Muskarissa kamalan rytmikästä menoa

Laitoimme kuopuksemme Muskariin. Hän on 3v. Hirvityimme kuitenkin laulujen rytmillisyydestä. Lasten piti tallustaa rytmikkäästi laulun, Nallet tallustaa. Askelsivat rytmissä, joka toi mieleen tanssin askelineen. Välillä lapset helistivät marakatteja ja paukuttivat rumpua rytmillisesti. Muskarissa oli muutama muukin uskovaisen kodin lapsi. Yhdessä hirvityimme ja päätimms, ettemme ehkä jatkakkaan lapsemme muskareita. Hirvittävvää rytmillisyyteen ja tanssiin viekottelevia leikkejä. Itelle tuli kamalan huono omatunto, kun se kolkutti ja kovaa. Lapselta ku kyssyin, millanen olo sille tuli muskarista, hän sano, että hyvä ja kivvaa oli. Näin se sielunvihollinen on houkuttelemassa kiehtovuudellaan jo sylilapsia ulos Jumalan valtakunnasta. Sanoimme lapselle, että omatunto tullee kipiäksi tuollasesta, niin lapsi kysy, että miksi se omatunto tullee aina kivasta kippeeksi. Sanoin, että itellä ei ainakkaan ollu kivvaa siinä rytmisessä touhotuksessa. Lapsi totes heti perrään, ettei hänellä taas ole omaa tuntoa. Ainakaan oma lapseni ei seuraavaan muskariin mene. Ihan sama, vaikka nää muut uskovaisten kotien lapset menisivätkin. Itse haluan, että lapseni pyssyy uskovaisena!