_VEIKKOLAN AA-RYHMÄ_
Aloittaa tuloksia tuottavat 12 Askeleen istuntosarjat perjantaisin. Ensimmäinen kokous neljän kokouksen sarjassa 5.8. klo 17.30-18.30.
Lisätietoa: [email protected]
"Back to basics - Paluu perusasioihin"
PS. Katso myös AA-TIEDOTUKSIA, AA -INFORMATION
Aloittaa tuloksia tuottavat 12 Askeleen istuntosarjat perjantaisin. Ensimmäinen kokous neljän kokouksen sarjassa 5.8. klo 17.30-18.30.
Lisätietoa: [email protected]
"Back to basics - Paluu perusasioihin"
PS. Katso myös AA-TIEDOTUKSIA, AA -INFORMATION
Vastaukset 18
Vanhimmat
Paluu perusasioihin on ollut hyvä juttu minulle ja muutamalle kummipojalleni. Tänään tapaan yhden, jonka kanssa yli kaksi vuotta sitten kävin läpi askeleet 1-8. Viimeisin upea kokemukseni se, kun koulutin oman kummini silloin Ison kirjan työkalujen käyttöön, ja vanhakin koira oppii näköjään hyvin.
Terveiset I:lle.
Kävin nuorna miehenä kauan, kauan sitten Veikkolan parantolan. No juominen loppu vähäks aikaa ja sama meno jatku, kunnes sain AA:sta kiinni. No onpa hyvä, että järjestetään aloittaville ja miksei myös vanhemmillekin perehdyttämiskokouksia. Ohjelma on kuitenkin aivan eri asia kuin hillitön kokouksissa juokseminen ja palaveeraaminen.
sen verran, että silloin kun tulin AA:han niin minun annettiin ymmärtää, että varsinkin alussa on parasta käydä päivittäin palaverissa, tai...!?! "Parhaina" päivinä kävinkin jopa kolmessa palaverissa, mutta ihan kaikkina päivinä en käynyt ryhmissä lainkaan. Siitäkö mahtoi johtua, että juomishimo ei helpottanut lainkaan vaan paheni entisestään, ja 4-5 kuukautta kuljin sitten kentän ja AA:n väliä.
Jostain kuulin viisauden "Stick to the Winners" eli "seuraa voittajia" ja ymmärsin sen tarkoittavan, että minun kannattaisi kuunnella palavereissa niitä, jotka ovat toipuneet (eikä niitä jotka sylki roiskuen purkivat katkeruuttaan). Sitten jossain palaverissa oli nainen, jolla oli pitkä raittius ja elämä ilmeisesti muutenkin kunnossa. Hän sattui kertomaan kuinka oli juuri palannut pitkältä ulkomaanmatkalta ja kuinka hyvin kaikki oli mennyt jne. Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että haluan raittiuden joka ei ole riippuvainen siitä, pääsenkö päivittäin tai edes viikoittain palaveriin.
Onneksi pian sen jälkeen pääsin "Aloittajien kokoukseen", jossa ymmärsin että toipuminen todellakin on muuta kuin palavereissa istumista. Elämä tapahtuu ryhmähuoneiden ulkopuolella, ja Iso kirjakin toteaa, että toipumisemme ei saa olla kiinni kenestäkään muusta ihmisestä.
Käyn kyllä mielelläni tutustumassa uusiin ryhmiin, mutta toipumiseni turvana minulle on tärkeämpää pakata matkoille mukaan Iso Kirja ja kummini puhelinnumero kuin ryhmäluettelo.
Sillä hetkellä, kun tulen riippuvaiseksi ryhmissä käymisestä, olen jälleen riippuvuuden vanki. Se ei ehkä ole yhtä haitallinen riippuvuus kuin alkoholismi itsessään, mutta sekin rajoittaisi elämääni. En kuitenkaan halua olla riippuvainen mistään muusta kuin KV:stani.
(Palvelutehtävät kotiryhmässäni, tulokkaiden kummittaminen jne ovat eri asia kuin riippuvuus palavereista/ryhmistä. Ne ovat osa sitä 12 askeleen ohjelmaa, jonka avulla pidän yllä yhteyttäni Korkeampaan Voimaani.)
