Tärkeämpää ja se sattuu
Moni asia on
Anonyymi-ap
27223
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olosuhteiden pakostakin
👍🏻
Ei ole moni asia ja sinä olet yksi tärkeimmistä. Sinä et vain tiedä sitä.
Älä viitsi leikitellä anonyymin tunteilla. Täällä on palsta täynnä herkkäuskoisia
Turhan helppoo huudella huttua täällä tai viesteillä. Osaako kukaan enää puhua toisilleen?! Riittäiskö rahkeet? Villi veikkaus, että kyllä helpottais monenkin asioita
En minä mitään leiki. Vastaan kuin hänelle ja minulla ei ole minkäänlaista vastuuta siitä, mitä joku valtakunnallisen anonyymipalstan lukija mahdollisesti ajattelee. Herätys asukki!
Ihan samoin minäkin ajattelen! Jos on kauan käyttäynyt huonosti, niin jossain vaiheessa se raja tuli minulle vastaan ja sen jälkeen olen vain inhonnut oman lapseni ikäistä!
Ehkä joskus kyse ei ole rohkeuden puutteesta. Ensimmäistä askelta on vaikeaa ottaa, kun ei voi olla varma, kenelle oikeastaan puhuu ja ymmärtääkö toinen asiat samalla tavalla. Intuition voimalla täällä tämä kaikki pyörii (ainakin minu kohdallani tämä tepsii).
Hiljaisuuskaan ei aina tarkoita välinpitämättömyyttä. Joskus sen takana voi olla juuri se, ettei halua loukata ketään eikä tehdä mitään väärin, varsinkaan miehelle, olle sydämeni sykkii tuhatta ja sataa.
Mielestäni on äärimmäisen itsekästä vaatia kaikesta luopumista ja omaksua marttyyrin asenne, jos ei jätä töihin menemättä tai ole jatkuvasti pitelemässä kädestä.
Imo mies, joka käy töissä ja omaa päämääriä on mielestäni huomattavasti keihtovampi, kuin mies, jolla olisi minulle loputtomasti aikaa, muttei minkäänlaista kunnianhimoa tai päämäärätietoisuutta. Tietysti kyseinen mies kannustaa myös minua päämäärieni saavuttamisessa eikä valita, että haluaisi itselleen naisen joka pyhittää kaiken aikansa hänelle.
Silleen terveessä tasapainossa. Kummallakin työnsä ja ambitionsa tai yhteinen työ ja ambitio sekä sopivissa määrin yhteistä aikaa.
👍👍👍
En oikein taivu kotirouvan rooliin enkä myöskään halua samassa elämäntilanteessa olevaa.
Eli so? Mikä on ongelma?
Minustakaan ei kukaan saa kotirouvaa enää koskaan!
On moni juttu tärkeä vaikka on rakkauskin tärkeää.
Esimerkiksi, jos vaatimuksena on, että käytä kaikki aika parisuhteeseen äläkä käy töissä vaikka ulosottovelkojen maksaminen vaatisi palkkaa.
No arvaa kahdesti arvostaisinko suhdetta, jossa on vaatimuksena taloudellinen kituuttaminen vuosikymmenten ajan? Vastauksena se, että kyllä ne kuitataan jossain vaiheessa. Kumpikohan on houkuttelevampi vaihtoehto? Työskennellä suht okei palkalla 2500-3000 €---> kolme vuotta ja maksaa velat pois vai odotella parikymmentä vuotta, että velka vanhenee ja samalla kituuttaa toimeentulotuella? Tietenkin kolmen vuoden maksu-urakka on mielekkäämpi ja suoraan sanottuna mies saisi painua hevon kuuseen, jos odottaisi minun tyytyvän kituuttamaan ja odottelemaan velan vanhentumista.
Et sä voi kulta noin sanoo.
en ole sinun kultasi, joten lopeta se paskan jauhaminen..
Tietenkin voin. Siinä määrin on kasvanut järkeää päähän, että tajuaa sen ettei rakkaus riitä, jos pöydässä ei ole leipää ja elämä on pelkkää kotona olemista.
Omassa kodissa minä viihdyn hyvin, mutta en koskaan halua asua yhdenkään minulle nyt vieraan ihmisen kanssa!
Mene sinä hevon mummo välillä kommentoimaan, jonkun toisen viesteihin. Meillä ei ole mitään yhteistä, joten miksi hitossa sinä imeydyt kommentteihini?
Minä muuttaisin erittäin mielelläni avoliittoon, kunhan ensin löydän miehen. Kämppisasuminen naisporukalla on minullekin ehdottomasti ei.
Mutta rakkaus on kaikkein tärkeintä.
Mutta ketään ei saa, eikä voi pakottaa rakastamaan ketä tahansa koskaan!
Rakkaus on tärkeää, mutta rakkaudella e makseta vuokraa tai laskuja, saati saada vaihtelua elämään.
Sinulle ehkä on, mutta ei minulle joka olen jo ollut kauan kestäneessä parisuhteessa ja koka minulla on lapsia, minulla on elämässäni jo ne minulle kaikkein rakkaimmat ihmiset Varmasti jos ei ole omia lapsia ollenkaan elämä ei ehkä ole niin mukavaa kuin se voisi olla!
En minä välttämättä kaipaa lapsia ja perhe-elämää niin paljoa, jos parisuhde on muutoin täyteläinen. Silloin tosin elämän tulisi olla täynnä aktiivisuutta eikä pelkkää kotona möllöttämistä.
Toisaalta olisihan se luontevaa, jos rakastuneena haluaisikin perustaa perheen. Toisaalta en ole niin lapsiperhe-elämähakuinen, että harkitsisin sijaisvanhemmuutta, adoptiota tai suhtautuisin erityisemmin myönteisesti, jos miehellä on lapsia aiemmasta liitostaan. Ellei minulla ole omia lapsia niin en minä ota muidenkaan lapsosia kontolleni tai ryhdy leikkimään äitipuolta tai isin uutta kypsän iän kumppania miehen täysi-ikäisille lapsille.
Ei sinulle tullut koskaan mieleen se, kuinka paljon minua ahdisti sinun stalkkaamisesi! Ja ahdistaa vieläkin..
Hellanlettas sentään häirikkökökö se siellä taas määkyy!
Jotain sellaista aavistin. Se on hyvin yleistä. Muutakin elämää on.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sitä, kuinka huonosti kohtelit minua kauan stalkkaamalla!