Kuka tietää, syntyykö sielu ihmiseen samalla kun sikiö kohdussas alkaa elää, vai onko sielu ollut aina olemassa, joka sitten löytää uuden kodin jonkun ihmisen syntyessä ?
Mitä lestadiolaisuus opettaa tästä asiasta ?
Ainakin se opettaa, että sielu on kuolematon, mutta onko näin raamatun mukaan.
Kannattaako alkaa edes pähkäilemään, mikä sielu on ja mistä se on tullut ja mihin menee.
Mihin sielu joutuu, kun ruumis maaksi maatuu ja ei voi pitää sitä asuinsijanaan enää.
Voiko sielu tuntea tuskaa ja kipua, koska sillä ei ole ruumista ?
Vai onko sielu sittenkin vain pelkkä käsite.
Kun Jumala loi ensimäisen ihmisen, siihen täytyi puhaltaa ensin elämän henki ja vasta sitten ruumiista tuli "elävä sielu"
Entäpäs sitten, kun elämän henki jälleen loppuu ihmisestä, niin onko hän enää elävä sielu sen jälkeen.
Minusta hän on kuollut sielu.
Miksi seuroissa puhutaan kuolemattomasta sielusta, vaikka raamatussa sanotaan, että se sielu joka tekee syntiä, sen on kuoltava.
Onko tietoa, mihin välitilaan sielu menis siksi aikaa, kunnes viimeinen tuomio koittaa.
Opetetaankohan lestadiolaisuudessa oikein sielun kuolemattomuudesta ja helvetin vaivoista.
Katsokaas, kun ihminen kuolee, ei hän raamatun mukaan heti mene taivaaseen tai helvettiin, koska sehän ei olis ollenkaan johdonmukaista.
Sanotaanhan selvästi, että viimeinen tuomio pidetään vasta tämän maailmanajan lopussa, jolloin kuollet herätetään tuomiolle.
Elikkä voimme huokaista helpotuksesta uskottomina kuolleidemme puolesta, kuin tiedämme raamatun mukaan, etteivät he ole vielä missään vaivan paikassa, vaan odottavat haudoissa kaikessa rauhassa.
Ja miksi puhutaan aina uskovaisten taivaaseen menosta, sillä eiväthän he sinne vielä suinkaan ole menneet.
Ei taivaaassa ole yhtään mitään muuta kuin pilviä.
Näitä kun mietin, tuntuu kaikki uskonasiat jotutavanpäiväiseltä höpinältä.
Pitäiskös uskoa sielunvaellukseen vai ei ?
Ilmeisesti pitää lestadiolaisopin mukaan, koska sanotaan, että sinulla on kuolematon sielu, joka menee helvettiin tai taivaaseen.
Jos sielulla ei ole muuta kuin pelkkä usvapilvi, niin enpä tiijä, onko mukavaa olla tälläinen otus halki ikuisuuksien taivaassa, jos ei ole käsiä tai jalkoja suusta puhumattakaan, jonne voisi pistellä kaikenlaisia herkkuja.
Minusta tuntuu yhä vahvemmalle, että heitän kohta nämä uskomisen asiat syrjään ja alan elää normaalia elämää.
Tässä jo vuosikymmenet pähkäilty näitä samoja kysymyksiä ja yhtään viisaammaksi ei tule.
Kyllä sitä pitää jonkinlainen johdonmukaisuuskin näissä uskomisen asioissa olla, ettei nyt usko ihan mitä vaan ja pidä sitä täytenä totena.
Kaikki uskomiset onkin vaan vertauskuvallisia.
Sielukin on vain vertauskuvallinen, symbolinen, ei siis todellinen otus.
Ja sitten vielä se, että onko Jumala ja Jeesus yksi ja sama henkilö, vai eri persoonia.
Ja onko tämä kuuluisa Pyhä-Henki sama kuin Jeesus, vai Jumala.
Kyllähän siellä rippikoulussa aikoinaan opetettiin, että Isä, Poika, ja Pyhä_henki ovat yhtä, mutta voidaanko heistä puhua persoonapronomineissa ?
Ja kuuluuko sielu tähän kolmen joukkoon.
Tuskinpa näihin mitään järjellisiä vastauksia tulee tai on olemassa, mutta varmasti rakentavia kuvauksia.
Oma teoriani sielusta on tälläinen:
- Kun minulla on kasa lautoja ja naulaan niistä laatikon, syntyy käsite laatikko "sielu". Kun hajotan laatikon, jää jäljelle vain laudat ja naulat, mutta ei laatikkoa.
Se vain lakkasi olemasta, eikä mennyt mihinkään.
Kun sytytän lampun, tulee valo. Kun sammutan lampun, se on kuollut. Valo ei mennyt mihinkään, se vaan lakkasi olemasta.
Näinköhän on ihmisenkin laita, että kun hän kuolee, niin hänestä paennut elämän henki vain lakkaa olemasta, mutta ei mene mihinkään.
Minusta myös raamattu tukee tätä teoriaa ja vasta ylösnousemuksessa ruumis saa uuden elämisen hengen.
Näitä kirjoitteli vähin veljenne reinhard
Mitä lestadiolaisuus opettaa tästä asiasta ?
Ainakin se opettaa, että sielu on kuolematon, mutta onko näin raamatun mukaan.
Kannattaako alkaa edes pähkäilemään, mikä sielu on ja mistä se on tullut ja mihin menee.
Mihin sielu joutuu, kun ruumis maaksi maatuu ja ei voi pitää sitä asuinsijanaan enää.
Voiko sielu tuntea tuskaa ja kipua, koska sillä ei ole ruumista ?
Vai onko sielu sittenkin vain pelkkä käsite.
Kun Jumala loi ensimäisen ihmisen, siihen täytyi puhaltaa ensin elämän henki ja vasta sitten ruumiista tuli "elävä sielu"
Entäpäs sitten, kun elämän henki jälleen loppuu ihmisestä, niin onko hän enää elävä sielu sen jälkeen.
Minusta hän on kuollut sielu.
Miksi seuroissa puhutaan kuolemattomasta sielusta, vaikka raamatussa sanotaan, että se sielu joka tekee syntiä, sen on kuoltava.
Onko tietoa, mihin välitilaan sielu menis siksi aikaa, kunnes viimeinen tuomio koittaa.
Opetetaankohan lestadiolaisuudessa oikein sielun kuolemattomuudesta ja helvetin vaivoista.
Katsokaas, kun ihminen kuolee, ei hän raamatun mukaan heti mene taivaaseen tai helvettiin, koska sehän ei olis ollenkaan johdonmukaista.
Sanotaanhan selvästi, että viimeinen tuomio pidetään vasta tämän maailmanajan lopussa, jolloin kuollet herätetään tuomiolle.
Elikkä voimme huokaista helpotuksesta uskottomina kuolleidemme puolesta, kuin tiedämme raamatun mukaan, etteivät he ole vielä missään vaivan paikassa, vaan odottavat haudoissa kaikessa rauhassa.
Ja miksi puhutaan aina uskovaisten taivaaseen menosta, sillä eiväthän he sinne vielä suinkaan ole menneet.
Ei taivaaassa ole yhtään mitään muuta kuin pilviä.
Näitä kun mietin, tuntuu kaikki uskonasiat jotutavanpäiväiseltä höpinältä.
Pitäiskös uskoa sielunvaellukseen vai ei ?
Ilmeisesti pitää lestadiolaisopin mukaan, koska sanotaan, että sinulla on kuolematon sielu, joka menee helvettiin tai taivaaseen.
Jos sielulla ei ole muuta kuin pelkkä usvapilvi, niin enpä tiijä, onko mukavaa olla tälläinen otus halki ikuisuuksien taivaassa, jos ei ole käsiä tai jalkoja suusta puhumattakaan, jonne voisi pistellä kaikenlaisia herkkuja.
Minusta tuntuu yhä vahvemmalle, että heitän kohta nämä uskomisen asiat syrjään ja alan elää normaalia elämää.
Tässä jo vuosikymmenet pähkäilty näitä samoja kysymyksiä ja yhtään viisaammaksi ei tule.
Kyllä sitä pitää jonkinlainen johdonmukaisuuskin näissä uskomisen asioissa olla, ettei nyt usko ihan mitä vaan ja pidä sitä täytenä totena.
Kaikki uskomiset onkin vaan vertauskuvallisia.
Sielukin on vain vertauskuvallinen, symbolinen, ei siis todellinen otus.
Ja sitten vielä se, että onko Jumala ja Jeesus yksi ja sama henkilö, vai eri persoonia.
Ja onko tämä kuuluisa Pyhä-Henki sama kuin Jeesus, vai Jumala.
Kyllähän siellä rippikoulussa aikoinaan opetettiin, että Isä, Poika, ja Pyhä_henki ovat yhtä, mutta voidaanko heistä puhua persoonapronomineissa ?
Ja kuuluuko sielu tähän kolmen joukkoon.
Tuskinpa näihin mitään järjellisiä vastauksia tulee tai on olemassa, mutta varmasti rakentavia kuvauksia.
Oma teoriani sielusta on tälläinen:
- Kun minulla on kasa lautoja ja naulaan niistä laatikon, syntyy käsite laatikko "sielu". Kun hajotan laatikon, jää jäljelle vain laudat ja naulat, mutta ei laatikkoa.
Se vain lakkasi olemasta, eikä mennyt mihinkään.
Kun sytytän lampun, tulee valo. Kun sammutan lampun, se on kuollut. Valo ei mennyt mihinkään, se vaan lakkasi olemasta.
Näinköhän on ihmisenkin laita, että kun hän kuolee, niin hänestä paennut elämän henki vain lakkaa olemasta, mutta ei mene mihinkään.
Minusta myös raamattu tukee tätä teoriaa ja vasta ylösnousemuksessa ruumis saa uuden elämisen hengen.
Näitä kirjoitteli vähin veljenne reinhard
Vastaukset 20
Vanhimmat
juuri tuo kuvailemasi sielukäsitys on se, mikä tuntuu johdonmukaiselta . Näin keskivertoluterilaisena ajattelen tästä keskeisestä käsitteestä.
Tutustuppa sivuihin www.parse-error.com ja hae sieltä teologia -henki kulkee. Siellä on käsitelty kuoleman jälkeistä elämää raamatun valossa ja paljon, paljon muutakin mukavaa sivuilta löytyy.
Jumala luo sikiämisessä joka kerta uuden ihmisen. Ihmisen sielulla ei ola pre-eksistenssiä. Vain Kristuksella on pre-eksistenssi, sillä hän on yhtäaikaa Jumala ja ihminen. Jumalana hän on isästä iankaikkisuudessa syntynyt. En tiedä mitä lestadiolaisuus tai luterilaisuus ylimalkaan tästä opettaa, mutta tämä oli kirkkoisien kanta.
Näin minäkin haluaisin uskoa, koska se kuulostaa niin johdonmukaiselta.
Kyllä tykkään, että asiassa kuin asiassa on joku järkevä selitys mukana.
Kiitos näistäkin pienistä tiedoista !
Opettaa, mutta Luther tällaisissa kiistakysymyksissä kylläkin yleensä pitäytyi kirkkoisien opetukseen. Huomaa, että tämä oppi kumoaa jälleensyntymisen, koska sielu syntyy yhtäaikaa kuin ruumiskin.
Jeesuksen aikaiset saddukealaiset kielsivät ylösnousemuksen, ja evankeliumiteksteistä löytyykin heidän kanssaan käyty keskustelu.
Saddukeukset siis yrittivät puhua Jeesuksen pussiin ja kysyivät häneltä, että mitenkäs sellainen nainen, jonka mies on kuollut ja tämä on uudelleen mennyt naimisiin, että kenen vaimo hän on ylösnoustuaan.
Jeesuksen vastaus oli:
"36 He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.
37 Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.
38 Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.""
Tuonpuoleisestahan raamattu ei paljoa kerro, koska tunnetusti harvat on palanneet kokemuksistaan kertomaan. Raamatusta saa myöskin sellaisen kuvan, että sielu ei "vaeltaisi".
Mutta oli miten oli, jos sielu kerran Jeesuksen sanaan luottaen on kuolematon, mitäs väliä sillä on vaeltaako se, vai ei? Meillä on elämänohjeet ja tieto siitä, miten saamme sielun tahrattomana viimeiselle tuomiolle, niin eiköhän siitä kannata kiinni pitää :)
Kuolleista uskonveljistä ja -sisaristahan sanotaan kuolinilmoituksissa ja muistokirjoituksissa yleensä, että "nukkunut vanhurskasten lepoon odottamaan ylösnousemuksen ihanaa aamua".
Jeesus puolestaan sanoi menevänsä edeltä valmistamaan meille sijaa Isän luo.
Danielille sanottiin sen jälkeen kun enkeli oli ilmoittanut hänelle tulevat maailman tapahtumat: "Mutta mene sinä siksi kunnes loppu tulee, lepää ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa." (Dan. 12:13)
Ja ylösnousemuksesta myös samassa Danielin kohdassa näin: "Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.
2 Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.
3 Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti."
Tuo kakkosjae hiukan mietityttää: "MONET maan tomussa nukkuvista...", eikö kuitenkaan kaikki?
Ehkä tuosta löytyy enemmän infoa muualta, kun vain jaksaa penkoa.
Ymmärtääksemme henkisen maailman ja sielun luonnetta ja olemassaoloa, meidän tulee tuntea epäjatkuvien asteiden muodostama mekanismi. Mainittakoon, että jatkuvat asteet ovat luonnonmaailmaan kuuluvia ts. asiat, jotka suurenevat tai pienenevät samanlaatuisesti, muodostavat jatkuvan asteen. Käsittelemme nyt epäjatkuvia asteita, joka tarkoittaa sitä, että kaikilla ilmiöillä on tarkoitus, ja vaikutus. Tässä kolmijaossa on olemassa sisin syy ja välillisenä syynä keinot sekä näiden syiden aikaansaama ilmiö ts. vaikutus. Esimerkiksi taiteilijan motivaatio maalata taulu (tarkoitus). Taiteilijan perityt ja hankitut taidot maalata tauluja (syy). Valmistunut taulu on siten toteutunut tarkoitus ts. vaikutus. Valmiista taulusta emme havaitse suoraan taulun valmistumiseen liittyviä synty prosesseja, vaikka ne ovat edellä mainitut taiteilijan mielessä olevat motivaatiot ja valmiudet.
Jumalan Sanassa epäjatkuvat asteet tarkoittavat seuraavaa: Sanan sisin syy on itse Jumalallinen Ääretön Rakkaus ja välineellinen syy on Jumalallinen Ääretön Viisaus.
Luonnonmaailma on myös yhteydessä epäjatkuvien asteiden kautta henkiseen maailmaan. Sisin syy (tarkoitus) tapahtuu henkisessä maailmassa, jonka tarkoitus alkuperältään taivaallinen eli coelestiaalinen (saanut alkunsa Jumalasta). Välineellisenä asteena tässä on henkinen eli spirituaalinen syy, tästä seuraa, että henkisestä maailmasta peräisin olevat sisäiset syyt näkyvät luonnonmaailmassa materian erilaisina muotoina (vaikutus). Henkinen maailma koostuu spirituaalisesta substanssista, jolla ei ole ajan ja paikan ulottuvuutta.
Jumalallinen kolminaisuus on sisimpänä syynä epäjatkuvien asteiden kolmijaossa: Jumalallinen Rakkaus ts. Hyvyys (tarkoitus), Jumalallinen Viisaus ts. Totuus (välineellinen syy) ja Jumalallinen Teko eli Hyöty (vaikutus). Tämä tarkoittaa siis Jumalan kolminaisuutta, joka on yhdessä ja samassa persoonassa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa seuraavasti: Isä on Jumalan sielu eli Jumalallinen Rakkaus, Poika on Jumalan kirkastettu Ruumis eli Jumalallinen Viisaus ja Pyhä-Henki eli sielusta Ruumiin kautta virtaava Jumalallinen Vaikutus, josta seuraa elämä koko maailman kaikkeudessa. Jumala on siis yksi.
Tämän kolmijaon mukaan on myös ihminen Jumalan kuva, mutta ääreellinen kaiken muun suhteen paitsi kuoleman. Siis ihminen on Jumalan kuva seuraavasti: Tahto ts. rakkaus, ymmärrys ts. älykkyys ja teko ts. hyöty. Niinpä ihmisen ulkoinen mieli on epäjatkuvassa asteessa hänen sisimpään mieleensä nähden.
Sielun kuolemattomuus perustuu siten epäjatkuviin asteisiin: Ehkä eniten ihmisten mieliä vaivannut asia, henkisen maailman lainalaisuuksista on sielun kuolemattomuus. Jo 400 luvulla -eKr Kreikkalaiset filosofit Sokrates ja hänen oppilaansa Platon ajattelivat tätä asiaa. He tulivat siihen käsitykseen, että ihmisen sielu elää ikuisesti. He perustelivat käsitystään, aivan oikein, siten että sielu, joka on henkistä substanssia on korkeampaa olemusta kuin fyysinen ruumis ja radionaalinen mieli. Ja että sielu korkeampana olemuksena saa vaikutuksen, joltakin korkeammalta ja ikuiselta voimalta, siksipä sielu, tätä iäisyyttä edustavana ja ihmispersoonassa hallitsevana olevana, ei voi kuolla, sillä se on osa ikuisuutta. Platon kirjoitti Sokrateen opetukset muistiin - tutkielmiinsa apologian ja faidos.
Ensinnäkin tosiasia on, että ihmisellä on kuolematon sielu. Jumalan Sanasta tiedämme, että yhdessä ja samassa Jumalan Persoonassa on kolminaisuus. Samoin on ihmisen persoonakin jakaantuu kolmeen osaan: sielu, fyysinen ruumis ja sielusta ruumiin välityksellä tapahtuva toiminta luonnollisessa maailmassa, tässäkin suhteessa ihminen on Jumalan kuva. Ihminen on sidottu Jumaluuden virtauksen vaikutuksesta ikuiseen elämään.
Coelestiaalinen eli taivaallinen aste on sisäisin ja korkein ihmismielen asteista. Tähän asteeseen Jumaluus virtaa ensin ja välittömästi. Tämän asteen avulla Jumaluus ohjaa ja järjestää ihmisen alemmat asteet. Tämä aste on ikäänkuin ovi, josta Herra lähestyy ihmistä. Coelestiaalinen aste tekee ihmisestä varsinaisen ihmisen. Tätä sisäisintä astetta kutsutaan myös ihmisen sieluksi ja kuten alemmatkin asteet se muodostuu kahdesta osasta, tahdosta ja ymmärryksestä. Sisäisimmän mielen tahtoa kutsutaan coelestiaaliseksi, ja tämän asteen virtauksesta syntyy luonnon maailmassa elävään ihmiseen sisäinen havaintokyky eli intuitiivinen älykkyys.
Tätä astetta kuvaavat vastaavaisuuden tieteessä mm. sanat kulta ja öljypuu.
Ihmismielen keskimmäinen eli toinen aste on spirituaalinen eli henkinen. Tähän asteeseen Jumaluus virtaa välillisesti coelestiaalisen taivaan kautta. Spirituaalinen aste muodostuu spirituaalisesta tahdosta ja ymmärryksestä. Tämän asteen ansiosta syntyy maanpäällä elävään ihmiseen omatunto. Tätä astetta kuvaavat mm. hopea ja viiniköynös.
Ensimmäisin eli ulkoisin aste on luonnollinen, jota aikamme psykologia pitää pelkästään ihmisen mielenä. Ihminen selviytyy toimistaan maanpäällä luonnollisen tahdonsa ja ymmärryksensä avulla. Luonnolliseen mieleen tulee virtausta henkimaailmasta, joka on tila taivaiden ja helvettien välillä. Luonnollisia vastaavaisuuksia ovat mm. kupari ja viikunapuu.
(Huom! SM: = Sisäinenmerkitys.) Nämä kolme astetta ovat kaikilla ihmisillä, jo syntymästään saakka olemassa. Uudestisyntyneillä ovat avoinna, joko coelestiaalinen tai spirituaalinen mielen aste. Mikäli ihmisen kaksi korkeinta tasoa eivät ole avautuneet on ihminen aistillis-luonnollinen. Eri kirkkokunnat ja uskonnolliset ryhmät omaavat virheellisiä käsityksiä sielun kuolemattomuudesta. Mm. Jehovan todistajien mukaan, ihmisellä ei ole erillistä sielua, he käsittävät, että itse fyysinen ihminen on "elävä sielu". Tätä virheellistä käsitystään he tukevat Jumalan Sanan kirjaimellisella tulkinnalla, sillä he eivät ole ymmärtäneet Sanan sisäistä merkitystä. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 2: 7: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." - Jehovan todistajat käsittävät, että Aadamilla ei ollut mitään erillistä sielua. Toisaalta, sana "ihminen" oikein ymmärrettynä tarkoittaa persoonaa, jossa on sielu (henkiruumis), fyysinen ruumis ja sielusta ruumiin kautta tapahtuva toiminta. 1. Moos. Kirja on kuvaus ensimmäisen eli muinaisimmasta kirkosta. 1. Moos. on myös kuvaus ihmisen uudestisyntymisen seitsemästä eri asteesta. Luomiskertomus ei ole kuvaus aineellisen maailman synnystä, vaan se on kuvaus kuinka Jumala uudestisynnyttää ihmisen. 1. Moos. 1. luku selostaa spirituaalisen ihmisen synnyn. Toinen luku jakeeseen 18 asti selostaa coelestiaalisen ihmisen synnyn. Niinpä, 1 Moos. 2: 7: ei voida ymmärtää kirjaimellisesti, vaan sisäisen merkityksen valossa: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen" SM: Tarkoittaa ihmisen luonnollista eli ulkoista mielen astetta, joka ei ole varsinaisesti vielä uudestisyntynyt, sillä sisäisimmän mielen eli sielun korkeimmat asteet eivät tässä tilassa ole vielä avautuneet Jumalaa kohti. -"ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen," SM: Tarkoittaa uskon ja rakkauden elämää, jossa elivät esim. muinaisimman kirkon jäsenet. -"ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." SM: Ulkoinen mieli, noudattaa sisäisen mielen tahtoa eli ulkoinen mieli ei ole hallitsevassa asemassa.
Mm. tällaista 1. Moos. 2: 7, kaltaista ilmoitusta ei olisi annettu, jos ihmisellä ei olisi kuolematonta sielua, sillä uudestisyntyminen on mahdollista vain olennolle, jolla on sielun kaksi korkeinta astetta eli ihmiselle. Ihminen on Jumalan kuva myöskin sielunsa puolesta, Jumala on ikuinen ja ääretön, ihminen elää myös ikuisesti sielunsa osalta, mutta hänen toimintansa eivät ole äärettömiä. Näin Jumalan Sana todistaa sen että ihmisellä on kuolematon sielu. Jumala loi ihmisen siten, ettei hänen sielunsa voi kuolla, sillä hän voi uskoa ja rakastaa Jumalaa ja uskon ja rakkauden sitein olla yhdistyneenä Herraan. Olla yhdistyneenä Jumalaan, on samaa kuin elää ikuisesti. Fyysisen kuoleman jälkeen on ihminen henkiruumiina (sielu) täydellisessä ihmismuodossa henkimaailmassa, hänellä on myös kaikki aistit, kyvyt ja lahjakkuudet tallella, mitkä olivat maailmassakin. Ne ovat vain täydellisemmät kuin maanpäällä, sillä karkea fyysinen ruumis ei ole enää hidasteena. Kun näin sielu on päässyt irti karkeasta fyysisestä ruumiistaan, niin päivänselvää on, että se ei koskaan enää siihen palaa. Henkiruumis ei ole materiaalia, vaan spirituaalista substanssia. Luonnollisessa maailmassa sielu antaa fyysiselle ruumiille muodon ja elämän. Fyysinen ruumis ei ole muuta kuin apuväline ja tottelija sielulle. Jumalan Sana opettaa, että ihmisen sielu on kuolematon, kuten seuraavassa: "'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala' Ei Hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." (Matt. 22: 32). Ja edelleen: "Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin." "Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan." (Luuk. 16: 21, 23). Sekä: "Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;" (Matt. 8: 11). Ja edelleen: "Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23: 43).
Valaistuneelle ihmiselle on itsestään selvyys, että ihmisellä on kuolematon sielu ja että on taivas ja helvetti, ja että Herra Jeesus Kristus on Jumala. Ihmisellä on näistä asioista luja varmuus, sillä ne istutetaan ihmiseen taivaasta, jo lapsuudessa. Ihmisen luonnollinen mieli on kuitenkin helvetillinen, joka tukahduttaa taivaasta tulevan virtauksen.
Onko tässä selitetty juutalaisen Kabbalan jumalakäsitystä, vai mistä tämä teksti on peräisin?
Mielenkiintoista joka tapauksessa :)
Erityisesti tämä: "Henkinen maailma koostuu spirituaalisesta substanssista, jolla ei ole ajan ja paikan ulottuvuutta."
Itsekin olen asiaa pähkäillyt juurikin noin. Tai ehkä enemmänkin siitä näkökulmasta, että on kaikki ajan ja paikan ulottuvuudet yhtä aikaa. Eikö tämäkin voida johtaa tuosta edellisestä jollakin logiikalla?
Tärkeäähän tämä pohtiminen ei tietysti autuuden kannalta ole:
21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. [Matt. 11:25,26]
22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. [Mark. 8:11; Luuk. 11:16; Joh. 4:48; Ap. t. 17:18]
23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, [Ap. t. 22:22, 26:24]
24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Kuolemattomuus on tila, jossa ei olla kuoleman alaisia. Vastaava Uuden testamentin kreikan sana on athanasia. Toinen suunnilleen samaa tarkoittava kreikan sana on aftharsia, joka on käännetty suomeksi sanalla katoamattomuus. Miten nämä käsitteet liittyvät Jumalaan ja ihmisiin?
Kuolemattomuus. Raamattu paljastaa, että ikuinen Jumala on kuolematon (1.Tim. 1:17). Itse asiassa Raamattu sanoo Jumalasta, että "hän yksin on kuolematon" (1.Tim. 6:16). Hän on luomaton, itsestään oleva, ja hänellä ei ole alkua eikä loppua (katso tämän kirjan lukua 2).
"Raamattu ei missään esitä kuolemattomuutta sellaisena ominaisuutena, jonka ihminen - tai hänen 'sielunsa' tai 'henkensä' - omistaisi luonnostaan. Raamatussa esiintyy yli 1600 kertaa termejä, jotka yleensä käännetään sanoilla 'sielu' tai 'henki', mutta kertaakaan ei näiden sanojen yhteydessä esiinny käsite 'kuolematon' tai 'kuolemattomuus'"
Toisin kuin Jumala, ihmisolennot ovat kuolevaisia. Raamattu vertaa ihmisiä haihtuvaan savuun: "Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu" (Jaak. 4:14). Ihmiset ovat "vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa" (Ps. 78:39). Job sanoo ihmisestä: "Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo" (Job 14:2).
Jumala ja ihmiset eroavat toisistaan merkittävästi. Jumala on ääretön, ihmiset ovat rajallisia. Jumala on kuolematon, ihmiset kuolevaisia. Jumala on ikuinen, ihmiset väliaikaisia.
Ehdollinen kuolemattomuus. Luomisessa "Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento" (1.Moos. 2:7). Luomiskertomus osoittaa, että ihmiskunnan elämä on peräisin Jumalasta (vrt. Ap.t. 17:25,28; Kol. 1:16,17). Tästä perustosiasiasta seuraa, että kuolemattomuus ei ole ihmiselle luonnostaan kuuluva ominaisuus vaan Jumalan lahja.
Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan, hän antoi heille vapaan tahdon - valintavapauden. He saattoivat totella tai olla tottelematta, ja heidän olemassa olonsa jatkuvuus riippui siitä, olivatko he Jumalan voiman avulla jatkuvasti kuuliaisia. Näin ollen heidän omistamansa kuolemattomuuden lahja oli ehdollinen.
Jumala määritteli tarkoin sen ehdon. He menettäisivät tämän lahjan, mikäli söisivät "siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta". Jumala varoitti ihmistä: "Sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma" (1.Moos. 2:17).
Kuolema - synnin palkka. Saatana esitti eriävän mielipiteensä Jumalan varoituksesta, jonka mukaan tottelemattomuus johtaisi kuolemaan, ja sanoi: "Ei, ette te kuole" (1.Moos. 3:4). Mutta rikottuaan Jumalan käskyä Aadam ja Eeva havaitsivat, että synnin palkka on todellakin kuolema (Room. 6:23). Heidän syntinsä aiheutti tämän rangaistuksen: "Tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat" (1.Moos. 3:19). Nämä sanat eivät viittaa elämän jatkumiseen vaan sen päättymiseen.
Tämän rangaistustuomion annettuaan Jumala esti syntiinlangennutta ihmistä pääsemästä enää elämän puun luo, "ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti" (1.Moos. 3:22). Jumalan toiminta osoitti selvästi, että kuuliaisuuden ehdolla luvattu kuolemattomuus menetettiin synnin tähden. Ihmisestä oli nyt tullut kuolevainen, kuoleman alainen. Ja koska Aadam ei kyennyt siirtämään jälkeläisilleen sellaista, mitä hän ei itse omistanut, "on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä" (Room. 5:12).
Vain Jumalan armo esti Aadamia ja Eevaa kuolemasta välittömästi. Jumalan Poika oli tarjoutunut antamaan henkensä, jotta Aadam ja Eeva saisivat uuden mahdollisuuden - toisen tilaisuuden. Hänet tunnettiin teurastettuna Karitsana maailman perustamisesta asti (vrt. Ilm. 13:8).
Toivo ihmiskunnalle. Vaikka ihmiset syntyvät kuolevaisina, Raamattu kehottaa heitä etsimään kuolemattomuutta, katoamattomuutta (ks. esim. Room. 2:7). Jeesus Kristus on tämän kuolemattomuuden lähde: "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23; vrt. 1.Joh. 5:11). "Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden" (2.Tim. 1:10). "Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi" (1.Kor. 15:22). Kristus itse sanoi, että hänen äänensä avaisi haudat ja nostaisi kuolleet esiin haudoistaan" (Joh. 5:28,29).
Jos Kristus ei olisi tullut, ihmiskunnan tilanne olisi ollut toivoton, ja kaikki kuolleet olisivat tuhoutuneet ikuisiksi ajoiksi. Mutta hänen ansiostaan kenenkään ei tarvitse joutua kadotukseen. "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16). Usko Kristukseen ei siis ainoastaan poista synnin rangaistusta, vaan se myös takaa uskoville kuolemattomuuden verrattoman lahjan.
Kristus toi "valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin" (2.Tim. 1:10). Paavali vakuuttaa, että Raamatun pyhät kirjoitukset "voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen" (2.Tim. 3:15). Ne, jotka eivät hyväksy evankeliumia, eivät saa kuolemattomuutta.
Kuolemattomuuden vastaanottaminen. Paavali kuvaa sitä hetkeä, jolloin kuolemattomuuden lahja annetaan: "Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu" (1.Kor. 15:51 - 54). Tämä tekee hyvin selväksi, että Jumala ei anna kuolemattomuutta uskovalle tämän kuollessa vaan ylösnousemuksessa, "viimeisen pasuunan soidessa". Silloin tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen. Vaikka Johannes toteaakin, että me vastaanotamme ikuisen elämän lahjan ottaessamme vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksemme (1.Joh. 5:11 - 13), tämän lahjan muuttuminen todellisuudeksi tapahtuu Kristuksen tullessa. Vasta silloin meidät muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi, katoavaisuudesta katoamattomuuteen.
Kuoleman luonne
Jos kuolema on elämän päättymistä, mitä Raamattu opettaa ihmisyksilön tilasta kuolemassa? Miksi on tärkeätä, että kristityt ymmärtävät tämän raamatullisen opetuksen?
Kuolema on unta. Kuolema ei merkitse täydellistä tyhjäksi tekemistä, tuhoutumista; se on vain väliaikainen tiedottomuuden tila ennen ylösnousemusta. Raamattu nimittää toistuvasti tätä välitilaa uneksi.
Kun Vanha testamentti viittaa Daavidin, Salomon ja muiden Israelin ja Juudan kuninkaiden kuolemaan, se puhuu heidän menemisestään lepoon isiensä luo (1.Kun. 2:10; 11:43; 14:20,31; 15:8; 2.Aikak. 21:1; 26:23; jne.). Job kuvailee kuolemaa uneksi (Job 14:10 - 12), Daavid nukkumiseksi (Ps. 13:4), Jeremia uneen vaipumiseksi (Jer. 51:39,57) ja Daniel nukkumiseksi (Dan. 12:2).
Uusi testamentti käyttää samaa kuvakieltä. Kuvatessaan Jairuksen kuolleen tyttären tilaa Jeesus sanoi, että "hän nukkuu" (Matt. 9:24; Mark. 5:39). Hän viittasi kuolleeseen Lasarukseen samalla tavoin (Joh. 11:11 - 14). Matteus mainitsee, että Jeesuksen kuollessa "monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös" (Matt. 27:52), ja Luukas kirjoittaa Stefanuksen marttyyrikuolemaa kuvatessaan, että "hän nukkui pois" (Ap.t. 7:60). Sekä Paavali että Pietari nimittivät kuolemaa nukkumiseksi (1.Tess. 4:13 - 17; 2.Piet. 3:4).
Raamatullinen esitys kuolemasta unena sopii hyvin kuoleman luonteeseen, kuten seuraavat vertailut osoittavat: 1. Nukkuvat ovat tiedottomassa tilassa. "Kuolleet eivät tiedä mitään" (Saarn. 9:5). 2. Unessa tietoinen ajattelu lakkaa. "Hänen henkensä lähtee, - - ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat" (Ps. 146:4). 3. Uni merkitsee kaikkien päivän toimien päättymistä. "Tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta" (Saarn. 9:10). 4. Uni eristää meidät niistä, jotka ovat valveilla. "Eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla" (Saarn. 9:6). 5. Normaalissa unessa tunnemaailmakin on lepotilassa. "Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt" (Saarn. 9:6). 6. Nukkuva ei ylistä Jumalaa. "Eivät kuolleet ylistä Herraa" (Ps. 115:17). 7. Uni edellyttää heräämistä. "Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä" (Joh. 5:28).
Ihminen palaa tomuun. Ymmärtääksemme, mitä ihmiselle tapahtuu kuolemassa, meidän tulee ymmärtää, miten ihmisolemus on muodostunut. Raamattu kuvaa ihmistä elimellisenä kokonaisuutena (ks. tämän kirjan lukua 7). Toisinaan Raamattu käyttää sanaa sielu viitatessaan koko ihmispersoonaan, toisinaan taas puhuessaan ihmisen tunne - ja ajatusmaailmasta. Mutta Raamattu ei opeta, että ihmisessä olisi kaksi erillistä osaa. Ruumis ja sielu ovat olemassa ainoastaan yhteydessä toisiinsa; ne muodostavat jakamattoman ykseyden.
Ihmisen luomisessa maan tomun yhdistäminen elämän henkäykseen tuotti elävän olennon eli sielun. Aadam ei saanut sielua erillisenä yksikkönä; hänestä tuli elävä sielu (1.Moos. 2:7; ks. myös tämän kirjan lukua 7). Kuolemassa tapahtuu päinvastaista: kun maan tomusta poistetaan elämän henkäys tuloksena on kuollut ihminen eli kuollut sielu, joka on tiedoton (Ps. 146:4). Ne tekijät, joista ruumis muodostui, palaavat takaisin maahan, josta ne ovat peräisin (1.Moos. 3:19). Sielu ei v oi olla tietoisesti olemassa erillään ruumiista, eikä mikään Raamatun kohta osoita, että kuolemassa sielu jäisi eloon tietoisena yksikkönä. Todellakin: "Sen, joka tekee syntiä, on kuoltava" (Hes. 18:20).
Kuolleitten asuinpaikka. Vanha testamentti nimittää sitä paikkaa, mihin ihmiset menevät kuollessaan, nimellä sheol (hepreaa); Uusi testamentti käyttää vastaavasta paikasta nimitystä hades (kreikkaa). Raamatussa sheol useinmiten tarkoittaa yksinkertaisesti hautaa. Samanlainen merkitys on kreikan sanalla hades.
Kaikki kuolleet - sekä vanhurskaat että jumalattomat - menevät tuohon paikkaan, josta suomeksi käytetään nimitystä tuonela (Ps. 89:49). Jaakob sanoi: "Minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo" (1.Moos. 37:35). Kun maa aukaisi "kitansa" nielläkseen jumalattoman Korahin ja hänen seurueensa, he vajosivat elävältä "tuonelaan" (4.Moos. 16:30).
Sheol vastaanottaa koko ihmisen kuolemassa. Kun Kristus kuoli, hän astui tuonelaan (hades), mutta ylösnousemuksessa nousi kuolleista (vrt. Ap.t. 2:27,31, hades, Ps. 16:10, sheol). Kun Daavid kiitti Jumalaa parantumisestaan, hän todisti, että Herra pelasti hänet tuonelasta, hautaan vaipuvien joukosta (Ps. 30:4).
Hauta ei ole tietoisuuden paikka. *6 Koska kuolema on uni, kuollut pysyy tiedottomuuden tilassa haudassa ylösnousemukseen asti, jolloin tuonela (hades) antaa kuolleensa (Ilm. 20:13).
Henki palaa Jumalan luo. Vaikka ruumis palaa maan tomuun, henki palaa Jumalan luo. Salomo sanoi, että kuolemassa "tomu palaa maahan, josta se on tullut", mutta "henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut" (Saarn. 12:7). Tämä pitää paikkansa kaikista, sekä vanhurskaista että jumalattomista.
Monet ovat ajatelleet, että tämä teksti osoittaa persoonan olennaisen osan jatkavan elämäänsä kuoleman jälkeen. Mutta Raamatussa ei henkeä tarkoittava heprean (ruah) enempää kuin kreikankaan (pneuma) termi viittaa mihinkään erilliseen olentoon, joka kykenisi tietoiseen olemassaoloon erillään ruumiista. Sen sijaan nämä nimitykset viittaavat "henkäykseen" - elämän kipinään, joka on välttämätön yksilölliselle olemassaololle, elämän periaatteeseen, joka elävöittää sekä eläimet että ihmiset (ks. tämän kirjan lukua 7).
Salomo kirjoitti: "Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki (ruah) on kaikilla. - - Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki (ruah) ylös ja vajoaako eläinten henki (ruah) alas maahan?" (Saarn. 3:19 - 21). Salomon mukaan siis kuolemassa ei ole eroa ihmisen ja eläimen hengellä.
Salomon lausunto, jonka mukaan henki (ruah) palaa Jumala luo, joka sen on antanut, osoittaa, että se mikä palaa Jumalan luo on yksinkertaisesti hänen antamansa elämän periaate. Raamatussa ei ole mitään viittausta sellaiseen, että henki tai henkäys olisi tietoinen ruumiista erillinen yksikkö. Tämä ruah voidaan samastaa siihen "elämän henkäykseen", jonka Jumala puhalsi ensimmäiseen ihmisolentoon tehdäkseen elottoman ruumiin eläväksi (vrt. 1.Moos. 2:7).
Raamatun sopusointu. Monet vilpittömät kristityt, jotka eivät ole tutkineet Raamatun koko opetusta kuolemasta, eivät ole olleet tietoisia siitä, että kuolema on unta ylösnousemukseen asti.He ovat olettaneet, että monet Raamatun kohdat tukevat ajatusta, jonka mukaan henki tai sielu jatkaa tietoista olemassaoloon kuoleman jälkeen. Huolellinen tutkimus osoittaa, että Raamatun johdonmukaisen opetuksen mukaan kuolema aiheuttaa tietoisuuden lakkaamisen.
Spiritismi. Jos kuolleet ovat täysin elottomia, keiden kanssa sitten spiritistimeediot ovat yhteydessä?
Jokainen rehellinen ihminen myöntää, että ainakin osa näistä ilmiöistä on huijausta; mutta kaikkia ei voida selittää tällä tavoin. On ilmeisesti olemassa yliluonnollisia voimia, jotka ovat yhteydessä spiritismiin. Mitä Raamattu opettaa tästä asiasta?
1. Spiritismin perusta. Spiritismi (jotkut spiritistit puhuvat mieluummin spiritualismista, jolla kuitenkin on myös muita merkityksiä, suom. huom.) sai alkunsa Saatanan ensimmäisestä valheesta Eevalle: "Ei, ette te kuole" (1.Moos. 3:4). Saatanan sanat muodostivat ensimmäisen saarnan sielun kuolemattomuudesta. Tänä päivänä kaikenlaiset uskonnot kaikkialla maailmassa tietämättään toistavat tätä erehdystä. Monien mielessä jumalallinen julistus: "Sen, joka tekee syntiä, on kuoltava" (Hes. 18:20) on muuttunut muotoon: "Vaikka ihminen tekeekin syntiä, hän kuitenkin on kuolematon."
Tämä erheellinen oppi ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta on johtanut uskomukseen tietoisen tilan välittömästä jatkumisesta kuoleman jälkeen. Kuten olemme nähneet, nämä käsitykset ovat suoranaisesti ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa. Ne tulivat kristilliseen ajatteluun pakanallisesta filosofiasta - erityisesti Platonilta - suuren luopumuksen aikana (katso tämän kirjan lukua 12). Nämä käsitykset muodostuivat vallitseviksi näkemyksiksi kristikunnassa ja ovat jatkuvasti hallitsevassa asemassa nykypäivänkin kristikunnassa.
Usko kuolleitten tietoiseen tilaan on valmistanut monia kristittyjä hyväksymään spiritismin. Jos kuolleet ovat eläviä ja Jumalan luona, miksi ne eivät voisi palata maan päälle palvelevina henkinä? Ja jos ne voivat niin tehdä, miksi emme yrittäisi päästä yhteyteen niiden kanssa saadaksemme niiltä neuvoja ja opetusta, välttyäksemme onnettomuuksilta tai vastaanottaaksemme lohdutusta suruumme?
Tämänkaltaisen päättelyn varassa Saatana ja hänen enkelinsä (Ilm. 12:4,9) ovat perustaneet viestikanavan, jonka kautta ne voivat toteuttaa harhauttavaa toimintaansa. Spiritististen istuntojen välityksellä ne esiintyvät kuolleina omaisina ja tuovat muka lohtua ja rohkaisua elossa oleville. Toisinaan ne ennustavat tulevia tapahtumia, jotka, milloin ne osoittautuvat paikkansa pitäviksi, antavat niille uskottavuutta. Silloin niiden julistamat vaaralliset harhaopit saavat ikään kuin aitouden leiman vaikka ne ovatkin ristiriidassa Raamatun ja Jumalan lain kanssa. Kun Saatana on saanut poistetuksi pahan vastaiset esteet, hän on vapaa johtamaan ihmisiä poispäin Jumalasta kohti varmaa tuhoa.
2. Varoitus spiritismistä. Kenenkään ei tarvitse joutua spiritismin pettämäksi. Raamattu selvästi paljastaa sen väitteet vääriksi. Kuten olemme nähneet, Raamattu opettaa että kuolleet eivät tiedä mitään vaan että ne makaavat tiedottomina haudassa.
Raamattu myös kieltää ankarasti kaikki yritykset olla yhteydessä kuolleisiin. Sen mukaan ne, jotka yrittävät olla yhteydessä 'vainajahenkiin', kuuluvat samaan joukkoon kuin noidat ja henkienmanaajat, jotka ovat "iljetys Herralle" (3.Moos. 19:31; 20:27; vrt. 5.Moos. 18:10,11).
Jesaja ilmaisi hyvin spiritismin mielettömyyden: "Te kuulette sanottavan: 'Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat.' Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa? Siis esiin todistekäärö, sinetöity opetus! Turhia sanoja puhuu tämä kansa, jolle päivä ei enää koita" (Jes. 8:19,20). Todellakin, vain pyhien kirjoitusten todistekäärö, Raamatun selkeä opetus voi varjella kristityt tältä voimakkaalta eksytykseltä.
3. Spiritismin ilmenemismuotoja. Raamattu kertoo monista spiritistisistä toimista - faraon noidista ja Niniven ja Babylonin tietäjistä Israelin henkienmanaajiin asti - ja tuomitsee ne kaikki. Yksi esimerkki on Saulin käynti En - Dorin noidan luona, josta oli puhe tämän luvun alussa.
Raamattu sanoo: "Hän (Saul) kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unien, ei urimin eikä profeettojenkaan välityksellä" (1.Sam. 28:6). Näin ollen Jumalalla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä tapahtui En - Dorissa. Kuolleena Samuelina esiintyvä demonihenki eksytti Saulin; hän ei nähnyt todellista Samuelia. Noita näki vanhan miehen hahmon, jonka Saul päätteli olevan Samuel (jae 14).
Jos meidän pitäisi uskoa, että tuo henki - ilmestys oli todella Samuel, meidän on varauduttava myös uskomaan, että noidat ja henkienmanaajat ja kaikenlaiset spiritistimeediot voivat kutsua esiin vanhurskaita kuolleita mistä tahansa. Silloin meidän pitäisi myös uskoa, että hurskas Samuel oli olemassa tietoisessa tilassa maassa, sillä noita sanoi nähneensä vanhan miehen "nousevan maasta" (jae 13).
