Teoria ja käytäntö

Islam on jaakaantunut lukemattomiin (vai oliko se 70:een?) tulkintalinjoihin tai suuntiin. Aina ei käy ilmi, minkä tulkintalinjan ihmisiä ovat ne, jotka sanovat islamia rauhan ja rakkauden uskonnoksi. Tätä sitten yleensä perustellaan poiminnoilla Koraanista. Mutta tämähän on vasta teoria, käytäntöhän on se, minkä on nähtävissä.

Käytännössä useat muslimit ja ryhmistä ainakin wahhabiitit kannattavan väkivaltaisia keinoja jihadissa. Eikä kukaan ole kiistänyt, etteikö itse Muhamedkin olisi turvautunut väkivaltaan. Tähän on sitten tarjolla kaksi selitystä: 1) kyse on itsepuolustuksesta tms "hyväksyttävästä syystä" tai 2) tekijä ei ole muslimi.

Ensimmäinen selitys sopii moniin väkivaltaisuuksiin ja sitä käyttävät kaikki terrori-iskun tunnustavat. Esim. iskussa Egyptiin syyksi tekijätahoksi ilmoittautuneet mainitsivat muiden muassa Tsetsenian sodan. Kysyn vaan, millä ihmeellä Egypti voisi sen pysättää? Tai ne hotellien länsimaiset turistit? Tai länsimaat yleensäkään ilman maailmansotaa? Iskussa ei kuollut yhtään Putin alamaista.

Kun ensimmäistä selitystä ei kehdata käyttää, käytetään toista: terroristit eivät ole muslimeja. Syystä tai toisesta brittien pidättämä somali sai vankilaansa Koraanin ja rukousmaton. Jos hänelle olisikin sen sijaan annettu kinkkua, olisivat nämä "ei ole muslimi" -huutelijat varmaankin ruvenneet huutamaan jotain muuta.

Tosiaiaksi jää, että muslimiterrorismi on laajin ja yleisin terrorismin muoto. Kukin voi löytää hyviä tai vielä parempia syitä tälle tilanteelle, mutta tässä tilanteessa ei vakuuttelut rauhan ja rakkauden uskonnosta oikein pure, varsinkaan jos ei samalla täysin irtisanouduta väkivallan käytöstä jihadissa. Itsepuolustus on oikeutettua, mutta tuskinpa sen tarvitsee olla pyhää sotaa?

Jaa, onhan se kolmas puolustelu olemassa: kristittyjen väkivaltaiset teot. Tämä vain valitettavasti perustuu "kun muutkin tekevät"-moraaliin, ettei sillä pitkälle pötkitä. Itseasiassahan sen käyttö on rikoksen tunnustus.

Siis käytännön tasolla en usko islamiin rauhanomaisena uskontona. Se ei ollut sitä Muhamedin aikana, ei ennen kristittyjen ristiretkiä eikä varsinkaan sen jälkeen. Varsinkin tästä uskonnosta eroonpyrkineiden tarinat kertovat pääosin muusta kuin rauhasta ja rakkaudesta.

Tämä ei tarkoita, etteikö huomattava osa muslimeista voisi elää rauhanomaisesti juuri tälläkin hetkellä. Mutta olihan fasistitkin pääosin kotioloissaan rauhallisia ja rakastavia.

Kommunisteillakin oli jalo aate, mutta toverit oli v-mäisiä. Mikä oli ilmentymä siitä, ettei ihmiset kyenneet taipumaan epäinhimilliseen oppiin. Apostoli Paavali oli yrittänyt noudattaa islamin kaltaista lakiuskontoa, mutta joutui toteamaan, ettei siihen kukaan ihminen pysty. Pystyykö kukaan elämään islamin sääntöjen mukaan? Etteikö vaan Muhamedkin olis tehnyt syntiä?

Me syntiset kaipaamme syntiemme sovitusta, emme sokeaa oikeudenmukaisuutta, koska sitä emme kukaan kestä. Koraanista en tiedä, mutta Raamattu tarjoaa Jeesuksessa armahdusta ja sovintoa.