Olen ajatellut jo

Anonyymi-ap kirjoitti:

pidemmän aikaa, että projektin aloittajat luulivat ehkä että olen samanlaisia kuin he ja että ajattelisin heidän tavallaan ja siksi he eivät ole koskaan pystyneet ymmärtämään sitä, että ajattelen ihan eri tavalla! En ole kokenut yksinäisyyden tunteita koskaan eroni jälkeen, vaan täysin päinvastoin olen nauttinut siitä, ettei kukaan häiritse elämääni! Ja ainoa mitä halusin oli saada tehdä itselle mieluisaa työtä! Minulla oli todella vähän työkokemusta, koska olin kauan kotiäitinä ja myös opiskeluvuodet veivät aikaa pois työnteosta! Ja koska löysin elämäni työpaikan, nautin aivan valtavasti siitä työstä! Voi ajatella niin, että minulla oli jo kauan kestänyt parisuhde ja uudesta parisuhteesta en koskaan haaveillut! Mutta koska minulla ei ollut koskaan ollut itselle todella mieluisaa vakituista työpaikkaa, se haave jäi toteutumatta kun, muut luulivat tietävänsä paremmin kuin minä itse, mikä olisi ollut juuri minun näköistä elämää! Sellaiset ihmiset eivät ole hyviä ihmisiä! He ovat kiusaajia!! En halua tutustua enää koskaan yhteenkään ihmiseen! Kiitos elämäni pahimman kokemuksen takia, joka on kestänyt jo yli kymmenen vuotta! Sisälläni on paljon ahdistusta, strerssiä ja pahaa oloa ja tule menemään monta vuotta, ennen kuin alan voida paremmin! Muut eivät ole koskaan tuntuneet ymmärtävän sitä, miten kauhealta kaikki ne vuodet ovat tuntuneet! Ja miltä minusta tuntui aina ovesta ulos lähtiessäni, kun tiesin jo etukäteen että joutuisn kokemaan kokemaan sitä esitystä joka saatanan päivä! Jo ne neljä ensimmäistä vuotta saivat minut voimaan todella huonosti ja sen jälkeen niitä oli paljon enemmän! Ja se ettei minun annettu tehdä töitä itselle rakkaassa työpaikassa, veuityökyvyn minulta totaalisesti, koska joka ikisessä työpaikassa oli myös sitä saa..nan esitystä! Olen loppuelämäni ajan aina yksin ja jos kiusaatte minua sillä tavalla, etten saa korvauksia niin se on ihan sama! Miltä se tuntuu kun koko elämä pannaan näytelmään, joka ei ollenkaan ollut sitä mitä sen olisi pitänyt olla, koska mikään siinä näytelmässä ei ollut totta! Minun näkökulmasta, siinä ei ollut mitään sellaista mikä olisi viitannut minun tapaani elää! Halusitte minun olevan olevan toisenlainen ja se päämäärä ei ollut minun päämäärä ja siksi projektilla ei ole koskaan ollut mitään mahdollisuutta saada mitään hyvää aikaan! Autismipiirteinen ihminen menee täysin lukkoon, jos häntä yritetään muuttaa toisenlaiseksi, koska se elämä mitä hänelle muut tarjoavat ei vastaa hänen sisäistä maailmaansa koskaan! Ja se saa aikaan valtavaa pahaa oloa! Ja siitä pahasta olosta minä olen kärsinyt koko projektin ajan! En voisi koskaan ruveta muuttamaan omaa autismipiirteistä lastani muunlaiseksi kuin hän on! Olen täysin hyväksynyt sen millainen hän on, eikä mieleeni ole koskaan tullut edes ajatuksen tasolla, että hänen pitäisi olla toisenlainen! Ja tiesin myös tytöstäni jo vauvana, että hän on myös erityispiirteinen, mutta eri tavalla kuin poikani, vaikka myös hänessä on veljensä piirteitä!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä