Lempatako pihalle?
Vai mitä sille köriläälle pitäis tehdä?
On omituinen siinä mielessä, että on haluton.
Eiks hyvänen aika parisuhteeseen kuulu seksi?
Jos on kokemusta 'kuin veli-sisar' -liitosta tai haluttomuudesta, antakaa kuulua.
Vai mitä sille köriläälle pitäis tehdä?
On omituinen siinä mielessä, että on haluton.
Eiks hyvänen aika parisuhteeseen kuulu seksi?
Jos on kokemusta 'kuin veli-sisar' -liitosta tai haluttomuudesta, antakaa kuulua.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olet todellakin oikeassa siinä, että parisuhteeseen pitäisi kuulua yhtenä tärkeänä osana seksi, mutta valitettavasti näitä haluttomia miehiä näyttää olevan.
Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä alle kaksi vuotta, mutta silti seksielämä on aivan olematonta. Suhteen alussa meni monta kuukautta, ennenkuin rakastelimme ensimmäisen kerran, koska mies ei ollut valmis. Kun sitten vihdoin pääsimme asiaan, on seksielämämme kulkenut tyyliin kerran viikossa tai harvemmin..ja lähes aina minun aloitteestani. Asia on todella vaivannut minua, sillä tottakai sitä rupeaa miettimään, onko itsessä vika. Mies sanoo, että olen kaunis ja haluttava, mutta ei osaa sanoa syytä siihen, miksi hän ei kuitenkaan halua rakastella. Mieheni on aloittanut seksielämänsä melko nuorena, joten kokemuksen puuttestakaan ei ole kyse. Koska itse olen jatkuvasti tosi kovassa puutteessa, yritän tietysti lämmitellä miestäni melkein joka ilta. Tästä seuraa se, että mies torjuu minut ja toisinaan alan jopa itkeä pettymystäni. Tällöin mies alkaa huutaa, ettei hän ole mikään kone ja etten minä muka halua muuta kuin pelkkää seksiä.
Ennen seksitöntä arkea lämmitti sentään läheisyys; suukottelimme, halailimme ja olimme paljon lähekkäin. Nykyään mies ei anna enää edes hyvänyönsuukkoa, muista hellyydenosoituksista puhumattakaan. Töissäkäynnin lisäksi hän vain joko nukkuu tai pelaa tunnista toiseen nettipelejä. Pelkään pahoin, ettei meidän suhteemme tästä paremmaksi muutu ja ero taitaa olla ainut ratkaisu, mutta sinulle "Ex-Sexbomb" sekä muut kohtalotoverit toivotan parempaa onnea ja vipinää makuuhuoneeseen!
Lohdullista kuulla että muilla samanlaisia ongelmia. Me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja kahteen vuoteen emme ole rakastelleet. Mies ei halua ja minä anelen, joten siitä ei seuraa muuta kun minulle paha mieli ja kinaa. Minäkin olen monta kertaa ollut tippa silmässä ja itkua tuhertanut. Vain saman kokenut voi tietää miltä tuntuu aina tulla torjutuksi. Meillä sentäs vielä suukotellaan ja halataan, vaikkakin useimmiten minun aloitteestani, harvoin mies pussaa eka. En enää tiedä mitä tehdä, pitäisikö lähteä eri teitä kulkemaan vai tyytyä loppuelämä tähän. Neuvoja otetaan vastaan!
Nämä ovat niin kamalan vaikeita asioita! Kun kuitenkin rakastaa toista ja jonkinmoista hellyyttä on jäljellä, ei erilleen lähteminenkään ole helppoa, vaikka seksiä ei olisikaan. Nyt sinun täytyy vain kuunnella sydäntäsi ja miettiä, mitä elämältäsi haluat. Oletko valmis elämään miehesi rinnalla, vaikka halunne ovatkin täysin erilaiset, vai haluatko vielä ottaa selvää, onko sinua varten olemassa se joku, joka on se oikea myös sängyssä. Itse olen tässä vähitellen ymmärtänyt, että vaikka miten rakastaisin miestäni, olen kuitenkin jatkuvasti onneton. Vain lähtemällä tästä suhteesta annan itselleni mahdollisuuden todelliseen onneen ja suhteeseen, jossa halut kohtaavat.
Kiitos kommenetistasi ja avoimmuudestasi.
Olen samoissa mietteissä mitä tulee suhteen jatkumoon. Tuskin se arki meillä miksikään miettimällä muuttuu. Joka päivä mietin erotako vai kannattaako yrittää ja yrittää.
