Raamattu: Mikä ihana finaali – voitto! (17.10.2026)
S24 Raamattu: Kilvoitusten, kärsimysten ja surun perästä – uusi aamu!
• ”.. Ja jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet ehidän silmistänsä.” ( Ilm 7:17)
• ” Ja Hän on pyyhkivä pois, kaikki kyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä...” ( Ilm 21:4)
ELÄMÄN ja taivasmatkan välähdyksiä – Raamatun asioita ihmistasolla
---------------------------------------
Kun lapsuudessa ollessani vietin (vietimme) osan kesäajasta ”mummolassa”, niihin hetkiin ja sisältöihin liittyy lähtemätön merkitys elämässäni. Se on kuin Raamatun sanan ja uskonasian sovellusta! Elämän arjessa ja kuvioissa.
1) Isoäitini ja ”elävä Raamatun kirja”!
---------------------------------------
Isoaäitini edusti minulla aitoa ja elävää uskoa, sekä erityisesti praktista Jumalan rakkautta! Sanoin ja teoin…( = Olen näistä kirjoittanut useissakin muistelmakirjoissani.) Näinkin. . .
Hän huomasi, että Maija-tytön paksu takkuinen tukka tarvitsi selvitystä.
- Olet kuin metsän peikko, annas kun harjaan hiuksesi ja teen samalla täitarkastuksen!
(Siihen aikaan oli asunnoissa torakoita, luteita, lapsilla oli päätäiden populaatio, vaatteissa oli vaatetäitä. Se oli sitä aikaa 1950-luvulla!)
Hän otti (tiheäpiikkisen) täikamman (joka noihin aikoihin välttämätön hygieniaväline) ja karstasi hiuspohjasta ötököiden jäänteet. . .
Mummo istui pirtin pitkällä penkillä. Minä istuin siinä lattialla, pää mummon pitkän hameen edessä. Ja, samalla mummo jutteli niitä näitä, sekä lauloi. Karjalaisen heimon aito laulava nainen! Sellaiset lauloivat arjessa. Töitä tehdessään, pitkin päivää.
Enkä aavistanut silloin, että itsekin olin saanut suvun juurissa samat asiat!- Laulun, musiikin, runouden, verbaalisen perinnön. Ja myös? - Itkuvirsien genren luovan persoonani olemukseen.
”Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu”.
Siinä tehdessään pienelle tytönrääpäleelle ”kauneudenhoidon” ja hiusmuotoilun perusasiaa (!) hän lauloi. Eikä mitä tahansa? Hän lauloi taivaasta!
• ”Tuolla taivaan asunnoissa autuaissa Jumalan
itku on ja murhe poissa, siellä ilo ainian.
Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! ” (Virsi 626: 1)4.
• ”Siell’ kaunis kannel soi, veisaamme virttä uutta, ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta, kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä ja hengellänsä myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus, voima ja ylistys sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon. ” (Virsi 632: 4)
Tietämättään isoäitini teki sellaista Sanan ”varhaiskylvöä” jollainen on kuin kevätpeltoon kylvetyt jyvät. Sekä sanat, laulujen sävelet ja aito Jumalan rakkauden fiilis olivat se paketti, jolla kumoamaton merkitys myöhemmin elämässä. Lähtemätön aineisto.
( Aloitus jatkuu..)
S24 Raamattu: Kilvoitusten, kärsimysten ja surun perästä – uusi aamu!
• ”.. Ja jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet ehidän silmistänsä.” ( Ilm 7:17)
• ” Ja Hän on pyyhkivä pois, kaikki kyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä...” ( Ilm 21:4)
ELÄMÄN ja taivasmatkan välähdyksiä – Raamatun asioita ihmistasolla
---------------------------------------
Kun lapsuudessa ollessani vietin (vietimme) osan kesäajasta ”mummolassa”, niihin hetkiin ja sisältöihin liittyy lähtemätön merkitys elämässäni. Se on kuin Raamatun sanan ja uskonasian sovellusta! Elämän arjessa ja kuvioissa.
1) Isoäitini ja ”elävä Raamatun kirja”!
---------------------------------------
Isoaäitini edusti minulla aitoa ja elävää uskoa, sekä erityisesti praktista Jumalan rakkautta! Sanoin ja teoin…( = Olen näistä kirjoittanut useissakin muistelmakirjoissani.) Näinkin. . .
Hän huomasi, että Maija-tytön paksu takkuinen tukka tarvitsi selvitystä.
- Olet kuin metsän peikko, annas kun harjaan hiuksesi ja teen samalla täitarkastuksen!
(Siihen aikaan oli asunnoissa torakoita, luteita, lapsilla oli päätäiden populaatio, vaatteissa oli vaatetäitä. Se oli sitä aikaa 1950-luvulla!)
Hän otti (tiheäpiikkisen) täikamman (joka noihin aikoihin välttämätön hygieniaväline) ja karstasi hiuspohjasta ötököiden jäänteet. . .
Mummo istui pirtin pitkällä penkillä. Minä istuin siinä lattialla, pää mummon pitkän hameen edessä. Ja, samalla mummo jutteli niitä näitä, sekä lauloi. Karjalaisen heimon aito laulava nainen! Sellaiset lauloivat arjessa. Töitä tehdessään, pitkin päivää.
Enkä aavistanut silloin, että itsekin olin saanut suvun juurissa samat asiat!- Laulun, musiikin, runouden, verbaalisen perinnön. Ja myös? - Itkuvirsien genren luovan persoonani olemukseen.
”Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu”.
Siinä tehdessään pienelle tytönrääpäleelle ”kauneudenhoidon” ja hiusmuotoilun perusasiaa (!) hän lauloi. Eikä mitä tahansa? Hän lauloi taivaasta!
• ”Tuolla taivaan asunnoissa autuaissa Jumalan
itku on ja murhe poissa, siellä ilo ainian.
Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! ” (Virsi 626: 1)4.
• ”Siell’ kaunis kannel soi, veisaamme virttä uutta, ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi saada sen ihanuutta, kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä ja hengellänsä myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus, voima ja ylistys sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon. ” (Virsi 632: 4)
Tietämättään isoäitini teki sellaista Sanan ”varhaiskylvöä” jollainen on kuin kevätpeltoon kylvetyt jyvät. Sekä sanat, laulujen sävelet ja aito Jumalan rakkauden fiilis olivat se paketti, jolla kumoamaton merkitys myöhemmin elämässä. Lähtemätön aineisto.
( Aloitus jatkuu..)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jatkoa aloitukseen: Raamattu: Mikä ihana finaali – voitto! (17.10.2026)
2) Miksi isoäiti lauloi – mitä lauloi? - Surutyön lajia...
----------------------------------------
En tuossa vaiheessa ollut tietenkään tietoinen, MITÄ kaikkea liittyi mummon elämään?
Sittemmin ymmärsin. Sen surun, tuskien tien, sen kärsimysten tuliahjon. Sen kaiken, joka oli hänen uskoaan koetellut, toivoaan murskannut. Kovat kohtalot, jotka olivat lyöneet maahan, kerta toisensa perästä - Mutta? Jotka olivat vahvistaneet ja lujittaneet hänen uskoaan. Se koetuspaketti oli ja on melkoinen, josta tässä jotakin?
Sain tietää, että hän oli menettänyt nuorimman poikansa sodassa. Mutta pahempaa?
Pieni Maija-tyttö oli kuollut traagisissa oloissa, 2-vuotiaana. Tuli oli tarttunut tytön hiuksiin avoimesta hellan luukusta. Ja sitten? Tyttö oli kirjaimellisesti palanut kuin soihtu, lopuksi menehtynyt äitinsä helmoihin.
Sen ajan oloissa yli sata vuotta sitten ei ollut pienintäkään mahdollisuutta selviytyä. (Eikä ole edelleenkään. Itse olen hoitanut työssäni 1986 yli 90% palanutta potilasta, joten ennuste on toivoton!)
- Tuohon aikaan hoidot olivat mitä olivat? Oliko saatavilla morfiinia, kivun lievitykseksi? Tuskinn?
