hei.. minulla on sellainen ongelma, että serkkuni (joka on minulle suht. läheinen vaikkakin muutamaa vuotta vanhempi) aikoo mennä naimisiin ei-uskovaisen miehen kanssa. Mies on kyllä mukava, muttei mitä luultavimmin ole uskossa. Serkkuni ei myöskään ole lestadiolainen.
Pitäisikö minun siis suoda heille onnensa vai voiko se edes olla todellista onnea mikäli mies ei usko? Serkkuni kyllä uskoo jollain tasolla, mutta pelkään että miehen vaikutus saa hänet hylkäämään orastavan uskonsa.
mitä siis tehdä ja miten suhtautua?
Tiedän kyllä etten vastaa serkkuni tekemisistä, mutta en tiedä mitä sanoa hänelle, kun hän puhuu innoissaan tulevista talvihäistään. Kirkkokin on jo varattu. Sitä paitsi hän näyttää rakastavan sulhoaan toden teolla..
tämä vaivaa minua ja toivoisin kiperästi vastauksia ja näkökulmia pulmaani.
Pitäisikö minun siis suoda heille onnensa vai voiko se edes olla todellista onnea mikäli mies ei usko? Serkkuni kyllä uskoo jollain tasolla, mutta pelkään että miehen vaikutus saa hänet hylkäämään orastavan uskonsa.
mitä siis tehdä ja miten suhtautua?
Tiedän kyllä etten vastaa serkkuni tekemisistä, mutta en tiedä mitä sanoa hänelle, kun hän puhuu innoissaan tulevista talvihäistään. Kirkkokin on jo varattu. Sitä paitsi hän näyttää rakastavan sulhoaan toden teolla..
tämä vaivaa minua ja toivoisin kiperästi vastauksia ja näkökulmia pulmaani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suo ihmeessä heille onni, tottakai suo. Heidän vakaumuksensa on heidän asiansa. Ja eihän onni ole kenestäkään muusta ulkpuolisesta ihmisestä kiinni. Jokainen voi olla onnellinen olipa sitten VL tai ei-VL.
Onnittelet serkkua häistä ja rukoilet heidän puolestaan.
Ole vain kärsivällinen.
Näin hekin tulevat lähemmäksi sinua ja samalla
uskoon tuleminen on helppoa kun sen aika on.
Onnittele heitä.
Rukoile läheitesi tähden.
Helpottaa, kun vähennät muiden ihmisten kyttäämistä.