onko tämä normaalia?!

Mulla ensimmäinen odotus ja painin saman asian kanssa. Kaikki mistä aikasemmin oon tykänny miehessäni tuntuu nyt äärimmäisen typerältä ja vastenmieliseltä.

Et kertonu kuinka pitkällä raskaus on, se olis kiva kuulla. Mulla nyt rv12 ja risat ja alkaa ehkä vähän helpottaa tääkin ongelma.

kolmas raskaus menossa. Kahden ekan aikana oon suunnilleen koko raskausajan ollut eroa ottamassa, mutta melko pian synnytyksen jälkeen sitten muutinkin mieltäni. Välissä taas meni ihan hyvin ja sittn se toinen raskaus ja taas eromietteet. Ihan tuurista on kiinni, ettei eroa tullut.

Nyt ajattelin jo valmiiksi, että raskausaikaan kuuluu se, että toinen ärsyttää suunnattomasti, mutta päätin, etten edes harkitse eroa raskausaikana tapahtui sitten mitä tahansa. Ilmeisesti tuon tajuaminen on helpottanut tilannetta, mutta nyt ei ole kyllä mitään tarvettakaan sille erolle.

Miksiköhän nuo miehet onkin niin rasittavia juuri raskausaikoina...?

Hei!

Olen minäkin ollut todella ärsyyntynyt tämän raskauden aikana monen monta kertaa... Ensimmäistä odottelemme (rv38 2). Olen kylläkin ollut itse myös melkoisen hankala, vaatelias, herkkä, itkuinen, ailahteleva jne. Sitten tuntuu pahalta, kun mies ei tee alotetta esim. seksiin, ei hali tarpeeksi, menee menojaan, ARGH. Vaikkakin minulla hyvä mies, niin olen kyllä ollut välillä niin hermona ja rasittunut tähän suhteeseen että!!!!!!!!!!! Ja toisaalta se hermostuttaa että tilanne on ollut tämä, sillä raskaus on muuten mennyt hyvin (helposti) ja olisi kiva ollut nauttia enempi tästä olotilasta. Mutta minkäs teet, kun omatkin mielialat heittelevät ja tyytymättömyys ahdistaa. Onneksi olen jo loppusuoralla. Olen sitä mieltä, että miehet eivät vaan kertakaikkiaan voi tajuta, kuinka suuri / vaativakin juttu tämä raskauden aika (synnytyksestä ja lapsen hoidosta puhumattakaan) on. Kuinka paljon se vaatii naiselta. Mua on ahdistanut sekin, että nykyään ajatukset pyörii jatkuvasti masun ja vauvan ympärillä. Odotan ja toivon vaan, että mieheni hoksaisi "järjestää" / ehdottaa nyt viikonlopuksi jotain yhteistä mukavaa, jotta saisin jotain muutakin ajattelemisen aihetta. Saapa nähdä.

Mutta kyllä näitä tuntemuksia löytyy! Tsemppiä!

Tein plussatestin joulun jälkeen, olo oli ihana, onneni kukkuloilla! Mies myös omalla tavallaan, hän ei valitettavasti kuitenkaan ole ollut mukana odotuksessa, aina joku työkiire tai muuta. Neuvoloissa ja ultrissa olen saanut juosta yksin, ja onhan se ihanaa että ainakin minä saan kokea kaiken tämän, mutta olisin kaivannut jonkun vierelleni kun ekan kerran näin vauvan ultrassa ja kun ensimmäisen kerrana kuului sydänäänet.

Mulla tuli alkuraskauden pahoinvointi voimakkaana ja suuri väsymys, hyvä kun jaksoin työni hoitaa. Seksi miehen kanssa lopahti, ei vaan kiinnostanut, ja järkevänä yritin keskustella asiasta mieheni kanssa, mutta hän ei sitä sulattanut koskaan vaikka sehän on alkuraskaudessa täysin normaalia. Hän painosti, ja minusta alkoi tuntua koko ukko aina vaan vastenmielisemmältä.

Lopulta päädyin pistämään suhteeni paussille, nyt olen rv36 ja edelleen paussi pitää. taitaa olla lopullista. harmittaahan se toki, olisin halunnut perheen saman katon alle, mutta takasin suhteeseen ei ole paluuta, hän ei tule asioissa vastaaan vaikka olen yrittänyt. ja olen katkera siitä ettei hän ole näyttänyt minkäänlaista kiinnostusta lasta kohtaan.

En tiedä miten tarinani päättyy, mutta minä olen onnellinen, vaikka surullisia päiviä välillä tuleekin. sanoisin että olet aika samanlaisessa tilanteessa, toivottavasti kohdallasi onnellinen loppu. Puhu avoimesti miehesi kanssa kaikesta mitä mielessäsi liikkuu...onnellista odotusta!!

Mieheen kohdistuva ällötys näyttää olevan yleistä. Itseäni ällötti oma aviomieheni noin vuosi sitten ihan sumeesti, nyt se on onneksi mennyt ohi ja tilanne on päinvastainen. Huvittavinta tässä on, etten ollut edes raskaana. Ällötys ilmeni enimmäkseen seksin aikana: kun mieheni tuli päälleni, meinasin välillä suorastaan työntää hänet pois, niin pahaa teki. Kaikki sanat, ilmeet, eleet, liikkeet ällöttivät...Eroa en kuitenkaan koskaan edes harkinnut ja nyt ollaan tosi onnellisia. Vauvaa yritämme saada tähän maailmaan! Onnea teille kaikille mameille!!

Kuulostaa pelottavan tutulta! Mulla on nyt menossa 27viikko ja vieläkin puistattaa.
Pahinta oli siinä kolmannen ja neljännen kuun aikaan, ihan sama mitä avopuolisko päästi suustaan huomasin aina ajattelevani , että voi v...u mikä idiootti ja että miten mä tollasen nuijan kanssa oon ruvennu edes ylipäätään ikinä seurustelemaan saatika sitten lasta tekemään.
Joskus nämä ajatukset pääsevät ihan vain puoli vahingossa suusta ulos, ja siinähän sitä taas ollaan.
Sama ilmiö esiintyy myös muita miehiä kohtaan... Kaikki ns. "kolmijalkaiset" ovat ihan täysiä idiootteja eivätkä tiedä eivätkä tajua mistään mitään!! Toisinaan oikeen huvittaa kun havahtuu omista ajatuksistaan ja manailuistaan... Mutta huumoria sellanen sopiva ripaus mukaan koko hommaan niin kyllä näistä selvitään! ;)