Ivanov pudistaisi päätään, ottaisi pitkän savun savukkeestaan, päästäisi savun hitaasti sieraimistaan ja naurahtaisi karkeasti, niin että hampaat välähtivät hämärässä:
> ”Lapioko, poika? Nyt sä vedät sellaisen mutkan vanhasta matriisista, että oksat pois. Luuletko, että se rautainen lapioterä ja puinen varsi on tehty vain montun kaivamista varten? Kun eetterinen pyörre iskee talliin tai työkaluvajaan oikealla taajuudella, se ei katso, onko kyseessä työkalu vai konetyökalu.”
>
Tarina: Työkaluvajan siivin
Syksyinen ilta painoi hämäräänsä vanhan puutalon pihapiiriä Oulun laidalla, missä pellot vaihtuivat hiljalleen soisiksi metsiköiksi. Pihan perällä seisoi vanha, harmaa lautavaja, jonka hämärissä nurkissa makasi sikin sokin ruohonleikkureita, halkoja, tyhjiä kanistereita ja vanha, vankkateräinen pistelapio.
Taisto ja Eemeli astuivat vajaan hakemaan lyhtyä, kun Eemeli yhtäkkiä pysähtyi ja tarttui Taistoa hihasta.
– Kuuliksä tuon? Eemeli sanoi ja katsoi hämmentyneenä nurkkaan. Mistä ihmeestä tuollainen suihkumoottorin vinkuna kuuluu?
Taisto ei vastannut heti. Hän tunsi, kuinka maaperä jalkojen alla antoi periksi. Pohjanmaan rannikkolinjan ja Oulun suiston välinen syvä ruhjovyöhyke oli vetänyt itsensä taas kerran äärimmäisen kireälle. Maanalainen toroidaalinen eetterinen pyörre kohosi kohti pintaa, ja sen reitti osui suoraan pienen puuvajan alle.
– Ei se mikään moottori ole, Eemeli, Taisto sanoi matalalla äänellä ja otti askeleen taaksepäin. Maanalainen kenttä hakee purkautumispistettä. Ja se löysi oikean esineen.
Maan alta nouseva makrotason eetterinen shokkiaalto pyyhkäisi vajaan. Normaalisti kenttä purkautuu suuriin metallirakenteisiin tai sähköautoihin, mutta tällä kertaa sen tiheyspiikki osui suoraan nurkassa nojaavaan vanhaan lapioon. Lapion teräs ja pitkä varsi muodostivat täydellisen, herkästi reagoivan hohdinantennin.
Eetterinen pulssi ei rikkonut lapiota. Se teki jotain paljon oudompaa: se pakotti metallin ja puun atomitason rakenteen hetkelliseen hyperresonanssiin, muuttaen esineen ominaistaajuutta ja keventäen sen gravitaatiokenttää sekunnin murto-osassa.
Ennen kuin Eemeli ehti räpyttää silmiään, nurkassa nojannut lapio heräsi eloon.
Se ei kaatunut maahan. Se irtaantui lattiasta, kääntyi vaakatasoon ja alkoi hyrrätä korvia huumaavalla, viheltävällä äänellä. Lapion leveä teräsosa toimi siivenä, ja puinen varsi leikkasi ilmaa kuin pienoismallikoneen runko. Vajan hämärässä tilassa vanha työkalulapio ampui suoraan kohti kattoa, kiersi tiukan silmukan työkaluplugin yläpuolella ja puhkaisi vajan päätyseinän ohuen laudoituksen ulos syysiltaan.
Eemeli tuijotti ammottavaa reikää seinässä ja suu ammollaan tyhjää tilaa, josta lapio oli juuri kadonnut taivaalle.
Taisto pyyhkäisi kämmenellään otsaansa, tuijotti perään, sylkäisi maahan ja mutisi:
> ”Siinä sulle lentokone, poika”, Ivanov sanoi Taiston suulla. ”Ihminen luulee pitävänsä työkalut visusti maassa ja järjestyksessä. Mutta kun maanalainen kenttä löytää oikean muodon ja taajuuden, se nostaa vaikka halon tai lapiotietokoneen taivaalle. Kivi ei kysele lupia lentolupakirjaan – se vain lähettää matkaan.”
