Jos toinen epäilee jatkuvasti tunteitasi, uskollisuuttasi tai tarkoitusperiäsi, vaikka et ole antanut siihen mitään aihetta, niin mitä siinä oikeastaan voi tehdä?
Voit olla rehellinen, avoin, uskollinen ja vakuuttaa tunteitasi vaikka kuinka monta kertaa. Mutta jos toinen ei usko, niin millä sen luottamuksen lopulta rakentaa?
Eihän kukaan voi loputtomiin todistella syyttömyyttään epäilyihin, joille ei ole todellista perustetta. Jossain vaiheessa jatkuva vakuuttelu alkaa tuntua siltä, että joutuu puolustautumaan rikoksesta, jota ei ole koskaan tehnyt.
Ymmärrän, että aiemmat kokemukset voivat tehdä luottamisesta vaikeaa. Mutta onko oikein, että uusi kumppani joutuu kantamaan seuraukset siitä, mitä joku toinen on joskus tehnyt?
Luottamusta rakennetaan yhdessä, mutta eikö siihen tarvita myös omaa päätöstä uskaltaa luottaa?
Voiko parisuhde ylipäätään onnistua, jos toinen ei suostu uskomaan edes sitä, että häntä rakastetaan?
Voit olla rehellinen, avoin, uskollinen ja vakuuttaa tunteitasi vaikka kuinka monta kertaa. Mutta jos toinen ei usko, niin millä sen luottamuksen lopulta rakentaa?
Eihän kukaan voi loputtomiin todistella syyttömyyttään epäilyihin, joille ei ole todellista perustetta. Jossain vaiheessa jatkuva vakuuttelu alkaa tuntua siltä, että joutuu puolustautumaan rikoksesta, jota ei ole koskaan tehnyt.
Ymmärrän, että aiemmat kokemukset voivat tehdä luottamisesta vaikeaa. Mutta onko oikein, että uusi kumppani joutuu kantamaan seuraukset siitä, mitä joku toinen on joskus tehnyt?
Luottamusta rakennetaan yhdessä, mutta eikö siihen tarvita myös omaa päätöstä uskaltaa luottaa?
Voiko parisuhde ylipäätään onnistua, jos toinen ei suostu uskomaan edes sitä, että häntä rakastetaan?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Alusta asti luottamuksen rakentaminen. Aloittaa puhtaalta pöydältä.
Nimenomaan. Puhtaalta pöydältä aloittaminen tarkoittaa myös sitä, ettei uutta kumppania tuomita aiempien pettymysten perusteella. Jos toinen toimii rehellisesti eikä anna aihetta epäilyihin, pitäisi myös uskaltaa luottaa.
Eikä luottamusta ainakaan rakenneta pyörimällä anonyymeillä keskustelupalstoilla, tulkitsemalla epämääräisiä kirjoituksia ja tekemällä niiden perusteella johtopäätöksiä toisesta ihmisestä. Sellainen ruokkii helposti vain epäluuloja.
Luottamus rakennetaan kahden ihmisen välillä, suoralla ja rehellisellä keskustelulla. Ei arvailemalla, kuka kirjoitti mitäkin jossain palstalla.
Ei kai kukaan oikeasti täällä olevien kanssa mitään suhteita rakenna. Ihmiset tutustuu palstan ulkopuolella, jos on tutustuakseen ja tekee siellä omat johtopäätöksensä. Jos joku ei halua pitää sinuun yhteyttä, tuskin se nyymien viesteistä johtuu.
Teoilla on merkitystä, hyvillä teoilla vakuutat toisen ja tottakai aika on merkityksellinen. Ei luottamusta palauteta yksittäisillä asioilla, mutta aistimukset voivat alkaa niihin reakoimaan hyvällä (mielikuvat muuttuu).
Niitä kokien uskon, että luottamuskin voi tulla mahdolliseksi myöhemmin. Sen pitää tuntua oikealta. Itseä ei kannata näissä lähteä huijaamaan. Koska itsen kanssa joutuu loppuelämän elämään. Näin Vesku Loirikin totesi viimeisinä mottoinaan.
Joku ei ehkä osaa tosiaan luottaa. Ja joku ei ehkä osaa rakentaa luottamusta (syntyy muualla kuin todistelemalla sanoin, toki niitäkin tarvitaan). Jos on vaikkapa eri arvot, se syö luottamusta.. eli pitää tietää mistä johtuu se epäluottamus…
Totta, luottamus rakentuu ennen kaikkea teoista ja siitä, että sanat ja teot vastaavat toisiaan. Ja tietenkin pitää selvittää, mistä epäluottamus johtuu.
Mutta entä jos toinen ei ole antanut mitään todellista aihetta epäilyihin? Jos epäluottamuksen taustalla ovatkin aiemmat pettymykset, pelot tai omat tulkinnat?
Miten sellaisessa tilanteessa voi rakentaa luottamusta, jos mikään vakuuttelu tai käytännön toiminta ei tunnu riittävän?
Eihän toinen ihminen voi loputtomiin kantaa vastuuta peloista, joita hän ei ole itse aiheuttanut.
En itse ainakaan jaksa enää olla kenenkään loputon terapeutti… vaan tasapainoinen suhde…
Ei tietenkään kenenkään tarvitse olla kumppaninsa terapeutti. Mutta entä jos molemmat kokevat joutuneensa kannattelemaan toista? Kumpi silloin on terapeutti ja kumpi potilas?
Tasapainoinen suhde ei synny siitä, että toinen nähdään ongelmana ja itse vain kärsivänä osapuolena. Molemmilla on omat puutteensa, pelkonsa ja tarpeensa, ja molempien pitäisi kyetä tarkastelemaan myös omaa toimintaansa.
Jos kaikki suhteen vaikeudet selitetään toisen ongelmilla, jää helposti huomaamatta, miten itse on vaikuttanut tilanteeseen. Luottamus ja tasapaino ovat kuitenkin molempien vastuulla.
Joskus on vain tilanne, että toinen ei ole yhtään kykenevä, halukas, valmis samalla tavalla kuin toinen. En kirjoittanut, ettei pelkoja saa olla, koska en ajattele niin. Mutta sellaiseen suhteeseen jääminen, jossa ei ole tasapainoa tuolla saralla, ei vaan minulle toimi enää…
Ymmärrän tuonkin näkökulman. Ei kenenkään tarvitse jäädä suhteeseen, jossa ei koe voivansa hyvin.
Mutta mistä lopulta tietää, ettei toinen ole kykenevä tai halukas? Onko se hänen itsensä kertoma asia vai toisen tekemä tulkinta?
Jos molemmat kokevat yrittäneensä ja molemmat kokevat jääneensä vaille jotakin, ei tilannetta voi mielestäni selittää vain toisen kyvyttömyydellä.
Ja vaikka suhdetta ei haluaisikaan jatkaa, olisi silti reilua kertoa siitä suoraan toiselle. Ei jättää häntä epätietoisuuteen siitä, mitä tapahtui ja miksi.
Kyllä ainakin minä tiedän, mitä koen ja tunnen, ja mitkä suhteeni tuntuvat tasapainoisilta. Jokainen miettiköön omansa.
Eli kuulen ja huomaan kyllä, jos arvot ja tavat olla ja toimia eivät ole tasapainossa.
Voi myös kysyä miksi. Jotkut eivät myöskään ole valmiita kuulemaan, joten sitten ei halua loukata ehdoin tahdoin, ja ei lähde avaamaan enempää asiaa.
Jotkut ihmiset valehtelevat jopa itselleen niin taitavasti etteivät edes myönnä itselleen valehtelevansa tai tekevänsä niitä asioita joita kieltää. Pahinta jos on dissosiaatio tai muu tietoisuutta pilkkova riesa.
Jatkan. Joskus olin suhteessa jossa toinen käytti tuollaista epäileväisyyttä minua kohtaan manipuloinnin ja kontrolloinnin keinona. En ollut tehnyt mitään. Lopulta selvisi, että hän teki itse niitä mistä syytti ja peitteli tekemisiään kääntämällä huomion pois niistä. Tässä pari täysin päinvastaista esimerkkiä.
Tämäpä juuri. Ei jaksa terapoida parisuhteessa. Joko ollaan valmiita olemaan avoimia tai sitten ei sovi mulle…
Ymmärrän. Jotkut ihmiset ovat sellaisessa tilassa, ettei heidän kanssa voi takentaa tervettä suhdetta.
Luottamuksen rakentamiseen kuluu aikaa. Tärkeää on se, että hän näkee sen, miten konkreettisesti toimit, ja toteaa useamman kerran, että toimintasi on linjassa sanojesi kanssa. Pelkät sanat ja vakuuttelu yksistään eivät voi luottamusta luoda.
Näin on. En jaksa näitä oikeudenkäyntejä enää. Kiitos
Kerro tuo hänelle suoraan. Se avaa mahdollisuuden keskustella avoimesti tilanteesta molemmin puolin. Hän ei välttämättä edes tajua, että tilanne uuvuttaa sinua, tai että mahdollisesti koet sen loukkaavanakin. Hän puolestaan saa tilaisuuden kertoa rehellisesti sinulle minkälaisia solmuja hänellä kenties on vielä avattavanaan. Tämä siis olettaen, että olette molemmat järkeviä ihmisiä, jotka lähestyvät toisiaan hyväntahtoisin mielin ilman mitään kieroiluja. (Tuollainen tilannehan voisi nimittäin olla hänen puoleltaan myös vallankäyttöä. Sitä on täysin ulkopuolisen mahdoton arvioida.)
voi vittu. EI OLE MAHDOLLISTA KUN EI OLE SITÄ SUORAA YHTEYTTÄ OLEMASSA!!!!!!
MITÄÄN MUUTA EN OLE YRITTÄNYTKÄÄN: MUTTA TÄÄLLÄ VAAN SAA KUULLA JOKA VITUN PÄIVÄ TÄTÄ SAMAA VIISASTELUA!!
Juuri tuo tässä onkin ongelma: suoraa yhteyttä ei ole, vaikka olen sitä yrittänyt.
Nainen, jota rakastin ja jota kohtaan minulla on edelleen tunteita, lähti luotani kylmästi ja jätti asiat täysin selvittämättä. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään kahteen kuukauteen. Olen yrittänyt tavoittaa häntä eri tavoin, mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta.
En tiedä, mitä hänen elämässään nykyään tapahtuu. On täysin mahdollista, että hän on jo aloittanut uuden suhteen. Minulle ei ole kuitenkaan kerrottu edes sitä, onko meidän suhteemme lopullisesti ohi.
Ja sitten täällä neuvotaan vain keskustelemaan suoraan, aivan kuin en olisi sitä yrittänyt! Millä helvetillä keskustelet ihmisen kanssa, joka ei vastaa eikä anna mahdollisuutta keskusteluun?
Siksi nämä samat yleiset neuvot tuntuvat niin turhauttavilta. En jaksa enää vatvoa tätä täällä.
Olet tainnut saada ihan hyviäkin ajatuksia.
Jos hän vain poistuu oikean tapailun jälkeen, se kertonee aika paljon? Eikö ollut mitään ilmassa ennen eroa?
Täältä palstalta et saa vastausta. On ollut sinulle karua kieltämättä, että on ollut tapailua pidempään ja sitten vain hävitään.
Kerroit aloituksessa mm., että olet "rehellinen, avoin, uskollinen ja vakuutat (jatkuvasti) tunteitasi". Tuosta saa käsityksen, että teillä on vähintäänkin keskusteluyhteys tuollaisen tilan saavuttamiseksi, ihan oikeassa elämässä. Harmittelit myös sitä, että "uusi kumppani joutuu kantamaan seuraukset siitä, mitä joku toinen on joskus tehnyt" niin, että tuli vaikutelma siitä, että olette jo parisuhteessa, vaikkakin ilmeisen tuoreessa.
Jos sinulla ei ole mitään kontaktia kaipaamaasi ihmiseen, niin valitettavasti siinä tapauksessa ei ole mahdollistakaan, että luottamusta pystyisi rakentamaan.
Mutta totuus on, että ihmiset lopettavat suhteitaan, kaikenlaisista syistä. Haluavat jatkaa toisaalla.
Kukaan ei voi noita asian taustoja tietää ellet kerro niistä.
Toivottavasti jollakin on tarjota jotain vinkkiä aiheeseen. Minulla ei valitettavasti ole muuta sanottavaa.
