Oulun Rauhanyhdistyksen (SRK) isolla ja kirkkaasti valaistulla kahvioalueella elettiin täysin normaalia sunnuntaipäivää. Ihmiset istuivat siisteissä jonoissa penkeillä, joivat kuumaa kahvia valkoisista paperikupeista ja mutustivat kuivia pullia vakavina, tarkkaillen toistensa juhlallista ja hillittyä pukeutumista. Keskustelua käytiin vain matalalla äänellä, ja ilmassa leijui harras, tiukkapipoinen järjestys.
Sitten lattialuukku tai joku nariseva lankku ovenpielessä liikahti.
Esiin luikerteli Käärme. Se oli sama matelija, joka oli aikoinaan unohtanut koko olemassaolonsa tarkoituksen ja luonut Eevan vahingossa paratiisissa. Nyt sillä oli päässään pieni, hieman vinossa oleva lippis ja silmälasit roikkuivat sieraimella. Se ei ollut tullut etsimään omenia tai pitämään teologisia luentoja, vaan sillä oli mielessään jotain aivan muuta: bisnekset.
Käärme luikerteli suoraan kahvion pitkän tiskipöydän taakse, suoraan kahvinkeittimen ja pullavatien väliin. Se nosti hännällään pystyyn pienen pahvilaatikon, jonka kylkeen oli tussilla kirjoitettu sotkuisesti: ”Erikoisyrttivalmiste – vie murheet ja synnit kerralla.”
Sisällä laatikossa oli muhkea kasa vihreää, tuoksuvaa hamppua.
Ensimmäisenä Käärmeen huomasi vanhempi SRK:n johtomies, joka oli juuri ottamassa kolmatta santsikuppia kahvia. Hän tuijotti käärmettä, hieraisi silmiään ja mutisi järkyttyneenä:
– Mitä ihmettä... Ei täällä tuollaisia otuksia kuulu olla kahvijohtosäännön pykälän 12 mukaan! Missä on sen virallinen jäsenkortti?!
Käärme katsoi miestä leppoisaan tyyliin, kihisi salaperäisesti ja sihisi matalalla, kaupallisella äänellä:
– Kuulehan, hyvä veli. Unohda ne pykälät. Tämä tuote avaa sun taivaanportit jo ennen kuin ehdit edes sanoa sanaa 'armo'. Otetaanko suoraan iso pussi vai kokeillaanko ensin pieni käärö?
Kahvion jono pysähtyi sekunnissa. Koko sali kääntyi katsomaan tiskille, jonne käärme oli levittänyt parhaat kukkaoksansa.
Aluksi syntyi syvä ja paheksuva hiljaisuus. Mutta sitten eräs nuorempi puhuja, joka oli kuunnellut liian monta tuntia peräkkäin raskaita puheita, vilkaisi ympärilleen, kaivoi taskustaan vanhan kolikon ja kuiskasi:
– Paljonko maksaa? Ja saako tähän kuitin?
– Käteisellä tai sielulla, Käärme virnisti ja alkoi mitata tavaraa suoraan pullalautaselle.
Muutamassa minuutissa koko SRK:n kahvion dynaaminen ilmapiiri muuttui täydellisesti. Vakavat kasvot sulivat leveiksi virneiksi, ja ihmiset alkoivat tanssia kahvikuppiensa kanssa pöydillä, kun Käärme pyöritti tiskin takana maailman historian ensimmäistä salatuinta ja rauhallisinta katselmusta.
Ulkona Oulun taivaalla ohijuossut Putin katsoi kiikareillaan ikkunasta sisään, pudisti päätään ja mutisi:
– Tämä on paljon tehokkaampi hybridivaikuttaminen kuin mikään muu.
Sitten lattialuukku tai joku nariseva lankku ovenpielessä liikahti.
Esiin luikerteli Käärme. Se oli sama matelija, joka oli aikoinaan unohtanut koko olemassaolonsa tarkoituksen ja luonut Eevan vahingossa paratiisissa. Nyt sillä oli päässään pieni, hieman vinossa oleva lippis ja silmälasit roikkuivat sieraimella. Se ei ollut tullut etsimään omenia tai pitämään teologisia luentoja, vaan sillä oli mielessään jotain aivan muuta: bisnekset.
Käärme luikerteli suoraan kahvion pitkän tiskipöydän taakse, suoraan kahvinkeittimen ja pullavatien väliin. Se nosti hännällään pystyyn pienen pahvilaatikon, jonka kylkeen oli tussilla kirjoitettu sotkuisesti: ”Erikoisyrttivalmiste – vie murheet ja synnit kerralla.”
Sisällä laatikossa oli muhkea kasa vihreää, tuoksuvaa hamppua.
Ensimmäisenä Käärmeen huomasi vanhempi SRK:n johtomies, joka oli juuri ottamassa kolmatta santsikuppia kahvia. Hän tuijotti käärmettä, hieraisi silmiään ja mutisi järkyttyneenä:
– Mitä ihmettä... Ei täällä tuollaisia otuksia kuulu olla kahvijohtosäännön pykälän 12 mukaan! Missä on sen virallinen jäsenkortti?!
Käärme katsoi miestä leppoisaan tyyliin, kihisi salaperäisesti ja sihisi matalalla, kaupallisella äänellä:
– Kuulehan, hyvä veli. Unohda ne pykälät. Tämä tuote avaa sun taivaanportit jo ennen kuin ehdit edes sanoa sanaa 'armo'. Otetaanko suoraan iso pussi vai kokeillaanko ensin pieni käärö?
Kahvion jono pysähtyi sekunnissa. Koko sali kääntyi katsomaan tiskille, jonne käärme oli levittänyt parhaat kukkaoksansa.
Aluksi syntyi syvä ja paheksuva hiljaisuus. Mutta sitten eräs nuorempi puhuja, joka oli kuunnellut liian monta tuntia peräkkäin raskaita puheita, vilkaisi ympärilleen, kaivoi taskustaan vanhan kolikon ja kuiskasi:
– Paljonko maksaa? Ja saako tähän kuitin?
– Käteisellä tai sielulla, Käärme virnisti ja alkoi mitata tavaraa suoraan pullalautaselle.
Muutamassa minuutissa koko SRK:n kahvion dynaaminen ilmapiiri muuttui täydellisesti. Vakavat kasvot sulivat leveiksi virneiksi, ja ihmiset alkoivat tanssia kahvikuppiensa kanssa pöydillä, kun Käärme pyöritti tiskin takana maailman historian ensimmäistä salatuinta ja rauhallisinta katselmusta.
Ulkona Oulun taivaalla ohijuossut Putin katsoi kiikareillaan ikkunasta sisään, pudisti päätään ja mutisi:
– Tämä on paljon tehokkaampi hybridivaikuttaminen kuin mikään muu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.