Tämän palstan nimi on Ikävä. Tänne tullaan kirjoittamaan kaipauksesta, rakkaudesta, menetyksistä ja sydänsuruista.
Silti täällä tuntuu olevan porukkaa, jonka tärkein tehtävä on käydä kertomassa muille, että nämä ruikuttavat, eivät osaa päästää irti tai heidän pitäisi jo unohtaa toinen ihminen.
Mitä ihmettä te itse täällä teette, jos toisten ikävä ja siitä kirjoittaminen häiritsevät noin paljon? Miksi luette niitä kirjoituksia, jos ette niitä kestä?
Ihminen voi hyväksyä sen, että toinen on lähtenyt, ja silti surra, muistella ja kaivata. Ei tunteissa ole mitään katkaisijaa, josta ne napsautetaan pois päältä.
Vai pitäisikö täällä alkaa keskustella moottorisahojen huolto-ohjelmista, ettei kukaan vaan vahingossa ikävöisi ketään?
Silti täällä tuntuu olevan porukkaa, jonka tärkein tehtävä on käydä kertomassa muille, että nämä ruikuttavat, eivät osaa päästää irti tai heidän pitäisi jo unohtaa toinen ihminen.
Mitä ihmettä te itse täällä teette, jos toisten ikävä ja siitä kirjoittaminen häiritsevät noin paljon? Miksi luette niitä kirjoituksia, jos ette niitä kestä?
Ihminen voi hyväksyä sen, että toinen on lähtenyt, ja silti surra, muistella ja kaivata. Ei tunteissa ole mitään katkaisijaa, josta ne napsautetaan pois päältä.
Vai pitäisikö täällä alkaa keskustella moottorisahojen huolto-ohjelmista, ettei kukaan vaan vahingossa ikävöisi ketään?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olen juuri monistautunut ja menettänyt osan itsestäni traagisesti
Ne on ihmisiä jotka väijyy täällä niitä, jotka ikävöivät ja joita ikävöidään. Kuvittelevat tunnistavansa. Ovat kateellisia, mustasukkaisia tms. Niitä harmittaa ettei heitä ikävöidä tai ettei heillä ole ketä ikävöidä.
Jos on saanut pakit ja kohde on vieläpä estänyt puhnron ja somessa, niin kyse on enemmän vainoamisesta ja pakkomielteestä eikä kaipuusta. Pitää osata antaa olla.
Lisäksi on ihan oikein herätellä niitä, joilla ehkä olisi mahdollisuus, mutta eivät lähesty kohdettaan pelkuruutensa takia. Ei ole mitään typerämpää ajanhukkaa, kun itkeä täällä anonyymisti, että laita viestiä!!! Ja istua tekemättä mitään. Seuraavaksi tullaan itkemään kuinka kohde onkin aloittanut suhteen jonkun toisen kanssa. No, haloo! Olisit tehnyt jotain silloin kun oli vielä vapaa.
Tällaisen ulkopuolisen silmin, joka lukee huvikseen, tämä on ihan mielipuolista.
ja jatkan vielä: Ne jotka leikkivät tunnistavansa täällä jonkun ja kuvittelevat kirjoittelevansa kaivattunsa kanssa, ovat myöskin sekaisin. Tilanne on täysin verrattavissa romanssihuijauksiin, missä ihmiset kuvittelevat olevansa etäsuhteessa jonkun nuoreen kaunottaren tai komistuksen kanssa, mutta oikeasti lähettelevät rahaa jonnekin Nigeriaan huijareille. Toki täällä se ei ole yhtä vahingollista. Jotkut nähtävästi mieluummin elävät fantasiassa kuin oikeassa elämässä. Ja saavat buustia egolleen kun kuvittelevat jotkut kehut itselleen osoitetuiksi. Tyhmää kaikin puolin.
Kyllä vainoaminen on jotain ihan muuta, kuin täällä tuntemattomana kirjoittelu. Erittäin harhaista väittää noin.
Olet oikeassa siinä, että jos toinen on selvästi ilmaissut, ettei halua yhteydenottoja, sitä pitää kunnioittaa. Mutta nyt menevät kyllä kaksi eri asiaa sekaisin.
Kaikki täällä kirjoittavat eivät ole ihmisiä, jotka eivät uskalla ottaa yhteyttä. Joillakin on takanaan oikea parisuhde ja yhteistä elämää, jonka toinen on katkaissut ilman kunnollista keskustelua tai selitystä. Eikä yhteyttä välttämättä enää edes saa.
Se, että tällaisen kokemuksen jälkeen kirjoittaa ikävästään, ei automaattisesti tarkoita pakkomiellettä, vainoamista tai toisen häiritsemistä.
Ihminen voi hyväksyä toisen lähtemisen ja silti surra sitä pitkään. Ikävää ei tarvitse lopettaa siksi, että joku ulkopuolinen pitää sitä turhana ajanhukkana.
