Siksi koska seurakunta on esimerkiksi saarnannut television synniksi kuin myös meikkaamisen 1900-luvulla. Aiemmin meikiä ja korvakoruja on käytetty. Ehkäisyasiasta muistutetaan usein seuroissa, että kaikki lapset on otettava vastaan ja ei saa ehkäistä. Ehkäisymenetelmiä on ollut vuosituhansien ajan käytössä, myös Raamatun aikana.
Tässä luultavasti pätee se sanonta, kun Jeesus sanoi, minkä te pidätätte maan päällä, niin se on pidätetty myös taivaissa ja minkä te päästätte, se on päästetty myös taivaissa.
Elikkä kun seurakunta saarnaa synniksi jonkin asian, niin se on syntiä myös taivaassa ja mitä ei synniksi ole saarnattu niin se ei ole syntiä. Näin tämän käsittää useimmat.
Toisaalta on huolestuttavaa, että uskovaisten keskuudessa on paljon sellaisia, joilla on palstan kirjoittajien ilmaisua käyttäen toinen jalka maailmassa esim. musiikin kuuntelun suhteen, puuterin tai kevyen meikin suhteen, tv:n suhteen, hiusten sävytyksen suhteen, yms.
He ovat joidenkin palstalla kirjoittavien mukaan syntiin sortuneita, omatunto ei enää kolkuta. Kuitenkin he tuntevat olevansa vanhoillislestadiolaisia, uskovaisia. Mutta kaikkien mielstä he eivät siis ole uskovaisia.
Kuinkahan paljon näitä ns. toinen jalka maailmassa kulkevia on ollut suviseuroissa ja käy seuroissa ja kuinkahan monta sellaista on jolla on molemmat jalat tukevasti matkalla taivaaseen? Huomion arvoinen kysymys. Jotakin täytyisi tehdä, sillä jonkinlainen asenne paistaa läpi eli sellainen, että ne, joilla on toinen jalka maailmassa eivät siis ole matkalla taivaaseen joidenkin mielestä..vaan jonnekin muualle, näin jotkut ajattelevat.
Eikö asialle tehdä jotain? Miksi on niin suuria näkemyseroja arkipäivän jutuissa, että osan voidaan sanoa olevan toinen jalka maailmassa?
Tv ja puuteri tai hiusten sävytys ei ole syntiä kaikkien mielestä. Ne, joiden mielestä ei ole syntiä, ovat yhtä lailla mielestään matkalla taivaaseen ja saarnaavat syntejä anteeksi.
Milloin ihminen on kelvoton saarnaamaan synnit anteeksi? Silloin, kun toinen jalka on maailmassa?? Mistä tietää, että synnit on saarnannut anteeksi joku, joka on molemmat jalat tuklevasti taivaaseen matkalla? Et mistään, ellet tunne ihmistä hyvin.
Epäuskoiset, jotka tekevät parannuksen joutuvat hämmennykseen näissä arkipäiväisen elämän pienissä pulmissa, että onko joku asia syntiä. Joku saattaa alkaa elämään ihan vahingossa niin, että toinen jalka onkin maailmassa, kun eivät tiedä, milloin on molemmat jalat menossa taivasta kohti. He eivät tiedä siten olevansa toinen jalka maailmassa ja riemuitsevat siitä, kun ovat saaneet parannuksen armon. Entä jos heille on saarnannut synnit anteeksi joku, jolla on jalat vähän maailmassa?
Tällaisia ajatuksia herää, kun lukee tämän palstan juttuja ja huolestuttavaa kyllä, että saatetaan ajatella jonkun uskovaisen olevan toinen jalka maailmassa. Ja surullistahan on jos parannuksen tehnyt ei saa oikeaa käsitystä uskostamme.
Ei asiaa voi vain lakaista olemattomiin, vaan täytyy alkaa muistuttamaan ihmisiä, että mikä on oikeaa uskovaisuutta ja mikä ei. Samaan aikaan, kun tv:tä on pidetty syntinä, niin alkaa olla huolestuttavaa tämä internetti keskeisyys, ajatellaan,että netti ei ole syntiä. Mutta kyllä sekin haitallista on, jos jatkuvasti aika kuluu vain netissä ja mitään kehittävää ei ehdi tehdä.
Teknologia menee eteenpäin, tv:t saa kännykkään ja voi kytkeä tietokoneeseenkin. Videolaitteita on useimmilla ja silti pidetään syntisenä sitä, että jos jonkun kotona on tv ilman videolaitteita, vanhanaikainen malli, jota ei usein edes katsella. Miksi näin, kun tv:n saa tietsikkaan ja kännyköihin, mutta se vanha tv-malli on aina pannassa.
Miksi aina vältellään vastaamasta esittämiini kysymyksiin? Onko ne liian vaikeita kohdata vielä, kun on armon aika ja aika varoittaa ihmisisiä ja tehdä selvennystä siihen, mikä on oikeaa uskovaisuutta?