Ole kotiryhmää?
kerran kysyin ja vastasit että
se on "tässä ajassa toivon tiellä"
Uskon sinua. Olisin minäkin varmaan oppinut polkupyörällä ajamaan jos olisi ollut tarpeeksi hyvä ohjekirja. Ei se mitään käytännön harjoittelua tarvitse... Edes polkupyörä ei ole välttämätön jos on se hyvä ohjekirja.
Polkupyörällä ajo ja raittius on eri asia. Olen joskus käynyt palavereissa ja huomannut siellä ihmisten puhuvan omiaan. Vain kirjoista ja viisaista esitelmistä löytyy oikea tieto alkoholiongelmasta. Olen ollut ilman väkeviä alkoholijuomia jo useamman kuukauden ja sen ovat saaneet aikaan viisaat kirjoitukset ja oppineet ihmiset. Luultavasti lopetan oluen ja viinejen vähäisen juontinikin kunhan kesähelteet ovat ohi. Ainakin minulla nyt on oikea tieto miten se tapahtuu.
polkupyörälläni ajoa nimenomaan liikenteessä, missä on muitakin kulkijoita. Jos ajelisin vain liikennepuistossa toisten harjoittelijoiden kanssa niin eivät siinä tositaidot paljon kehittyisi. Saati jos istuisin toisten kanssa vain juttelemassa pyöräilystä.
Ja ajatella, jos olisi olemassa sellaisia pyöräilykerhoja, joihin tultaisiin pyörää taluttamalla, mutta joissa vakavasti varoitettaisiin nousemasta ainakaan ensimmäisenä vuonna pyörän selkään, saati ajamasta sillä! Polkupyöräilyn oppikirjan sijaan siellä luettaisiin kirjaa polkupyöräilyn filosofiasta, ja kokemuksiakin kerrottaisiin mieluiten siltä ajalta, kun kuljettiin vielä konttaamalla.
Onneksi olen lähtenyt pyörälläni liikenteeseen, ja löytänyt sellaisia liikennepuistoja joissa voin välillä käydä kuuntelemassa muiden kokemuksia pyöräilystä. Ja jos joku on kaatunut niin yleensä häntä rohkaistaan nousemaan mahdollisimman pian takaisin pyörän selkään.
Ihan mielenkintoisia juttuja tälläkin palstalla näemmä. Opetellaan ajamaan polkupyörää sun muuta. Hmmm... Mutta miksi pitäisi olla riippuvainen kaupunginvaltuustosta jos haluaa olla selvinpäin?
Kaikkee hyvää muuten. Ja muistakaa välillä taluttaa sitä pyörää jos holisteja ootte. Ettei käy ku entiselle pojalle mopon kans; karkas.
Mutta muista,ettei "alaikäisenä",saa kyyditää ketään.Suomessa on säädetty laki, myös pyöräiliöille.Niin kun meille autoilioillekin.
Minä haluan ainakin tänään noudataa lakia, enkä ota itseni lisäksi autooni, kuin neljä henkilöä..!!
Tarkalleen en muista,mitä laki sanoo tänäpäivänä pyöräiliöistä.Mutta jos se sallii niin hyppää jonkin "tarakalle".Nimitäin sitä paree pyllylle mitä piree kirkolle,saa kauemin istuuu.
Hyviä pyöräretkiä,sinulle.!
Hyviä linkkejä tossa yläpuolella. Uusia renkaita ja moottoripyöriä mainostetaan. Ja tuo mönkijämainoskin - Rally Mönkijät Modularbox,- voisit liikkua jatkuva neliveto päällä.
minä ohjaan,
niin kuin tanssi matka käy.
AA-ryhmään kun pyöräilemme,
Bill W:n esseitä ei näy.
;-)
Siinä 12/12 kirjan kannessa lukee
Toipumisohjelma ja 12 perinnettä..ja¨
uudemmissa painoksissa 12 askelta ja 12 perinnettä..mulla on neljäs painos (isä vainajan..ent. AA-lainen..kuoli raittiina)ja siinä lukee tuo toipumisohjelma ja 12 perinnettä,
ja oma on seisemäs painos.
Kyllä todellakin "Twelve Steps And Twelve Traditions" on suomeksi "Toipumisohjelma ja 12 perinnettä".
Mistä kukaan voi saada päähänsä tuollaisia. Että se olisikin "12 askelta ja 12 perinnettä". Hävetkää. Vanhat AA-laiset ovat oikeassa.
