Mä rakastan sua älyttömästi, vaikka en sitä sulle kertonutkaan enää lopussa. Vaikutin tosi kylmältä sua kohtaan, enkä paljastanut mun todellisia tunteita. Sä satutit mua taas helvetisti ja mä olin niin väsynyt keräilemään kerta toisensa jälkeen mun sydämeni palasia kasaan, etten jaksanut enää yrittää...
Mut mä oon vaan niin tyhmä, että kaikesta huolimatta rakastan sua ja haluaisin viettää mun loppuelämäni sun kanssa. Mut samalla mä oon niin ylpee ja loukattu että en pysty enää ottamaan suhun yhteyttä.
Kai tämä tuska joskus lähtee... Ja ehkä tää loppujen lopuksi on molemmille parempi...
Pitää kyllä sitten joskus luultavasti tyytyä siihen kakkos vaihtoehtoon..
Elämä on!
Mut mä oon vaan niin tyhmä, että kaikesta huolimatta rakastan sua ja haluaisin viettää mun loppuelämäni sun kanssa. Mut samalla mä oon niin ylpee ja loukattu että en pysty enää ottamaan suhun yhteyttä.
Kai tämä tuska joskus lähtee... Ja ehkä tää loppujen lopuksi on molemmille parempi...
Pitää kyllä sitten joskus luultavasti tyytyä siihen kakkos vaihtoehtoon..
Elämä on!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja niitä palasiakin on keräilty monesti...
Miksi ei sitten ollut pokkaa sanoa? Ehkä et kuitenkaan rakastanut ja nyt et vain halua olla yksin?
kertonut minulle että rakastat? Aina olit niinkuin et välittäisi ollenkaan.
-S-
Mikä siinä on niin vaikeeta ottaa yhteyttä, jos toista rakastaa?
Kerro minulle tunteesi.
Ei vielä ole liian myöhäistä sillä en ole pystynyt unohtamaan.
... tunteeni jo paljastanut liian moneen kertaan, etten enää jaksa. Luottamus olis aika kova sana...
Elämä on tosiaan. Kuukausia on jo takana, mutta kyllä minä muistan hyviä hetkiä joista pidin aivan älyttömästi. Nyt yksin eläessä ne hetket nousevat pintaan, kaipuu tuntuu iholla.
En silti uskalla enää kokeilla, joko satutan sinua tai itseäni, luultavasti molempia. En voi mennä takuuseen mistään muusta kun että yksinäisyys jatkuu.. ja eihän se välttämättä paha asia ole.