Onkohan kellään kokemusta siitä, kun lemmikkieläin menee edelle kaikessa?
Lemmikkieläin voi olla rakkaampi kuin oma puoliso ja lapset. Ainakin siltä pahasti näyttää meidän perheen pään kohdalla käyneen.
Me ihmiset ollaan toisarvoisia mieheni silmissä.
Eiks tähän maailmaan mahdu kaikenlaista?
Kissa menee eelle.
No, söpöhän se on ja me muutkin ollaan hullaannuttu sen kissamaisuuden edessä, mutta normaalisti.
Ei me eläintä palvomaan ruveta.
Onkohan tuollekin ilmiölle nimeä, tuolle kissan palvonnalle?
Vai onkohan se vaan jonkinlaista kiusaamista?
Mieheni kun väittää, että olen mustasukkainen hänen kissalleen.
Ajattelin sen jälkeen pysyä kaukana duosta.
Olen vaan niin hämmästynyt.
Lemmikkieläin voi olla rakkaampi kuin oma puoliso ja lapset. Ainakin siltä pahasti näyttää meidän perheen pään kohdalla käyneen.
Me ihmiset ollaan toisarvoisia mieheni silmissä.
Eiks tähän maailmaan mahdu kaikenlaista?
Kissa menee eelle.
No, söpöhän se on ja me muutkin ollaan hullaannuttu sen kissamaisuuden edessä, mutta normaalisti.
Ei me eläintä palvomaan ruveta.
Onkohan tuollekin ilmiölle nimeä, tuolle kissan palvonnalle?
Vai onkohan se vaan jonkinlaista kiusaamista?
Mieheni kun väittää, että olen mustasukkainen hänen kissalleen.
Ajattelin sen jälkeen pysyä kaukana duosta.
Olen vaan niin hämmästynyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
omien tarpeiden ohitse. Eli meitä eläinhulluja on enempikin.. Jos pitäisi valita mies vai koira, en ajattelisi sekuntia pidempään. Koiran ottaisin mieluummin.
Olin mäkin hevoselle mustasukkainen.
Jos olisin hirnunut ja heiluttanut häntää, ois mies varmaan mullekin puhunut ja mua silittänyt.
No ei onnistunut.
mun ex likkakamulla oli kissa josta se aina jakso jutella turhanpäiväsi ja kerra ku menin tarpehille likan luo niin likka sano jotta kissa pitäs ruokkia ensin. sillon mulla keitti ja tempasin kissan hännästä ja läiskin seinähän ja kävin heittämäs roskasäiliöö. sitte menin takas likan luo ja sanoin jotta NYT NAIRAHAN EIKÄ RUOKITA MITÄÄN KATTEJA .oli likan suostuttava. kyllä se on ero tehtävä miehen ja katin välil jotta kumpi se on tärkeempi
Kuulostaa karskilta tuo kissan läiskiminen pitkin seiniä. Olen se, joka kirjoitti aiheesta.
Mieheni on pohojalainen, härmänhäijy, mutta hullaantunut katteihin, niitä on siis kaksi.
Toinen niistä on hänen 'lemmittynsä'.
En nyt lähitisi katteja kurittamaan, mutta kyllä ihmisten tarpeet on yhtä tärkeitä.
Me oltiin ennen katteja (3 ihmistä siis) ja katit on olleet meillä vasta 6 kk.
En ole mitenkään hirvittävän eläinrakas, mutta pidän kyllä niistä. Lemmikkejä on perheessämme ollut ja kyllä niihin kiintyy.
Tuollainen eläimen käsittely olisi ihan varmasti minullekin liikaa, saati sitten jos omaa lemmikkiä käsiteltäisiin noin. Kyllä siinä mies lähtisi :)
Kunnioitus katoaisi, ehkäpä lopullisesti.
Sinähän kirjoitatkin kyllä exlikkakamusta ..
Mutta luulenpa, että tuo juttusi on provo !
Kukaan kissanomistaja ei sietäisi moista :)
Jos toi juttu on totta, niin aika kauheeta. Et voinut sitä kahta sekunttia oottaa, että saa ruokittuja kissansa ja alkaa vasta sen jälkeen naimaan!!!!!!!!!!!!!! Ja vielä piti paiskata seinään kisu raukka, joka ei ollut tehnyt mitään sulle, vaan sen takia, että olit ite mustis. Jos mä oisin ollut sen tytön paikalla, niin sinä oisit lentänyt kanssa seinään tai parvekkeelta alas!!!! Varmaan kitunut muutaman päivän, ennen kuin kuollut. Toi on eläinrääkkäystä!!!!!!!!!