Mun muistin/kokemuksen mukaan neliveto tarkoitti jo aikamoista myrkytystilaa: "Neliveto päällä".
Joskus tuntui tosin siltä, että eteenpäin mentiin etanan lailla: Otsanahkaa rypistämällä. No ei siinä ainakaan ylinopeudesta voitu syyttää...
Meinaisitko että sinä ohjaisit?Ei tule "kauppoja".Mulla on itsesäilitys, vietti vielä tallella.Ja me kaksin ilman 12/12 toipumisohjelmaa?Minnehän se johtais?Oikein selkäpieltä "karmii".
Kaiken varalta teippaan heti,12/12 toipumisohjelman,ilmastointiteipillä,ympäri tuohon sydämmen kohdalle.
Toivottavasti saan nukutuksi,että,en heräis painajaisiin, et minä polkisin,ja sinä ohjaisit,ja kaikenlisäksi ilman toipumisohjelmaa,joka on 12/12.Sinä varmaan uneksit,että minä polkisin,ja sinä ohjaisit, jonnekin Bill W:n ryhmään.Sitten hykertelet onnesta,kun heräät.Saimpa Joonatanin*,houkuteltua,tielle mistä ei paluuta ole..
Minun pitäis lähtee,huomenna Norjaan,ja olla pirtee.Nyt sitten tällainen,"pelko" päällä.Tohdinkohan silmiä ummistaa koko yönä??
Varoitusviiri jossa lukee: Warning! Don't follow me, because I follow the wrong path.
Tätä uutista minä tervehdin ilolla. Veikkolan ryhmä on minun havaintojeni mukaan kolmas "Suomen AA:n" ryhmä, joka ottaa käyttöön Aloittajien kokoussarjan ("Back to Basics").
Nuo Amerikan Keskilännessä 1940-luvulla vedetyt ja 1990-luvulla laajemmalti uudelleen henkiinherätetyt hokoukset ovat herättäneet mielenkiintoa koko AA-maailmassa ympäri maailman. Myös kummastusta ja tyrmistystä on esiintynyt. Tämä palsta ei ole poikkeus.
Suomalaisen AA:n kahtiajakoon liittyen on joillekin syntynyt sellainenkin vaikutelma, että Aloittajien kokoussarja ja sille tyypillinen AA:n perusteoksen "Nimettömät Alkoholistit" ("Iso kirja") käyttö kertoisivat ryhmän kuulumisesta "uudistusmielisiin".
Toisessa keskustelussa täällä pähkäilin hyvin yleistä, mutta virheellistä ajatusta siitä, että maailma olisi yksinkertainen, hyvät ja pahat erikseen, musta ja valkoinen erikseen. Veikkolan ja parin muun eteläsuomalaisen "Suomen AA:n" ryhmän esimerkit osoittavat, että näin ei ole.
Ryhmässä luettavasta kirjallisuudesta ovat jotkut ajatelleet olevan mahdollista erottaa, onko kyseessä "Suomen AA:n" ryhmä vai "Anonyymien Alkoholistien" ryhmä. Keskustelu "12/12"-kirjan ja "Nimettömät Alkoholistit" -kirjan käytöstä on nostanut esiin todellisia Bill W:n ystäviä! 12/12-kirjan kritisoijathan eivät minun käsittääkseni seiso tuon Bill W:n kiistattomasti kirjoittaman tekstin takana. Ainakaan he eivät myönnä sille "Toipumisohjelman" statusta.
Minun kokemuspiiriini mahtuu "Vanhan liiton" ryhmiä, joissa luetaan "Isoa kirjaa", ja Anonyymien Alkoholistien ryhmiä, joissa tartutaan 12/12 -opukseen, ja totta kai päinvastoin. Joskus on minun istumani kokouksen aluksi luettu "Kolumbuksen kirjaa", joskus "Eläminen raittiina" -kirjaa. Nuo kaikki AA-ryhmät toteuttavat 4. perinteen niille myöntämää itsenäisyyttä, ja tästä kirjallisuuskysymyksestäkin tulee sitten reilusti enemmän kuin kaksi luokkaa.
Yksi minun kuulemani peruste ryhmien erottelulle on se, että Anonyymien Alkoholistien ryhmissä tervehditään puheenvuoroa aloittavaa: "Nimeni on Erkki ja olen alkoholisti." "HEI ERKKI!"