Tämä spiritistinen istunto toi Saulille epätoivoa, ei toivoa. Seuraavana päivänä hän teki itsemurhan (1.Sam. 31:4). Kuitenkin nk. Samuel oli ennustanut, että tuona päivänä Saul poikineen olisi hänen luonaan (1.Sam. 28:19). Jos hän oli oikeassa, meidän pitäisi päätellä, että kuoleman jälkeen Jumalalle tottelematon Saul ja vanhurskas Samuel elivät yhdessä. Tämän sijasta meidän on pääteltävä, että tässä spiritistisessä istunnossa koetut ilmiöt olivat pahan enkelin aikaansaamia.
4. Viimeinen eksytys. Menneisyydessä spiritistiset ilmiöt esiintyivät okkultismin alueella, mutta viime aikoina spiritismi on pukeutunut kristilliseen kaapuun voidakseen johtaa harhaan kristikuntaa. Tunnustaessaan hyväksyvänsä Kristuksen ja Raamatun spiritismistä on tullut äärimmäisen vaarallinen vihollinen uskovaisille. Sen vaikutukset ovat salakavalia ja petollisia. Spiritismi "selittää Raamattua sillä tavalla, että se miellyttää uudistumatonta sydäntä, samalla kun sen vakavat ja tärkeät totuudet esitetään mitättöminä asioina. Rakkaus esitetään Jumalan pääominaisuudeksi, mutta se alennetaan heikoksi tunteellisuudeksi, eikä tehdä suurta eroa hyvän ja pahan välillä. Jumalan vanhurskaus, hänen syntiä vastaan lausumansa uhkaukset ja hänen pyhän lakinsa vaatimukset pidetään salassa. Kansaa opetetaan pitämään kymmenen käskyn lakia kuollena kirjaimena. Miellyttävät, lumoavat tarut valtaavat mielen ja johtavat ihmiset hylkäämään Raamatun uskonsa perustuksena."
Näin oikeasta ja väärästä tulee suhteellisia käsitteitä, ja kukin henkilö, tilanne tai kulttuuri määrää, mikä on "totuus". Itse asiassa kukin tulee omaksi jumalakseen ja täyttää näin Saatanan lupausta: "Teistä tulee Jumalan kaltaisia" (1.Moos. 3:5).
Edessämme on koetuksen hetki, "joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat" (Ilm. 3:10). Saatana on ryhtymäisillään käyttämään suuria merkkejä ja ihmeitä viimeisessä yrityksessään johtaa maailma harhaan. Tästä mahtavasta eksytyksestä Johannes kirjoittaa: "Minä näin, kuinka lohikäärmeen suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä, jotka olivat sammakon näköisiä. ne ovat pahoja henkiä, jotka tekevät ihmeitä, ja ne lähtivät kokoamaan maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä" (Ilm.16:13,14; vrt. 13:13,14).
Vain ne, joita Jumala voimallaan varjelee ja jotka ovat varustaneet mielensä Raamatun totuuksilla ja hyväksyvät sen ainoaksi auktoriteetikseen, voivat kestää. Kaikki muut ovat ilman suojaa ja joutuvat tämän eksytyksen harhaanjohtamiksi.
Ensimmäinen ja toinen kuolema. Toinen kuolema on lopullinen rangaistus katumattomille syntisille - kaikille niille, joiden nimet eivät ole kirjoitettuina elämän kirjassa. Tämä toteutuu tuhannen vuoden lopussa (katso lukua 26). Tästä kuolemasta ei ole ylösnousemusta. Kun Saatana ja jumalattomat hävitetään, samalla hävitetään synti ja itse kuolemakin (1.Kor. 15:26; Ilm. 20:14; 21:8). Kristus on vakuuttanut, että "siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa" (Ilm. 2:11).
Sen perusteella, mitä Raamattu on sanonut toisesta kuolemasta, voimme päätellä, että ensimmäinen kuolema on se kuolema, jonka kaikki Aadamin rikkomuksen vuoksi joutuvat kokemaan - lukuunottamatta niitä, jotka elävinä muutetaan Kristuksen tullessa. "Se on tulos synnin rappeuttavista vaikutuksista ihmiskunnassa."
Ylösnousemus
Ylösnousemus merkitsee "elämän palauttamista täyteen olemuksen ja persoonallisuuden kukoistukseen kuoleman jälkeen." Koska ihmiskunta on kuoleman alainen, tarvitaan ylösnousemus, jotta ihminen voisi elää haudan tuolla puolen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Jumalan sanansaattajat ovat ilmaisseet toivonsa ylösnousemuksesta (Job 14:13 - 15; 19:25 - 29; Ps. 49:15; 73:24; Jes. 26:19; 1.Kor. 15).
Toivo ylösnousemuksesta, joista meillä on varma todiste, rohkaisee meitä, että voimme nauttia paremmasta tulevaisuudesta tämän nykyisen maailmanajan jälkeen, jossa kuolema on kaikkien kohtalona.
Kristuksen ylösnousemus. Vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemus kuolemattomuuteen on läheisessä suhteessa Kristuksen ylösnousemukseen, koska ylösnoussut Kristus lopulta herättää kuolleet (Joh. 5:28,29).
1. Sen tärkeys. Mitä olisi tapahtunut, jos Kristus ei olisi noussut kuolleista? Paavali luettelee seuraukset: a. Evankeliumin julistaminen olisi turhaa: "Ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta" (1.Kor. 15:14). b. Ei olisi syntien anteeksiantamusta: "Ellei Kristusta ole herätetty - - te olette yhä syntienne vallassa" (jae 17). c. Ei hyödyttäisi uskoa Jeesukseen: "Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla" (jae 17). d. Ei olisi toivoa elämästä haudan tuolla puolen: "Ellei Kristusta ole herätetty - - silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon" (jakeet 17 - 18).
2. Ruumiillinen ylösnousemus. Se Kristus, joka tuli ulos haudasta, oli sama Jeesus, joka eli täällä lihassa. Nyt hänellä oli kirkastettu ruumis, mutta se oli edelleen todellinen ruumis. Se oli niin todellinen, että toiset eivät edes huomanneet mitään eroa (Luuk. 24:13 - 27; Joh. 20:14 - 18).
Jeesus itse kielsi olevansa mikään aave. Hän sanoi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen: "Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan" (Luuk. 24:39). Osoittaakseen ylösnousemuksensa fyysisen todellisuuden Jeesus myös söi opetuslasten läsnäollessa (jae 43).
3. Sen vaikutus. Ylösnousemuksella oli sähköistävä vaikutus opetuslapsiin. Se muutti ryhmän heikkoja ja pelokkaita miehiä urhoollisiksi apostoleiksi, jotka olivat valmiita tekemään mitä tahansa Herransa puolesta (Fil. 3:10,11; Ap.t. 4:33). Se missio, jota he ryhtyivät toteuttamaan ylösnousemuksen innoittamina, ravisteli koko Rooman valtakuntaa ja käänsi koko maailman ylösalaisin (Ap.t. 17:6).
"Varmuus Jeesuksen ylösnousemuksesta antoi pontta ja voimaa evankeliumin julistukselle (vrt. Fil. 3:10,11). Pietari kirjoittaa, että Jeesuksen Kristuksen herättäminen kuolleista on "antanut meille elävän toivon" (1.Piet. 1:3). Apostolit katsoivat olevansa hänen ylösnousemuksensa todistajia (Ap.t. 1:22), ja he perustivat opetuksensa Kristuksen ylösnousemuksesta Vanhan testamentin messiaanisille ennustuksille (Ap.t. 2:31). "Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin" (Ap.t. 4:33). Apostolit saivat osakseen juutalaisten johtajien vastustusta kun he "Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista" (jae 2). Jouduttuaan vastaamaan suuren neuvoston edessä, Paavali sanoi: "Nyt olen täällä tuomittavana siksi, että panen toivoni kuolleiden ylösnousemukseen" (Ap.t. 23:6; vrt. 24:21). Roomalaisille Paavali kirjoitti, että Jeesus "oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu" (Room. 1:4). Kasteessa kristitty Paavalin mukaan todistaa uskostaan Kristuksen ylösnousemukseen (Room. 6:4,5)."
Kaksi ylösnousemusta. Kristus opetti, että on oleva kaksi yleistä ylösnousemusta: "elämän ylösnousemus" vanhurskaille ja "tuomion ylösnousemus" jumalattomille (Joh. 5:28,29; Ap.t. 24:15). Näiden kahden ylösnousemuksen välillä on tuhat vuotta (Ilm. 20:4,5).
1. Elämän ylösnousemus. Niitä, jotka herätetään ensimmäisessä ylösnousemuksessa, nimitetään autuaiksi ja pyhiksi (Ilm. 20:6). He eivät joudu kohtamaan toista kuolemaa tulisessa järvessä tuhannen vuoden lopussa (jae 14). Tämä elämän ylösnousemus (Joh. 5:29; 1.Kor. 15:52,53), tapahtuu Jeesuksen tullessa toisen kerran (1.Kor. 15:22,23; 1.Tess. 4:15 - 18). Ne, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, eivät enää kuole (Luuk. 20:36). He saavat olla Kristuksen kanssa ikuisesti.
Minkälainen on ylösnousseen ruumis? Kristuksen tavoin ylösnousseilla pyhillä on todellinen ruumis. Ja niin kuin Kristus nousi kirkastettuna olentona, samoin tekevät vanhurskaat. Paavali kirjoitti, että Kristus "muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi" (Fil. 3:21). Hän nimittää kirkastamatonta ruumista 'ajalliseksi ruumiiksi' ja kirkastettua ruumista 'hengelliseksi ruumiiksi'. Ensin mainittu on kuoleva ja katoava, viimeksi mainittu kuolematon ja katoamaton. Muuttuminen kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen tapahtuu silmänräpäyksessä ylösnousemuksessa (ks. 1.Kor. 15:42 - 54).
2. Tuomion ylösnousemus. Jumalattomat herätetään toisessa yleisessä ylösnousemuksessa, joka tapahtuu tuhannen vuoden lopussa (ks. tämän kirjan lukua 26). Tämä ylösnousemus johtaa viimeiseen tuomioon ja tuomion täytäntöönpanoon (Joh. 5:29). Ne, joiden nimeä ei ole elämän kirjasta, herätetään silloin ja heitetään "tuliseen järveen". He kokevat toisen kuoleman (Ilm. 20:15,14).
He olisivat voineet välttää tuon järkyttävän lopun. Selvin sanoin Raamattu esittää Jumalan valmistaman pakotien: "Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte - - ? En minä tahdo kenenkään kuolemaa - näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!" (Hes. 18:30 - 32).
Kristus lupaa, että "siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa" (Ilm. 2:11). Ne, jotka vastaanottavat Jeesuksen ja hänen hankkimansa pelastuksen saavat kokea sanoin kuvaamattoman ilon hänen tullessaan. He viettävät ikuisuuden Herransa ja Vapahtajansa seurassa kokien onnea, joka ei koskaan vähene.
2. Kautta vuosisatojen monien kirkkokuntien huomattavat edustajat - luterilaisen, reformoidun, anglikaanisen, baptistien, kongregationalistien, presbyteerien, metodistien jne. - ovat selittäneet Raamatun opetusta ehdollisesta kuolemattomuudesta. Heistä huomattavimpia ovat: 16. vuosidan Martin Luther, 6. Ainoa poikkeus on kun sanaa sheol käytetään kuvaannollisesti (ks. Hes. 32:21) tai sanaa hades vertauksessa (Luuk. 16:23). Sheol esiintyy Vanhassa testamentissa yli 60 kertaa, mutta missään se ei viittaa kuoleman jälkeiseen rangaistuksen paikkaan. Tuo ajatus liitettiin myöhemmin gehennaan (Mark. 9:43 - 48), ei hadekseen. On vain yksi poikkeus (Luuk. 16:23). 7. Seuraavien raamatunkohtien on ajateltu aiheuttavan ongelmia edellä selostetun kaltaiselle käsitykselle kuoleman luonteesta. Mutta niiden tarkempi tutkiminen osoittaa niiden olevan täysin sopusoinnussa muun raamatullisen aineiston kanssa.
a. Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Kristuksen kertomusta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on käytetty tukemaan opetusta ihmisen tietoisesta tilasta kuolemassa (Luuk. 16:19 - 31). Valitettavasti näin tektsin tulkitsevat eivät ole ottaneet huomioon, että kysymys on vertauksesta, joka olisi mieletön, mikäli sen jokainen yksityiskohta tulkittaisiin kirjaimelllisesti. Näin tulkiten kaikki vanhurskaat olisivat Abrahamin helmassa, ja taivas ja helvetti olisivat niin lähellä toisiaan, että puhe kuuluisi toisesta toiseen. Molemmat ihmisryhmät saisivat palkkansa kuolemassa, vaikka Jeesus opetti, että palkka annettaisiin vasta hänen toisessa tulemuksessaan (Matt. 25:31 - 41; Ilm. 22:12).
Tämä kertomus on kuitenkin vertaus - Jeesushan käytti puheissaan mielellään vertauksia. Jokaisella vertauksellaan hän halusi opettaa tiettyä opetusta. Sillä, mitä Jeesus halusi opettaa tämän vertauksen avulla, ei ollut mitään tekemistä kuolleiden tilan kanssa. Tämän vertaus korosti elämistä Jumalan sanan mukaan. Jeesus osoitti, että rikas mies oli keskittynyt vain aineellisiin ja laiminlöi puutteenalaisten auttamisen. Ikuinen kohtalo ratkaistaan tässä elämässä, toista mahdollisuutta tämän elämän jälkeen ei ole. Raamattu neuvoo meitä kääntymykseen ja pelastukseen, mutta ellemme ota huomioon Raamatun varoituksia, mikään ei voi meitä tavoittaa. Siksi Jeesus lopetti vertauksen näillä sanoilla: "Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista" (Luuk. 16:31).
Kristus yksinkertaisesti käytti vertauksessaan osia tunnetusta juutalaisesta kertomuksesta, jossa kuolleet puhuvat keskenään. (Vertauksessa käytetyt käsitteet Abrahamin helmasta ja tuonelasta olivat samankaltaisia kuin juutalaisessa perimätiedossa. vertaus, jossa puut puhuvat keskenään (Tuom. 9:7 - 15; vrt. 2.Kun. 14:9). Kukaan ei käyttäisi tuota vertausta todistamaan, että puut osaavat puhua. Vastaavasti meidän pitäisi välttää antamasta Kristuksen vertaukselle sellaista merkitystä, joka olisi ristiriidassa Raamatun runsaan aineiston kanssa ja ristiriidassa myös Jeesuksen oman, henkilökohtaisen opetuksen kanssa siitä, että kuolema on uni.
b. Kristuksen lupaus ryövärille. Kristus lupasi ristillä riippuvalle pahantekijälle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk. 23:43, VKR). Paratiisi viittaa selvästi taivaaseen (2.Kor. 12:2 - 4). Edellä lainatun raamatunkäännöksen mukaan Jeesus menisi samana päivänä taivaaseen Jumalan eteen, ja samoin menisi ryöväri hänen kanssaan. Kuitenkin Jeesus sanoi ylösnousemuspäivän aamuna Marialle, joka lankesi hänen jalkoihinsa: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo" (Joh. 20:17).
Olivatko Jeesuksen lausumat sanat ristiriidassa keskenään? Ei lainkaan. Välimerkit vaikuttavat siihen, minkä merkityksen teksti saa. Raamatun vanhoissa käsikirjoituksissa ei ollut lainkaan välimerkkejä, ei edes sanavälejä. Raamatun kääntäjät sijoittavat käännöstekstiin välimerkit parhaan ymmärryksensä mukaan, mutta he eivät ole erehtymättömiä.
Jos kääntäjät, jotka muuten ovat tehneet erinomaista työtä, olisivat sijoittaneet kaksoispisteen sanojen 'tänä päivänä' jälkeen, sen sijaan että he sijoittivat kaksoispisteen noiden sanojen eteen, tämä Raamatun kohta ei olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä muualla Raamatussa opetetaan kuolemasta. Silloin Jeesuksen sanojen olisi ymmärretty asianmukaisesti tarkoittavan tätä: "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä (juuri tänään, jolloin kuolen kuin rikollinen): sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa." Jeesus vakuutti pahantekijälle sopusoinnussa Raamatun opetuksen kanssa, että tämä saisi olla hänen kanssaan paratiisissa. Tuo lupaus toteutuu, kun Jeesuksen toisessa tulemuksessa vanhurskaat herätetään kuolleista.
Paavali kirjoitti: "Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta" (Fil. 1:21 - 23). Odottiko Paavali pääsevänsä taivaaseen heti kuolemansa jälkeen?
Paavali kirjoitti paljon olemisesta Kristuksen kanssa. Toisessa kirjeessä hän kirjoitti niistä, jotka ovat "poisnukkuneet". Hän kirjoitti, että Jeesuksen tullessa toisen kerran haudoista nousevat ylös ensin "ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina". Sitten heidät temmataan elossa olevien kanssa Herraa vastaan. "Näin saamme aina olla Herran kanssa" (1.Tess. 4:14,17).
Tätä taustaa vasten voimme ymmärtää, että Paavali ei kirjeessään filippiläisille anna yksityiskohtaista selostusta siitä, mitä tapahtuu ihmisen kuollessa. Hän yksinkertaisesti ilmaisee toiveensa saada jättää nykyisen elämänsä vaikeudet ja olla Kristuksen kanssa. Ei hän tässä yhteydessä käsittele kysymystä kuoleman ja ylösnousemuksen välisestä ajasta. Hänen toivonsa on keskittynyt lupaukseen saada olla halki ikuisuuden Jeesuksen kanssa. Kuolevien kannalta ei ole mitään pitkää väliaikaa kuoleman ja ylösnousemuksen välillä. Koska kuolleet eivät ole tietoisessa tilassa eivätkä näin ollen tajua myöskään ajan kulumista, ylösnousemus näyttää heistä tapahtuvan välittömästi kuoleman jälkeen. Kristitylle kuolema on voitto: ei enää kiusauksia, koetuksia eikä suruja, vaan ylösnousemuksessa saatava loistava kuolemattomuuden lahja.
Helpompaa olis sullekin, lukijoista puhumattakaan, laittaa tänne vaikka linkki tuolle sivulle (Suomen adventtikirkko), kuin kopioida sivukaupalla tekstiä :)
Oletko itse lukenut tuon? Mitä halusit sillä sanoa? Jatkan mielelläni keskustelua aiheesta, mutta en siinä tapauksessa, että vastauksena on copy paste.
Vai oliko tarkoitus ylipäätään keskustellakaan?
Tietoa oli kyllä liiankin paljon viestissäni.
Jos jaksaisit lukea kaiken, ymmärtäisit, kuinka ihmeellisiä ovatkaan raamatun totuudet.
Tarkoitus on vaan esittää faktat. Eipä niistä sitten ole mitä keskustella. Selvää pässinlihaa.
Ja mikä saa sinut olettamaan, että en jaksanut kaikkea lukea? :)
Luin kyllä ja olen suurimmalta osin samaa mieltä. Keskusteltavaa sen sijaan olisi esimerkiksi noissa raamatun "käännösvirheitä" koskevissa paikoissa, koska oletettu sellainen ei oikein synkkaa tuon toisen, aiemmin ketjuun laittamasi kirjoituksen kanssa.
Vertailin myös eri käännöksiä (Lutherin raamattu, King Jamesin käännös), ja sama "virhe" on myös niissä, joten uskon, että se ei ole virhe.
Raamattu on Jumalan
sanan ilmoitus
Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet Jumalan vaikutuksesta. Raamatun sanoma on lyhyesti tiivistettynä tässä;
Jumala ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle. Jumala on valmistanut Jeesuksen kautta pelastuksen syntiin langenneelle ihmiselle. Jumala opettaa sanansa kautta elämän perusarvot, joiden mukaan ihmisen on hyvä elää. Jumala ilmoittaa sanansa kautta tulevia tapahtumia. Jumala ilmoittaa sanassaan tien iankaikkisen elämän lähteelle.
Raamatun kuvauksen keskus on Jeesus Kristus
Raamattu kuvaa Israelin kansan vaiheita sekä yksittäisen ihmisen elämän vaellusta ja suhdetta Jumalaan. Raamattu sisältää myös näiden ihmisten tunteita ja ajatuksia, johon sisältyy iloja, suruja, epäonnistumisia, onnistuneita valintoja, jne. Mutta kuitenkin kaikissa näissä eri ulottuvuuksissa tulee esille Jumala ja Jumalan tahto. Raamattu ilmoittaa ihmiskunnalle Jumalan sanan, koska Raamattu on Jumalan Sanaa. Kaiken keskipiste Raamatussa on Jumala ja Hänen valmistamansa pelastus, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
Raamattu
Alkuperäisessä Hebrean kielisessä Raamatussa ei ollut vokaali merkintöjä se oli kirjoitettu vain keraakkeleilla, koska juutalaiset osasivat lukea ja lausua raamatun kirjoitukset juuri niin kuin ne lausutaan. 400 ekr.juutalaiset kirjanoppineet lisäsivät Vanhaan testamenttiin vokaalimerkinnät. Sanoma ei kuitenkaan muuttunut vokaalimerkinnät helpottivat vanhan testamentin lukemista niille, joiden äidinkieli ei ollut hebrea. Tänäkin päivänä Israelissa esiintyy paljon painettua tekstiä, jossa ei ole vokaalimerkintöjä, koska juutalainen osaa lukea äidinkieltään ilman vokaalimerkintöjä. Vanha testamentti on kirjoitettu hebreaksi ja muutama jae on myös aramean kielellä, joka oli yleiskielenä esim. Jeesuksen aikoina. Uuden testamentin alkukieli on kreikka, joka on Jumalalta aivan loistava veto, sillä olihan kreikka evankeliumin syntyaikoina maailman yleiskielenä. Näin evankeliumi levisi nopeasti silloiseen maailmaan.
Raamatun kääntäminen
Raamatun kääntäminen ei ole ongelma, koska kaikki voidaan aina kääntää jollekin toiselle kielelle. Useimmat Raamatun käännökset ovat erittäin tarkkoja. Jumalan ilmoitus kuuluu koko ihmiskunnalle ja siksi se käännetään mahdollisimman tarkasti jokaiselle kielelle, jolle Raamattu käännetään. Mutta on olemassa myös ns. liberaalikäännöksiä, jotka eivät ole monin kohdin kovinkaan tarkkoja.