Samaa minä toivon sinulle: onnea ja parempaa tulevaisuutta!
Kiitos, kun kerroit. Tietää ainakin, että meitä on monia.
Kulissien takana voi olla vaikka mitä kohtaloita.
Meillä ei valitettavasti enää suudella eikä halata. En pysty päästämään enää miestäni niin lähelle itseäni, kai siksi, että olen syvästi loukkaantunut häneen.
Hän on niin usein torjunut minut ja ollut 'kylmä'.
Pidän hänet kaukana. Nukunkin useimmiten eri huoneessa. En jaksa enää häntä.
Kun tarpeeksi loukkaa toista eikä ota häntä huomioon, toisella on täys oikeus olla loukkaanunut.
En tajua voinko jatkaa. En jaksaisi erotakaan. Sullekin hyvää elämää toivotan!
Samoissa ongelmissa olen minäkin. Seurustelua kaksi vuotta ja vuoteen ei ole ollut seksiä. Ei tapahdu mitään vaikka kuinka pyydän ja anelen tai olen välinpitämätön. Aiheesta saadaan vain aina riita aikaiseksi. Olen myös miettinyt mitä pitäisi tehdä. Itkua on joutunut useampaankin otteeseen asian taholta tuhertamaan, mikä ei tilannetta sitten muuta suuntaan eikä toiseen. Halailua ja pussailua myöskin on muttei mitään eroottista toimintaa tai kiihkeää suutelua.
Hei
Samat on kokemukset täällä.
Asiat on kyllä tosin nyt kääntyneet päälaelleen.
En enää edes halua miestäni saati sitten suudella häntä.
Mies haukkui vuosia kun ei saanut seksiä tarpeeksi.
Aina oli puhe seksistä,hän katseli pornolehtiä,veti käteen,oli videoita yms nettiseksiä.
Kun jätin hormonipillerit pois ja suostuin elämään vaihdevuosien kanssa hikoiluineen,halut yllätti täysin ja himoitsen miestäni aina vaan enemmän.
Olenkin kokenut muutaman kerran upeita orkkuja hänen kanssaan vaik hän ei mestari sängyssä olekaan.
Mutta nyt kun hän sais seksiä,hän pakoilee mua ja keksii milloin mitäkin selityksiä,ei ole kiinnostunut ollenkaan niin paljon kuin antoi ymmärtää.Olen ihan ihmeissäni ja kiusoitellen olen hänelle sanonutkin,nyt kun saisit - et halua!!?? miksi??
Ei suoranaista vastausta,mutta välillämme on ollut muutenkin niin paljon kismaa että on yleensä ihme minunkin"halut"-mistä ne tulee.
Miehet ovat omituisia!!
Miehet on ihmeellisiä silloin kun nainen haluaa, he ei halua.
Muakin on sanottu seksuaaliseksi ja kehuttu haluttavaksi.
Olinkin enne tätä miestä, jonka rinnalla olen tullut frigidiksi.
Kauheaa todeta sellainen asia.
Sillä se kylmyys on tekokylmyyttä, jonkunlaista suojautumista.
Mä en kyllä ala enää mitään.
Toivottavasti ukkosi alkaa normalisoitua.
Mun ukolla tää on syvällä.
Niin "veli-sisar" -liitossa voi ihan hyvin elää kaksi ihmistä, jotka eivät ole haluttomia, muuta kuin keskinäisessä suhteessaan. Jos ei asiat puhumalla parane ja tilanne on sietämätön, miksi jatkaa ? Tiedän mistä puhun, tiedän millaista se on kun seksi ei luista. Haluttomia kausia voi missä tahansa liitossa olla,mutta jos tilanne vaan korjausyrityksistä huolimatta jatkuu, ainoa tapa saada asia kuntoon, on ero. Vaikka kuinka muuten olisi mukava suhde. Täytyy punnita.. mikä kuinkakin paljon merkkaa.
Voithan sä kokeilla: kysy, mitä mies ajattelee, jos otat rakastajan ? herääkö kiinnostus siinä vaiheessa ?
Liittoja, joissa seksi ei pelaa, taitaa olla aika paljon. Me erosimme, kipinää ei löytynyt yrityksistä huolimatta.
Sulle erityiskiitos! Jotenkin olet niin kursailematon. Hyvän neuvon annoit, ehdotanpa rakastajaa itselleni.
