Syksyn huone

Syksy tulee hiljaa,
ei koputa oveen,
se vain ilmestyy ikkunoihin
harmaana hengityksenä.

Puiden lehdet irtoavat
kuin nekin olisivat väsyneet
pitämään kiinni.

Kadut kiiltävät sateesta,
ja jossain kaukana
jonkun ikkunassa palaa lämmin valo,
mutta ei minun vuokseni.

Minä kuuntelen,
kuinka ilta kasvaa huoneeseen,
kuinka jääkaappi hurisee
ja patteri naksuu
kuin talo yrittäisi sanoa jotakin
eikä osaisi.

Puhelin on hiljaa.

Liian hiljaa.

Ja silloin yksinäisyys
ei tunnu tyhjältä huoneelta,
vaan toiselta ihmiseltä,
joka istuu vastapäätä
sanomatta sanaakaan.

Ulkona tuuli kuljettaa lehtiä
pitkin asfalttia.

Niillä sentään
on jokin suunta.

Minä keitän kahvia,
katson pimeää ikkunaa
ja näen siinä oman kuvani,
hieman vanhempana
kuin vielä viime syksynä.

Silti jossain syvällä
on pieni, itsepäinen valo.

Ei suuri.
Ei sankarillinen.

Vain ajatus siitä,
ettei yksikään syksy
ole jäänyt tänne ikuisesti.

Ja ehkä jonain iltana
toinen ihminen istuu tässä,
ottaa kupin pöydältä
ja sanoo:

“Minä jäin.”

🍁🍁🍂🍂🤍
15185
5Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Vau, pysäyttävän hieno teksti. Sain heti mielikuvista kiinni. Hyvin voin kuvitella sen tunteen ja kolkon tunnelman kun ajattelee sitä että on liian yksinäinen. Tai ei pidä siitä että on yksin. Hienosti oivallettu tuo että oma kuva katsoo ikkunan heijastuksesta vuoden vanhempana kuin viime syksynä...tätä jäin miettimään itse myös.

3Äänestä

Kiitos kauniista kommentista. Hienoa, jos runo pystyi välittämään tuon syksyisen yksinäisyyden tunteen ja jättämään vielä jotain mietittävääkin. 🍂🍁

Äänestä

...Puhelin on hiljaa. Liian hiljaa...

Monesti tuntuu että haluaisi laittaa "mitä kuuluu?" viestin, mutta ei vaan osaa aloittaa kun ei oikein tiedä että kaivataanko sitä edes. Harmittaa tietysti jos joku sitä kovasti toivois eikö sitten kuitenkaan ole laittanut. Kertokaa ihmiset toisillenne jos toivotte yhteyden oikeasti säilyvän, varmasti saatte paljon yhteyden ottoja.

Äänestä
  • Kyllä sitä voi aina koittaa, kaivataanko sitä. Itsekin kokeillut usein, vaikka ei vastausta kuulukaan. Nyt alkaa tosin jo ymmärtää, ettei ole toivottua. 🍁🍂

    Äänestä

  • Ap:n runo on todella kaunis ja syksyyn sopiva. Huonoilla silmilläni luin ensin väärin, että "hieman vahvempana kuin vielä viime syksynä..." Olen toki vanhempikin, mutta todellakin vahvempi kuin olin viime syksynä.
    Minäkin haluaisin laittaa viestin kännykälläni eräälle, mutten ole varma onko hänen numeronsa enää sama (minulla on) ja menisikö viestini sopimattomaan aikaan ja vastaanottajan uuteen elämäntilanteeseen?

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Ap:n runo on todella kaunis ja syksyyn sopiva. Huonoilla silmilläni luin ensin väärin, että "hieman vahvempana kuin vielä viime syksynä..." Olen toki vanhempikin, mutta todellakin vahvempi kuin olin viime syksynä.
    Minäkin haluaisin laittaa viestin kännykälläni eräälle, mutten ole varma onko hänen numeronsa enää sama (minulla on) ja menisikö viestini sopimattomaan aikaan ja vastaanottajan uuteen elämäntilanteeseen?

