Kun tuntuu että et ole enää yhtään se sama ihminen johon tutustuin. Että mitä oikein tapahtui sinulle ja meille?
Voisitko selittää minulle
Anonyymi-ap
36463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Hän ei kysyisi.
Ei minunkaan kaivattuni.
Onko täällä ketään Tikkurilasta?
On 🙂
Oletko kaalimartta?
Voisit kysellä omassa ketjussasi
Oot kyllä nolompi kuin uskoinkaan 🙂
Voisit kirjoittaa päiväkirjaasi yleisen keskustelupalstan sijasta.
No niinpä koitahan tamma sinäkin keksiä gubbeketjuun jotain nasevaa ns ensimmäisen maailman ongelmaa
Voisit kokeilla impulssikontrollia ja aikuiseksi kasvamista itsesi nolasmisen ja epätoivosi sijasta...suosittelen.
No et enää
https://youtu.be/QcW9dEZOMsM?
Teistä kukaan ei oo ikinä hengaillu mun kanssa
Onks nää ketjut jotenkin tärkeitä tuoko se sulle enemmän fyrkkaa vai mikä?Ei täällä ainakaan julkisuutta saa
Sinun asenne guben ainoaan elämäntapaan, eli tyhjän höpinään on ehkä hieman epäterve. Ei ne kuule kellekään zlotin zlotin maksa tästä paskasta
Eikä mennä myötähäpeän tunteista johtuen siihen ketä ne olisi. Noloa on
En tiiä mistä tunnetrolliäijä puhut, se oli varmaan Vaan mainos tjn
Eikö minusta enää pidetä, yhhyhhyy
Ihminen kasvaa ja kehittyy. Elämä opettaa.
No hyi kokeilin kerran ei mun juttu ollenkaan
https://youtu.be/ToKSdKFikb8?
20 vuotta tapahtui.
Ei olla päästy ikinä tutustumaan, mutta mitä mulle on tapahtunu sitä en tiedä itekkään, huono suuntaa on ollu jo 2,5-3vuotta eikä muutu muuks paitsi töitä on enemmän tarjolla.
Päätäni on niin pahoin vaivannut jonkun/joidenkin teot etten saa minkäänlaista rauhaa ennenkuin tiedän mikä homma oikein on.
Oon yrittäny ja pystyn elää asian kanssa vaan päivä päivältä sama syy ja seuraukset on nämä. Tuntuu pahalta kun välitetään niin paljon, että piti tunkeutua, vaan ei senkään vertaa valaista kun on takuulla nähty ja kuultu mitä se saa päässani aikaan.
Suunta ei oo ollu enää hyvä, vajaaseen kolmeen vuoteen vaikka muutoin olisikin itsellä töitä tarjolla enemmän kuin koskaan.
Pienellä ratkaistu mutta ei niin ei, ei ihme ettei pää kaikkea kuormaa jaksa kun vielä luulee että kuvittelee, eikä voi kellekään puhua.
Ainut olis se, että kertois mulle joka on tunkeutunut elämääni miten sitten onkaan, ei ainakaan luvallisesti mutta ehkä voin anteeksi antaa, kunhan kertoisi.
Jos olet oikea, tapaamisehdorus on viesteissäsi. Voimme käydä kaiken läpi vaikka jo tänään.
Miten kukaan voisi tietää, että joku oma tuttu tuollaista miettii. Kuinka täysin turhaa on täällä kysellä jotain tuollaista; jos sinulla on oikea yhteys niin eikö kannattaisi keskittyä pohtimaan ihan itseäsi ja sitä, että miksi et hoida asioitasi ja kysymyksiäsi oikeassa elämässäsi?
Oon tutuilleni puhunut jo vuosia sitten miten piinaava ja raskas tilanne mulle on ja varsinkin paljon puhellut itsekseen ja sanonut.
Yhteys on mutta se on juurikin niin, että toinen tai toiset katsoo :)
Ja pää meni lukkoon tosiaan 3 vuotta sitten kun oli jo vuoden pari virittäytynyt, eikä oo pois pääsyä muu kuin totuuden kuuleminen.
Kuulostaa aika raskaalta tieltä. Toivottavasti löydät pois sieltä johonkin kevyempään ja parempaan. Ehkä keskittyminen johonkin aivan muuhun, käytännölliseen hyvään ja muuhun selkeään elämässä.
Wau 😀 miten kukaan pystyy noin vähällä selonteolla ymmärtää miten oikeesti raskasta ja raskaammaks menny.
Läheisille kun puhuu ne hoitoon soittaa ja kyyti kun hakee ammattilaiset sanoo että ei voi oikeen tehdä mitään kun syy on todellinen.
Ammattilaiset vaivihkaa vinkannu jotta yrittäisin olla puhumatta aiheesta mikä tuo ahdistusta ja puristusta.
Siksi välillä sanon täällä kun ole enää ketään kelle aiheesta avautua, että miltä minusta oikeasti tuntuu.
Kaipa se jossain vaiheessa kääntyy kun olet tarpeeksi kaivanut syviä mutia. Ei kai mihinkään tai kellekään kukaan oikein voi ulkopuolelta mitään sanella. Kuunnella voi ja se on tarpeellista, ehkä jopa välttämättömyys jollain tapaa. Mutta toivoa on, että on se uusi selkeä tapa olla jne.
Siis että itse kukin voi sitten löytää uuden tavan olla, tai mitä se nyt kenellekin on.
Tuon tien luulin jo löytäneeni 8 vuotta sitten ja olinkin löytänyt, vielä oli 5 vuotta sitten hyvä.
Nykyisin ei meinaa mitenkäänpäin pystyä kun yliotteen otti päästä eikä vastausta saa.
No mutta, siitä se ja jos ei toinen/toiset ymmärrä, niin eivät ymmärrä että miten pienestä on kiinni.
Vielä pystyy ennalleen palautumaan kun ei ole mieli täysin tuhonnu omaa päätä, mutta erittäin kuormittava tekijä ollut ja on.
Että syvät montut piti olla jo koluttu ja niistä pinnistetty pinnalle, vaan jotain niin paljon häirii tai kiinnostaa kun niin pirteä/iloinen ja elävä ihminen päivästä ja vuodesta toiseen jaksaa olla samanlainen eikä lannistu, niin oma pää tosiaan mikä pistää vastaan kun jotain outoa on eikä saa vastausta millä kaikki helpottuis kerralla.
Oma mieli ruokkii päivä päivältä ja kuorma kasvaa mitä pidempään epätietosuudessa on ja pidetään.
On muitakin jotka ovat kulkeneet tuollaista reittiä läpi. Toivottavasti keksit tien, miten voisit olla vapautuneemmin ja kohti parempaa.
Tämä! Varmasti trollatakseen
Ihmiset oppii ja kehittyy, jotkut eivät.
Jotkut eivät kehity. Ovat samanlaisia kuin kymmeniä vuosia sitten voivotellen virheitään
Voisiko olla, että ihastuttiin toisiimme ? Mutta kumpikaan ei uskalla myöntää sitä.
En muuta tehnytkään kun myönsin ja hain kontaktia aikoinaan. En ole ikinä håvemnyt tunteitani tai ihastumisen näyttämistä. Hän valitsi toimia toisin.
Aloitus taitaa kuitenkin olla naiselta miehelle.