Etelämanner on meidän! Chile vaatii Yhdysvaltain suurlähettilään erottamista jäisen mantereen kiistan vuoksi
Chilessä puhkesi diplomaattinen skandaali: kommunistisen puolueen edustajat ja riippumattomat parlamentaarikot vaativat Yhdysvaltain suurlähettiläs Brandon Juddin karkottamista. Syynä oli hänen väitteensä, ettei Chilellä ole Etelämannerta.
Kuitenkin Chilen aluevaatimukset eivät ole poliittinen fantasia. Jo vuonna 1940 Santiago vaati omakseen laajan Etelämantereen alueen 53°–90° läntisen pituuspiirin välillä. On totta, että myös Argentiina ja Iso-Britannia vaativat merkittävää osaa tästä alueesta.
Kuka muu omistaa Etelämantereen?
Nykyään jäisen mantereen alueelliset vaatimukset ovat virallisesti hallussaan seitsemällä valtiolla: Chile, Argentiina, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti, Ranska ja Norja.
Australia vaatii noin 42 % Etelämantereen alueesta – enemmän kuin muiden. Canberra julistaa virallisesti aikomuksensa säilyttää suvereniteettinsa Australian Etelämanner-alueella. Argentiina pitää sektoriaan osana kansallista aluetta, ja Yhdistynyt kuningaskunta säilyttää vaatimukset Britannian Etelämanner-alueeseen. Nämä kolme maata – Chile, Argentiina ja Yhdistynyt kuningaskunta – kiistelevät Etelämanner-niemimaan päällekkäisistä osista.
Siksi Yhdysvaltain suurlähettiläs on oikeassa yhdessä asiassa: Chilen yksinomainen suvereniteetti Etelämantereen sektorilla ei ole kansainvälisesti tunnustettu. Sopimus ei kuitenkaan riistä Santiagolta aiemmin vaadittuja oikeuksia.
Kiistan takana eivät ole pelkästään kansalliset kunnianhimot. Etelämantereella on valtava potentiaalinen luonnonvarallisuus, mukaan lukien mineraalit, vaikka niiden teollinen hyödyntäminen on kansainvälisen ympäristöprotokollan mukaan kiellettyä.
Juddin erottamisen vaatimus on edelleen opposition aloite. Mutta diplomaattinen konflikti on osoittanut, että jopa kilometrien jäällä peitetyt alueet voivat aiheuttaa vakavia poliittisia erimielisyyksiä.
Chilessä puhkesi diplomaattinen skandaali: kommunistisen puolueen edustajat ja riippumattomat parlamentaarikot vaativat Yhdysvaltain suurlähettiläs Brandon Juddin karkottamista. Syynä oli hänen väitteensä, ettei Chilellä ole Etelämannerta.
Kuitenkin Chilen aluevaatimukset eivät ole poliittinen fantasia. Jo vuonna 1940 Santiago vaati omakseen laajan Etelämantereen alueen 53°–90° läntisen pituuspiirin välillä. On totta, että myös Argentiina ja Iso-Britannia vaativat merkittävää osaa tästä alueesta.
Kuka muu omistaa Etelämantereen?
Nykyään jäisen mantereen alueelliset vaatimukset ovat virallisesti hallussaan seitsemällä valtiolla: Chile, Argentiina, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti, Ranska ja Norja.
Australia vaatii noin 42 % Etelämantereen alueesta – enemmän kuin muiden. Canberra julistaa virallisesti aikomuksensa säilyttää suvereniteettinsa Australian Etelämanner-alueella. Argentiina pitää sektoriaan osana kansallista aluetta, ja Yhdistynyt kuningaskunta säilyttää vaatimukset Britannian Etelämanner-alueeseen. Nämä kolme maata – Chile, Argentiina ja Yhdistynyt kuningaskunta – kiistelevät Etelämanner-niemimaan päällekkäisistä osista.
Siksi Yhdysvaltain suurlähettiläs on oikeassa yhdessä asiassa: Chilen yksinomainen suvereniteetti Etelämantereen sektorilla ei ole kansainvälisesti tunnustettu. Sopimus ei kuitenkaan riistä Santiagolta aiemmin vaadittuja oikeuksia.
Kiistan takana eivät ole pelkästään kansalliset kunnianhimot. Etelämantereella on valtava potentiaalinen luonnonvarallisuus, mukaan lukien mineraalit, vaikka niiden teollinen hyödyntäminen on kansainvälisen ympäristöprotokollan mukaan kiellettyä.
Juddin erottamisen vaatimus on edelleen opposition aloite. Mutta diplomaattinen konflikti on osoittanut, että jopa kilometrien jäällä peitetyt alueet voivat aiheuttaa vakavia poliittisia erimielisyyksiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Chile on Halosen vierailukohde kun ei suostunut menemään veteraanijuhlaan. Kommunisti kommunistien luokse.
Halosen arvomaailmasta
Ei ymmärrä
Suomessa perustettiin Suomi-Chile-seura 11.9.1973 eli samana päivänä kun maassa tapahtui Augusto Pinochetin johtama vallankaappaus. Pinochet kukisti verisesti Salvador Allenden sosialistihallituksen ja samana päivänä, Suomessa Tarja Halonen ja muut sosialistit reagoivat vallankaappaukseen perustamalla Suomi-Chile-seuran. Minkä takia seura perustettiin ja ketä varten?
Kun Puola julistettiin sotatilaan 1980-luvun alussa Halonen ja hänen kumppaninsa eivät reagoineet vaikka kommunistinen diktatuuri murskasi ammattiyhdistysliikkeen maassa. Miksi tähän ei reagoitu?
Tarja Halonen siis reagoi oikestolaisen diktatuurin toimintaan Chilessä, mutta ei kommunistisen diktatuurin toimintaan Puolassa tai DDR:ssä. Millainen arvomaailma Tarja Halosella on? Voisiko Halosen kannattajat vihdoinkin edes yrittää vastata asiaan. Ovatko sosialistisen ideologian omaavat ihmiset parempia kuin muun ideologian omaavat ihmiset? Eikö Halosen ihmisoikeusajattelu sovellukaan kaikkiin ihmisiin?
http://www.chile-seura.fi/general.html
Halonen siis perusti Suomi-Chile-seuran auttamaan poliittisia pakolaisia, joita Pinochet vainosi. Miksi Halonen ei puolestaan perustanut vastaavaa seuraa kun DDR vainosi omia kansalaisiaan? Olivatko Chilen pakolaiset tärkeimpiä kuin Berliinin muurille murhatut saksalaiset? Miten asia siis menee?
la julistettiin sotatilaan 1980-luvun alussa Halonen ja hänen kumppaninsa eivät reagoineet vaikka kommunistinen diktatuuri murskasi vapaan ammattiyhdistysliikkeen maassa. Miksi tähän ei reagoitu?
Halonen siis perusti Suomi-Chile-seuran auttamaan poliittisia pakolaisia, joita Pinochet vainosi. Miksi Halonen ei puolestaan perustanut vastaavaa seuraa kun DDR vainosi omia kansalaisiaan? Olivatko Chilen pakolaiset tärkeimpiä kuin Berliinin muurille murhatut saksalaiset? Miten asia siis menee?
Vertauksesi ontuu, mutta kysymys on silti perusteltu. Ihmisillä on taipumus länsimaissa pitää ensisijasesti oma pesä puhtaana. EU:ssakin tunnettiin - ja ihan hyvästä syystä - paljon enemmän huolta Unkarin demokratiakehityksen rapautumisesta kuin vaikkapa Pohjois-Korean tai Venäjän iihmisoikeustilasta.
Chilen tapausta on ehkä parempi verrata historiassa Unkarin kansannousuun vuonna 1956 ja Prahan kevääseen vuonna 1968. Tämäkin vertaus toki ontuu Chileen nähden, koska tapaukset ovat erilaiset. Yritän selventää, miksi ne ovat erilaiset.
Unkarin ja Tshekkoslovakian tapauksissa NL puuttui sotilaallisesti näiden maiden omaehtoiseen uudistuspolitiikkaan lähettämällä tankit ja sotilaat kukistamaan "kapinoinnin". Siis kapinoinnin NL:n määräysvaltaa vastaan. Puolassa sama vaara oli olemassa. Siis että NL lähettäisi sotilaansa kukistamaan "kapinoinnin". Jaruzelski toimi tässä tilanteessa julistamalla sotatilan Puolaan. Syy oli kaksinainen. Toisaalta hän halusi estää Solidaarisuus-liikkeen toiminnan ja toisaalta sen, että NL puuttuisi asiaan. Sotatilan tavoite oli siis myös estää NL:n tankkien vyöry Varsovan ja muun Puolan kaduille. Länsimaissa reagoitiin kyllä hyvnkin voimakkaasti vuonna 1968 Prahan tilanteeseen. Myös meillä Suomessa. Tämä johti tilanteen vakavaan kriiisiytymiseen myös Suomessa. Asia ei ole ollut kovin julkinen, mutta tuolloin puolusvoimamme valmistautui sotaan lähettämällä yksiköitä rajan taakse metsiin ja rannikkotykistö oli valmis ampumaan lähestyviä venäläisaluksia. Prahan miehitys sai valtavasti huomiiota länsimaissa ja myös meillä Suomessa. Myös SKDL:n enemmistö paheksui miehitystä. Puolan tilanne pysyi enemmän Puolan sisäisenä asiana niin pitkään kuin NL ei puuttunut asiaan sotilaallisella voimankäytöllä. Puolassa e ollut kysymys vallankumouksesta vaan sen torjumisesta.
