Ei silti en koskaan

P miestä rakastan,mut hän ei halua edes nähdä..😭

Minulla on ollut vähän sama tunne sinusta

No hyvä ettet uskonu oisit joutunu pettymään mun kanssa turha edes odottaa ettäkö tuntisin toista kohtaan yhtään sen enempää kuin mitä tämä itse tuntee mua kohtaan

hän mies on rakas mutta valitettavasti ei tulla toimeen kauhean hyvin vielä tänäpäivänäkään

Etkö...

Tuollaisia ei ainakaan kannata miettiä mistään linjojen takaa. Jos joku sanoo täällä; minä rakastan sinua, hän tarkoittaa minua eli ei ketään, tämä siis kaikkialla linjoilla ilman irl -kokemusta.

Olit vain s**siä vailla ja sitä odottelit mut toinen ghostas?

Rakkaus tähän maailmaan, on tuomittu Ristillä. Jeesus Kristus. Amen.

https://m.youtube.com/watch?v=K4uMQRQzVmc

Ei se jeesus susta hyvää miestä tee😂

Harmi oon aina rakastanut.

Ihan samoin minäkin ajattelin paljon nuorempaan henkilöön liittyen!

Minäkään en oikeesti uskonut hänen koskaan pitävän minusta, muuten kuin typerissä kuvitelmissani. Ei se mitään, mutta parempi vaan mennä sit täysin eri suuntiin.

Minä olen miettinyt, että miksi on välillä niin paha olla. Valtava rakkauden kaipuu, sellainen on minullakin olemassa. Varmaan ihan yleistä ja normaalia. Mutta sen pahan olon tekee tavallaan itse, kun tekee siitä itselleen kynnyskysymyksen. Että niin kuin pitäisi olla joku, jotta voisi olla onnellinen. Niinpä mietin toisella tavalla nykyään. Ja sitten taas mietin että miten saan sen rakkauden kaipuun tyydytettyä.

Noh, lähden liikkeelle itsestäni. Opiskelen ihan aidosti rakastamaan itseäni, niin sieltähän se sitten tulee. Olen oman elämäni ykkönen. Oikeastaan minä olen ihan kiva tyyppi ja minä voin tehdä ihan kivoja asioita omassa seurassani.

Ja on tällä mummulla kolme ihanaa aikuista lasta ja yksi ihana lapsenlapsikin. Rakastan heitä, he ovat minun pikkumussukoitani aina. Hekin rakastavat mummua. Niin siinähän se on, se rakkaus.

Miehistä ole ollut kuin riesaa. No se tietysti olisi ihanaa, jos saisi läheisyyttä ja hyvää seksiä. Ja että se mies olisi sellainen, että hänen kanssaan voisi muutakin tehdä. Ei pelkkää hässimistä, vaan aitoa iloista yhteiselämää. Välillä olisi olkapäänä, jota vasten itkeä. Sama tietysti toisinpäinkin.

Mutta kun se ei aina onnistu. Ei myydä marketissa sellaista, aitoa. Voi tavata miehiä paljonkin, mutta ei vaan nappaa tai ei vaan löydy tarpeeksi mukavaa, jolla olisi myös sitä henkistä munaa.

Ei se niin mene, että ottaa vaan jonkun. Voi vielä vahingossa ottaa jonkun, joka vie elämäntavoillaan ja käytöksellään omia elämänenergioita. Eikä toisen tekemisiin ja elämänvalintoihin oikeastaan voi puuttua. Kaikki on hyvää niin kauan, kun se perustuu vapaaehtoisuuteen. Niin parempi vaan, ettei ole sitä valtavaa tarvetta niin, että joutuu elämään jonkun puutteen alaisena aina.

Kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Kun ei ole liikoja vaatimuksia elämää kohtaan ja sellaista tarvitsevuutta. Kun miettii näitä ihmissuhteita, niin siinähän sitä jo onkin ja sitä rakkauttakin. Pari hyvää ystävää.

Kaikkea ei aina saa, mutta ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka polunvarrelta löytyy joskus joku mukava. Silmät auki kuljetaan, mutta ilman tarvetta ja vaatimuksia. En ole lähtenyt etsiskelemään kuitenkaan varta vasten, en usko sellaiseen. Osuu kohdalle, jos osuu.

Kiitos elämä. Yritän parhaani tästä lähin, että elän sinua.

Terveisin, mummu