Voi vain aavistaa äidin tuntemukset, kun hän pitää sylissään hirveissä tuskissa parkuvaa pientä tyttöä. Jonka laskee kuoleman syliin, lopuksi? Kyrie eleison! Tuota tuskaa ei moni ymmärrä?
Enkä itsekään ymmärtänyt. Mutta kun seisoin äkillisesti ja traagisesti kuolleen tyttäreni haudalla,13.10.1990, tajusin mummoni kokeman hirveän tuskan. Surun ja kaipauksen.
Ja, minua lohdutti ja kannusti se, että isoäiti oli kestänyt, selvinnyt ja jaksanut elää sen perästä.
On sanottu että oman lapsen kuolema; menetys on kaikista kuolemantapauksista rankinta lajia. On sanottu, ettei siitä surusta koskaan selviä? Toki pitkän surutyön myötä, suru hiukan hellittää, tai muuttaa muotoaan?
Myös itselläni surun aallot myllertävät aika ajoin. Vielä keväällä 2025 nousi sellainen surun pohja-aalto, että se nosti säveliä, emootioita. Syntyi suruvideo:
In Memoriam-nähdään. Lapselleni. https://www.youtube.com/watch?v=abJ0qla1B8w
Siis vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että isoäiti laulaessaan ”taivaasta”, ikävöidessään lastaan, teki surutyötä. Karjalaiset naiset olivat kautta aikojen ymmärtäneet musiikin hoidolliset tasot.
Heissä oli ”itkuvirsien” taitajia, laulajia. Itkijänaisia. Joiden tehtävä oli helpottaa surevien surutyötä. He antoivat kuin alustan ja avaimet purkaa surua ulos luonnollisella tavalla: itkun siunatulla lahjalla.
Sitä varten Jumala on ihmisolemukseen itkemisen asian asettanut. Se on kuin ”varaventtiili” painekattilassa, ettei se poksahda hajalle! Itkemisessä purkautuu psyyken painetta.
(Toki samaa tekee kunnon naurukin. Joskus jopa nauraessa nousee kyyneleitä silmiin!)
Monissa kulttuureissa ei hävetä eikä ”padota” itkemistä. Mutta nykyisissä tavoissa on usein patologinen vimma tukahduttaa normaaleita tunteita ( = psyyken työvälineitä) popsimalla purkista kemoterapian rohtoja. Turruttamista. Normaalin, inhimillisen elämän manipulointia….
(aloitus jatkuu...)
Itse en kyllä oikein innostu väkivaltaviihteestä.
No se on hyvä. Mutta tää ketju nyt ei kuulunu väkivaltaviihteen genreen. joten ehdyksesi pitää antaa anteeksi.
Jatkoa aloitukseen: Raamattu: Mikä ihana finaali – voitto! (17.10.2026)
3) Isoäidin kallis kylvö kantoi hedelmää...
-----------------------------
Tietämättään mummo myös vaikutti tulevaan elämääni? Siten, että kun sain 1972 uskon lahjan, ja sain myös ”uuden laulun sydämeeni” – Sanan mukaan! (Psalmi 40:1-4)
- ensimmäinen laulusävellys sai nimen ” Taivaslaulu”. Rakas Ida-mummoni oli kylvänyt uskonasian kylvön sydämeeni, ja muistin häntä. Perilllä olevana. Vailla surua ja kyyneleitä, vailla matkan murheita, tuskaa. Jälleennäkemisen ihanassa toivossa!
Kun sain Herralta elävän uskon lahjan, ilon, rauhan, onnen = autuuden, kuten Sana sanoo!
- Oli täysin selvää ettei Hän ollut tarkoittanut minua viihteellisen musiikin maailmaan! Tein diilin rakkaan Jeesuksen kanssa, että palvelen vain Häntä (ja ihmisiä) kaikilla niillä lahjoillani, joita Hän on uskonut. Loppuun saakka. Kaikki kuuluu yksin Hänelle! Kunnia Jumalalle.