Tässä luultavasti pätee se sanonta, kun Jeesus sanoi, minkä te pidätätte maan päällä, niin se on pidätetty myös taivaissa ja minkä te päästätte, se on päästetty myös taivaissa.
Elikkä kun seurakunta saarnaa synniksi jonkin asian, niin se on syntiä myös taivaassa ja mitä ei synniksi ole saarnattu niin se ei ole syntiä. Näin tämän käsittää useimmat.
Toisaalta on huolestuttavaa, että uskovaisten keskuudessa on paljon sellaisia, joilla on palstan kirjoittajien ilmaisua käyttäen toinen jalka maailmassa esim. musiikin kuuntelun suhteen, puuterin tai kevyen meikin suhteen, tv:n suhteen, hiusten sävytyksen suhteen, yms.
He ovat joidenkin palstalla kirjoittavien mukaan syntiin sortuneita, omatunto ei enää kolkuta. Kuitenkin he tuntevat olevansa vanhoillislestadiolaisia, uskovaisia. Mutta kaikkien mielstä he eivät siis ole uskovaisia.
Kuinkahan paljon näitä ns. toinen jalka maailmassa kulkevia on ollut suviseuroissa ja käy seuroissa ja kuinkahan monta sellaista on jolla on molemmat jalat tukevasti matkalla taivaaseen? Huomion arvoinen kysymys. Jotakin täytyisi tehdä, sillä jonkinlainen asenne paistaa läpi eli sellainen, että ne, joilla on toinen jalka maailmassa eivät siis ole matkalla taivaaseen joidenkin mielestä..vaan jonnekin muualle, näin jotkut ajattelevat.
Eikö asialle tehdä jotain? Miksi on niin suuria näkemyseroja arkipäivän jutuissa, että osan voidaan sanoa olevan toinen jalka maailmassa?
Tv ja puuteri tai hiusten sävytys ei ole syntiä kaikkien mielestä. Ne, joiden mielestä ei ole syntiä, ovat yhtä lailla mielestään matkalla taivaaseen ja saarnaavat syntejä anteeksi.
Milloin ihminen on kelvoton saarnaamaan synnit anteeksi? Silloin, kun toinen jalka on maailmassa?? Mistä tietää, että synnit on saarnannut anteeksi joku, joka on molemmat jalat tuklevasti taivaaseen matkalla? Et mistään, ellet tunne ihmistä hyvin.
Epäuskoiset, jotka tekevät parannuksen joutuvat hämmennykseen näissä arkipäiväisen elämän pienissä pulmissa, että onko joku asia syntiä. Joku saattaa alkaa elämään ihan vahingossa niin, että toinen jalka onkin maailmassa, kun eivät tiedä, milloin on molemmat jalat menossa taivasta kohti. He eivät tiedä siten olevansa toinen jalka maailmassa ja riemuitsevat siitä, kun ovat saaneet parannuksen armon. Entä jos heille on saarnannut synnit anteeksi joku, jolla on jalat vähän maailmassa?
Tällaisia ajatuksia herää, kun lukee tämän palstan juttuja ja huolestuttavaa kyllä, että saatetaan ajatella jonkun uskovaisen olevan toinen jalka maailmassa. Ja surullistahan on jos parannuksen tehnyt ei saa oikeaa käsitystä uskostamme.
Ei asiaa voi vain lakaista olemattomiin, vaan täytyy alkaa muistuttamaan ihmisiä, että mikä on oikeaa uskovaisuutta ja mikä ei. Samaan aikaan, kun tv:tä on pidetty syntinä, niin alkaa olla huolestuttavaa tämä internetti keskeisyys, ajatellaan,että netti ei ole syntiä. Mutta kyllä sekin haitallista on, jos jatkuvasti aika kuluu vain netissä ja mitään kehittävää ei ehdi tehdä.
Teknologia menee eteenpäin, tv:t saa kännykkään ja voi kytkeä tietokoneeseenkin. Videolaitteita on useimmilla ja silti pidetään syntisenä sitä, että jos jonkun kotona on tv ilman videolaitteita, vanhanaikainen malli, jota ei usein edes katsella. Miksi näin, kun tv:n saa tietsikkaan ja kännyköihin, mutta se vanha tv-malli on aina pannassa.
Miksi aina vältellään vastaamasta esittämiini kysymyksiin? Onko ne liian vaikeita kohdata vielä, kun on armon aika ja aika varoittaa ihmisisiä ja tehdä selvennystä siihen, mikä on oikeaa uskovaisuutta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tekniikka jalkautuu tätä nykyä niin nopeasti kaupallisina sovelluksina markkinoille ja kuluttajat ottavat uudet tv- ja muut sovellukset heti käyttöön. Siinä aasialaisten insinöörien ja markkinoijien vauhdissa ei kerkiä Aimon SRK:n päätoimikunta kieltojulkilausumia värkätä... :-)