Alkuperäinen kysymykseni olikin, miksi täällä pitää pilkata ihmisiä heidän kaipauksensa vuoksi. Siihen et oikeastaan vastannut.
On aivan eri asia kuvitella tunnistavansa joku anonyymi kirjoittaja kuin kirjoittaa omasta kaipauksestaan ja menettämästään ihmissuhteesta. Tunnistamisissa voidaan varmasti mennä pahasti metsään, siitä olen samaa mieltä.
Mutta miksi sinä oletat, että kaikki täällä elävät jossain fantasiamaailmassa? Joillakin on takanaan ihan oikea parisuhde, yhteistä elämää ja tunteita, joita ei noin vain pyyhitä pois.
Ja edelleen kysyn, miksi näitä ihmisiä pitää pilkata ja vähätellä? Eikö tällä palstalla voisi keskustella myös ihmisiksi?
Jos toinen on varattu, silloinkin pitäisi osata antaa olla. Palstalla kirjoittelu ruokkii sitä pakkomiellettä.
Näin on. Miten palstailu on vainoamista, kun se ”kohde” ei varmastikaan edes käy täällä.
Yhtä lailla tämä palstalla kirjoittelu on vainoamista kuin se että kirjoittaisin omaan ruutuvihkoon juttuja. Varsinkin kun ”kohde” on kertonut, ettei palstaile. Enkä ole saanut rehellisiä pakkeja tai kieltoja pitää yhteyttä, kun joistakin ei ole vain sanomaan mitään suoraan.
Mistä sen taas voit varmasti tietää?
Kun itse sanoi/kirjoitti irl.
Minä kuvittelin olevani ihan oikeassa parisuhteessa, jossa oli jo yhteistä elämää ja tulevaisuudensuunnitelmia. Sitten toinen vain lähti ja katkaisi kaiken yhteydenpidon ilman kunnollista selitystä.
Jos hän on nyt yhtäkkiä varattu ja suhteessa jonkun toisen kanssa, olisi ollut reilua kertoa siitä suoraan. Ei jättää toista epätietoisuuteen arvailemaan, mitä tapahtui ja oliko kaikki yhteinen lopulta merkityksetöntä.
En minä voi tietää, onko hänellä joku uusi, koska hän ei ole kertonut minulle mitään. Mutta eikö ihmissuhteissa pitäisi olla sen verran rehellisyyttä ja kunnioitusta, että edellinen suhde selvitetään ennen kuin siirrytään seuraavaan?
Ja vaikka hän olisi nyt jonkun toisen kanssa, se ei tarkoita, että minun tunteeni ja muistoni katoaisivat sillä samalla hetkellä.
Ei ole minulle sanonut eikä kirjoittanut.
Toki saattoi valehdella. Epärehellisillä ihmisillä on tapana niin tehdä. En tiedä onko hän epärehellinen, mutta ainakaan ei oikeen suoraan kehdannut sanoa mitään.
Siis minulle on. En ole sinä. Eri numerokin meillä on. Sinä olet ap, minä olen 9.
Eli et ole koskaan tuntenut ikävää. Tiedätkö mitä on kun unohdat ja elät. Siltikin yhtäkkiä pikkuhiljaa ihminen palaa mieleen vuosien jälkeenkin. Aina vaan enemmän ja enemmän. Ensin se on joku rakkauslaulu jonka kuulet ja muistat hänet. Lopulta hän tulee uniin. Alat muistaa enemmän asioita hänestä. Yhdessä kokemanne oli kaunista ja ihanaa aikaa. Aika oli vain väärä. Kaikki jäi kesken. Erositte rakastaen toisianne. Pitkään jatkunut yhteyden pitohävisi tuli väärinkäsityksiä.Tulee elämä väliin tulee vuodet ja uudet suhteet. Silti se ihminen nousee mieleen pysyy sydämessä. Siinä ei ole enää kyse siitä että välttämättä haluaa edes suhteen toisen kanssa siinä on kyse kaipuusta ja ikävästä.
Tämä oli hyvin sanottu. Kiitos.
Mulle pakit tarkoittaa sitä, että ilmaisee tunteiden olevan vain yksipuolisia ja sellaista ei mulle koskaan suoraan sanottu. Myöskään ei ole kielletty ottamasta yhteyttä, ainoastaan estetty somekanavassa. Itse ehdotin sitä estoa joten en voi tietää onko estänyt sen ehdotuksen vuoksi vai omasta halustaan. Mitään selkeää torjuntaa en ole mielestäni saanut. Siksi elättelen toiveita.
Mistä voisin myöskään tietää onko varattu vai ei? Pitäisikö kaikista vain olettaa ensin että on varattu? Ei kaikki ole aina varattuja, voi olla eronneitakin siinä ikäluokassa.
Kyllä mulla ainakin on katkaisija päätän itse tunnenko vaiko enkö
Ei ne ole sitten oikeita tunteita, haloo?
No tuollaisilla tunteettomilla ihmisillä voi olla.
Puhut ihan minun suullani.