Mutta? Mummon menettely, jossa hän vaikutti hoitavasti laulun lahjalla, oli tehnyt myös sen, että myöhemmin halusin perehtyä syvällisemmin musiikin hoitaviin elementteihin, musiikkiterapian opinnoissa. Olihan Raamatun Daavid ollut ensimmäinen ”musiikkiterapian” (!) osaaja, joka rauhoitti levotonta kuningas Saulia. ( 1 Sam 16:23)
LOPUKSI
Kun isoäiti myös luki Raamatusta noita jakeita (jotka aloituksen alussa) ne syöpyivät sydämeni pohjalle.
Ymmärsin, että ne kyyneleet joita itkin lapsuuteni kärsimyksissä, ja kaikki muutkin kyyneleet? - Jumala itse ne kerran kuivaisi! Samoin, kuten mummon hellä, työn karheuttama käsi pyyhki kyyneleet minun kasvoiltani.
Hän sanoi:
- Älä itke, kestä kaikki mitä elämä tullessaan tuokin? - Älä hellitä, kulje taivastie loppuun saakka! Jeesus Hyvä Paimen ei hylkää, ei jätä.. .
Tuota ihanaa päämärää kohden kuljemme. Me Jeesuksen – Hyvän Paimenen lampaat.
Ja kuten Sana valaisee, me saamme kokea samat vaivat kuin Itse Herramme eli. Sekä, palvelustehtävissä? On samat ”luontaisedut” (!) - vaino, kärsimys, pilkka, häväistys, vihamissiot, pahuuden pommitukset.
Tahdon rohkaista ja kannustaa jokaista teitä, sisaret ja veljet Herrassa!
Jaksamaan ja jatkamaan kilvoituksen kaidalla tiellä! - Kestämään Herran voimassa sen kaiken, mitä elämässä ja tässä turmeluksen ajassa onkin edessä?
Sitten. ”Jumala itse kuivaa kaikki kyyneleet”. Evääksi: Hebrealaiskirje 12:1-3
• .1. ” ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
• 2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
• 3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. ”
17.10.2026, teitä kaikkia siunaten, aloittaja
Uskonnollisuus on tosiaan osittain periytyvä tauti.
Parane pian.
Sorry, nyt erehdyit pahan kerran.
1. Uskonnollisuus on täysin eri asia, kuin
2. Jumalan antama elävä usko.
3. Eikä usko ole tauti, Jumalan kiitos se on synnin sairauteen annettu parantava LÄÄKE.
4. Ja, joka sen ihanan lääkkeen ja parantumisen on saanut on onnellinen ja kiitollinen. Itsekin jo yli 54 vuotta!
Joten ei hätää täällä päässä!
Mutta toivon että itselläsi menisi paremmin, niin sun ei tarviisi purkaa pahaa oloasi irvailemall toisen uskosta.
Mutta? Synnin sairaus sellaista teettää, parane joskus!
Sulla on TOSI paha olo kun herjaat tällaisessa paikassa.... mutta elämä voi sitten maksaa herjasi.
Oletko sä kateellinen aloittajan onnesta ja ilosta?
Raamatun ihanat sanat, näkymä!
Ilmestyskirja 7: 9-17
9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10. ja he huusivat suurella äänellä sanoen:
"Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta".
11. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia
ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?
" 14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."
Amen.
Joo, Monillakin on vastaavia kokemuksia, jolloin Raamatun sana ja opetukset lapsuudessa tekivät vaikutusta. Juurikin kuulin yhdestä tapauksesta, jossa atestisen kodin poika sai kuulla Raamatusta ja Jeesuksesta ollessaan kesäleirillä. Sinne poika oli päätynyt, kun piti keksiä jotakin paikkaa...
Lapsena katselin paksua kuvaraamattua. Siinä oli Doren piirtämät kuvat.
Vedenpaisumuskuva oli karmea. Ihmisiä retkotti kallioilla ja vedet vyöryivät ympärillä.
Noan alus ei ollut oikein minkään näköinen. Osasin piirtää paremman näköisen purtilon jo silloin.
Olipa avoin tunnustus. Lasten ei annettu lukea Lääkärikirjaa ennen vanhaan, koska siellä oli myös kuvia. Kerrassaan eri luokkaa kuin jonkun kuvaraamatun kuvitus.