    Laita viesti. Et siinä mitään menetä. 🍂🍁

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Kyllä sitä voi aina koittaa, kaivataanko sitä. Itsekin kokeillut usein, vaikka ei vastausta kuulukaan. Nyt alkaa tosin jo ymmärtää, ettei ole toivottua. 🍁🍂

    Niinpä, kyllä se ennen pitkää kolahtaa tajuntaan, ettei yhteydenotto ole toivottavaa. Pahalta tuntuu olla jollekin niin merkityksetön, mutta loppujen lopuksi jokainen ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan... tai tunteettomuudestaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Niinpä, kyllä se ennen pitkää kolahtaa tajuntaan, ettei yhteydenotto ole toivottavaa. Pahalta tuntuu olla jollekin niin merkityksetön, mutta loppujen lopuksi jokainen ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan... tai tunteettomuudestaan.

    Se tuntuu todella pahalta jäädä selitystä vaille. Ja kun tunteita on edelleen valtavasti häntä kohtaan... Minä olisin kyllä valmis ottamaan hänet vastaan 🍁🍂

    1Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Laita viesti. Et siinä mitään menetä. 🍂🍁

    Olen laittanut eräälle lukuisia viestejä ja jonnekin bittiavaruuteen lienevät kadonneet. Hän on varmaan vaihtanut taas numeronsa. Ainakin luottamuksen kyseiseen henkilöön olen jo menettänyt. En jaksa enää tuuleen huudella...

    Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Olen laittanut eräälle lukuisia viestejä ja jonnekin bittiavaruuteen lienevät kadonneet. Hän on varmaan vaihtanut taas numeronsa. Ainakin luottamuksen kyseiseen henkilöön olen jo menettänyt. En jaksa enää tuuleen huudella...

    Minä en ainakaan ole saanut minnekään viestiä enkä mitään. Ja olen yrittänyt lukuisia kertoja saada kiinni... Mutta minä vähän luulen että täällä on jotain meneillään jotain erikoista..🍁🍂

    Äänestä

  • Anonyymi00011 kirjoitti:

    Minä en ainakaan ole saanut minnekään viestiä enkä mitään. Ja olen yrittänyt lukuisia kertoja saada kiinni... Mutta minä vähän luulen että täällä on jotain meneillään jotain erikoista..🍁🍂

    Samaa ajattelen, että "profiloijat" ovat jossain määrin onnistuneet.

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    Kyllä sitä voi aina koittaa, kaivataanko sitä. Itsekin kokeillut usein, vaikka ei vastausta kuulukaan. Nyt alkaa tosin jo ymmärtää, ettei ole toivottua. 🍁🍂

    Tai työnumero vaihtunut

    Äänestä

  • Anonyymi00013 kirjoitti:

    Tai työnumero vaihtunut

    No ei ole ollut mikään työnumero. 🍂

    Äänestä

Syksy tulee,
niin minäkin,
jäät silittämään traktorinrenkaitani

1Äänestä

Ihana

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Syksy tulee hiljaa,
ei koputa oveen,
se vain ilmestyy ikkunoihin
harmaana hengityksenä.

Puiden lehdet irtoavat
kuin nekin olisivat väsyneet
pitämään kiinni.

Kadut kiiltävät sateesta,
ja jossain kaukana
jonkun ikkunassa palaa lämmin valo,
mutta ei minun vuokseni.

Minä kuuntelen,
kuinka ilta kasvaa huoneeseen,
kuinka jääkaappi hurisee
ja patteri naksuu
kuin talo yrittäisi sanoa jotakin
eikä osaisi.

Puhelin on hiljaa.

Liian hiljaa.

Ja silloin yksinäisyys
ei tunnu tyhjältä huoneelta,
vaan toiselta ihmiseltä,
joka istuu vastapäätä
sanomatta sanaakaan.

Ulkona tuuli kuljettaa lehtiä
pitkin asfalttia.

Niillä sentään
on jokin suunta.

Minä keitän kahvia,
katson pimeää ikkunaa
ja näen siinä oman kuvani,
hieman vanhempana
kuin vielä viime syksynä.

Silti jossain syvällä
on pieni, itsepäinen valo.

Ei suuri.
Ei sankarillinen.

Vain ajatus siitä,
ettei yksikään syksy
ole jäänyt tänne ikuisesti.

Ja ehkä jonain iltana
toinen ihminen istuu tässä,
ottaa kupin pöydältä
ja sanoo:

“Minä jäin.”

🍁🍁🍂🍂🤍

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu