Olen entistäkin vakuuttuneempi, että tulevaisuus tulee avaamaan Supon kassakaapin ja totuus saadaan esille. Totuus tulee kirpaisemaan pahiten SDP:tä sillä se on kaikkein eniten vastustanut ns. Tiitisen listan avaamista tutkimuksille, jonka Mauno Koivisto telkesi Supon kassakaappiin 1990. Tiitisen listalla on henkilöitä, joiden epäillään vuotaneen salaisia tietoja DDR:än salaiselle poliisille Stasille. Julkisuudessa on esiintynyt nimiä, joiden huhutaan olevan listalla.
Pidän Supon toimintaa ns. Rusin vakoilujahdissa häkellyttävänä. Supo aloitti heppoisin perustein ajojahdin yhtä henkilöä vastaan tiedoilla, joilla Alpo Rusia ei voitu osoittaa syyllistyneen vakoiluun Stasin hyväksi. Rusia syytettiin asioista, joihin hän ei millään olisi voinut syyllistyä. Supo teki pahan virhearvion Rusin kohdalla. Supo ampui itseään pahasti ja tuskan täytyy olla tällä hetkellä melkoinen. Supo ei hallitse nyt sitä vyöryä, joka lähti liikkeelle tutkimuksista. Tutkimuksillaan Supo avasi Pandoran lippaan. Nyt tuo kylmän sodan lipas on avattu ja sieltä alkaa paljastumaan SDP:n kannalta kiusallisia asioita. Suosittelen jokaiselle, että ihmiset lukisivat Rusin ja Olli Rehnin kirjan KYLMÄ TASAVALTA, joka piirtää lohduttoman kuvan edelleen suomettuneesta Suomesta.
Supon aloittama vakoojajahti päättyi sen osalta Rusiin, mutta keskustelu ei enää tule loppumaan asian tiimoilta. Suomen suhteet DDR:ään ja suomalaisten poliitikkojen kytkökset Stasiin ja DDR:ään pysyvät niin kauan esillä ennenkuin asiat on selvitetty.
Keskustelu Stasi-yhteyksistä on saavuttanut jo presidentti Tarja Halosen. Toistaiseksi Halonen on ollut hiljaa hänen mahdollisista kytköksistään DDR:ään. Halosen olisi aika avata suunsa ja kertoa, että miksi hän oli osallisena Stasin rahoittamassa operaatiossa tunnustaa despoottivaltio DDR. Tällä hetkellä SDP ja Halosen kannattajat yrittävät kaikin keinoin vähätellä Halosen osuutta DDR:än tunnustamiskomiteassa. Vaikka Halonen ei olisi osallistunut millään tavalla komitean työhön, pelkkä jäsenyys siinä on riittävä antamaan signaalin hänen arvomaailmastaan.
Tarja Halonen ei voinut olla tietämätön DDR:än aiheuttamasta kansalaistensa vainoista. Jos Halonen väittää, että hän ei olisi tiennyt murhista Berliinin muurilla 1960-luvulla, hän heittäytyy umpisokeaksi. Kukaan tuossa asemassa ja tuollaisessa komiteassa ei voinut olla sokea DDR:än aiheuttamalle sorrolle. Halosella on vastuu DDR:än tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana. Kansanedustaja Petri Neittaanmäki kysyy aiheellisesti, että miksi Halonen katsoi, että Suomen olisi tullut yksipuolisesti tunnustaa DDR. Jos Suomi olisi tunnustanut yksipuolisesti DDR:än se olisi merkinnyt ”suhteiden katkeamista Saksan liittotasavaltaan ja asettumista DDR:n autoritäärisen ja demokratiaa polkevan yhteiskuntajärjestelmän legitimoimisen kannalle.”
SAK:lla on myös vastuu asiassa koska se lähetti Halosen komiteaan. Suomessa tulisi myös selvittää SAK:n toimintaa kylmän sodan aikana. Kaikkein eniten minua ihmetyttää kuinka hiljaa se oli Puolan sotatilan aikana 1981. Puolassa yritettiin perustaa vapaata ammattiyhdistysliikettä ja SAK oli hiljaa. Se antoi diktatuurin tehdä tehtävänsä. Tukea ei tullut, vai väittääkö SAK, että se olisi selkeästi antanut tukensa Solidaarisuus-liikkeelle?