Mitenhän pallit sitten pannaan tai minneköhän paremminkin. :)
Minä haluaisin seksiä ainakin! kerran viikossa, miehelleni riittää kerran kk. Olen 35 ja hän 30. Mies viriilissä iässä???
Kun kysyn miksi hän ei halua minua, hän vastaa haluanpas.
Asiasta on tullut meille onglema, hänen puolelleen. Hän on ihminen joka ei puhu asioista, varsinkaan tällaisista. Kun alan itkua tuhertaa ja kysyn miksi hän ei halua minua, hän väittää, että alan riitelemään asiasta ja se vaikeuttaa entisestään asiaa.
Asia on ikäväkyllä ajautunut siihen tilanteeseen ,että siitä on tullut välillemme riitaa ja haukkumisen aihe. Minä haukun miestäni kyvyttömäksi ja hän haukkuu, että olen niin iljettävä, että kanssani ei voi rakastella.
No täytyy etsiä kai rakastaja, että saa halunsa tyydytettyä. Jostain kumman syystä en kuitenkaan pysty eroamaan hänestä, vaikka oikeasti tiedän, että maailmassa on miehiä jotka haluavat seksiä enemmän kuin kerran kuukaudessa, jopa sen jälkeen kun suhde on kestänyt 3 vuotta!!!
Niin. On kumma miten eroaminen on vaikeaa minullekin.
Olen elävältä kuollut (seksuaalisesti) nainen parhaassa iässä.
On ollut pakko kieltää oma seksuaalisuutensa, että välttyis jatkuvalta loukkaantumiselta, kun torjutaan.
Parisuhteeseen kuuluu hellyys, seksi ja välittäminen. Meillä ei mikään niistä toimi.
Mies kertakaikkiaan ajaa minut välinpitämättömyydellään toisen syliin.
Toivon meille kaikille, jotka kamppailemme saman asian kanssa voimia ja viisautta tehdä jotain hyväksemme. En halua kadota itseltäni.
Mieheni silmissä en ehkä ole mitään.
Hän sanoo joskus yhteisille tuillemme: Se tietää olevansa hyvännäköinen muutenkin, ei mun tarvitse sitä toitottaa.
That's it!
Miehet osaa olla varsinaisia puupäitä! Minäkään en koskaan saa kuulla mitään kaunista enkä kohteliasta ja jos joskus vihjaan, että olisi kiva kuulla jotain nättiä, mies vaan tuhahtaa, että "Et sä uskois kumminkaan, vaikka sanoisinkin." No sen verran hän on kuitenkin sanonut, että "Et sinä minun unelmieni nainen ole, mutta aina ei saa mitä haluaa". Tuossa kai iso osasyy siihenkin, ettei mies halua rakastella kanssani. Kun kysyn, miksi ihmeessä hän sitten on minun kanssani, hän sanoo, että siksi, koska rakastaa minua. Olen kyllä alkanut epäillä, että kyse on vain siitä, että hän tarvitsee mammaa, joka hoitaa kodin, täyttää jääkaapin ja antaa tarvittaessa rahaa, kun oma tili on törsätty.
Ihmettelen kovasti, miksi tuollaiset miehet, jotka meillä kaikilla kohtalotovereilla on, eivät kuitenkaan tajua, että tosiaan ajavat meitä muiden miesten syliin....kai he eivät omassa erinomaisuudessaan halua nähdä sitä, että meille varmasti ottajia löytyy.
Tsemppiä sinulle!
Siis ei voi olla totta..
Jos miehesi pitää sua b-vaihtoehtona, joka ei ole unelmien nainen, niin mitä hittoa sinä teet vielä suhteessa?
Itse en ole haluttomuutta (olen mies) kokenut, mutta toisen osapuolen haluttomuus oli joskus ongelmana, kunnes asiaan selvisi hyvä syy ja osasimme lopettaa suhteen - se oli hyväksi molemmille vaikka oli vaikeaa.
Itse en KOSKAAN seurustelisi kuin unelmieni naisen kanssa. En usko siihen että maailmassa on vain 1 oikea jokaiselle, mutta miksi tyytyä muuhun, jos voi joka aamu ja ilta sanoa kuningattarelleen kuinka kaunis hän on ja kuinka onnellinen ja ylpeä hänestä voi olla. Jos rakastaa, on terve ja oman unelmatyttönsä kanssa, ongelma on yleensä pikemminkin se että haluttaa koko ajan :)
En käsitä miehiä (tai naisia) jotka tyytyvät vähempään ja valittavat sitten. Luopuminen on vaikeaa - tiedän sen hyvin, mutta jos kumpikaan ei tunne olevansa oikeassa suhteessa, ei kannata edes ihmetellä haluttomuuden syytä tai sitä miksi on onneton.