Tuo tervehtiminen oli käytössä joissain ryhmissä, mm. minun pitkäaikaisimmassa kotiryhmässäni, jo paljon ennen Mäkelänrinteen 1997 vuosikokousta. Edelleen on Suomen AA:n ryhmiä, joissa tervehditään, ja Anonyymien Alkoholistien ryhmiä, joissa ei tervehditä.
Epäilemättä kaikki tämä on sellaiselle vaikeaa, joka haluaisi yksinkertaista maailmaa. Juoppo jos kuka haluaisi sellaista, mm. minä itse. Toipuva alkoholisti kuitenkin yleensä oppii hyväksymään sen, että asiat eivät ole yksinkertaisia, ja siirtyy "vanhempien valtiomiesten" joukkoon, myöntäen voimattomuutensa jopa AA:nkin suhteen. Tuo saattaa olla minullakin joskus edessä, kiitos vain sivumennen sanoen tuolla jossain keskustelusta saamastani tuesta Joonatanille ja sAAmarille.
Avainkysymys meidän yksilöiden, AA-ryhmien ja koko yhteisön kyvylle jatkaa elämäämme on se, millaista AA-sanomaa saatamme. Yksi minun mielikirjoistani - löytyy hyllystäni, hyvin luetun näköisenä ainakin, on The Spirituality of Imperfection,
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/0553371320/104-6532781-8684736?v=glance
Kirjan nimi suomeksi on "Epätäydellisyyden hengellisyys". Toivottavasti se suomennetaan joskus.
Kirjan sanoma on minun ymmärtääkseni lyhyesti se, että me kohtaamme toisemme epätäydellisyydessä, emme täydellisyydessä. Minusta se on niin tärkeä oivallus, että se pitäisi saada keskusteluun erityisesti meidän AA:mme piirissä, joka ei hajaantumisesta ja muusta jäljestä päätellen voi olla vieläkään täydellinen. Niinkuin AA ei Bill W:n mukaan muutenkaan voi koskaan olla. Aina on kasvun varaa.
"Näiden askeleiden tuloksena" syntynyt AA-sanomamme voi olla hyvinkin eri näköinen jopa samalla ihmisellä eri aikoina, ihan sen mukaan, kuinka paljon Toipumisohjelmasta on käytössä. Täysin ilman Toipumisohjelmaa ei kai kuitenkaan voi olla saattamassa sanomaa "näiden askeleiden tuloksena".
Keskustelu askeleiden täydellisestä tekemisestä voi minun puolestani jatkua, mutta enemmän uskon meidän löytävän yhteistä epätäydellisyydessämme.
En ihmettelisi yhtään, vaikka löytäisin itseni Veikkolan ryhmästä ensi perjantaina. Minulle on tarpeen syventää ymmärrystäni Ohjelmasta sellaisena kuin se tuloksekkaimmillaan oli.
Tämä päivä oli täydellinen. Jopa moottoriurheilumieliselle MM:lle.
Kiitos ja hyvää yötä.
kirjoituksia kun saa lukea,tuntee että ollemme samaa joukkuetta.Noihin Alotajain Kokoussarjoihin,en ota toistaiseksi kantaa,johtuu minun tiedon puutteesta,niiden suhteen.
Mutta Martille kiitos,kirjoituksesta.Koin että hänen kirjoituksessa ei loukattu,meitä vanhanliiton jäseniäkään.
Jos me kaikki muutkin,minä mukaanlukien,suhtaudutais asioihin,Martin lailla,yhdistyminen ois varmaakin mahdollinen.
Vielä elää toivo,että Suomessa ois yksi ainoa AA.Martti sinulle kiitos,menen keveinmielin nukkumaan.
Kyllä olen,vielä,hyvin epätäydellinen.Siksi hyvä että tunnen tarvitsevani teitä AA-laiset,ja omalla kohdallani myös ryhmäkäyntejä,joista ammennan voimia.Jos alan tuntea että olen täydellinen, enhän minä sitten enää tarvitsi teitä,enkä koko AA-ta.
Kuitenkin joudun hoitamaan sairauttani elämäni loppuun asti.Kärsin tunneelämän sairaudesta,joka vaatii jatkuvaa hoitoa.