Raamatun käännös ei tietenkään korvaa alkuperäistä, sillä kopio on aina kopio. Mutta Raamatun käännös ei estä sitä olemasta Jumalan sanaa. Esim. 33/38 käännös on todella onnistunut kääntämään Raamattumme todella lähelle alkuperäistä. toki käännösvirheitä siinäkin esiintyy, mutta asiallensa omistautunut uskova saa kyllä selville nämä muutamat pahat käännösvirheet. Mutta kyllä 33/38 käännös on siitä huolimatta täysipainoista Jumalan sanaa, jota jokainen voi lukea turvallisella mielellä. Toki se heikkous on kaikilla käännöksillä ettei kaikkia sanoja aina voi kääntää tarkasti alkukielen mukaan, koska esim. hebreassa jollakin sanalla voi olla useita eri merkityksiä. Esimerkkinä sana Toorah, joka on käännetty Raamattumme sanalla laki. Torah sanan tärkein merkitys on opetus ja neuvo ja vasta sitten laki. Kun taas kreik. sana nomos on enemmän lakitermi, joka tarkoittaa lakia. Mutta koska hebrean kielinen sana Torah on sanan nomos alkujuuri niin mitään ongelmaa ei synny. Laissa on siis opetus sekä osoitus siitä mikä on Jumalan tahto. Laki tuo myös synnintunnon sekä Pyhän Hengen kautta Sanan opetus muuttuu käytännön elämäksi.
Toinen esimerkki on Room 10:4; Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi, jokaiselle joka uskoo. Sana loppu on hebr, takelith= loppu, päämäärä ja kreik. telos= loppu, päämäärä. Kristus on lain loppu luonnolliselle ihmiselle, koska uudessa liitossa ei voi palvella Jumalaa ilman uudestisyntymistä. Mutta Kristus on lain päämäärä hengelliselle ihmiselle. Mitään todella ylipääsemättömiä ongelmia ei ole Raamatun käännöksissä. Ainahan on mahdollisuus aloittaa hebrean tai kreikan kielen opinnot jos tuntuu siltä, että haluaa päästä Raamatun tekstien alkulähteille. Mutta Jumala antaa PyhänHenkensä jokaiselle, joka tulee uskoon. Pyhä Henki sitten kyllä tulkkaa Raamattua kaikille kielille. Kaikilla kielillä on mahdollisuus ymmärtää Jumalan sanaa. Tämä on suuri Jumalan armo, että meillä on Raamattu Jumalan sana.
1992 käännetty uusi kirkkoraamattu on käännetty ns. dynaamisen ekvivalenssin periaatteella, joka tarkoittaa, että alkukielen mukaisia sanoja ei ole käännetty sanatarkasti, vaan ikään kuin ajatuksiksi. Raamatun ajatukselle ja lauseelle on etsitty suomalaisia vastineita. 1992v käännös ansaitsee liberaalikäännöksen "arvonimen."
On ilman muuta selvää, että tällainen kääntäminen tuhoaa paljon Raamatun alkuperäistä sisältöä. Toki se on myönnettävä, että myös 1992 käännös on onnistunut paikoin kääntämään jopa 33/38 käännöstä tarkemmin, mutta vain paikoin. Vanha 33/38 on paljon uskollisempi alkutekstille ja tarkempi kuin 1992 käännös, joten on sanomatta selvääkin selvempää, että jos haluaa lukea Raamattua alkulähteen mukaisena, niin valinta on silloin 33/38 käännös. 1992 käännös sisältää monia todella pahoja käännösvirheitä, jotka ovat suuressa ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Esimerkkinä 1992 kääntää esim.
1992 käännös: Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 5 Moos 32:8
33/38 käännös: Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. 5 Moos 32:8
1992 käännös on ekumeenisen hengen mukainen käännös. Ekumenia uskoo, että jokainen uskonto on tie Jumalan luokse. Mutta Raamattu opettaa, jota on vain yksi tie Jumalan luokse. Tämä tie käy Jeesuksen Kristuksen kautta eikä muita teitä ole Jumalan luokse. Ekumeeninen henki on väärän suvaitsevaisuuden henki. Jumala ei todellakaan ole määrännyt kansoille omia jumaliaan, jotka ovat epäjumalia. 33/38 käännös kääntää jakeen Raamatun Hengen mukaan. Muistuu mieleeni edesmennyt Uuras Saarnivaara, joka sanoi: " 1992 käännös on ekumeenis-katolinen käännös. Saarnivaara varoitti aikoinaan, ettei kukaan uskova vaihtaisi 33/38 käännöstä uuteen vuonna 1992 käännettyyn raamattuun, joka on todella liberaalinen sekä ekumeeninen käännös.
Uskon kautta ymmärrämme Raamattua
Raamatun ilmoitus on niin syvällinen, jotta sitä ei kukaan pysty koskaan loppuun asti ammentamaan. Ihmisen kyltymätön halu tietää kaikki on usein monille ihmisille kompastuskivenä uskossa Jumalaan.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Hebr 11:1
Tästä Raamatun kohdasta tulee esille ettei Jumalan tekoja ja sanaa voida ymmärtää muuten kuin uskon kautta, jolloin me vasta voimme ymmärtää Jumalan tekoja ja Hänen sanaansa. Ensimmäinen jae on tarkemmin näin: Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, todistus asioista, jotka eivät näy.
Jeesus itse avaa ihmisen ymmärryksen ymmärtämään Hänen Sanaansa;
Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan." Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Luuk 24: 36-48
Kuolemansa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsillensa ja avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ajattele! Opetuslapset vaelsivat kolme vuotta Jeesuksen kanssa, jona aikana he näkivät monet ihmeet, joita Jeesus teki. Eivät nämä ihmeet kuitenkaan pystyneet auttamaan heitä ymmärtämään Jumalan sanaa sekä sen profeetallista ilmoitusta. Jeesus avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset eli Raamatun sanan.
Kun ihminen tunnustaa syntisyytensä Jumalan edessä niin silloin Jumala uudestisynnyttää ihmisen ylhäältä, jolloin ihminen saa Pyhän Hengen, jonka kautta Jumala avaa sanansa Häneen uskovalle. Raamatun ymmärtäminen on siis kiinni uskosta eikä älystä tai älykkyydestä. Ihminen ei voi omalla ymmärryksellään ymmärtää kuin rahtusen verran Jumalan sanaa. Tämä rahtunen ei riitä ihmisen pelastumiseen. Jumala avaa uskovan ymmärtämään Jumalan sanaa. Tähän ymmärryksen avautumiseen tarvitaan siis Jumalan sana ja Pyhä Henki sekä rukous, muuten Jumalan sana jää kirjaksi muiden kirjojen joukkoon.
Raamattu on syntynyt
Jumalan Hengen vaikutuksesta
Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
2 Piet 1:20,21
Laitan tähän seuraavaksi muutaman esimerkin, jotka osoittavat selvästi Raamatun kirjoituksien syntyneen Jumalan Hengen vaikutuksesta.
Mannerten jakaantuminen
Ja Eeberille syntyi kaksi poikaa: toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanansa jakaantuivat maan asukkaat, ja hänen veljensä nimi oli Joktan. 1 Moos 10:25
Jakeessa on pieni käännösvirhe, sillä jae tulisi kääntää hebreasta näin; Toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanansa jakaantui maa. Raamattu kertoo suuresta tulvasta, joka peitti ja hukutti allensa koko maan. Tämän tulvan jälkeen maa jakaantui moneen osaan, eli syntyi maanosia. Tämän päivän tiede on vahvasti sitä mieltä, että alkujaan maapallolla on ollut vain yksi suuri manner. Mannerlaatat ovat liikkuneet ja sen seurauksena on sitten syntyneet eri maanosat.
Mistä Raamatun kirjoittaja on voinut tietää, että maa on jakaantunut? Mooseksen kirjahan on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten. Jumalan Henki on ollut ohjaamassa tämän jakeen syntymistä Raamattuun.
Jos katselet maapallon karttaa ja alat yhdistelemään eri maanosia huomaat niiden sopivan hämmästyttävän hyvin yhteen. Tiedemiehet ovat todistaneet omilla mittauksillaan, että mannerlaatat sopivat täydellisesti toisiinsa ja alussa on ollut yksi manner. Mutta jostain syystä mannerlaatat ovat alkaneet liikkua pois paikoiltansa.
Raamattu kertoo meille, että Israel asuu maan navassa, Hes 36:12. Kun asetellaan mannerlaatat paikoilleen, niin saadaan yksi manner, jonka keskipisteessä on Israelin maa. Mistä profeetta Hesekiel tämän tiesi? Jumalan Henki ohjasi tämänkin tiedon Raamattuun. Maa on pallon muotoinen
Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet? Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. Jes 40: 21-22
Profeetta Jesaja puhuu Jumalan Hengen innoittamana ja ilmoittaa, että Jumala istuu pyöreän maan päällä. Tässä jakeessa 22 on hebrean kielisessä Raamatussa Chug, joka tarkoittaa ympyrää ja piiriä, eli pyöreän maan yläpuolella istuu Jumala. Ruotsalainen Raamattu vuodelta 1917 on sen ajatuksen myös hyvin Raamattuun tallettanut. Suomalainen käännös vuodelta 33/38 on myös kääntänyt aika hyvin puhuuhan se maanpiiristä. Jumalan Henki on taas ollut mukana tässäkin kohdassa, mistä profeetta muuten tietää maan olevan pyöreä? Eihän siitä ole kovinkaan kauan kuin eräs kuuluisa mies kipuili onko maa pannukakun muotoinen, tai minkä muotoinen se nyt oikein onkaan? Jesaja tiesi maan olevan pyöreä ja hän eli n. 700 v. ennen Jeesuksen syntymää, eli lähes 2700 vuotta sitten.
Vedenpaisumus
Raamattu kertoo myös, että alussa ihmisikä oli hyvin korkealla. Ihminen eli jopa yli 900-vuotiaaksi. Tätä on usein vaikea uskoa, mutta koska Raamattu on Jumalan sanaa ja totta, niin silloin ei tämä korkea ihmisikäkään voi olla pötyä.
Tänä päivänä yhä useammat tiedemiehet epäilevät kehitysteoriaa ja jääkausiteoriaa. Jotkut tiedemiehet uskovat, että ihmiskunnan alussa on täytynyt tapahtua hyvin suuri koko maailman laajuinen katastrofi. On arvailtu, että jospa sittenkin olisi ollut maailman laajuinen tulva ihmiskunnan historian alussa. Fossiililöydöksiä on löydetty, joista on löydetty tuhoutuneiden eläimien ja eläinlajien jäännöksiä mm. dinosauruksia ja mammutteja. Sellaisten eläinten fossiileja on löydetty sellaisilta alueilla, joilla ne eivät normaalisti elä. Tämä todistaisi, että alussa on ollut yksi suuri manner. Suuret liskoeläimet ovat kuolleet sukupuuttoon, monia lajeja on kuollut sukupuuttoon. Fossiili löydökset paljastavat tämän. On myös löydetty korkeilta paikoilta suuria määriä eläinten jäännöksiä. Nämä kaikki todistavat sen puolesta, että suuri vedenpaisumus on kohdannut maata ja eläimet ovat nousseet korkeille paikoille etsimään pelastusta, mutta vesi peitti koko maan, ja näin nämä eläimet hukkuivat suurina laumoina. Korkeilta vuorilta on löydetty myös kalojen fossiileita, jotka myös todistavat vedenpaisumuksen puolesta. Kalathan eivät luonnostaan elä vuorilla.