Kai niitä syitä siihen, että yhä olen tässä suhteessa on kaksi: 1) Rakastan miestäni ja 2)Meillä on pieni poika, jolle isi on todella tärkeä. Tiedän, ettei lapsen/lasten takia kannata pelkästään jäädä huonoon suhteeseen roikkumaan, mutta ei lähteminenkään helppoa ole. Olet oikeassa, että minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja antaa miehellenikin mahdollisuus löytää se unelmiensa nainen.
Tämä lauseesi osuu naulan kantaan: "....kai he eivät omassa erinomaisuudessaan halua nähdä sitä, että meille varmasti ottajia löytyy."
Omassa erinomaisuudessaan, oikein makustelen noita sanoja.
Niin on miehenikin oikein erinomainen omissa silmissään ja puheissaan, että joskus oikein pahaa tekee.
Saan myös ajoittain kuulla kunniani, kun en ole huipputreenattu enkä haluakkaan olla vaikka urheilullinen olenkin.
Mun ukolla on kyllä ongelmia, joista olen tietoinen ja ne vaikuttaa.
Ei seksi ole se ainoa asia parisuhteeessa.
Ilman sitä on vaikeaa, mutta ei kai kukaan 'roikkuisikaan' seksittömässä parisuhteessa ellei kumppanissa olis monta muuta asiaa kunnossa.
En tiiä uskallanko vaihtaa miestä enää. Siihen on monta syytä.
Seksittömyys kuitenkin rassaa ja ilman muuta loukkaa.
Aikalisä!
Minullakin oli aiemmassa suhteessani sama homma. Aluksi seksi sujui hyvin, mutta sen jälkeen mies sai jonkinlaisen alemmuuskompleksin kuvitellessaan ettei ollut riittävä minulle. Ei auttanut vaikka yritin selittää kaiken olevan hyvin ja vakuuttaa teoin ja sanoin että hän taitoineen riittää kyllä, silti hänen seksuaalinen itsetuntonsa laski. Suhde kyllä päättyi muista syistä.
Meilläkin saattoi hyvin mennä kaksi kuukautta ilman seksiä, ja seksi tapahtui aina aloitteestani. Useimmiten aloitteen tehdessäni minut torjuttiin, ja itkua ja hammastenkiristystähän siitä vain seurasi. Kuten joku sanoikin, ei sitä tunnetta voi ymmärtää ennen kuin sen kokee. Omakin seksuaalinen itsetuntoni sai aika pahan kolauksen tuosta, eipä sitä oikein osaa olla itseään syyttämättä, kun ei miehelleen "kelpaa".
Muista kuitenkin se, että haluttomuuteen saattaa olla useita syitä, joskus lääketieteellisiäkin, kuten osaksi tässä minun tapauksessani, ja joskus se voi olla stressistä ja elämäntilanteesta johtuvaa. Tärkeintä olisi nyt pystyä juttelemaan sen kumppankin kanssa neutraalilla hetkellä (ei siis esimerkiksi heti torjutuksi tulemisen jälkeen). Hän tietää parhaiten, mistä hänen haluttomuutensa johtuu.
tollasia miehiä. Tottakai parisuhteeseen kuuluu seksi. En tajua että tollasia miehiä voi olla olemassa. Koittakaa kestää naiset.
Mies pihalle jos ei muu auta. Tai sitten etsimään seksiä muualta.
Vaikkei se helppoa olekaan puhua arasta aiheesta.
kusipäiden joukossa.
tervitä miehiä peräänkuulutetaan ja ainakin yksi on löytynyt, JIHUU!
Ei tuo mies ollut reilu. Tai ei ainakaan viisas.
Miettikääpä mitä tuo mies sanoo naiselle jota rakastaa ja jonka kanssa on saanut vaikka lapsia kun käy niin, että naisen halut katoavat? Onko se reilua mitä hän sanoo tai tekee?
Mä olen itse mies, jolla on haluton vaimo, ollut jo yli 10 vuotta. Olen melkoisissa tunnekuohuissa, koska olen ymmärtänyt jotain ja muuttunut, enemmän kuin olisin itse koskaan uskonut pystyväni. En ole vielä valmis, mutta tiedän nousevani ITSE siitä suosta missä me kaikki olemme. Toivottavasti saan rakkaan vaimoni mukaani.
