Kissan hiljainen maailma ja arjen rytmi

Aurinko alkoi laskea, ja sen lämmin, kullanruskea valo siivilöityi olohuoneen ikkunasta sisään luoden pitkiä varjoja lattialle. Pörröinen, tiikerijuovainen kissa nimeltä Miisu heräsi päiväuniltaan pitkällä venytyksellä. Se haukotteli leveästi, ojensi etutassunsa eteenpäin ja päästi pienen tyytyväisen naukaisun.
Miisu hyppäsi ketterästi alas sohvalta ja tassutteli keittiöön. Sen herkkä nenä oli haistanut, että ruokakupissa oli uunituoretta märkäruokaa. Se söi rauhallisesti, nuoli huolellisesti viiksensä puhtaiksi ja päätti, että oli aika päivän toiselle tärkeälle tehtävälle: tarkkailukierrokselle.
Kissa hyppäsi eteisen lipaston päälle ja sieltä edelleen ikkunalaudalle. Ulkona tuuli heitteli syksyn lehtiä pitkin pihaa, ja jossain kauempana lokki lensi harmaata taivasta vasten. Miisu seurasi maailman menoa turvasta käsin, silmät uteliaasti appeenlonkassa.
Kun ikkunasta tuijottelu alkoi kyllästyttää, se hyppäsi alas ja kipitti pehmeälle matolle. Siellä odotti vanha, kissanmintulla täytetty leikkipüü. Miisu nappasi sen etutassujensa väliin, potkaisi leikkisästi takajaloillaan ja käpertyi sitten kerälle saman maton kulmaan. Päivän seikkailut olivat ohi, ja oli aika rauhoittua taas unien maille kehräyksen säestyksellä.