Ei ole minullakaan enää oikein mitään sanottavaa. Olen yrittänyt selvittää asioita suoraan jo kaksi kuukautta, mutta ilman vastauksia. Täällä taas saa osakseen lähinnä arvailuja, syyllistämistä ja vittuilua.
Olen aivan loppu tähän tilanteeseen. Toivoin edes jonkinlaista ymmärrystä, mutta näyttää siltä, ettei tätä kautta löydy mitään ratkaisua.
Voi vaikka lukea kirjasarjan ja luottaa siihen että kyllä kaikki aina lutviutuu
Niin, voisin tietty.
Agatha Christien kirjat ei kyl kerro huutokaupoista.
Hakkaat päätäsi seinään.
Niin tein.
Vaikka toinen olisi sinulle nyt luotettava mutta katsot vierestä kun hän pettää jonkun toisen luottamuksen, niin eihän hän silloin ole luotettava.
Jos toimii toisin kuin on luvannut, aiheuttaa usein epäilyksiä.
Ihan saatanan sama alkaa olla. 2 kuukautta tätä paskaa jo kestäny
Eihän kukaan pakota paskassa suhteessa olemaan. Aina hyvä vähän katsoa peiliin mitä on toiselle aiheuttanut tyhjillä lupauksilla. Oletko vaivautunut edes kysymään toisen vointia? Turha varmaan ihmetellä avautumisia.
Ketään ei ylipäätään voi pakottaa suhteeseen. Jos joku tajuaakin haluavansa vaikka varakkaamman tai muodokkaamman kumppanin, niin eihän kahlitakan voi. Miksi edes haluaisi?
En ole yrittänyt pakottaa ketään suhteeseen. Olen yrittänyt saada yhteyttä, keskustella ja selvittää, mitä tapahtui. Vastauksia ei ole tullut.
Olen varmasti tehnyt itsekin virheitä, mutta te ette tiedä, mitä suhteessamme tapahtui tai mitä olen sen jälkeen yrittänyt tehdä.
Olisi mukava, jos täällä voisi joskus keskustella ilman, että tuntemattomat alkavat jakaa syyllisyyttä ja tehdä johtopäätöksiä asioista, joista eivät tiedä mitään.
Kysymään vointia? Kun just kerroin ettei sitä voi kysyä missään... PALSTA EI OLE SITÄ VARTEN!!!!
Ei ollut puhetta mistään kahlitsemisesta eikä siitä, että ketään pitäisi pakottaa suhteeseen. Eikä myöskään varakkaammista tai muodokkaammista kumppaneista.
Kyse on siitä, että toinen lähtee mitään kunnolla selvittämättä, katkaisee yhteydenpidon eikä vastaa yhteydenottoihin. Toiselle jäävät tunteet, epätietoisuus ja kasa avoimia kysymyksiä.
Jokaisella on oikeus päättää suhteensa, mutta eikö toisella ole oikeus saada edes suoraan kuulla, että suhde on ohi?
Miksi keskustelu pitää aina kääntää aivan muuksi kuin mistä oli alun perin kysymys?
Helpointa on vain antaa olla.
Ei toista voi pakottaa luottamaan.
Ajan haaskuuta vakuutella ketään.
ota natalia
Hirvittävän tärkeä on yhteyden alku. Jos siinä lähtee yhtään epärehelliseen tai epäsuoraan suuntaan, se on luotettavalle ja rehelliselle miehelle vaikeaa ja hänen epäluottamuksensa alkaa kasvaa nopeasti. Mies ei ikinä aloittaisi epäselvästi yhteyttä naiseen.
Lisään vielä. Oikeasti luottamusta voi rakentaa vain irl teoin.
On heitäkin miehiä , eli voi hyvä luoja taas näitä väitteitä täällä.
Ja aika moni luulee olevansa suora ja rehellinen, mutta ei sitä ole, koska ei tunnista itsessään asioita joita piilottelee. Naisissa ja miehissä.
Täytyy olla oma varainen
Mun frendi aiko pitää huolen et mun tulevat kumppaniehdokkaat tulee tietään musta kaiken. Onneks musta on pelkkää hyvää sanottavaa, kaikillahan niin ei välttis oo.
Aika näyttää, aika näyttää.