Pyytäisin asiallista pohdintaa:
Miksi, kun raamattu niin monin paikoin kieltää tappamisen, uskovaisella ei ole vapautta valita armeijaan menoa omantuntonsa mukaisesti? Tässä on mielestäni iso ristiriita meikäläisyydessä
Niillä, jotka eivät uskonsa ja omantuntonsa vuoksi hyväksy sotia, tappamista tai armeijaa instituutiona, pitäisi olla vapaus olla menemättä armeijaan ja suorittaa joko siviilipalvelus tai kieltäytyä palveluksesta kokonaan.
Tähän saakkahan armeijaan meno on ollut vl-poikien ihailtu ja arvostettu aikuisuusriitti, joka on velvoitettu Raamatulla ja uskolla lähes autuuden asiaksi. Tiedän kyllä nykyään nuoria vl-poikia, jotka ovat suorittaneet siviilipalveluksen, eli oikeaan vapauteen ollaan menossa.
Miksi, kun raamattu niin monin paikoin kieltää tappamisen, uskovaisella ei ole vapautta valita armeijaan menoa omantuntonsa mukaisesti? Tässä on mielestäni iso ristiriita meikäläisyydessä
Niillä, jotka eivät uskonsa ja omantuntonsa vuoksi hyväksy sotia, tappamista tai armeijaa instituutiona, pitäisi olla vapaus olla menemättä armeijaan ja suorittaa joko siviilipalvelus tai kieltäytyä palveluksesta kokonaan.
Tähän saakkahan armeijaan meno on ollut vl-poikien ihailtu ja arvostettu aikuisuusriitti, joka on velvoitettu Raamatulla ja uskolla lähes autuuden asiaksi. Tiedän kyllä nykyään nuoria vl-poikia, jotka ovat suorittaneet siviilipalveluksen, eli oikeaan vapauteen ollaan menossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen käynyt armeijan, mutta harkitsin vakavasti siviilipalvelustakin.
Roomalaiskirjeestä löytyy tällainen maininta, jolla muun muassa perustellaan VL:en suhtautumista aseelliseen palvelukseen:
4 Se [esivalta] on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.
Palvelushan se on siviilipalveluskin ja mielestäni aivan asiallinen vaihtoehto nykyään, kun sellainen on mahdollinen. Ei vain ehkä ainakaan vielä ole löytänyt tietään laajasti VLien keskuuteen.
Mutta erittäin hyvä keskustelunaihe minun mielestäni.
Uskovainen VL-ihminen haluaa puolustaa vapautta, kotia, uskontoa ja isänmaataan. Siksi hän käy armeijan. Eivät he ole mitään militaristeja. Suomella on armeija puolustamista varten.
En todellakaan ymmärrä mitään aseistakieltäytymistyyppejä. Mikäli isoisämme eivät olisi aseellisesti puolustaneet isänmaatamme, olisimme joutuneet kommunistisen N-liiton alaituuseen.
Kunnioitan suureti Vahoillislestadiolaisia erityisesti heidän isänmaallisuutensa vuoksi. Kotia, uskontoa ja isänmaata toivottavasti puolustetaan jatkossakin.
Kun on riittävän puolustuskykyinen armeija, se jo osaltaan ennaltaehkäisee sodat.
Kyllä VL-pojat mielellään menee armeijaan, koska sehän on laissa säädetty. VL-pojat ovat kuuliaisia esivallalle. Kyllähän jokaisen miehen pitää armeija käydä.
VL-pojat eivät todellakaan ole mitään sivareita. He suorittavat armeijan, mutta eivät ole kyllä mitään sotahullujakaan.
Minulle on täysin itsestäänselvyys että suoritan ASEVELVOLLISUUTENI. Suorittaisin armeijan vaikkapa vapaaehtoisena. En mene opettelemaan tappamaan, vaan opettelemaan taitoja, joilla voin puolustaa tarvittaessa isänmaatani, uskontoani ja vapauttani.
Kiitos vielä niille elossa oleville veteraaneille, jotka teitte sen. Annoitte perinnöksemme VAPAAN isänmaan. Ilman teidän uhrausta olisimme joutuneet ateistisen, kommunistisen Neuvostoliiton miehitetyksi. Jumala varjeli isänmaatamme ja kansaamme.
Laissa on myös säädetty mahdollisuus siviilipalvelukseen ja sen vaihtoehdon valitsevia kunnioitan aivan yhtä paljon.
Historiaa en käy kieltämään, enkä veteraanien työn merkitystä, iso kiitos heille heidän ponnistuksistaan ja uhrauksistaan.
Kuitenkin, joka omantunnonsyistä kokee siviilipalveluksen omaksi vaihtoehdokseen, ei missään tapauksessa tee väärin ketään kohtaan.
Jos esivallalta kävisi käsky lähteä esimerkiksi valtaamaan Karjalaa takaisin sotavoimin menneiden vääryyksien korjaamiseksi, itse ainakin olisin siinä kohtaa mieluummin tottelematon esivaltaa, kuin omaatuntoani kohtaan. Esivallan miekankäytöltä puuttuisi silloin mielestäni mandaatti.
Puolustautuminen selvää vääryydentekoa vastaan esivallan käskystä on asia erikseen. Kuitenkin itse armeijan käyneenä epäilen vahvasti omaa kykyäni ampua ihmistä kohti. Ei ehkä välttämättä tosi paikan tullen onnistuisi, mieluummin kuolisin itse.
Tottakai me vl:t käymme armeijan. Olemmehan tottuneet tottelemaan kyseenalaistamatta.