Neuvostoliitto ei saanut Meredith-ilmiön teknologiaa haltuunsa kopioimalla P-51 Mustangia, vaan he saivat sen suoraan keksijältä itseltään, Frederick William Meredithiltä, joka vakoili Neuvostoliiton sotilastiedustelulle (GRU).
Konkreettinen ketju, jolla neukut saivat tekniikan haltuunsa, tapahtui seuraavasti:
1. Alkuperäisten asiakirjojen hankinta
Meredith työskenteli tutkijana Iso-Britannian ilmailun pääkeskuksessa (Royal Aircraft Establishment, RAE). Kun hän keksi ja laski Meredith-ilmiön matemaattiset perusteet, hän otti työpaikaltaan mukaansa ne kaikkein salaisimmat virtauslaskelmat, kanavamuodot ja säädettävien poistoluukkujen mitoituspiirustukset, joita ei koskaan julkaistu tavallisissa julkisissa patenteissa.
2. Kädestä käteen -luovutus Lontoossa
Meredith ja hänen avustajansa Wilfrid Vernon tapasivat Lontoossa salaa Ernest David Weissin, joka oli Neuvostoliiton GRU-pääagentti Iso-Britanniassa. Alkuperäiset paperit ja laskelmat annettiin Weissille fyysisesti käteen hotellitapaamisissa.
3. Muuttaminen mikrofilmeiksi
GRU-agentti Weiss vei paperit omaan piilopaikkaansa Lontoossa, jossa hän kuvasi jokaisen sivun ja piirustuksen pienille mikrofilmirullille. Tämä tehtiin siksi, että satoja sivuja painavia teknisiä kansioita oli mahdotonta kuljettaa salaa rajojen yli.
4. Diplomaattisuoja Moskovaan
Valmiit mikrofilmirullat toimitettiin Lontoossa sijaitsevaan Neuvostoliiton suurlähetystöön. Neukut pakkasivat filmit diplomaattipostiin. Koska kansainväliset lait kieltävät avaamasta tai tarkastamasta diplomaattipostia, Britannian tulli tai vastavakoilu (MI5) ei voinut koskea lähetykseen. Filmit lennätettiin suoraan Moskovaan.
5. Purku ja analyysi valtion tutkimuslaitoksessa
Moskovassa mikrofilmit kehitettiin ja toimitettiin TsAGI:lle, joka oli Neuvostoliiton valtiollinen virtaus- ja aerodynamiikan tutkimuslaitos. TsAGI:n parhaat neuvostoinsinöörit käänsivät Meredithin englanninkieliset kaavat, varmistivat matematiikan toimivuuden ja loivat niiden pohjalta valmiit venäjänkieliset suunnitteluohjeet.
6. Siirto suoraan lentokonetehtaalle
TsAGI:n viimeistelemät laskelmat ja kanavamuodot annettiin suoraan Aleksandr Jakovlevin suunnittelutoimistolle (OKB-115). Jakovlevin tiimi otti nämä vakoilutiedot ja piirsi ne suoraan osaksi uusien Jak-hävittäjien (kuten Jak-1 ja Jak-3) rakenteita.
Tällä tarkalla ketjulla neukut saivat tekniikan haltuunsa: vakoojana toiminut keksijä varasti piirustukset, GRU muutti ne Lontoossa mikrofilmeiksi, diplomaattiposti suojasi kuljetuksen Moskovaan, TsAGI-tutkimuslaitos purki tiedot ja Jakovlevin tehdas pani ne suoraan tuotantoon.
Konkreettinen ketju, jolla neukut saivat tekniikan haltuunsa, tapahtui seuraavasti:
1. Alkuperäisten asiakirjojen hankinta
Meredith työskenteli tutkijana Iso-Britannian ilmailun pääkeskuksessa (Royal Aircraft Establishment, RAE). Kun hän keksi ja laski Meredith-ilmiön matemaattiset perusteet, hän otti työpaikaltaan mukaansa ne kaikkein salaisimmat virtauslaskelmat, kanavamuodot ja säädettävien poistoluukkujen mitoituspiirustukset, joita ei koskaan julkaistu tavallisissa julkisissa patenteissa.
2. Kädestä käteen -luovutus Lontoossa
Meredith ja hänen avustajansa Wilfrid Vernon tapasivat Lontoossa salaa Ernest David Weissin, joka oli Neuvostoliiton GRU-pääagentti Iso-Britanniassa. Alkuperäiset paperit ja laskelmat annettiin Weissille fyysisesti käteen hotellitapaamisissa.
3. Muuttaminen mikrofilmeiksi
GRU-agentti Weiss vei paperit omaan piilopaikkaansa Lontoossa, jossa hän kuvasi jokaisen sivun ja piirustuksen pienille mikrofilmirullille. Tämä tehtiin siksi, että satoja sivuja painavia teknisiä kansioita oli mahdotonta kuljettaa salaa rajojen yli.
4. Diplomaattisuoja Moskovaan
Valmiit mikrofilmirullat toimitettiin Lontoossa sijaitsevaan Neuvostoliiton suurlähetystöön. Neukut pakkasivat filmit diplomaattipostiin. Koska kansainväliset lait kieltävät avaamasta tai tarkastamasta diplomaattipostia, Britannian tulli tai vastavakoilu (MI5) ei voinut koskea lähetykseen. Filmit lennätettiin suoraan Moskovaan.
5. Purku ja analyysi valtion tutkimuslaitoksessa
Moskovassa mikrofilmit kehitettiin ja toimitettiin TsAGI:lle, joka oli Neuvostoliiton valtiollinen virtaus- ja aerodynamiikan tutkimuslaitos. TsAGI:n parhaat neuvostoinsinöörit käänsivät Meredithin englanninkieliset kaavat, varmistivat matematiikan toimivuuden ja loivat niiden pohjalta valmiit venäjänkieliset suunnitteluohjeet.
6. Siirto suoraan lentokonetehtaalle
TsAGI:n viimeistelemät laskelmat ja kanavamuodot annettiin suoraan Aleksandr Jakovlevin suunnittelutoimistolle (OKB-115). Jakovlevin tiimi otti nämä vakoilutiedot ja piirsi ne suoraan osaksi uusien Jak-hävittäjien (kuten Jak-1 ja Jak-3) rakenteita.
Tällä tarkalla ketjulla neukut saivat tekniikan haltuunsa: vakoojana toiminut keksijä varasti piirustukset, GRU muutti ne Lontoossa mikrofilmeiksi, diplomaattiposti suojasi kuljetuksen Moskovaan, TsAGI-tutkimuslaitos purki tiedot ja Jakovlevin tehdas pani ne suoraan tuotantoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.