Chile miellettiin länsimaiseksi demokratiaksi, vaikka valtaan oli noussut Allenden johtama sosialistihallinto. Allende ei alistanut maataan sosialistiselle diktatuurille vaan salli monipuoluejärjestelmän. Chilen oikeisto ja sotilaat kaappasivat vallan USAn tuella hyvin verisessä vallankaappauksessa. Unkarin, Tshekkoslovakian ja Puolan tapaukset eivät johtaneet likimainkaan niin laaja-alaiseen väkivaltaan kuin Chilessa. Vallankaappaajat surmasivat mm. presidentti Allenden.
Tapausten mittaluokka on täysin erilainen. Chile kuului siis länsimaiden silmissä omiin eli sitä pidettiin muiiden demokratioden ohella vapaana länsimaana. Läntisessä maalmassa tunnetaan huomattavasti suurempaa huolta siitä, että USAn nykyinen presidentti murtaisi demokratian ja muuttaisi maansa diktatuuriksi kuin siitä, että joku Venäjällä pyrkisi kaappaamaan vallan putlerilta. Viime mainitulle saattaisimme jopa hurrata.
Itse olisin kyllä siis huolissani siitä, jos joku murtaisi demokratiaa länsimaissa kuin jonkun diktatuurin sisäsistä vallanvaihdoista. On epäilty, että Stalinkin murhattiin. En paljon surisi saati perustaisin Suomi-stalin -seuroja sen vuoksi, vaikka päämnisteri Kekkonen pitikin hyvin liikuttavan ja stalinia ylistävän puheen radiossa, kun maamme sai tietää tästä ns. "suru-uutisesta".
NL:n aikaisiin toimiin em. tapauksissa oikeisto ei reagoinut sen pontevammin kuin vasemmistokaan. Kyse oli laajasta puoluerajat ylittäneestä suomettumisesta. Eroa oli lähinnä vain taistolaisiin, jotka hyväksyivät NL:n toiminnan. Muu vasemmisto hyväksyi yhtä vähän kuin oikeistokin. On hyvä muistaa, että NL:ssa ja stalninistikomuilla eli vahvana käsitys demareista luokkapettureina. SDP koettiin varsinkin sodan jälkeen sillä puolen pahempana vihollsena kun porvaristo. Vielä 1980-luvun alussa esim. Kepussa eli epäily siitä, että NL ei hyväksyisi demaria Suomen presidentiksi ja siksi Koivistoa ei pitäisi valita. Tilanne normalisoitui vasta Gorbachovin päästyä valtaan.
Riippuu kummalta puolem katsoo jos kommunistien, kuten sinä, se teille juuri noin, mutta meille länsimaisille ilman kommunisti diktatuuria katson tunto on erilaista. Ei kommunistivalta koskaan ole vapaata, siinä tiukat kriteerit olla mukana kommunisti valeissa. Kentän kuuluu salata laillasi "kommunisti ihanuutta" vain ylistää. Jos Venäjä hyökkää Suomeen, todennäisestitehdään kommunistinen diktatuuri maa, kuin meillä AY.liike vasemmistolainen, sinne ei pääse johtoon kuin kommunsitit ja sosialistit. AY-liike vasemmisto poliittinen, jatka politiikalle. Sama mitä sossut puhutte valehtelette kuitenkin, niin se on Neuvostoliiton toverillinen likke ollut ja on. Neuvostoliitto ei ole kuollut, Putinkin kaipailee rajoja.
Nyr lakkautetaan ay-liike joka elää johtajilleen, ja vasemmistopuolueille, kuten kommunisti diktatuurissa tapana.
Länsimaiseen vapauteen ei kuulu kommunistisia järjestöjä, jossa palvotaan johtajiaan. Pikku-Neuvostoliittolaisia. Työolot hoidetaan muualla kuin vasemmistopuolueiden toimistoissa. eduskunanssa jossa kaikki voi osallistua, ilman johtajien 2x ministerin palkoilla.
Tämä on kommunisteille myrkkyä
https://bin.yhdistysavain.fi/1598293/1BVrTdYEFIHhXACVwWVE0dfylR/Vapaussoturit 2026 small.png
Kommunistit näkee erilailla, kuin me normaalit länsimaihin suuntautuneet.