen riippuvuus tulee olemaan.
Heräsi kysymys missä on ystävät jotka arvostavat ja kunnioittavat sua?
Niitä ei tietenkään ole juuri siksi koska hän on paska ihminen.
Miksi sanot tuntematonta ihmistä paskaksi ? Onko se kivaa, vai mitä iloa saat siitä ? Tuskin mitään.
En minä sanonut häntä paskaksi.
Henkilö joka esitti kysymyksen "Heräsi kysymys missä on ystävät jotka arvostavat ja kunnioittavat sua?" väittää häntä paskaksi ihmiseksi. Kysymys on johdatteleva ja sen tarkoitus on saada aloittaja havahtumaan siihen että jos koko maailmasta ei tunnu löytyvän ihmisiä jotka häntä arvostavat ja kunnioittavat vian täytyy olla hänessä itsessään.
Kaikki tietävät tämän verbaaliakrobaattisen pelin jo.
Ei se ole mitään peliä, kun sanoo toista ihmistä paskaksi. Se on typeryyttä. Jos ihmisessä jotain vikaa onkin, ei hänen silti tarvitse olla paska.
Missä olen väittänyt häntä paskaksi? En missään. Älä vääristele asioita. En ole missään sanonut että vika on aloittajassa. Vaan ihmettelen missä ovat ne ihmiset hänen elämästään jotka jakaa samat elämänarvot kuin hän itse. Esim toisen kunnioittamisen ja arvostamisen
Kyllä yritän saada hänet havahtumaan siihen että voi olla ihmisiä jotka ei kohtele häntä huonosti.
Olenko väittänyt, että juuri sinä olisit sanonut jotain paskaksi ?
Älä ota itseesi, en ole sinua tarkoittanut. Ja jos vielä itsekin tiedät, ettet ole tuollaista sanonut, niin älä käännä sitä niin päin, että joku sinua siitä syyttäisi.
Täällä voi kyllä näköjään mennä kommentit joskus väärään kohtaan, vaikka kuinka laittaisi tietyn kommentin kohdalle, sille ei voi mitään. Kommentoijat menevät sekaisin. Jotkut sitten luulevat, että kommentti on suoraan hänelle, tai jollekin toiselle.
Mutta tosiaan, jos ei itse ole kommentoinut jotain juttua, niin annettaisiin olla. Erehdyksiä sattuu.
Itseään ei kannata syyllistää, jos ei oikeasti itsellä ole osaa eikä arpaa johonkin.
Henkilö joka esitti kysymyksen "Heräsi kysymys missä on ystävät jotka arvostavat ja kunnioittavat sua?" väittää häntä paskaksi ihmiseksi.
Miten tuo pitäis sitten ymmärtää? ja minä esitin tuon kysymyksen. Musta törkeää että joku alkaa väittää toisesta ihmisestä jotain mitä ei ole sanonut.
Mutta antaa olla.
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, etten ole väittänyt sinun sanoneen yhtään mitään. Mutta antaa olla, tosiaan.
No joku toinen kuitenkin sanoi minun sanoneeni aloittajaa paskaksi.
No minäkin voin sitten sanoa mitä vaan ja kelle tahansa koska virheitä sattuu. Olet paska ja kusipää
Toivottavasti sait nyt jotain helpotusta kun pääsit sanottavasi sanomaan...
moi ois kiva tavata kun oon itte samanlainen omissa oloissa oleva. oon vain sosiaalisesti estynyt niin siksi en tapaile ihmisiä mut olis kiva tavata sunkaltainen samanhenkinen ihminen. Terveisin Juha.
Aloituksessa ei mainita mitään siitä että aloittaja olisi vain omissa oloissaan. Jos näin olisi eihän hänellä sitten olisi myöskään kuvailtua ongelmaa sosiaalisessa elämässään.
Joku jo oletti aloittajan iänkin.