On aivan turhaa ja suoraan sanottuna lapsellista olla mustasukkainen eläimelle...kyllä sitä rakkautta piisaa varmasti kaikille. ..sitä kun on niin monenlaista ja eläin kun kuitenkin on enemmän avun ja huolenpidon tarpeessa kuten lapsetkin; aikuiset ihmiset pärjäävät kyllä hiukan vähemmälläkin vai mitä? Ota osaa enemmän lemmikin hoitoon ja huomaat että se on antoisaa ja saatte samalla yhdessäoloa myös toistenne kanssa. :)
Tulipas sieltä tällainenkin kommentti tämänkaltaisista asioista kokemattoman ihmisen taholta tai edustat ehkä vain ns.normaalisti ajattelevaa ihmistä. Noinhan sen pitäis mennä niinkuin sanoit.
Eikö sun pikkuaivoihis mahdu, ett voisit lukea vähän rivienkin välistä. Tuskin kukaan kirjoittaa tollasta juttua ellei se veis oikeesti hermoja.
Tiedän tapauksia, joissa lemmikistä tehdään suorastaan riitakapula. Sille annetaan kaikki se mikä jätetään antamatta ihmisille.
Oltiin seurusteltu 2,5 vuotta kun koira tuli taloon. Se vei alusta asti miehen kaiken huomion, ja - ihan vaalehtelematta - mies ei enää silitellyt ja paijannut minua ollenkaan. Vain koiralle riitti hellyyttä. Alkoi tuntua, että minä olin ulkopuolinen miehen ja koiran suhteessa. Meillä jopa rakastelu kärsi, entisen 2 krt vkossa sijasta rakastelemaan ehti juuri ja juuri kerran viikossa jos sitäkään.
Pari kertaa siitä sanoin, mutta tuntui jotenkin hölmölle...
Ja onhan se koira minullekin ihan silmäterä, mitä sitä kieltämään.
Puolen vuoden koiranomistamisen jälkeen tilanne on hiukan tasoittunut, mutta rakastelu ei vieläkään ole palautunut ennalleen :(
Kiitos.
Samaa on koettu täällä.
On hävettänyt sanoa siitä kenellekään.
Ei kukaan uskois, pitäis vaan mustiksena -paitsi ne, jotka on ite kokenut.
Itekkin rakastan eläimiämme ihan hassahtaneena.
Kuulostaa siltä kuin kissoista olisi tullut suhteessanne eräänlainen henkinen "lyömäase", jonka avulla miehesi voi sinulle selvästi osoittaa mitä kaikkea hyvää hänessä on mitä paitsi juuri sinä jäät, ja samalla selvästi toivoo että kerjäisit huomiota.
Jättäisin moisen käytöksen täysin omaan arvoonsa.
Eläimestä huolehtimista EI SAA käyttää tekosyynä sille että toista ei tarvitse kunnioittaa eikä kohdella hyvin. AITOON eläinrakkauteen kuuluu juuri tuo RAKKAUS ja kunnioitus jota kyllä riittää omille lapsille ja läheisille. Silloin kun rakkaus meinaa loppua kesken, ei kyse enää ole muusta kuin itsekkyydestä. Ja itsekkyys tunnnetusti loppuu lähelle omaa napaa.
Eläimelle on niin kiitollista antaa hellyyttä ja huolenpitoa, koska se on helppoa ja takaisin saa pyytentöntä ja jakamatonta kiintymystä JUURI MINULLE. Tämä on mannaa itsekkäälle. Ihmisistä / läheisistä huolehtiminen ja välittäminen on paljon vaikeampaa, monimutkaisempaa ja usein epäkiitollista. Kysyy todellista rakkautta, tahtoa ja EPÄITSEKKYYTTÄ huolehtia vaikkapa murkkuikäisestä joka pistää aina hanttiin tai omista iäkkäistä vanhemmista sairauden keskellä.
Näin se just on.
Puit hienosti sanoiksi sen, mitä itse en osannut.
Osuit naulan kantaan.
Ikävä kyllä tällasta paskaa voi piiloutua kulissien taakse parisuhteessa. Tällasta outoa piiloalistamista ja toisen piinaamista käyttäen eläintä välikappaleena.
No eihän tuo vielä mitään mut entäs kun miun elämänkumppani arvostaa enemmän volvon talvirenkaitakin kuin miun piukkaa kroppaa. (oon kiree kuin viulun kieli ja kun kuljen maantietä niin poikien tekkee mieli). Viimeksikin kun päässäni oli ajaton Jihad -hikinauha niin mieheni mieli tekevi sinkoisku (näin sanoi kun katteli mua). Neuvona sanon siulle ja muillekin pirun hetskuille et pukeutukee koreaksi tosin ottakaa etukäteen selvää tykkääkö kumppaninne enemmän etelästä vai pohjoisesta.