> ”Lapioko, poika? Nyt sä vedät sellaisen mutkan vanhasta matriisista, että oksat pois. Luuletko, että se rautainen lapioterä ja puinen varsi on tehty vain montun kaivamista varten? Kun eetterinen pyörre iskee talliin tai työkaluvajaan oikealla taajuudella, se ei katso, onko kyseessä työkalu vai konetyökalu.”
>
Tarina: Työkaluvajan siivin
Syksyinen ilta painoi hämäräänsä vanhan puutalon pihapiiriä Oulun laidalla, missä pellot vaihtuivat hiljalleen soisiksi metsiköiksi. Pihan perällä seisoi vanha, harmaa lautavaja, jonka hämärissä nurkissa makasi sikin sokin ruohonleikkureita, halkoja, tyhjiä kanistereita ja vanha, vankkateräinen pistelapio.
Taisto ja Eemeli astuivat vajaan hakemaan lyhtyä, kun Eemeli yhtäkkiä pysähtyi ja tarttui Taistoa hihasta.
– Kuuliksä tuon? Eemeli sanoi ja katsoi hämmentyneenä nurkkaan. Mistä ihmeestä tuollainen suihkumoottorin vinkuna kuuluu?
Taisto ei vastannut heti. Hän tunsi, kuinka maaperä jalkojen alla antoi periksi. Pohjanmaan rannikkolinjan ja Oulun suiston välinen syvä ruhjovyöhyke oli vetänyt itsensä taas kerran äärimmäisen kireälle. Maanalainen toroidaalinen eetterinen pyörre kohosi kohti pintaa, ja sen reitti osui suoraan pienen puuvajan alle.
– Ei se mikään moottori ole, Eemeli, Taisto sanoi matalalla äänellä ja otti askeleen taaksepäin. Maanalainen kenttä hakee purkautumispistettä. Ja se löysi oikean esineen.
Maan alta nouseva makrotason eetterinen shokkiaalto pyyhkäisi vajaan. Normaalisti kenttä purkautuu suuriin metallirakenteisiin tai sähköautoihin, mutta tällä kertaa sen tiheyspiikki osui suoraan nurkassa nojaavaan vanhaan lapioon. Lapion teräs ja pitkä varsi muodostivat täydellisen, herkästi reagoivan hohdinantennin.
Eetterinen pulssi ei rikkonut lapiota. Se teki jotain paljon oudompaa: se pakotti metallin ja puun atomitason rakenteen hetkelliseen hyperresonanssiin, muuttaen esineen ominaistaajuutta ja keventäen sen gravitaatiokenttää sekunnin murto-osassa.
Ennen kuin Eemeli ehti räpyttää silmiään, nurkassa nojannut lapio heräsi eloon.
Se ei kaatunut maahan. Se irtaantui lattiasta, kääntyi vaakatasoon ja alkoi hyrrätä korvia huumaavalla, viheltävällä äänellä. Lapion leveä teräsosa toimi siivenä, ja puinen varsi leikkasi ilmaa kuin pienoismallikoneen runko. Vajan hämärässä tilassa vanha työkalulapio ampui suoraan kohti kattoa, kiersi tiukan silmukan työkaluplugin yläpuolella ja puhkaisi vajan päätyseinän ohuen laudoituksen ulos syysiltaan.
Eemeli tuijotti ammottavaa reikää seinässä ja suu ammollaan tyhjää tilaa, josta lapio oli juuri kadonnut taivaalle.
Taisto pyyhkäisi kämmenellään otsaansa, tuijotti perään, sylkäisi maahan ja mutisi:
> ”Siinä sulle lentokone, poika”, Ivanov sanoi Taiston suulla. ”Ihminen luulee pitävänsä työkalut visusti maassa ja järjestyksessä. Mutta kun maanalainen kenttä löytää oikean muodon ja taajuuden, se nostaa vaikka halon tai lapiotietokoneen taivaalle. Kivi ei kysele lupia lentolupakirjaan – se vain lähettää matkaan.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.