Etelämantereelta on löydetty hedelmä- ja palmupuita samoin kuin Grönlannista. Tämä kaikki todistaa, että alussa on ollut yksi suuri manner. Alaskasta on löydetty leijonien, antilooppien, kamelien, hevosien ym. jäännöksiä. Tämäkin viittaa siihen, että alussa on ollut yksi suuri manner.
Kaikki nämä löydökset ovat olleet jäätyneinä. Moni ajattelee, että tämä nyt puoltaa jääkausiteoriaa eikä tulvateoriaa.
Nyt on myös alettu ymmärtää, että alussa maapalloa peitti vesikerros. Tämä vesivaippa esti ettei haitallinen avaruussäteily päässyt vaikuttamaan maahan. Maapallomme oli kuin kasvihuone, jossa oli trooppinen ilmasto, joka ulottui koko yhden ison mantereen. Tämän vesivaipan ansiosta myös ihmisen ikä oli niin korkea, koska haitallinen avaruussäteily ei päässyt tuhoamaan ihmisen soluja. Tämänkin syyn tähden myös astronauteilla on suoja-puvut yllään. Haitallisen avaruussäteilyn lasketaan ulottuvan 14 metriin veden pinnan alle. Tällöin tämän säteilyn haittatekijät vähenevät. Pitkä ikäinen syvällä meressä elävä laji on kilpikonna, jotkut jopa elävät muutamia satoja vuosia. Vastaava laji maan päällä ei elä kuin ehkä korkeintaan 40 v. Tämä vesivaippa todella mahdollisti ihmisen iäksi yli 900 vuotta. Raamattu myös opettaa, että Jumala laski juuri ennen vedenpaisumusta ihmisen ikää.
Raamatussa on opetus, jonka mukaan ihmisen pahuuden tähden Jumala avasi taivaan ikkunat ja vettä satoi neljäkymmentä päivää. Tämä maata suojaava vesivaippa tippui nyt alas ja aiheutti suuren katastrofin, jossa suurin osa ihmiskunnasta ja eläimistä hukkui. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala puhui ensimmäisen kerran ettei ihmisen elämästä tästedes lakkaa vilu eikä helle. Kun maata ympäröimä vesivaippa aloitti syöksynsä kohti maata, josta syntyi niin suuri alipaine, että se jäädytti pohjois- ja etelänavan. Tämän seurauksena mannerlaatat liikkuivat ja muodostivat monta pienempää mannerta. Tämän napojen jäätymisen takia myös meille on jäänyt pakastuneet todistukset, siitä että maa on ollut yksi suuri tropiikkinen manner ennen vedenpaisumusta.
Monet muinaiset kulttuurit vahvistavat vedenpaisumuksen tapahtuneeksi tosiasiaksi.
Titicaca järvi Perussa on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi. Järven olemassaolo on suuri arvoitus, joka on askarruttanut monia tutkijoita. Järveen ei tule mistään suunnasta vettä. Ainoa järkevä selitys tämän järven syntymiselle on vedenpaisumus. Titicaca on alkuaan ollut syvä laakso, joka täyttyi vedellä vedenpaisumuksessa.
Israel
Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä. Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Hes 36: 22-24
Raamattuun on myös talletettu Israelin kansan vaiheita, jossa näkyy myös heidän suhteensa Jumalaan. Jumalan siunaus lepäsi Israelin kansan yllä silloin kun he toimivat Jumalan tahdon mukaisesti. Kun taas Israelin kansa ylen katsoi Jumalan käskyt silloin he joutuivat aina suuriin vaikeuksiin.
Profeetta Hesekiel niin kuin monet muutkin Raamattuun kirjoittaneet kirjoittavat, että Israelin kansa palaa siihen maahan, jonka Jumala on luvannut heille. Kautta historian on juutalaisia sorrettu ja yritetty hävittää, viimeisin tällainen likvidoimis-yritys oli Hitlerin toimesta, joka muistetaan toisen maailmansodan aikaisista juutalaisten tuhoamisleireistä. Kuitenkin vuonna 1948 juutalaiset saivat osan Israelin maasta haltuunsa itsenäisyyden muodossa ja näin syntyi virallisesti Israelin valtio. 1940-luvulla monet maamme lut. kirkon papit olivat sitä mieltä ettei Israelin valtioita koskaan enää synny tämän maan päälle. Niin vain Raamatun sana kävi toteen ja tänä päivänä on Israelin maassa jo n.5000-7000 messiaanista juutalaista, jotka uskovat Jeesuksen olevan Israelin kansan ja koko maailman Messias.
Raamattu ennustaa, että Israelin kansakunta kääntyy päivien lopulla uskomaan Herraan Jeesukseen juuri vähää ennen Jeesuksen toista tulemusta. Nyt on siis jo olemassa pieni alku Jeesukseen uskovia ja koko tuo luku on kasvussa. Ensimmäinen osa profetiaa on jo toteutunut. Israel on omassa maassaan ja toinen osa eli Israelin hengellinen herääminenkin on jo alkanut. Kiitos Jumalalle Israelista sekä sen lupauksen toteutumisesta, jonka Herra Jumala on antanut Israelin kansalle. Jumala siunatkoon Israelia!!!
Jeesuksen hallitusvalta
Raamattu myös ennustaa, että lopun ajan ihmiskunta johtaa yksikkö, jolla on vallassaan maailman talous. Uskonnot tulevat myös muodostamaan jonkinasteisen yhteenliittymän. Käy samoin kuin ihmiskunnan historian alussa, jolloin ihmiskunta yritti ilman Jumalaa rakentaa yhden maailman hallituksen ja yhden pääuskonnon. Ihmiskunta rakensi baabelin tornin, jonka tarkoituksena oli valjastaa ihmiskunta yhden vallan alaisuuteen, jossa pääuskontona oli babylonian pakanallinen uskonto. Jumala sekoitti baabelissa kansojen kielet ja hajoitti heidät erilleen toisistansa, jottei tämä kapina hanke Jumalaa vastaan toteutunut.
Tämän päivän avainsana on maailman yhdentyminen. Tänä päivänä puhutaan yhdestä maailmanhallituksesta. Näistä hankkeista on jätetty Jumala ulkopuolelle. Jumala sallii asioiden menevän aika pitkälle ennen kuin puuttuu pelin kulkuun. Lopulta Jumala hajottaa myös lopun ajan baabelin tornin ja asettaa oman valtakuntansa tuhanneksi vuodeksi maan päälle, jota hallitsee todellinen rauhan ruhtinas Jeesus Kristus.
Raamattu on Jumalan sanaa vielä tänäkin päivänä, se on sitä myös tuleville polville. Se on aina tuore ja elävä Jumalan sanan ilmoitus, jota ei tarvitse päivittää ajan tasalle, koska se on alfa (alku) ja Omega (loppu). Voimme turvallisin mielin luottaa Raamattuun ja sen sanomaan, jonka kirkkain viesti on pelastus Jumalan pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala kutsuu vielä tänään evankeliumilla ihmisiä sisäpuolelle Jumalan valtakuntaan, vielä sinulla on aikaa tehdä parannus ja vastaanottaa rakastavan Jumalan ilmainen lahja, joka on pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.
Sen olen huomannut, että lessut eivät ole kovin eläinrakasta väkeä ja syykin on selvä. Eläimillä ei ole sielua! Ihminen on ylivertainen maan päällä, koska eläimet vain kuolevat, mutta ihminen joutuu joko taivaaseen (lessut) tai kadotukseen (muut), riippuen tuomitsijan mielialasta.
No huh huh, mitä yleistystä! Olen VL ja erittäin eläinrakas ja tunnen myös monia muita.
Saarnaajan kirjasta vanhasta testamentista löytyy seuraava katkelma:
19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.
20 Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. [1. Moos. 3:19 ]
21 Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?
Ja Jeesus on sanonut, että ei sulkasatoisin varpunenkaan putoa oksalta taivaallisen Isän huomaamatta. Jotta kyllä Jumalan sana ottaa huomioon kaikki luodut.
Saarnaaja oli filosofinen pohdiskelija, poikkeus Raamatussa. Monessa muussa kohdassa Raamattua puhutaan vain ihmisten pelastumisesta. Saarnaajakin puhuu vain yhtäläisestä hengestä (elossa olemisesta), ei sielusta.
Et taida olla oikea vl, ainakin saarnamiehet ovat kovasti ehdottomia asiasta.
Haluat siis meikäläisten olevan tietynlaisia ja jos käsityksesi ei vastaa todellisuutta, kiellät todellisuuden mieluumin, kuin muutat mielikuviasi? :D
Saarnaajan kirja on osa raamattua, eikä sen sisältöä katsota kieroon vain siksi, että se on filosofista pohdintaa. Itse pidän sitä erittäinkin mielenkiintoisena luettavana.
Eläimistä ja niiden kohtalosta ei tosiaan raamatussa valtavasti mainintoja ole, eikä varmaan vähiten siksi, että ne eivät paljoa juttele.
Tässäpä kuitenkin yksi juttu pohdittavaksi: Jeesuksen ajan juutalaiset uhrasivat temppelissä eläimiä sovitus-/hyvitys-/jne. uhriksi. Minkä vuoksi eläimiä? Siksi, että ne ovat viattomia. Jeesus oli ainoa viaton ihminen ja siksi kertakaikkinen uhri.
Jos eläimet ovat viattomia, ja saarnaajan mukaan niillä on yhtäläinen henki, eikö tämä jo kerro ainakin sen, että varmasti niidenkin varalle on Isällämme oma suunnitelmansa?
Ainakin Hän on antanut ihmiselle tehtävän viljellä ja varjella kaikkea luomaansa.
Saatat olla oikeassa siinä, etteivät kaikki VL:t tykkää eläimistä, mutta tunnen muutaman ei-VL:nkin, jotka eivät myöskään tykkää :)
Jos uskon pääsanoma on rakkaus, niin eiköhän se käsitä myös luonnon ja sen eläimet. Eikä ainakaan niin, että raamattu missään kohtaa kehottaisi niille tekemään pahaa.
3. Moos. 11 kertoo kyllä saastaisista eläimistä.
Mooseksen laissa luetellaan eläimiä, joita ei ole lupa käyttää ravinnoksi. Juutalaisillahan on edelleenkin hyvin tiukka käsitys ruoasta, joka on "kosher" ja joka perustuu Mooseksen lakiin.
3. Moos. 11
29 "Maan päällä liikkuvista pikkueläimistä ovat saastaisia seuraavat: maamyyrä, hiiri, agamaliskot,
jne...
Kyseessä on siis eri asia siinä mielessä, että joitakin eläimiä sanotaan saastaisiksi, kun puhutaan niiden lihasta ravintona. Ei siis luotuina ja elävinä otuksina.
Jeremia sanoo kuitenkin näin: 7 Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt. [Jes. 1:3]
8 Kuinka te voitte väittää: "Me olemme viisaita, meillä on Herran laki." Totisesti, lainopettajien kynä on väärentänyt Herran lain!
Ehkä tähänkin Jeremian profetiaan liittyen Jeesus itse sanoi tästä kyseisestä ruoka-asioihin liittyvästä lainkohdasta, että "ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä tulee suusta ulos", ja tämän vuoksi kristityt eivät ole omaksuneet juutalaisten tapoja tässä asiassa.
Joo, sanoohan Paavalikin tästä samasta asiasta jotenkin näin: Kukaan ei saa tuomita teitä siitä mitä syötte tai juotte..