Aloittaja on kertonut olevansa keski-ikäinen.
no kun en jaksa useinkaan lukea koko tekstiä niin tulee väärinymmärryksiä.
Jos ei lue koko tekstiä, niin silloin ei kannata kommentoida, tietämättä edes mihin kommentoi.
Nykyään on vallalla juuri keskittymisvaikeudet, luetun ymmärtämisen vaikeus, ym., ja johonkin kun ei keskity, niin alkaa tekemään omia oletuksiaan asioista, ja ne eivät aina pidäkään paikkaansa.
Luetaan jotain puolihuolimattomasti, ja aletaan pitää sitä totena, vaikka asiasta ei ole edes kokonaiskäsitystä. Ei ole hyvä juttu. Vähän kuin oiottaisiin mutkia, pääsee niinkin määränpäähän, mutta kenties virheiden kautta ja väärällä lopputuloksella.
Mutta hienoa oli, että itse tunnistat tuon, että kun et lue koko tekstiä niin tulee väärinymmärryksiä. Ja rohkeakin olet, kun sen reilusti myönnät.
mul on joku keskittymishäiriö. Äidillä ja minulla on todettu pentuna hahmotushäiriö. Hahmotushäiriö aiheuttaa ongelmia luetun ymmärtämisessä. Pikkuveljellä ja hänen toiseksi vanhimmalla lapsellaan on molemmilla ADHD. Epäilen itsellänikin sen olevan .
annan kehut sulle siitä ettet alkanu haukkumaan minua. Olet mahtava tyyppi varmasti! Hyvää syksyä.
Kiitos, hyvää syksyä sinullekin!
Minulla ei ole tapana haukkua ihmisiä. Jokaisella on ihmisarvo, on hän ihan millainen tahansa. Meillä on kaikilla hyvät ja huonot puolemme. Helpointa on, kun itse sen ymmärtää. Jos muut eivät ymmärrä, se on heidän häpeänsä. Ihmisiä ollaan joka tapauksessa.
Keskittymis- ja hahmotushäiriötkään eivät tee ihmisestä millään tavalla viallista, ja ne taitavat olla kohtalaisen yleisiäkin, etenkin nykyään.
Itse pidän hyvänä asiana sitä, että olemme erilaisia. Se ei ole hyvä, kun erilaisuutta ei hyväksytä.
Minulla on siihen todella painavat syyt, miksi en halua tiettyä ihmistä koskaan elämääni ja se kaikki liittyy hänen toimintaansa, josta en ole pitänyt enää moneen vuoteen! Ja se toiminta on ollut sellaista josta suuri osa ihmisistä ei voisi koskaan pitää!
Eihän sinun tarvitsekaan pitää sellaista ihmistä elämässäsi, jos et halua, ja jos pystyt välttämään sen.
Ihan kaikkia ihmisiä ei aina pysty välttelemään, esim. lähiomaisia, jos vaikkapa sattuu vielä asumaan saman katon alla.
Mutta muita ihmisiä ei tarvitse ottaa elämäänsä, jos ei halua. Seuransa voi valita ihan itse.
Joskus voi myös joutua olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, joista ei pidä, tai ei halua olla tekemisissä, mutta ne ovat onneksi ohimeneviä hetkiä.
Ja syksykin painaa päälle. Meitillä Keski-Suomen eteläpuolella hallaöitä ei vielä ole ollut niin kovii, että lehtipuut kellastuisivat.
Eipä vähän: Kiireisimmät pitäneet jo pikkujouluikii. Kesälinnut jo häippäisseet maisemista ainakinEtelä-Euroopan alueille.
, jo vain.
Kyllä pääkaupunkiseudulla ainakin on jo lehtipuissa kellastuneita lehtiä, osa tullut maahankin.
Pikkujouluista en ole vielä kuullut, mutta kaipa niitäkin jo pian, ei sentään ihan vielä.
Ja juu, linnut ei enää laulele kuten kesäaikaan, hiljaisempaa on tullut.