Lukekaa naiset noita kirjoituksia ja huomatkaa miten paljon haluttomat naiset itse kärsivät haluttomuudestaan. Teidän miehenne kärsivät takuuvarmasti itsekin suunnattomasti tilanteesta. Te molemmat tiedätte että rakastatte kumppanianne ja luulette ettei kumppani rakasta teitä. Vain luulo on väärä.
Neuvoisin ainakin, että jos seksi on joskus ollut hyvää, niin yrittäkää vielä. Ja yrittäminen ei siis ole entisellään jatkamista ja "toivotaan toivotaan" meininkiä vaan sitä että oikeesti tehdään jotain konkreettista. Vaikka pariterapia tai mikä hiton jooga tahansa. Tehkää se tarvittaessa yksin ja vain itseänne varten, jos miestä ei huvita tai olette liian katkeria yhteistyöhän.
Jos teissä on semmosia naisia, että seksi nykyisen miehen kanssa ei ole koskaan toiminut tai haluttomuutta on jatkunu vuosikausia, mutta muitten kanssa kyllä on himot pelannu/pelaa, niin mielelläni vaihdan ajatuksia. Kuten sanottu mulla on tämä matka itseeni vielä kesken ja otan mielelläni matkaseuraa. Mulle voi meilata [email protected].
Musta kissani tietsikaa heiluttaa.
Sitä pisti äsken amppari kurkkuun, kun ampparia
syömässä oli. Oksensi ampparin pois kurkusta hirveen 'huudon' kans.
Ehkä kuitenkin ajatukseni kasaan saan.
Olihan asiaakin.
Luin mies34 tarinaasi, joka ei ihan kokonaan auennut. Siis 10 vuotta ja ilman pettämistäkö seksihaluttomassa suhteessa. En nyt tiedä pitäisikö hattua nostaa vai ihmetellä.
No, toivottavasti asiat kohdallanne ovat muuttuneet. Kärsin mieheni haluttomuudesta ja tunneköyhyydestä. Hän saa euforisen olon urheilusta, omien sanojensa mukaan. Eikä parannusta tunnu suhteeseen tulevan vaikka kaikenlaista yritetty on.
Olen jo kireä kuin viulunkieli, josta töissäkin on huomautettu.
Olen pulassa sillä en pysty lähtemään.
Ainakaan vielä.
Nämä kuulostavat niin tutuilta tarinoilta, vaikka asia on itselleni aivan täysin uusi. Puoli vuotta ollaan nyt suhteessa oltu, ja haluan kumppaniani enemmän kuin ketään koskaan. Hän kuitenkin kysyi minulta, voisinko harkita seksitöntä suhdetta. Tähän asti hän on vain uhrautunut takiani, mutta enää ei sitä kuulemma jaksa. Rakastan häntä niin paljon, että vain hajoaisin ellen saisi seksiä. Olen aina ollut erittäin haluttu, mutta pitänyt silti matalaa profiilia seksin suhteen. Oma mies kiinnostaa, muut eivät, joten pettäminen ei tule kysymykseen, vaikka mieheni sallisi jopa syrjähypyt. Hän rakastaa minua ja minä häntä. Se, että hän ei halua minua seksuaalisesti, ajaa minut kuitenkin kuilun partaalle. Vaikka onkin kyse 'vain' seksistä, se on erittäin suuri osa parisuhdetta. Kestän todella paljon vastoinkäymisiä, mutta tämä on liikaa kun rakastan toista enkä pysty häntä jättämään. Taas varmaan itken itseni uneen. =(
Tutulta kuulostaa.
Lopulta itkua ei enää tule ulospäin, mutta sisäinen itkusi kuivattaa sinusta pystyynkuolleen kelohongan.
Sisäinen kaipuusi ja ristiriitaiset tunteet repii hermojasi.
Olet kohta entinen sinä.
Mietit elätkö enää ollenkaan.
Tuska sisälläsi kasvaa. Eikä kukaan näe tuskaasi ja pysty auttamaan.
Ota pari askelta vapauteen ja taas pari.
Tunne kuinka elämä kutsuu.
Mutta muuten, ei kai nyt ihmissuhdetta voi kokonaan avata muutamalla rivillä. Sentään niin köyhä ei munkaan suhde ole. Kärsit miehesi haluttomuudesta ja olet pulassa kun et pysty lähtemään. No mikäs siinä mun tarinassa niin ihmeellistä sitten on, odota 10 vuotta ja oot samassa tilanteessa.