Porin kaunein ja suloisin mimmi

Rita Manninen

Anonyymi00003 kirjoitti:

Rita Manninen

Kieltämättä kaunis nainen, antaisin mielellään jormaa jos ei olisi varattu

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kieltämättä kaunis nainen, antaisin mielellään jormaa jos ei olisi varattu

Oli se nuorena. Nyt keski-ikäinen ja keskinkertainen.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Oli se nuorena. Nyt keski-ikäinen ja keskinkertainen.

Ilman filttereitä ihan tavis.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Ilman filttereitä ihan tavis.

Kauneus on katsojan silmässä.

"Joskus neljänkympin jälkeen rupsahduksen myötä"

VMP

Anonyymi00021 kirjoitti:

"Joskus neljänkympin jälkeen rupsahduksen myötä"

VMP

Anteeksi. Tarkoitin kolmenkympin jälkeen alkaa rupsahdus ja kittikierre.

Naiskauneuden syvällisempi ja kannustava ihailu perustuu siihen, että katse siirretään ahtaista normeista ihmisen kokonaisvaltaiseen olemukseen, elinvoimaan ja ainutlaatuisuuteen. Kehopositiivisuus ja erilaisuuden arvostaminen auttavat näkemään kauneuden laajempana ja merkityksellisempänä asiana kuin pelkkänä pintana.

Olen tänään kulkieassani lukuisissa paikoissa ja eri tilanteisa nähnyt aivan fantastisen kauniita porilaisia naisia. Kukin omalla tavallaan kauniita. Ihan joka paikassa on tullut vastaan riipaisevaa kauneutta.

Melankoliani kumpuaa pimenevästä syksystä ja lähenevästä talvesta. Tunnen syksyn viimeisinä päivinä asioita voimallisemmin kuin normaalisti. Aavistan kauneuden koteloituvan pitkän ja pimeän talven ajaksi piiloon.

Sekä miehen että naisen kehopositiivisuuden ytimessä on kiitollisuus siitä, mitä keho pystyy tekemään – miten se liikkuu, tuntee ja elää. Tämä näkyy ihmisen olemuksessa voimana ja aitoutena. Jokainen viiva, arpi, muoto ja värisävy kertoo eletystä elämästä, perintötekijöistä ja yksilöllisestä matkasta. Erilaisuus ei ole virhe, vaan luonnetta ja kiinnostavuutta lisäävä tekijä.

Kaikkein parasta kauneuden ihailua on se, kun ihminen tuntee tulleensa nähdyksi kokonaisena persoonana – älykkyytensä, huumorintajunsa, ystävällisyytensä ja taitojensa kautta.

Nämä asiat pyrin muistamaan joka päivä, kun kohtaan porilaisia naisia. Ehkä siksi näen kauneutta niin paljon ja kaikkialla, että välilä se suorastaan liikuttaa mieltäni. Tänään on ollut ihan huippupäivä ja olen saanut lievän yliannostuksen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Naiskauneuden syvällisempi ja kannustava ihailu perustuu siihen, että katse siirretään ahtaista normeista ihmisen kokonaisvaltaiseen olemukseen, elinvoimaan ja ainutlaatuisuuteen. Kehopositiivisuus ja erilaisuuden arvostaminen auttavat näkemään kauneuden laajempana ja merkityksellisempänä asiana kuin pelkkänä pintana.

Olen tänään kulkieassani lukuisissa paikoissa ja eri tilanteisa nähnyt aivan fantastisen kauniita porilaisia naisia. Kukin omalla tavallaan kauniita. Ihan joka paikassa on tullut vastaan riipaisevaa kauneutta.

Melankoliani kumpuaa pimenevästä syksystä ja lähenevästä talvesta. Tunnen syksyn viimeisinä päivinä asioita voimallisemmin kuin normaalisti. Aavistan kauneuden koteloituvan pitkän ja pimeän talven ajaksi piiloon.

Sekä miehen että naisen kehopositiivisuuden ytimessä on kiitollisuus siitä, mitä keho pystyy tekemään – miten se liikkuu, tuntee ja elää. Tämä näkyy ihmisen olemuksessa voimana ja aitoutena. Jokainen viiva, arpi, muoto ja värisävy kertoo eletystä elämästä, perintötekijöistä ja yksilöllisestä matkasta. Erilaisuus ei ole virhe, vaan luonnetta ja kiinnostavuutta lisäävä tekijä.

Kaikkein parasta kauneuden ihailua on se, kun ihminen tuntee tulleensa nähdyksi kokonaisena persoonana – älykkyytensä, huumorintajunsa, ystävällisyytensä ja taitojensa kautta.

Nämä asiat pyrin muistamaan joka päivä, kun kohtaan porilaisia naisia. Ehkä siksi näen kauneutta niin paljon ja kaikkialla, että välilä se suorastaan liikuttaa mieltäni. Tänään on ollut ihan huippupäivä ja olen saanut lievän yliannostuksen.

Lue lisää

Tämä toi mieleeni Oscar-palkitun elokuvan American Beauty (1999).

"Elokuvassa American Beauty (1999) tuulen riepottelema muovipussi symboloi arkipäiväistä, odottamatonta ja perimmäistä kauneutta, joka piilee kaiken materiaalisen ja näennäisen merkityksettömän takana.Ricky Fittsin kuvaama ikoninen kohtaus tiivistää elokuvan syvimmän teeman:

Kohtaus osoittaa, että kauneutta ei tarvitse etsiä saavutuksista, täydellisistä lavasteista tai materiasta. Se voi löytyä roskasta – asiasta, jonka useimmat ihmiset jättäisivät kokonaan huomiotta tai näkisivät rumana.

Muovipussin vapaa ja elävä liike toimii vastakohtana elokuvan esittelemälle amerikkalaisen lähiöelämän muoviselle, kontrolliin pyrkivälle ja tukahduttavalle pinnallisuudelle. Se on aitoa ja pakottamatonta.

Ricky toteaa kohtauksessa, että maailmassa on toisinaan niin paljon kauneutta, että hänestä tuntuu kuin hänen sydämensä pakahtuisi, eikä hän meinaa kestää sitä. Se opettaa katsojaa hidastamaan ja katsomaan pintaa syvemmälle."

Tämä vertauskuvallisuus liittyy myös naiskauneuteen, älkääkä kukaan nyt vain sanoko, että vertaan naisia muovipusiin. Elokuvassa Ricky kykenee näkemään kameran linssin läpi asioiden todellisen luonteen, aitouden ja kauneuden tavalla, johon muut eivät kykene. Puhun totuuden etsimisestä ja asioiden näkemisestä uudella tavalla.

Saako supertussussa puristella tomaatteja?

Anonyymi00009 kirjoitti:

Saako supertussussa puristella tomaatteja?

Kovasti toivelistalla on jos hiukan saisi koittaa onko mehukasta tomskua tarjolla.

Onko siellä nuoriakin töissä, olen vain nähnyt vanhoja eläkeläisiä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Onko siellä nuoriakin töissä, olen vain nähnyt vanhoja eläkeläisiä.

Käväisin tänään mutta oli taas uusi myyjä kassalla.Mihin blondi on piilotettu vai onko juuri sama josta aloituksessa vaahdotaan ja on vain muuttanut eri kauppaan hommiin?

Anonyymi00009 kirjoitti:

Saako supertussussa puristella tomaatteja?

Saako sun pähkinöitä puristella?

Anonyymi00017 kirjoitti:

Saako sun pähkinöitä puristella?

Kyllä kiitos. Pidän määrätietoisista otteista.