DDR oli piikkilangoin, urkintajärjestelmineen ja muine salaisine operaatioineen poliisivaltio sanan varsinaisessa merkityksessä loppuun saakka. Stasilla oli 300 000 urkkijaa DDR:ssä vakoilemassa omia kansalaisia. Urkintaverkosto ulottui kaikkialle. Ihminen oli ahdettu nurkkaan tuossa diktatuurissa. Kansalaisvapauksille ei ollut sijaa tuossa kammottavassa yhteiskunnassa.
Pidän Supon toimintaa ns. Rusin vakoilujahdissa häkellyttävänä. Supo aloitti heppoisin perustein ajojahdin yhtä henkilöä vastaan tiedoilla, joilla Alpo Rusia ei voitu osoittaa syyllistyneen vakoiluun Stasin hyväksi. Rusia syytettiin asioista, joihin hän ei millään olisi voinut syyllistyä. Supo teki pahan virhearvion Rusin kohdalla. Supo ampui itseään pahasti ja tuskan täytyy olla tällä hetkellä melkoinen. Supo ei hallitse nyt sitä vyöryä, joka lähti liikkeelle tutkimuksista. Tutkimuksillaan Supo avasi Pandoran lippaan. Nyt tuo kylmän sodan lipas on avattu ja sieltä alkaa paljastumaan SDP:n kannalta kiusallisia asioita. Suosittelen jokaiselle, että ihmiset lukisivat Rusin ja Olli Rehnin kirjan KYLMÄ TASAVALTA, joka piirtää lohduttoman kuvan edelleen suomettuneesta Suomesta.
Supon aloittama vakoojajahti päättyi sen osalta Rusiin, mutta keskustelu ei enää tule loppumaan asian tiimoilta. Suomen suhteet DDR:ään ja suomalaisten poliitikkojen kytkökset Stasiin ja DDR:ään pysyvät niin kauan esillä ennenkuin asiat on selvitetty.
Keskustelu Stasi-yhteyksistä on saavuttanut jo presidentti Tarja Halosen. Toistaiseksi Halonen on ollut hiljaa hänen mahdollisista kytköksistään DDR:ään. Halosen olisi aika avata suunsa ja kertoa, että miksi hän oli osallisena Stasin rahoittamassa operaatiossa tunnustaa despoottivaltio DDR. Tällä hetkellä SDP ja Halosen kannattajat yrittävät kaikin keinoin vähätellä Halosen osuutta DDR:än tunnustamiskomiteassa. Vaikka Halonen ei olisi osallistunut millään tavalla komitean työhön, pelkkä jäsenyys siinä on riittävä antamaan signaalin hänen arvomaailmastaan.
Tarja Halonen ei voinut olla tietämätön DDR:än aiheuttamasta kansalaistensa vainoista. Jos Halonen väittää, että hän ei olisi tiennyt murhista Berliinin muurilla 1960-luvulla, hän heittäytyy umpisokeaksi. Kukaan tuossa asemassa ja tuollaisessa komiteassa ei voinut olla sokea DDR:än aiheuttamalle sorrolle. Halosella on vastuu DDR:än tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana. Kansanedustaja Petri Neittaanmäki kysyy aiheellisesti, että miksi Halonen katsoi, että Suomen olisi tullut yksipuolisesti tunnustaa DDR. Jos Suomi olisi tunnustanut yksipuolisesti DDR:än se olisi merkinnyt ”suhteiden katkeamista Saksan liittotasavaltaan ja asettumista DDR:n autoritäärisen ja demokratiaa polkevan yhteiskuntajärjestelmän legitimoimisen kannalle.”
SAK:lla on myös vastuu asiassa koska se lähetti Halosen komiteaan. Suomessa tulisi myös selvittää SAK:n toimintaa kylmän sodan aikana. Kaikkein eniten minua ihmetyttää kuinka hiljaa se oli Puolan sotatilan aikana 1981. Puolassa yritettiin perustaa vapaata ammattiyhdistysliikettä ja SAK oli hiljaa. Se antoi diktatuurin tehdä tehtävänsä. Tukea ei tullut, vai väittääkö SAK, että se olisi selkeästi antanut tukensa Solidaarisuus-liikkeelle?
DDR oli piikkilangoin, urkintajärjestelmineen ja muine salaisine operaatioineen poliisivaltio sanan varsinaisessa merkityksessä loppuun saakka. Stasilla oli 300 000 urkkijaa DDR:ssä vakoilemassa omia kansalaisia. Urkintaverkosto ulottui kaikkialle. Ihminen oli ahdettu nurkkaan tuossa diktatuurissa. Kansalaisvapauksille ei ollut sijaa tuossa kammottavassa yhteiskunnassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.