No, mitäs sanot siihen, kun nykyisi polvenkorkuisilla on omat kännyt, ja kun kukaan ei rajoita eikä valvo, he katselevat kaikkea mahdollista asiaa, sellaista joka on tarkoitettu - aikuisille?
Mutta hyvä, että osasti piirtää "paremman purtilon jo silloin"? Nyt olet varmana joku kuvataiteen professori? Kerro missä on "taitetuotantoasi" tarjolla, niin kaattoaan!
Lapsena katselin paksua kuvaraamattua. Siinä oli Doren piirtämät kuvat.
Vedenpaisumuskuva oli karmea. Ihmisiä retkotti kallioilla ja vedet vyöryivät ympärillä.
-----------
Kyllä netissä kaikki lapset voivat nykyisin nädä PALJON pahempia kuvia.
Mutta, siksi vanhempien asia on ohjata lapsia, vaan usein ei toimi?
Kun kattelit lapsena sitä kuvaraamattu, niin eikö ollut satukirjojakin?
Niissä vasta kauheita kuvia oli. Joku "syöjätär" roikotti alastonta vauvaa pimeässä metsässä... Ja joku noita keitti padassa lapsia?
Kyllä. Moni lapsi tuolla satukirja-ajalla on saanut pahoja kokemuksia, kun saduissa niin irvokkaita kuvia. Susi söi punahilkan vatsaansa, ja muuta...
Ihan lapsellista on Raamattua syytellä. Ei sitä edes nykyisin paljon lapseille lueta.
Näkyy olevan lasten raamattu kuvineen, Vesseliraamattu on kirjan veikeä nimi.
Jutut ovat vänkiä. Simpsonin ja Delilan tukanleikkuutarina sattui silmään.
En kyllä antaisi kirjaa lasteni luettavaksi.
On pelkkää aivopesua!
Tässä aloituksessa on samasta asiasta: Jumala pyyhkii pois kyyneeelt
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18991532/jumala-pyyhkii-myos-kyyneleet-pois-lopussa!
Jeesuksen apostoli Paavali opetti aina selvää ja ymmärrettävää asiaa.
Voittoon, ja voittopalkintoon ( Herran luona) tähtäävä ei elä elämäänsä miten sattuu ja miten lystää? ( Siis uskova!)
Tässä 1 Kor 9:24-27
9:24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
9:25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
9:26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
9:27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Ei taida näinä lopunaikoina olla paljon niitä, jotka oikeasti....
Raamattu on täynnä katteettomia lupauksia. Yksinkertaisimpiin uppoavat näköjään yhä.
Oletko itse uponnut, ja miksi? Siltä se vaikuttaa?
Joku sanoi: "Autuaita ovat pölkkypäät, sillä he pysyvät pinnalla!"
Olen onnellisesti Jeesuksen pölkkypää (!) joka ei uppoa synnin mereen!
- Kuitenkin? Järki päässä, jalat maassa, vaikka sydän taivaassa. Hyvin on Jeesus-laiva kuljettanut jo yli 54 vuotta!
Ihanaa elämää. Iloa, tuskaa, toivoa! Kärsimyksiäkin, koetuksia, sitten voittoja kilparadalla!
Anonyymi00013 22.10.2026 klo 7.51
"Raamattu on täynnä katteettomia lupauksia. Yksinkertaisimpiin uppoavat näköjään yhä..."
---
Jospa vain tietäisit että on Raamatussa paljon lupauksia, joille Jumalalla katetta! Ja että ne jopa toteutuvatkin. Ja vastauksiakin tulee.'
Ja, kun niitä näkee kymmenien vuosien aikana....'
- ei enää voi sanoa että on "katteettomia"...
Mutta, joka ei tiedä, niin sitten ei tiedä!
Jeesus sen sanoi, että se tie on kaita joka vie elämään.... ja mitä?
Ja että se tie on lavea joka vie - mihin -- ja monet sitä kulkevat.
Jeesus ei puhunut tyhjiä sanoja.